Tutkimukset osoittavat HUSin tarjoaman itsenäiseen työskentelyyn perustuvan nettiterapian yhtä tehokkaaksi kuin kasvokkaisen terapian. Lääkärit tuntevat hoitomuodon huonosti.
Kesken tavallisen arjen Mimmi Lehtosen mieleen voi tulla ajatus: hirtä itsesi. Hänen päässään pyörii usein ajatuksia, jotka inhottavat häntä.
– Ne liittyvät minun tai läheisteni kuolemaan. Ajatuksissa minä aiheutan kuoleman.
Lehtonen ei ole väkivaltainen, psykoottinen tai itsetuhoinen. Hän sairastaa pakko-oireista häiriötä, jonka yhtenä oireena ovat mieleen putkahtavat kamaluudet.
Nykyään Lehtonen tietää, että ne ovat pelkkiä sairauden tuottamia ajatuksia. Hän ei voisi koskaan satuttaa itseään tai läheisiään. Lehtonen pärjää oireidensa kanssa hyvin, ja siitä hän kiittää etenkin nettiterapiaa.
Itsenäiseen työskentelyyn perustuvat nettiterapiat on todettu tutkimuksissa yhtä tehokkaiksi kuin kasvokkainen terapia. Niihin pääsee heti sen sijaan, että jonottaisi kuukausia psykoterapeutille. Ne kestävät muutaman kuukauden useiden vuosien sijaan.
Kuka vain pääsee nettiterapiaan lääkärin lähetteellä, eikä hoito maksa mitään.
Nettiterapian lisäksi lääkkeet ovat parantaneet Lehtosen vointia merkittävästi. Hän käy myös muutaman viikon välein keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Terapiassa veitset ja puukot nostettiin pöydälle
Lehtosen häiriö puhkesi kolme vuotta sitten. Pahimmillaan hän kuuli ääniä, joutui osastohoitoon ja oli varma, ettei koskaan enää eläisi normaalia elämää.
Nyt arki on taas ihan tavallista. Lehtonen on palannut töihin ja voi hyvin.
Lehtoselle on jäänyt mieleen nettiterapiasta erityisesti yksi asia: veitset. Videolla hän kertoo, miksi.
HUS järjestää nettiterapioita kenelle tahansa Suomessa. Lehtonen asuu Laukaassa, ja lähetteen kirjoitti oman kunnan lääkäri.
Nettiterapiassa terapeuttia ei tavata edes etänä, vaan hänen kanssaan vaihdetaan viestejä. Pääasiassa asioita pohdiskellaan itsenäisesti.
Työskentely muistutti Lehtosen mielestä koulunkäyntiä. Hän teki tehtäviä, joiden välissä hän viestitteli terapeutin kanssa. Kouluun verrattuna tehtävät olivat lyhyitä, eikä aikatauluja ollut.
Terapian aikana Lehtonen tuli vähitellen tietoiseksi siitä, millainen sairaus pakko-oireinen häiriö on ja millaiset asiat juuri hänen elämässään vaikuttavat siihen.
– Jouduin oikeasti oman pääni sisällä pohtimaan asioita. Opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Lehtonen teki terapiatehtäviä usein keittiönpöydän ääressä. Kun hän nyt katsoo puolentoista vuoden takaisia kirjoituksiaan, hän ajattelee, että oli ihanaa saada apua. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Lehtosen kokemus nettiterapian toimivuudesta ei ole ainoa laatuaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa nettiterapian on todettu olevan esimerkiksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokasta kuin kasvokkainen terapia.
Lehtonen saa mielihyvää kauneudesta. Ruotsinlaivalta ostettu yksisarvinen on hänen voimaeläimensä. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Yksi nettiterapian selkeä etu on, että sen pääsee aloittamaan nopeasti. Kun Lehtosen terapia otettiin ensimmäisen kerran puheeksi vastaanotolla, kesti vain viikon, kun se jo alkoi.
HUSin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenbergin mukaan tiedetään, että mitä nopeammin hoito alkaa, sitä parempia tulokset ovat.
– Jo kahden kuukauden viivästyminen voi aiheuttaa monenlaisia seurannaisongelmia ja kurjuutta.
Kiinnostaako nettiterapia sinua?
Näytä tulos
Kuolema on mielessä melkein joka päivä
Lehtonen oli onnekas, koska hänen lääkärinsä tiesi HUSin nettiterapioista. Lääkäreillä on niistä heikosti tietoa: vuonna 2019 vain kolmannes oli ohjannut potilaansa nettiterapiaan.
Stenberg ei usko, että tilanne on juuri muuttunut viime vuosina. HUSin alueen ulkopuolelta tulee vain puolet lähetteistä.
– Tilanteessa olisi parantamisen varaa, Stenberg sanoo.
HUS voisi ottaa vastaan paljon enemmän potilaita kuin nyt. Viime vuonna nettiterapian kävi läpi noin 20 000 ihmistä. Sen järjestämiseen vaadittiin 35 työntekijän kokoaikainen työpanos.
Lehtosen viimeinen terapiatehtävä oli arvioida, mitä hän on saavuttanut nettiterapian aikana. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Mimmi Lehtosella on edelleen pakko-oireita. Iltaisin hän saattaa tarkistaa viisi kertaa, onko herätyskello varmasti soimassa. Hänellä on pakottava tarve pitää tavarat järjestyksessä.
Kuolemaan liittyviä ajatuksia ilmestyy mieleen yhä lähes päivittäin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, eivätkä johda mihinkään.
Nyt Lehtonen osaa elää oireidensa kanssa. Hän on tajunnut, että pakko-oireinen häiriö on tavallinen sairaus, eikä sitä tarvitse peitellä.
– Puhun tästä julkisesti, koska haluan antaa kasvot sille, että sairaudesta pystyy selviytymään. Nautin elämästä suunnattoman paljon.
Radiotoimittaja Jake Nymanin musiikkiohjelmat ovat maankuuluja. Harva tietää miehestä äänen takana. Elämään on kuulunut suuri annos surua, sillä mies on menettänyt kaksi lastaan ja kumppaninsa Sinikka Nopolan.
Rokkivekkari, Nuorten Sävellahja, Rockradio, Onnenpäivä, Kovan päivän ilta, Suomen virallinen lista, Tähtisumua, Muistojen Bulevardi… Radiotoimittaja Jake Nymanin, 74, ääni ja ohjelmat ovat osa suomalaisten historiaa vuosikymmenten ajalta.
Äänen tunteekin moni, miestä niiden takana harvempi.
Yksityisenä ja pidättyvänä tunnetulta Nymanilta ilmestyi juuri kirja Monen vuoden jälkeen – radiomiehen muistelmat (Gummerus), jossa hän käy läpi uransa mutta myös elämänsä, johon liittyy paljon suruakin.
Jake Nyman on menettänyt kolmesta aikuisesta lapsestaan kaksi. Esikoispoika Ville kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 2015 ja kuopustytär Amelia aggressiiviseen syöpään viime vuonna.
Miten sellaisesta voi selvitä ja jatkaa eteenpäin?
”Ei siitä selviäkään. Muutos ihmisessä on lopullinen ja täydellinen.”
Jake Nyman on hetken hiljaa.
”Voi kuulostaa hullulta, mutta yksi selviytymiskeinoni on ollut huumori. Se ei tarkoita leikinlaskua tai pohjimmaisen surun katoamista, mutta suhtaudun nykyisin arkeen paljon vähemmän vakavasti kuin aiemmin totisena torvensoittajana.”
Nymanilla on ystäviä, joilla on samanlaisia kokemuksia, ja myös samantapaisia keinoja käsitellä niitä.
Lapsen kuolema missä iässä tahansa on niin kauhea asia, että se pelottaa ihmisiä kauemmas. Niin kävi Nymanillekin.
”Kun tukea tarvitsisi, sitä ei tule. Puhutaan rauhan antamisesta surevalle, vaikka ihmiset vain katoavat ympäriltä. Luonnon järjestys järkkyy, ei kenenkään pitäisi joutua hautamaan lapsiaan. Kohtuutonta se on, mutta mihin voi valittaa?”
Jumalalle?
”Lähetä kaavake, niin laitan heti eteenpäin. Kohta a) en pidä tästä, ja niin edelleen.”
Paniikin varjossa ja hulluksi leimaantumisen pelossa
Elämää varjosti jo 1980-luvulta alkaen hoitamaton ja diagnosoimaton paniikkihäiriö. Asiasta ei ollut tuolloin vielä laajempaa tietoa, eivätkä Nymanin sukupolven miehet hevillä hae apua mielenterveyden ongelmiin.
”Hulluksi leimaantumisen pelko ja salailun tarve oli siihen aikaan voimakas. Elämä oli hankalaa, kun joutui jatkuvasti keksimään tekosyitä, miksi en halua osallistua siihen tai tähän tapahtumaan, juontaa konserttia tai mennä tv-ohjelmaan vieraaksi.”
Nyman sanoo, ettei hänelle olisi myöskään tullut mieleen kirjan teko omasta elämästä. Kun kustantaja otti yhteyttä, Nyman vastusti ajatusta voimakkaasti – ja etenkin sitä, että mukaan otettaisiin hänen henkilökohtaisia asioitaan. Ensimmäisessä versiossa kerrottiinkin vain radiourasta.
”Mutta kustantajani Johanna Laitinen on hyvin päättäväinen nuori nainen. Hänen kanssaan on turha ryhtyä rimpuilemaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä”, Nyman hymähtää.
Päätös ei silti ollut helppo, mutta kirjoittaessa oman elämän vaiheista kertominen alkoi tuntua luontevammalta. Nyt julkaisua ennen Nymania alkoi ”klassisesti hirvittää ja kaduttaa”, mutta siihenkin löytyi apu nykyisestä elämänasenteesta:
”Ajattelin, että kirjoittavat sitten näistä mitä kirjoittavat, ihan sama. En mä välitä.”
Vuonna 1949 syntynyt Jake Nyman kuuluu suuriin ikäluokkiin, joiden vanhemmat olivat sodan, kovien aikojen ja asenteiden kasvattamia. Toinen legendaarinen toimittaja Eeva Lennon on todennut, että sota vaurioitti ja pilasi kokonaisen sukupolven elämää tavoilla, joita 1960-luvulla kapinoineet nuoret eivät tuolloin ymmärtäneet.
Myös Nymanin perhetausta oli turhankin tyypillinen. Vanhemmat avioituivat äidin tultua tuskin kaksikymppisenä raskaaksi lyhyen tuttavuuden jälkeen. Isä joi liikaa ja oli väkivaltainen, eikä kotona osattu osoittaa rakkautta, välittämistä tai ylipäätään positiivisia tunteita.
Vanhemmat erosivat myöhemmin, ja Nymanille etäiseksi jäänyt isä kuoli vain 55-vuotiaana. Äiti sen sijaan eli yli 90-vuotiaaksi.
Jake Nymanilla on takanaan kolme pitkää suhdetta. Ensimmäinen liitto äänitarkkailija Pirjo Puukon kanssa päättyi, kun hän tapasi viisikymppisenä kustannustoimittaja Tuula Kousan.
Kirjailija-käsikirjoittaja Sinikka Nopolan kanssa Nyman ehti elää vuosia, ennen kuin Nopola menehtyi vaikeaan sairauteen tammikuussa 2021.
”En minä osaa sanoa, millainen aviomies ja kumppani olen ollut – kukaan ei ole koskaan kysynyt. Luultavasti pyrin vain olemaan oma itseni enkä esittänyt mitään.”
Levymyyjä ja tiskijukka – Ylelle toimittajaksi vuonna 1973
Nuorena poikana Hämeenlinnassa Jake löysi pakotien ulos ankeudesta lukemisesta, pienoismallien rakentelusta – ja musiikista. Hän muistaa kuunnelleensa Kahdeksan kärjessä -ohjelmaa, jossa kaksi nuorisoraatia vertaili kappaleita. Tuleva radiotoimittaja kirjasi tulokset tarkasti ruutupaperille.
”Olin luonnollisesti sitä mieltä, että ne olivat päin helvettiä, ja tein oman listan”, Nyman virnistää.
Radioon Jake Nymanin ”löysi” 1970-luvun alussa Hector eli tuolloin Yleisradiossa työskennellyt toimittaja Heikki Harma.
Hector oli mukana myös silloin, kun Nyman ”tiesi, että nyt tapahtui jotain ihan uutta suomalaisessa musiikissa”.
Silloin Ylessä soi ensimmäisen kerran kappale Lumi teki enkelin eteiseen. Nyman muistaa hetken vuosikymmenten jälkeenkin tarkasti.
Ennen radiota Nyman oli myyjänä Tunnelin Levyssä ja toimi tiskijukkana eteläsuomalaisen osakunnan diskoilloissa. Jo tuolloin Nymanin musiikkivalinnat eivät olleet se helpoin tapa saada lattia täyteen, mutta hän oli uskollinen itselleen, ja kyllä yleisökin lopulta kiitti.
”Santana, James Brown ja ylipäätään soulin jytinä sekä lattarirytmit olivat sellaisia juttuja, jotka nostivat tunnelmaa. Kundit repivät paitaa pois ja sitä rataa”, Nyman muistelee.
Ensimmäisen oman ohjelman hän teki Leonard Cohenista vuonna 1973. Sitten ohjelmat alkoivat seurata toistaan. Vakinainen toimittaja Nymanista tuli Ylelle vuonna 1977.
Kävi niin kuin nuorena usein käy – suosio nousi hattuun.
”Virtsa nousi munuaisten kautta väärään suuntaan eli ylöspäin. Onneksi se vaihe ei kestänyt kauaa.”
Nuorten Sävellahjan juontaminen ei ollut Nymanin unelmahommaa, mutta hän toteaa sen olleen hyvä koulu ymmärrykseen palveluammatista.
”Suosioon nousee juttuja, mutta ei silti ole olemassa mitään suurta yleisöä eikä koko kansan rakastamia artisteja – ei ole koskaan ollut. On vain hirveä määrä erilaisia yleisöjä ja ihmisiä.”
Onnenpäivä (1984–2003) on se ohjelma, joka laajensi Jake Nymanin ja hänen äänensä jo usean sukupolven kokemukseksi. Vaikka ohjelmassa soitettiin ikivihreitä suosikkeja, Nyman nosti esiin myös uusia kappaleita ja artisteja, joita hän oli löytänyt. Ohjelmalla oli parhaimmillaan 900 000 kuuntelijaa joka sunnuntaiaamu.
Elämä yleläisenä, kansan rakastamana äänenä ei kuitenkaan herätä vain hymyä Nymanin kasvoille.
Hän käy kirjassakin läpi Yleisradion johto- ja hallintokulttuurin eri vaiheita, jotka ainakin ohjelmapolitiikan ja tekijöiden kohtelun osalta näyttäytyvät sitä tympeämpinä, mitä lähemmäs tullaan nykyhetkeä.
Tempoilu, yhtäkkiset ohjelmien siirtelyt ja lopettamiset, ihmisten ammattitaidon ohittaminen ja työntekijöiden tökerö kohtelu yhdistyvät kirjan pohdinnoissa siihen, että tavoitellaan kouristuksenomaisesti niin kutsuttuja uusia yleisöjä.
”Olen surullinen meidän vanhempien ikäluokkien puolesta, jotka on jätetty mediassa ja julkisen palvelun Ylessäkin heitteille, vaikka maassa on satojatuhansia pirteitä eläkeikäisiä – ja lisää tulee koko ajan”, Nyman huomauttaa.
”Krooninen nuoruuden ihannointi ja pintatrendien perässä juokseminen aiheuttaa sen, että sisältöä tehdään niille, jotka eivät sitä kuuntele tai lue. Samalla käännetään selkä niille, joita kyllä kiinnostaisi.”
Musiikki jatkuu ja jää
Töissä Nyman toteaa itse olleensa esihenkilönä tiukka ja vaativa, mutta hän ei vaatinut muilta yhtään enemmän kuin itseltään.
”Paniikkihäiriö tietysti vaikeutti kaikkea kommunikaatiota, ennen kuin se asia saatiin selvitettyä.”
Vuosikymmenten radioäänenäkään Nyman ei katso olevansa kaiken jo osaava.
”Vaikka olen tehnyt näitä hommia hirveän pitkään, välillä on yhä epävarma olo. Kun paasaa sunnuntaiaamuna suorassa lähetyksessä kaksi tuntia popmusiikin evankeliumia ja sitten sulkee mikkikanavan, fiilis on, että sinne lupsahti, mitäs nyt.”
Haastattelun lopuksi Jake Nyman näyttää taidokasta piirustusta, jossa on lintu, tyttö ja hautajaiset.
”Amelia teki pikkutyttönä tuon, kun Ville kuoli. Amelia löysi kuolleen linnun ja yritti herättää sitä henkiin pihlajanmarjoilla. Taustalla haudataan sitten Villeä. Onneksi minulle jäi tämä.”
Palkittu psykologi Ethan Kross yhdistää kirjassaan Sisäinen hälinä – Miksi ajatukset ylikuumenevat ja miten sitä voi välttää? (Karisto, 2022) aivotutkimusta, käyttäytymispsykologiaa ja kiehtovia tositapauksia siitä, miten sisäinen äänemme vaikuttaa meihin niin hyvässä kuin pahassa. Kirjassa esiteltyjen työkalujen avulla itsekritiikin ja kielteiset ajatuskierteet voi muuttaa voimavaraksi.
Minkälaiseen sävyyn sisäinen äänesi juttelee sinulle? Se, mitä sisäinen äänemme meille sanoo, on todella merkityksellistä hyvinvointimme ja jopa mielenterveytemme kannalta.
Kun yrität työstää vaikeaa kokemusta, puhuttele itseäsi nimeltä toisessa persoonassa. Silloin aktivoit vähemmän niitä aivoalueita, jotka ovat yhteydessä haitalliseen asioiden vatvomiseen. Pystyt toimimaan paremmin, ajattelemaan viisaammin ja koet tilanteessa vähemmän kielteisiä tunteita.
2) Kuvittele, että neuvot ystävää
Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi? Ajattele, että neuvot häntä, ja sovella neuvoja sitten itseesi. Muuttuuko sisäisen puheesi sävy jotenkin?
3) Sano itsellesi: Sinä selviät kyllä
Ahdistus valtaa herkästi mielen silloin, kun miellämme tilanteen uhaksi – tilanteeksi, jossa emme pärjää. Silloin olo voi tuntua jopa lamaantuneelta. Onneksi meillä on kyky muuttaa tapaa, jolla suhtaudumme kokemuksiimme. Jos pystyt ajattelemaan, että edessäsi oleva vaikeus ei ole uhka, vaan haaste, selviydyt paremmin ja sinun on helpompi toimia. Muistuta myös itseäsi siitä, miten vastaavista tilanteista on aiemminkin selvitty.
4) Muista että et ole ainoa – moni muu on kokenut saman
Et ole kokemuksesi kanssa yksin, muistuta itseäsi siitä. Ajattele, että tämäkin vastoinkäyminen on osa yleisinhimillisten kokemusten kirjoa. Useat miljoonat tai ehkä jopa miljardit ihmiset ovat joskus kokeneet saman kuin sinä nyt. Kun ajattelet ikäviä kokemuksiasi ja puhut niistä, älä käperry itseesi, vaan ajattele “minän” tilalle “me ihmiset”.
5) Kuvittele itsesi tulevaisuuteen
Miltä tällä hetkellä kirvelevä asia mahtaa tuntua vaikkapa kuukausien tai vuosien päästä? Joskus tulevaisuudessa ajattelet tätä ikäviä tunteita herättävää kokemusta ja huomaat, että tunteet, joita tunnet nyt, eivät tunnu enää läheskään niin ikäviltä.
6) Hoida itseäsi kirjoittamalla
Kirjoita syvimmistä kielteiseen kokemukseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista 15-20 minuutin ajan enintään kolmena peräkkäisenä päivänä. Anna ajatusten virrata vapaasti, äläkä mieti kirjoitus- tai kielioppivirheitä.
Kokemukseen keskittyminen kertojan näkökulmasta antaa etäisyyttä. Se auttaa ymmärtämään tuntemuksiasi tavalla, joka parantaa tunnetilaasi pitkällä tähtäimellä.
7) Keksi itsellesi rauhoittava rituaali
Jokin merkityksellä ladattu säännönmukainen toiminta antaa meille järjestyksen ja hallinnan tunteen, joka voi auttaa rauhoittamaan mieltä. Esimerkiksi hiljainen rukous tai meditaatio voivat toimia, mutta rituaalin voi myös keksiä itse. Itse keksitty rituaali on aivan yhtä tehokas kuin muutkin.
Lopuksi – älä kuittaa elämäsi ilonaiheita olankohautuksella. Jos haluat pitää kiinni ihanasta kokemuksesta, uppoudu siihen – pidä siitä kiinni ja nautiskele. Pienistäkin ilahduttavista asioista kannattaa ottaa ilo irti.
Sisäinen hälinä – Miksi ajatukset ylikuumenevat ja miten sitä voi välttää? (Karisto, 2022) sisältää pakillisen mielen työkaluja, joita voi käyttää lannistavan ja ahdistavan sisäisen puheen kesyttämiseksi. Voit kuunnella kirjan äänikirjana esimerkiksi täältä.
Мы очень часто говорим о свободе, но многие ли из нас готовы принять свободу? Свобода- это прежде всего ответственность за свои решения, за свою судьбу, за судьбу своих близких. Как только возникает ответственность, мы пытаемся её избежать, перекладываем её на других. Мы готовы отказаться от свободы, только бы не сталкиваться с ответственностью.
Radiotoimittaja Jake Nymanin musiikkiohjelmat ovat maankuuluja. Harva tietää miehestä äänen takana. Elämään on kuulunut suuri annos surua, sillä mies on menettänyt kaksi lastaan ja kumppaninsa Sinikka Nopolan.
Palkittu psykologi Ethan Kross yhdistää kirjassaan 