Mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on 2000-luvun alun jälkeen vähentynyt erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä, kun taas nuoremmissa ikäryhmissä se on tasaisesti lisääntynyt. Ikäryhmien väliset erot mielenterveysperusteisten eläkkeiden alkavuudessa ovat siten kaventuneet, mutta edelleen alkavuus on suurinta yli 50-vuotiailla.
Naisilla mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on selvästi yleisempää kuin miehillä. Sukupuoliero johtuu osittain siitä, että naisilla mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on viime vuosina lisääntynyt enemmän kuin miehillä. Mutta vielä tärkeämpi syy on se, että mielenterveysperusteiset eläkkeet olivat jo ennestään naisilla yleisempiä kuin miehillä.
Alla olevassa kuviossa on esitetty mielenterveysperusteiselle eläkkeelle työeläkejärjestelmästä siirtyneiden määrä vuosina 1996-2020. Vuosituhannen vaihteessa sukupuoliero mielenterveysperusteisessa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä oli pieni. Sukupuoliero syntyi, kun masennukseen perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet yleistyivät voimakkaasti viime vuosituhannen lopulla. Naisilla yleistyminen jatkui pidempään kuin miehillä, ja mielenterveyssyitä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä jäi pysyvästi korkeammaksi kuin miehillä.
Sukupuolieron taustalla ovat erityisesti masennukseen perustuvat eläkkeet. Myös ahdistuneisuuteen ja muihin mielialahäiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat viime vuosina lisääntyneet naisilla enemmän kuin miehillä.
Tarkastelimme äskettäisessä tutkimuksessa mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä eri ikäryhmissä. Yritimme myös vakioida väestön mielenterveyden muutoksen vaikutusta käyttämällä mielenterveyslääkkeiden ostoja väestön mielenterveyden mittarina.
Nuorilla mielenterveyslääkkeiden vakiointi selitti osittain työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksia. Vanhemmissa ikäryhmissä lääkeostojen vakioinnilla ei ollut merkitystä.
Mielenterveyslääkkeiden ostojen muutokset voivat heijastaa myös muita tekijöitä kuin väestön mielenterveyden muutoksia, kuten hoitoon hakeutumisen tai hoitokäytäntöjen muutoksia. Tulos on kuitenkin yhdenmukainen sen ajatuksen kanssa, että nuorilla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntyminen heijastaisi mielenterveysongelmien lisääntymistä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä kyse olisi jostakin muusta. Vaikka mielenterveysongelmat eivät lisääntyisi, voivat työelämän muutokset vaikuttaa siihen, että mielenterveysongelmien kanssa työelämässä selviytyminen on aikaisempaa hankalampaa.
2000-luvun alussa masennukseen ongelmiin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä pyrittiin vähentämään MASTO-hankkeen keinoin. Mielenterveysperusteiset eläkkeet lähtivätkin vähenemään vuoden 2007 jälkeen. Näyttää kuitenkin siltä, että naisten masennusperusteisiin eläkkeisiin ei ole pystytty kunnolla pureutumaan.
Suurin osa mielenterveysongelmien perusteella alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä on määräaikaisia kuntoutustukia. Työhön paluu mielenterveyssyistä alkaneelta kuntoutustuelta on kuitenkin heikkoa. Kuntoutustukien muuttuminen toistaiseksi voimassa oleviksi eläkkeiksi on vähentynyt mutta työhön paluu on lisääntynyt vain vähän. Jos työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen halutaan pitää lasku-uralla, pitää masennuksen ja muiden mielialahäiriöiden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen päästä kiinni.
Mikko Laaksonen
