Elämme minäkeskeisen hyvinvointipuheen aikaa, joka sysää vastuun toipumisesta yksilölle.
Äitini sairastui masennukseen, kun olin lapsi. Muistan elävästi tunnelman olohuoneessa: tiheän sumun ja epämääräisen möykyn rinnassa.
Vuosien varrella äidin oireilu on muuttanut muotoaan paniikkihäiriöksi, jonka takia hän ei pysty juuri poistumaan kotoa. Hän on kokeillut lääkkeitä, terapeutteja ja self-helpiä. Läheisenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, etten voi auttaa häntä enempää.
Missä onnellinen loppuratkaisu? Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan, mutta keskustelua vaivaa yksipuolisuus. Elämme minäkeskeisen hyvinvointipuheen aikaa. Self-help-oppaat neuvovat, miten pääset eroon ahdistuksesta ja ohjelmoit aivosi onnellisiksi. Tai että masennus johtuu tulehduksesta, joka paranee, kun luopuu sokerista ja lähtee metsälenkille.
Toipuminen typistyy yksilön sankaritarinaksi, jossa on hankala alku ja voitokas loppu.
Tilastot kertovat toisenlaista tarinaa. Paniikkihäiriö on usein toistuva, ja kroonistuminen on tavallista. Masennuskin uusii yli puolella sairastuneista.
Minäkeskeinen mielenterveyspuhe sysää vastuun yksilölle. Se piilottaa rakenteelliset syyt ja voimavarojen vaihtelut. On melko hyödytöntä ehdottaa lenkkeilyä lääkkeeksi, jos trauma salpaa hengityksen jo matkalla ovelle tai voimat eivät riitä täyttämään Kelan lomakkeita.
Tarinoilla on väliä. Häpeä on yhä suurimpia syitä siihen, miksi oireileva viivyttelee avun hakemista. Samasta asiasta muistuttaa A-klinikkasäätiön tutkija Heli Ringbom: jos sairastuneelle on aina vakuuteltu, että voimavaroistaan huolehtimalla hän pysyy terveenä, sairastunut saattaa kokea epäonnistuneensa itsestään huolehtimisessa.
Rohkaiseeko se avautumaan, jos mallitarina leimaa toipilaan häviäjäksi? Tarvitsemme lisää kertomuksia välitilasta. Hoitojonoista, lääkkeiden sivuvaikutuksista, relapseista ja kevyen jutustelun alle kätketystä surusta.
Tällaiset tarinat eivät jaa sairautta ja terveyttä karkeasti kahtia, sillä mielenterveys on liuta harmaan sävyjä. Kielteiset tunteet eivät ole aivojen ohjelmointivirhe, vaan ne saavat olla ilon kanssa rinnakkain.
Välitila ei ole väistämättä lohduton limbo. Sinne mahtuu aika tavallista, hyvää arkea ja välittämistä. Sumumielikuva on oikeastaan osuva. Joskus sakenee, sitten kirkastuu. Pienikin edistys on halauksen aihe. www.hs.fi
Kasvussa ovat erityisesti masennus- ja ahdistushäiriöt. Työuupumusten määrää ei tiedetä, sillä se ei ole sairaus, johon saisi Kelan tukemaa sairauslomaa.
Viime vuonna 84 000 suomalaista jäi yli yhdeksän päivän sairauslomalle mielenterveyden häiriöistä johtuen – lähes 10 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Kasvua on kaikissa ryhmissä, mutta erityisesti nuorilla ja naisilla.
Kasvussa ovat masennus- ja ahdistushäiriöt – asiantuntijoiden mukaan myös työuupumukset. Työuupumusten määrää ei tiedetä, sillä se ei ole sairaus, johon saisi Kelan tukemaa sairauslomaa.
– Yleisesti tiedetään, että työuupumuksen kautta voi syntyä masennus, ja masennuksen ja työuupumuksen oireet ovat päällekkäisiä, sanoo Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa.
Työterveyslaitos kertoi määrittävänsä työuupumukselle raja-arvot, jotta sen tunnistaminen helpottuu. Tärkeää olisi myös saada enemmän tietoa ja tilastoa siitä, mistä poissaolot johtuvat.
– Monella työpaikalla tämä näkyy ja työnantajat tietenkin miettivät, mitä asialle voi tehdä, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren.
… ja sitten tuli ahdistus
41-vuotias Anna työskenteli pitkään myyjänä päijäthämäläisessä kaupassa vuorotyössä. Vuosien mittaan hän kyynistyi, menetti mielenkiintonsa ja kiire murensi hänet. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden takia.
– Se alkoi olla tosi ahdistavaa. Kun pääsin töistä, ajattelin vain sitä seuraavaa työpäivää. En saanut oikein untakaan. Ihan kuin joku olisi puristanut rinnassa, Anna kuvailee.
Anna ryhtyi jatko-opiskelemaan ja jäi opintovapaalle. Opintovapaan loppuessa hän tajusi, ettei voi palata takaisin entiseen työpaikkaansa. Annalle, kuten monelle muulle työssään uupuvalle, kirjataan diagnoosiksi masennus sairauspäivärahaa varten.
– En koe, että olisin ollut masentunut. Uupumus selvästi johtui työstä: se oli ennen niitä masentavia ajatuksia ja oireita.
Suomalaisten uusi kansantauti
Mielenterveys on noussut suurimmaksi sairauspoissaolon syyksi, ohi tuki- ja liikuntaelinsairauksien. Siitä on tullut suomalaisten uusi kansantauti.
– Meidän keskeinen kansanterveydellinen haaste on tällä hetkellä mielenterveys. Täytyy ottaa vakavasti, että työelämä muuttuu ja sen riskit muuttuvat. Ongelma on tunnistettu, nyt pitää tutkia, selvittää ja löytää tehokkaita keinoja, sanoo Työterveyslaitoksen Mattila-Holappa.
Lisääntyviin poissaoloihin on kiinnitetty huomiota myös työeläkeyhtiöissä. Varman ylilääkäri Jan Schugkin mukaan kolmanneksessa, jopa puolessa mielenterveyden takia sairauslomaa hakevien hakemuksissa näkyy nimenomaan kuormittuminen työstä.
– Ilmiö on nopea ja jyrkkä. Ei ole viitteitä siitä, että suomalaisten mielenterveys rapautuisi yhtä jyrkästi kuin se on työkyvyttömyyden syynä.
Myös Psykologiliiton työterveyden työryhmässä on kiinnitetty työuupumusten määrään huomiota. Työterveyspsykologeja ei ole tarpeeksi siihen tilanteeseen, joka työpaikoilla vallitsee, sanoo työryhmän jäsen Miia Rautiainen.
– Usein kuulemme lauseen, että miksi minä en jaksa, kun kaikki muut jaksavat. Ei tiedetä, että moni muukin kamppailee jaksamisen kanssa työn ääressä.
Ylilääkäri Jan Schugkuskoo, että tietoisuus lisää oireilun ja työkyvyttömyyden määrää. Työeläkevakuutusyhtiössä onkin mietitty, antavatko lääkärit liian herkästi masennusdiagnooseja.
– Tulisiko myös kysyä, onko sairausloma hyvää masennuksen hoitoa, jos ei ole kyse vakavasta, lamauttavasta masennuksesta?
Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja naisilla. Tässä kuvattuna 16–34 -vuotiaiden osuus. Laura Merikalla / Yle
Missä syy?
Annan on vaikea nimetä yhtä syytä työuupumukseensa.
– Suurimpana syinä olivat ehkä huono esimiestyö ja työvuorosuunnittelu. Olen ollut työssä, jossa on ollut yhtä lailla kova kiire, mutta kiire ei ole haitannut, jos esimies ja vuorosuunnittelu ovat toimineet.
Mielenterveyden häiriöistä johtuvien poissaolojen lisääntymiselle on haettu syytä, mutta asia ei ole yksiselitteinen.
Tietoisuuden lisäksi työolot ovat saattaneet koventua, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren.
– Pitää olla monessa mukana. Myös vapaa-ajalla kuormitus on osittain kasvanut, sanoo Blomgren.
Asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa vaatimukset ovat lisääntyneet. Mutta siihen ei tunnu olevan yhtä ainoaa syytä, miksi näin on.
– Yhä useammalla on työssä tietotekniikan elementtejä, pitää myydä, tehdä asiakaspalvelua, verkostoitua ja kerätä tietoa monesta suunnasta. Sitten on työelämän epävarmuus, odotusten ja todellisuuden kohtaaminen ja somen tuoma kohtuuton vertailupaine, luettelee Varman ylilääkäri Jan Schugk.
Työpaikoilla tulisi käydä keskustelua, ei laittaa työntekijän piikkiin
Anna vaihtoi kuukauden sairausloman jälkeen toimipistettä ja ryhtyi tekemään lyhennettyä viikkoa. Se auttoi – pelkkä sairausloma ei olisi Annan mukaan ollutkaan ratkaisu tilanteeseen.
– Ei missään tapauksessa. Heti, kun näin sen ympäristön, jarrut löivät päälle.
Toipumisessa tärkeää olisi, ettei uupunut palaisi sairausloman jälkeen vanhaan oravanpyörään. Työpaikalla tulisi siis käydä keskustelua siitä, miten tilannetta voitaisiin parantaa, jotta uupuminen ei toistuisi.
Tästä syystä olisi tärkeää, että työuupumusta ryhdyttäisiin diagnosoimaan omana sairautenaan, sanoo Psykologiliiton Miia Rautiainen. Niin kauan, kun työuupumus käsitellään masennuksena, se nähdään työntekijän ongelmana, josta ei tarvitse työpaikalla puhua.
– Masennukseen saa keskusteluapua ja lääkehoitoa, mutta työuupumistilanteessa pitäisi saada muutosta myös työolosuhteissa, sanoo Rautiainen.
– Työuupumus tulisi systemaattisesti kirjata sairauspoissaolotiedon yhteyteen, jotta ilmiön yleisyyttä voitaisiin seurata, sanoo Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Mattila-Holappa.
Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holapan mukaan työpaikoilla on ryhdytty puhumaan avoimemmin mielenterveysongelmista. Meeri Niinistö / Ylelahti
Työkyvyttömyyden kasvua ei pitäisi jäädä katselemaan, toteaa Varman ylilääkäri Schugk. Hänen mukaansa sekä hoitokäytäntöihin että työeläkkeeseen tarvitaan nopeita muutoksia.
– On esimerkiksi syytä pohtia, onko määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki passivoivaa.
Ongelmista puhuminen helpommaksi
Myyjänä työskennellyt Anna toivoo, että työpaikoilla olisi helpompi puhua myös vaikeista asioista. Hän itse ei uskaltanut kertoa hyvissä ajoin tuntemuksista esimiehelleen, koska pelkäsi, miten työpaikalla reagoidaan väsymiseen.
– Kissan pöydälle nostaminen pitäisi käydä luontevammin. Ei uskalla puhua, kun pelkää, ettei oteta tosissaan.
Leimautuminen huolestuttaa työpaikoilla edelleen jonkin verran, tietää Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Mattila-Holappa. Yleisesti kuitenkin koetaan, että puhumisesta olisi tullut aiempaa helpompaa.
Anna valmistuu uuteen ammattiin, ja toiveena on löytää työpaikka aivan uudelta alalta. Hän toivoo, että uudessa työpaikassa esimies ymmärtäisi työntekijän yksilölliset tarpeet.
– Kaikenlaisia ensiaputaitoja opetetaan työpaikoilla, mutta mielen puoli jää vähän vajaaksi, hän sanoo.
Aiheesta keskusteltiin myös Ylen aamussa.
Mielenterveyshäiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen määrät ovat jatkaneet jyrkkää kasvuaan. Erityisesti kasvussa ovat masennus- ja ahdistushäiriöt sekä asiantuntijoiden mukaan myös työuupumus. yle.fi
Lisää hauskaa, lisää aivoterveyttä! Tässä kahdeksan hauskaa tapaa huoltaa aivoja.
Lisää ystävien seuraa
Miksi ystäviä?
Ystävien seurassa voi olla oma itsensä, sillä ystävyyssuhteissa on luottamusta ja välittämistä. Ystävän kosketus lisää onnellisuushormoniksi ja ihmissuhdeliimaksi kutsutun oksitosiinin eritystä. Läheiset ihmissuhteet ovat hyvän aivoterveyden A&O.
Lisää naurua
Miksi naurua?
Nauraminen edistää aivojen palautumista ja laittaa veren kiertämään. Nauraminen vapauttaa endorfiineja aivoissa, mikä tukee sosiaalisten suhteiden muodostumista ja ylläpitämistä. Endorfiinien vapautumisen aiheuttama mielihyvä ja rentoutuminen lisäävät turvallisuuden tunnetta.
Lisää metsäretkiä
Miksi metsään?
Metsässä kulkevan verenpaine laskee ja mieliala kohoaa. Verenkierto vilkastuu, ja aivot saavat happea. Metsässä leijuu mikrobeja, jotka vahvistavat vastustuskykyä. Metsän tuoksu on silkkaa aromaterapiaa.
Lisää tanssia
Miksi tanssia?
Tanssi on aivojen kuningaslaji, josta on aivoille valtavasti hyötyä. Musiikin ja liikunnan yhdistelmässä on taikaa, ja tanssimisen tiedetään jopa lieventävän masennusoireita. Aivojen kannalta kaikenlaiset tanssiaskeleet ovat hyväksi – hytkyit sitten yksin kotona radion tahtiin tai varsinaisella tanssitunnilla.
Lisää lempibiisejä
Miksi musiikkia?
Musiikki tuottaa mielihyvää, kuten saunominen tai seksi. Oman lempimusiikin kuunteleminen lisää mielihyvähormoniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Eniten dopamiinia erittyy juuri ennen lempibiisin huippukohtaa, sekä sen aikana.
Lisää unta
Miksi unta?
Sanotaan, että puolet oppimisesta tapahtuu unen aikana. Silloin aivot saavat työrauhan tallentaa tietoa ja puhdistautua kuona-aineista. Syvän unen aikana aivot huoltavat itseään.
Lisää laulua
Miksi laulua?
Laulaminen vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa, myös aivoissa. Keskittymistä vaativa kuorolaulu kehittää tarkkaavaisuutta, kun huoleton lauleskelu taas rentouttaa ja rauhoittaa.
Lisää eläinystäviä
Miksi eläimiä?
Lemmikkieläimet vähentävät stressiä ja rentouttavat. Verenpaine laskee, ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee. Hyvät vaikutukset välittyvät, vaikka koira, kissa tai kultakala ei olisi oma.
Lisää jotakin muuta, mitä?
Miksi omavalintaisia mielipuuhia?
Jokaisella on joku mieluinen puuha, joka tuntuu rentouttavalta. Yksi rakastaa sämpylöiden leipomista, toinen neuloo autuaana sukkaa. Se, mitä tehdessäsi tunnet latautuvasi, tekee aivoille hyvää.
Oletko jo virkistänyt aivojasi jollakin mielipuuhalla? Kerro siitä!
Elämme minäkeskeisen hyvinvointipuheen aikaa, joka sysää vastuun toipumisesta yksilölle.
Kasvussa ovat erityisesti masennus- ja ahdistushäiriöt. Työuupumusten määrää ei tiedetä, sillä se ei ole sairaus, johon saisi Kelan tukemaa sairauslomaa.
