Опубликовано Оставить комментарий

Käsityöt ovat tapa rentoutua ja mahdollisuus kanavoida tunteita.

Lähikuva neljän ihmisen käsistä neulomassa.Käsityöt ovat Karoliina Erkinjuntille työ ja elämäntapa. Hän saa käsitöistä paljon hyvää oloa ja tunnistaa niiden suuren merkityksen hyvinvoinnilleen. Käsityötieteen professori Sirpa Kokko sanoo maailman tutkimisen käsillä tehden olevan ihmiselle luontaista.

– Olen joskus miettinyt, että mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, kun eivät tee käsitöitä, pohtii tekstiilisuunnittelija Karoliina Erkinjuntti. 

Erkinjuntti on tehnyt käsitöitä pienestä pitäen. Varhaisimmat muistot ovat lapsuudessa tehdyt ompelukuvat sekä päiväkodissa opitut ristipistotyöt. Jo koululaisena Erkinjuntti piti koko suvun jalat lämpiminä tekemillään villasukilla. Hän on myös nuoresta asti suunnitellut neuleisiin omia kuvioita ja sanookin muokkaavansa myös valmiista ohjeista usein hieman omannäköisiään. Käsityöt ovat hänelle elämäntapa ja nykyään myös työ. 

Karoliina Erkinjuttu seisoo persikan värisen seinän edessä sinisessä takissa ja harmaassa kaulaliinassa. Hänellä on tummat hiukset ja hän hymyilee.
Tekstiilisuunnittelija Karoliina Erkinjuntti. Kuvaaja Meri Haukkavaara.

Erkinjuntti on Taito Lappi -yhdistyksen erikoisneuvoja, joka ohjaa asiakkaiden toimintaa yhdistyksen kutomossa, vetää käsitöiden lyhytkursseja ja suunnittelee käsityöohjeita. Lisäksi hän tekee neule- ja kuosisuunnittelua yrittäjänä. Elämä ilman käsitöitä tai kuosien piirtämistä tuntuu hänestä mahdottomalta ajatukselta. 

– Vaikka se on työtä, niin se tuo paljon hyvää oloa ja hyvää mieltä, Erkinjuntti sanoo. 

Käsitöiden tiedetäänkin vaikuttavan positiivisesti ihmisten hyvinvointiin. Käsityötieteen professori Sirpa Kokko Itä-Suomen yliopistosta on perehtynyt aiheeseen ja tutkinut sitä erityisesti ikäihmisten parissa. 

Monet käsityöharrastajat kertovat käsitöiden tarjoavan mahdollisuuden rentoutua ja keskittyä. Ne myös Kokko nimeää ensimmäisenä käsitöiden tekemisen hyvistä vaikutuksista. 

– Käsityöhön keskittyminen suunta ajatukset pois ikävistä asioista tai jopa kivusta. Se auttaa näin rentoutumaan ja vähentää myös stressiä, Kokko sanoo. 

Käsitöitä tehdessä työn edistymisen ja oman käden jäljen näkeminen on palkitsevaa. Kokon mukaan siitä saadut oppimisen ja onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa. 

– Tietysti käsitöihin liittyy myös vastoinkäymisiä, mutta nekin voi kääntää voitoksi. Siinä kehittyy pitkäjänteisyys. Kun ongelman on saanut ratkaistua, syntyy taas onnistumisen kokemus. 

Käsityöt tuovat ihmisiä yhteen

Käsityöt saatetaan helposti mieltää yksinäiseksi tekemiseksi, mutta niiden ääreen on aina myös kokoonnuttu. Erilaiset käsityöpiirit ja -kurssit ovat tuoneet ihmisiä samaan tilaan puhumaan niin käsitöistä kuin muistakin asioista. Nyt rinnalla ovat myös sosiaalisessa mediassa ja muualla verkossa toimivat käsityöryhmät. 

– Ryhmät voivat tarjota ihmiselle kokemuksen, että kuuluu johonkin. Ne ovat myös paikkoja, joissa saa oman työnsä esille ja voi tulla nähdyksi, Kokko sanoo. 

Käsityötieteen professori Sirpa Kokko Itä-Suomen yliopistosta. Kuvaaja: Varpu Heiskanen

Käsityöt ovat myös tapa kanavoida luovuutta ja ilmaista itseään värein ja kuvioin. Harmaa villapaita lämmittää yhtä paljon kuin värikäs ja kuvioitu, mutta oman luovuuden ilmaisusta syntyy mielihyvää. 

Valmiiden töiden ja oman luovuuden esittelyn lisäksi ryhmissä voi kysyä apua, ja ongelmia ratkotaan yhdessä. Iloa tuottaa myös se, kun voi jakaa osaamistaan. 

Kokko pitää merkittävänä hyvinvoinnin edistäjänä myös sitä, että käsityöt ovat niiden harrastajille vapaaehtoista toimintaa. 

– Ne ovat vastapainoa elämän vaatimuksille, jotain, mihin ihminen itse valitsee käyttää aikaa. Sillä tavoin ne tarjoavat myös kokemuksen oman ajan ja toiminnan hallinnasta. 

Korona-aika loi käsityöbuumin

Vielä muutama vuosi sitten käsitöiden harrastaminen oli tutkimusten mukaan laskussa. Koronavuosina käsityöt ovat kuitenkin jälleen kasvattaneet suosiotaan ja synnyttäneet suoranaisen buumin. Kokko arvelee, että uudenlainen tilanne ja sen aiheuttama epävarmuus saivat ihmiset hakeutumaan käsitöiden pariin, juuri aiemmin mainittujen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden toivossa. 

– Ihmiset eivät halunneet koko ajan ajatella koronan uhkaa, ja käsityöt tarjosivat mahdollisuuden keskittyä johonkin muuhun. Varmaan haluttiin myös tehdä jotain käsillä ja saada jotain näkyvää aikaiseksi, Kokko sanoo. 

Kokko kuvailee käsitöiden tekemistä ikään kuin tilana, johon voi palata. Se on käsityön harrastajille eräänlainen turvapaikka. 

Kyse ei ole myöskään uudesta ilmiöstä. Kokko sanoo, että ihmiselle on luontaista tarttua maailmaan käsillä. 

– Sillä tavallahan olemme rakentaneet maailmaa ammoisista ajoista lähtien. 

Kokon mukaan käsityöt ovat tekijälleen tapa kanavoida tunteitaan kriisitilanteessa, mutta myös tapa auttaa muita. Maaliskuussa alkanut sota Ukrainassa on jälleen saanut ihmiset tarttumaan puikkoihin ja osallistumaan erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin itsetehdyillä käsitöillä. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin Apupupu-kampanja keräsi viime keväänä neulepupuja sotaa pakeneville lapsille. 

Kokko ei usko, että buumi olisi nopeasti ohimenevä, sillä Suomessa käsitöiden arvostaminen on aina ollut kulttuurisesti vahvaa. 

– Käsityö on säilynyt kouluissa oppiaineena ja käsityötaitoa arvostetaan. Suomessa käsityöinto on varmaan ollut koko ajan olemassa, nyt se on vain vielä vahvistunut, Kokko sanoo. 

Käsityöpajojen ohjaaja näkee hyvinvointivaikutukset työssään

Karoliina Erkinjuntti ajattelee käsitöiden tekemisellä olevan positiivinen vaikutus hyvinvointiin pienemmissäkin huolissa ja näkee sen myös työssään. 

– Asiakas saattaa kertoa, että on ollut huono tai raskas päivä, mutta kiva tulla kutomoon tai kurssille, Erkinjuntti kertoo. 

Hän ajattelee, että käsityöt ovat hyvin konkreettista tekemistä ja monille mahdollisuus irrottautua omasta työstä. 

– Jos on istunut koko työpäivän tietokoneen ääressä ja tuntuu, ettei mikään oikein valmistu, on ihana tehdä jotain käsinkosketeltavaa ja nähdä, miten vaikka matto valmistuu rivi kerrallaan. 

Erkinjuntille käsityöt ovat työtä, mutta hän tekee niitä myös vapaa-ajallaan. Joskus työn ja vapaa-ajan erottaminen voi olla haastavaa. 

– Siinä tekee vähän koko ajan ajatustyötä. Neuloessa saatan innostua, että tästä voisikin tulla kiva ohje kurssille. 

Käsityöt itsessään eivät kuitenkaan ole kääntyneet stressin aiheuttajiksi edes töissä, vaan sitä aiheuttavat lähinnä deadlinet. 

– Luovaa mieltä on vaikea aikatauluttaa. Joskus on sellaista pakkotyöstämistä, kun deadline lähestyy, eikä meinaa olla ideaa. 

Erkinjuntti tunnistaa käsitöiden tekemisellä olevan iso merkitys myös hänen oman mielensä hyvinvoinnille. 

–Käsitöitä tehdessä voin prosessoida ajatuksia tai toisaalta saada ajatukset muualle, kun keskityn johonkin ohjeeseen. Se on hyvin meditatiivista ja tuottaa minulle paljon hyvää oloa. 

Tutustu Mielenterveyden keskusliiton ja Taitoliiton Pipo joka tuulelle -yhteistyökampanjaan, ja tartu puikkoihin tai virkkuukoukkuun. Pipo joka tuulelle -kampanjapipon on suunnitellut Karoliina Erkinjuntti. Ohjeet kampanjapipoon ja pipokisaan löydät täältä! 

https://www.mtkl.fi/

 

Опубликовано Оставить комментарий

10.09.2022

Сочинение на тему Осень (10 сочинений)Сегодня открытие 12го сезона работы нашей группы АД.

  • рассказывали о том, как кто провел лето;
  • знакомились с новыми участниками и их историями.

С этого сентября мы собираемся во вторую субботу каждого месяца, то есть раз в месяц. Напоминалки традиционно буду писать в нашей закрытой группе в Фейсбуке. Темы для будущих встреч можно предлагать там же или в комментариях под постами на сайте.

Опубликовано Оставить комментарий

«Siinä kohtaa alkoivat hälytyskellot soimaan» – Katja kertoo, miksi päätti itse soittaa lastensuojeluun.

Katja Kuokkanen, 26, soitti lastensuojeluun, koska ei jaksanut yksin -  MTVuutiset.fiKahden lapsen äiti Katja, 26, muistuttaa, ettei vanhemman tarvitse hävetä uupumustaan. Hän itse päätti soittaa lastensuojeluun huomatessaan voimiensa hupenemisen vaikutukset lapsiarjessaan.

Puolitoista vuotta sitten Katja Kokkonen tarttui puhelimeen ja soitti lastensuojeluun kertoakseen, ettei enää yksinkertaisesti jaksa eikä pärjää. Ei yksinään, ei tukiverkostojen tuella.

Pelko lasten menettämisestä hävisi sisäisessä kädenväännössä pelolle siitä, etteivät nämä saisi elää kunnollista lapsuutta. Että lapset joutuisivat ottamaan aikuisen roolin, kuten Katja oli itse joutunut aikoinaan ottamaan.

Huolestuttavia merkkejä oli jo havaittavissa 3-vuotiaassa tyttäressä, joka oli alkanut huolehtia vauvaikäisestä pikkuveljestään.

– En meinannut jaksaa tehdä ruokaa lapsille. Siinä kohtaa alkoivat hälytyskellot soimaan, että nyt tarvitsen apua, Katja muistelee.

Yllä olevalla videolla kerrotaan, mitä on «tuhoava äitiys».

Traumat puskivat pintaan esikoisen synnyttyä

Ongelmat olivat alkaneet kuopuksen synnyttyä. Katjan mieleen vyöryivät traumaattiset muistot oman lapsuutensa kaltoinkohtelusta ja väkivallasta.

Esikoisensa tultua maailmaan Katja oli päättänyt olla parempi äiti kuin omansa. Mutta kun lapset alkoivat olla samassa iässä kuin hän itse oli ollut joutuessaan käymään läpi traumaattisia kokemuksia, alkoi arki murentua käsiin. Katja pelkäsi vahingoittavansa itseään ja lastensa jäävän ilman äitiä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

 

katja kokkonen

Katja toivoo, etteivät vanhemmat häpeäisi hakea apua. MTV

 

Mieltään ei voi pakottaa terveeksi, vaikka kuinka haluaisi. Psyykkinen trauma on henkisen sietokyvyn ylittävä tapahtuma, jota ei voi paeta – ei ainakaan ikuisesti. Traumatakaumat voivat vyöryä hallitsemattomasti mieleen, kun ihminen kohtaa traumaattista tapahtumaa muistuttavan tilanteen.

Katja kertoo, ettei lapsena tai nuorena saanut psykiatrisia palveluita. Vasta aikuisiällä voinnin jo romahdettua hän pääsi käsittelemään haavoittavia muistoja ammattilaisen kanssa ja syventämään ymmärrystä omasta käytöksestään. Näin ei välttämättä olisi ilman lastensuojeluilmoitusta.

– Punnitsin ja kyselin ystäviltä, miten hoidan nämä asiat ja miten toimia parhaalla tavalla. Lastensuojelu ei ollut mulle se ykkösjuttu, joka tuli ekana mieleen. Se oli viimeinen vaihtoehto ja keino.

Lastensuojeluilmoitus auttoi kiinni hoitopolkuun

Lastensuojelutyöntekijät saapuivat Katjan luo heti samana päivänä. Jo ulkoapäin he näkivät, että äiti on aivan loppu.

Aluksi lastensuojelun kanssa sovittiin, ettei Katja enää olisi lastensa kanssa kahdestaan vaan mukana olisi aina perheen ulkopuolinen läheinen. Katja kertoo tätä järjestelyä jatkuneen puolisen vuotta.

Syksyn tullen hänen vointinsa romahti uudestaan – tällä kertaa vielä pahemmin. Lapset oli lähetettävä isiensä luo, kun Katja meni osastohoitoon. Esikoiselle selitettiin lapsentasoisesti, että äidin tarvitsee huilia.

Juttu jatkuu kuvan alla.

 

katja kokkonen lapset

Katja haluaa olla lapsilleen hyvä äiti. MTV

 

Siitä alkoi toipuminen, mutta traumoista ei parannuta yhdessä yössä. Lapsena mieleen viillettyjen haavojen kurominen umpeen vie aikaa. Viime kuukausina Katja on huomannut, että tarjotun avun ottaminen vastaan on alkanut tuottaa hedelmää. Asioita pitää kuitenkin vielä käsitellä ja etsiä ratkaisuja välttää romahdukset jatkossa.

– Olen halunnut nimenomaan olla lapselle se äiti taas. Lapset ovat olleet isoin motivaatio parantaa itseäni, Katja sanoo.

Väkisin ei kannata taistella

Päävastuu lapsista on edelleen heidän isillään, mutta Katja kertoo pystyvänsä nykyään pärjäämään pienten kanssa yksinkin paremmin, jos tarve niin vaatii. Enää lastensuojelu ei velvoita, että mukana pitäisi olla muu aikuinen.

Mutta jos Katjan voimat ovat loppu, ei häntä hävetä myöntää toiselle vanhemmalle, ettei kykene lapsista huolehtimaan.

– Mieluummin otan itselleni aikaa ja kerään itseäni yhden päivän ajan kuin rupean väkisin tarpomaan kaiken läpi ja uskottelemaan, että kyllä se menee ohi.

Väkisin taisteleminen vain johtaisi uuteen pidempään kriisiin.

Yksin ei tarvitse pärjätä

 

katja kokkonen kuopus

Nykyään Katja pärjää lastensa kanssa yksin, jos tarve vaatii. MTV

 

Katja uskoo, että hänen ongelmansa eivät olisi kärjistyneet, jos hän olisi päässyt käsittelemään traumojaan ammattilaisen kanssa jo nuorena. Jos joku olisi selittänyt hänelle, miten kipeät muistot voivat pulpahtaa pintaan tulevaisuudessa äitiyden myötä.

Silloin hän olisi ehkä osannut valmistautua ja miettiä ratkaisuja ennen tilanteen kriisiytymistä.

Katjan tutut ovat pääsääntöisesti suhtautuneet romahdukseen hyväksyvästi ja tukien. Kaikilta ymmärrystä ei kuitenkaan ole herunut. Katja on saanut kuulla olevansa huono vanhempi – hullu, josta ei koskaan tule hyvää äitiä.

– Moni sanoo, että itse halusit lapsia, nyt sun pitää vain pärjätä. Mutta se ei pidä paikkaansa. Yksin ei pidä pärjätä, Katja muistuttaa.

Voimavarojensa äärirajoilla kamppailevien vanhempien kannattaa hakea apua ajoissa – se osoittaa, että välittää sekä itsestään että lapsestaan. Apua voi pyytää neuvolasta, omalta terveysasemalta tai esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimesta numerosta 0800 92277.

Alla olevalla videolla psykologi kertoo, miten vanhemman mielenterveys heijastuu lapseen.

 

8:16

MTV

Uutiset

KATSO VIDEO: Uutisaamussa vieraillut asiantuntijapsykologi Elina Komulainen kertoi, miten tukea kaikkien perheenjäsenten mielenterveyttä ja mitä on ylipäätään hyvä vanhemmuus.