Dystymia eli pitkäaikainen masentuneisuus on pitkäaikainen ja lieväoireinen masennus, joka ei yleensä vaikuta esimerkiksi työkykyyn niin dramaattisesti kuin vakava masennus. Mikään kevytmasennus dystymia ei kuitenkaan ole.
Oletko ollut pitkään apea ja ärsyyntynyt, vaikka elämässäsi ei ole ollut kriisejä tai surua? Pitkäaikaisella masentuneisuudella eli dystymialla tarkoitetaan oirekuvaltaan lieväasteista mutta pitkäaikaista masennuksen muotoa.
Toisinaan dystymia luokitellaan pitkäaikaiseksi masennukseksi eli vakavan masennustilan pitkäaikaiseksi muodoksi.
– Dystymian asema on kiistanalainen, koska se ei enää ole mukana kaikissa tautiluokituksissa erillisenä sairautena, Töölön ja Jyväskylän Mehiläisessä vastaanottoa pitävä psykiatrian erikoislääkäri sekä Helsingin yliopiston vanhuspsykiatrian professori Hannu Koponen kertoo.
– Vakava masennus voi aaltoilla ja siinä voi olla kuukausienkin pituisia normaalimman mielialan jaksoja, mutta pitkäaikaisessa masennuksessa mieliala on jatkuvammin masentunut ja tauot ovat enimmillään noin viikon tai kahden mittaisia, Koponen sanoo.
Oireet samoja mutta lievempiä kuin masennuksessa
Dystymian oireet ovat samoja kuin masennuksen keskeisimmät oireet. Oireet eivät kuitenkaan ole yhtä lamauttavia kuin perinteisessä masennuksessa. Esimerkiksi ihmisen työkyky säilyy usein, vaikka tämä kärsisi dystymiasta. Yleisimpiä oireita ovat muun muassa alakuloisuus, ärtyneisyys, kyvyttömyys kokea mielihyvää sekä aloitekyvyttömyys ja jaksamattomuus.
Erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla saattaa esiintyä myös kognitiivisia oireita, joista yleisimpiä ovat lähimuistiongelmat.
– Uusien tapahtumien tai sopimusten mieleen painaminen vaikeutuu. Uudet asiat tipahtavat pois mielestä, mutta vanhat asiat muistuvat mieleen hyvin, Koponen kuvailee.
Dystymia on pitkäaikainen haitta elämänlaadulle
Vaikka dystymia ei välttämättä kaada sängyn pohjalle, on se elämänlaatua jatkuvasti ja pitkään jäytävä kumppani.
– Se on hiljaa hivuttava tila. Siitä on pitkäaikainen haitta elämänlaadulle. Sen takia dystymia ei ole mikään kevytmasennus vaan ihan merkittävä ongelma, Koponen sanoo.
Tarvittaessa lääkärin pakeille
Jos itse epäilee kärsivänsä dystymiasta, Koponen suosittelee lääkärin puoleen kääntymistä. Yleensä dystymiaa hoidetaan masennuslääkkeillä ja psykoterapialla.
– Yleensä hoitaessa käytetään sekä lääkehoitoa että terapiaa. Terapiassa pyritään puuttumaan masennuksen ajatuskehiin. Kaikkia ei kuitenkaan laiteta oitis masennuslääkekuurille ja terapiaan, vaan tilannetta voidaan myös ainoastaan kartoittaa ja seurata lääkärin harkinnan mukaan.
Omaa mieltään kannattaa Koposen mukaan yrittää kohottaa myös kotikonstein.
– Yleensä liikunnan lisääminen ja alkoholinkäytön vähentäminen nostavat mielialaa. anna.fi
Luonto rauhoittaa ja hellii aisteja, linnut ja puut tekevät ihmismielen onnelliseksi. Suomalaiset hoitavat psyykkistä hyvinvointiaan entistä useammin ulkoilemalla. Luonnossa liikkuminen elvyttää ja siirtää ajatukset muualle esimerkiksi kriisitilanteissa.
Luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu paljon, ja yksi tuoreimmista on Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen tutkimus luonnossa liikkumisesta koronavuonna 2020.
– 74% vastaajista oli lisännyt luontoliikuntaa ja ilmoitti, että ahdistus ja huoli koronasta oli vähentynyt luonnon vaikutuksesta, kertoo Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela.
Koronan aikana on myös lähdetty tutustumaan uusiin alueisiin ja erilaisiin liikuntamuotoihin.
Luonto-Suomen Luonto ja mieli -illassa kuultiin sekä asiantuntijoiden pohdintoja että kuuntelijoiden havaintoja luonnon vaikutuksista mielenterveyteemme.
Yhteys luontoon pitää rakentaa
Radiolähetykseen saatiin paljon yleisön viestejä ja havaintoja luonnon voimaannuttavasta merkityksestä. Luontoon pitää kuitenkin osata lähteä.
Tämä riippuu puolestaan siitä, kuinka tietoinen ihminen on omasta luontosuhteestaan.
– Ihminen ei välttämättä tule edes ajatelleeksi luonnon vaikutuksia työkykyyn ja jaksamiseen, selvittää psykologian tohtori Kirsi Salonen.
Esimerkiksi nuoren aikuisen elämä saattaa olla hyvinkin hektistä ja suorituspaineista.
Luonto on armollinen paikka, mihin jokainen voi mennä omana itsenään, valita oman polkunsa.― Alli, 29v, Turku
– Ihmiselle tulee helposti odotuksia siitä, että pitäisi olla jotenkin toisenlainen. Jostain syystä me voimme luonnossa olla myötätuntoisempia ja hyväksyvämpiä itseämme kohtaan, koska koemme, että luonto ei aseta meille odotuksia.
Meillä on myös taipumus määritellä itsemme luontoihmiseksi, kaupunki-ihmiseksi tai meri-ihmiseksi – joskus nämä häiritsevät. Ihminen saattaa pohtia, että voinko minä hakeutua luontoon esimerkiksi tietämättä lajeja.
Luontokokemus on moniaistinen
Vaikka tutkimuksissa visuaalinen näköhavainto vallitsee, niin luonnosta nautitaan myös kuuntelemalla sen ääniä: lehtien kahina, lumen hiljaisuus, meren laineet. Myös tuoksut ovat tärkeitä.
Näin luontokokemuksiaan kuvailee näkövammainen Tarja:
Miten köyhää elämä on, jos vaan katselee eikä kuuntele. Linnunlaulua odotan – kun varis aloittaa, kun puihin tulee lehdet… Lehtien kahina puissa on ihaninta.― Tarja
Luonnon värit, muodot ja tapahtumat vetävät ihmisen tarkkaavuuden automaattisesti puoleensa. Sekunnit, minuutit ja tunnit katovat, ajan havaitseminen hidastuu.
Viher- ja vesiympäristöt asuinalueiden läheisyydessä tarjoavat ihmisille hengähdyspaikan myös elämän poikkeustilanteissa.
Mielipaikkojen ja tuttujen maisemien katoaminen ahdistaa
Kuuntelijoita puhutti myös luonnon tuhoaminen. Talous ja tehokkuus ovat läsnä kaikessa meidän yhteiskunnassamme, ja ne näyttävät edelleen vievän voiton.
Miten ihanalla tavalla vanha metsä voitelee sielua… Tuore hakkuualue aiheuttaa ihan fyysistä pahaa oloa.― Raija, Vantaa
– Kuuntelijan menetyksen tunne kertoo siitä, että luontoyhteys on ollut mahdollista. Ihmisen surua, ahdistusta ja järkytystä ei ymmärretä, vaan kokemuksen kanssa jää yksin, Kirsi Salonen pohtii.
Monen mielipaikat löytyvät luonnosta, ja ne ovat yllättävänkin tärkeitä. Rakkaan luontopaikan menettäminen voi olla vastaava kuin ihmissuhteen menettäminen, Salonen painottaa.
– Lähiluonnon terveysvaikutukset tulisi ottaa entistä paremmin huomioon. Taloustieteessä on onneksi etenemässä se, että hyvinvointivaikutuksille asetetaan rahallinen arvo, kertoo Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela Kalevi Korpela.
Luonto antaa lohtua ja tukea
Luonnossa ihminen ei ole yksin, vaan esimerkiksi puut tukevat mielenterveyttä ihan suoraan. Murehtiminen ja asioiden vatvominen vähentyy, ja ajatukset kääntyvät muualle.
– Mielenterveyden häiriöistä masennus ja ahdistus on eniten tutkittu. Yleinen tulos on, että mitä enemmän on viheralueita, niin sitä vähemmän väestötasolla esiintyy mielen häiriöitä.
Tämä on todettu Korpelan mukaan esimerkiksi Tampereella, missä viheralueita on kokeiltu myös kuntoutuksessa.
Viherympäristöjen lisäksi myös metsällä ja lumisilla maisemilla on elvyttävä vaikutus.
– Lumisilla ja syksyisillä metsämaisemilla on tutkimusten mukaan vastaavia vaikutuksia elpymiseen ja hyvinvointiin kuin viherympäristöillä.
Me ollaan metsästä ja ollaan aina oltu metsästä. Metsästä huokuu syvyys ja ankkuroituminen. Vahvat rungot, jotka seisovat sun vieressä ovat ystäviä.― Sari, Riihimäki
Ihmisen ohjaamiseksi tervehtymään luontoon tarvitaan työkaluja. Sosiaalinen tuki sekä luonnon vaikutus tervehdyttävät yhdessä.
– Kuntoutus, vanhusten ja vammaisten ulkoiluttaminen – voisimme tarjota enemmän kanssakulkijuutta, Salonen pohtii.
Esimerkiksi kipu- tai syöpäpotilaille luonnon tarjoama armollisuus voi olla hyvinkin merkityksellistä. Muistisairaalle tunnoilla ja tuoksuilla on tärkeä merkitys.
– Me voimme olla haavoittuvia ja tarvitsevia, mutta luonto jaksaa kantaa myös minun kuormani ja hyväksyy sen.
«Luonto on hoitanut minua, kun olen ollut hukassa itseltäni
Metsän suoja kuin äidin kohtu, jossa olen ollut turvassa
Joen virtaava vesi on auttanut päästämään irti,
antaen elämän.«
— kuuntelijan viesti läheykseen
Luonto ja mieli -ilta tarjosi sekä tutkimustietoa että kuuntelijoiden herkkiä havaintoja luonnon vaikutuksesta hyvinvointiimme. Illan asiantuntijoina olivat Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela ja psykologian tohtori Kirsi Salonen. yle.fi
Nuorten naisten itsetuhoisuus on lisääntynyt Japanissa koronavuoden aikana. Myös Suomessa avun tarve on kasvanut.
Jos tarvitset apua: Mieli Ry:n Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 voi soittaa ympäri vuorokauden. Löydät lisää yhteystietoja jutun lopusta.
Nuoret naiset voivat pahoin ja Reia Shirahashi, 25, tietää, miltä se tuntuu. Hänen työnsä on auttaa.
Silti tiistai-iltana Tokion kaduilla on vaikea erottaa, kenellä on hätä. Kuka nuorista odottaa ystäviään kadunkulmassa, kuka taas on sopinut epämääräiset treffit chat-palstalla. Ehkä jopa myy neitsyyttään 3 000 dollarilla.
Tällaisen nuoren naisen Shirahashi kohtasi joku aika sitten. Tyttö oli yksinäinen ja ahdistunut, kuten moni muukin nuori japanilainen korona-aikaan.
Syy seksin kauppaamiseen tuskin oli yksin koronassa. Mutta pandemia oli lisännyt tytön yksinäisyyttä, ja ajatukset kiertyivät tällaiseen lopputulokseen, Shirahashi selittää.
Monille on käynyt juuri näin. Korona on ollut se viimeinen pisara.
Se näkyy myös itsemurhatilastoissa, arvioivat tutkijat.
Pitkään asiat näyttivät Japanissa menevän parempaan suuntaan. Itsemurhien määrä oli vähentynyt jo vuosia.
Kukaan ei ollut varma miksi, sillä itsemurha on monimutkainen ongelma. Yksittäisiä syitä teoille on vaikea nimetä.
Vuonna 2020 yhtälöön tuli uusi tekijä: koronapandemia. Itsemurhaluvut kääntyivät nousuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
Silmiin pistää toinenkin asia. Samalla, kun japanilaisten miesten itsemurhat jopa vähenivät hieman, erityisesti nuorten naisten itsemurhien määrä kasvoi.
Mitään tällaista ei tilastoissa ollut ennen nähty.
Ahdistuksen tausta oli lapsuuden kokemuksissa, Shirahashi sanoo nyt videopuhelussa. Hän kertoo ymmärtäneensä vasta 18-vuotiaana, miten kaltoin vanhemmat häntä kohtelivat.
– Olin yliopistossa luennolla, jolla käsiteltiin esiopetusta ja vanhemmuutta. Silloin ymmärsin, että omat vanhempani jättivät minut heitteille.
Shirahashin mukaan vanhemmat pahoinpitelivät häntä ja jättivät hänet vastuuseen kolmesta nuoremmasta sisaruksesta. Äiti ja isä saattoivat olla ilmoittamatta poissa koko yön. Välillä Shirahashi lukittiin sisälle.
Siksi hänen on helppo ymmärtää nuoria, jotka ovat olleet koronan vuoksi jumissa kodeissaan. Koti voi muuttua vankilaksi, etenkin jos asiat eivät ole lähtökohtaisestikaan hyvin.
Shirahashi selvisi, mutta koronapandemia on jättänyt monet yksin ongelmiensa kanssa.
Pelkästään viime vuoden lokakuussa Japanissa kuoli enemmän ihmisiä itsemurhaan kuin japanilaisia oli siihen mennessä menehtynyt koronaan liittyen.
Merkille pantavaa on sukupuolijakauma. Lokakuussa naisten itsemurhat lisääntyivät 70 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Koko vuonna tapauksia oli 885 edellisvuotta enemmän.
Luvut ovat Japanin poliisiviraston alustavista tilastoista ja saattavat vielä nousta.
Suurimman osan itsemurhista tekevät yhä aikuiset miehet, mutta vuodessa tapahtuneet muutokset ovat merkittävä, sanoo asiaa tutkinut professori Michiko Ueda. Hän puhui asiasta ulkomaisille toimittajille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa helmikuun alussa.
Nuorten naisten, erityisesti opiskelijoiden, itsemurhien määrä on kasvanut suhteellisesti eniten.
– Tämä on erittäin poikkeuksellista aiempaan verrattuna, Ueda sanoo.
Piikki nuorten itsemurhissa näkyy loppukesällä, jolloin etäopetuksesta palattiin kouluun.
Syy voi olla se, että silloin koti saattoi taas joskus olla tyhjillään. Itsemurha tehdään yleensä yksin kotona.
Kaikki masentuneet eivät ole itsetuhoisia, mutta masennus lisää riskiä etenkin yhdistettynä rahahuoliin, Ueda sanoo.
Uedan mukaan itsemurhien määrän lisääntymisen syistä on toistaiseksi vähän varmuutta, mutta tutkijoilla on valistuneita arvauksia. Yksi liittyy talousongelmiin.
Juuri nuorten naisten taloudellinen tilanne on kärsinyt koronakriisissä eniten.
Japanissa naiset tekevät usein määräaikaisia ja osa-aikaisia töitä. Aivan kuten muualla maailmassa, myös Japanissa nämä työt ovat koronavuonna vähentyneet.
Kyse on usein kaupan-, ravintola- ja matkailualan töistä, joiden määrä on romahtanut.
Ueda antaa esimerkin: elokuussa 2020 epämääräisissä työsuhteissa oli 800 000 naista vähemmän kuin vuotta aiemmin. Karkeasti sanottuna, lähes miljoona oli siis jäänyt ilman töitä.
Mielenterveyskyselyissä näkyy, että opiskelijoiden ohella juuri työttömät ovat koronavuonna kärsineet mielenterveysongelmista kuten ahdistuksesta ja masennuksesta.
Tämä on näkynyt hätähuudoissa.
En voi enää elää.
Näin Koki Ozora kirjoitti lukiossa sähköpostiin ja lähetti sen opettajalleen. Opettaja tuli saman tien Ozoran kotiin. Avunpyyntö oli käännekohta. Ozora selvisi.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Koki Ozora harkitsi lukiossa itsemurhaa. Hän perusti keskustelupalstan, jolla auttaa muita. Kuva: Koki Ozoran kotialbumi
Nyt yliopistossa opiskeleva 21-vuotias Ozora on pyörittänyt auttavaa keskustelupalstaa vuoden. Hän perusti palvelun, koska sai aikoinaan itse apua oikeaan aikaan.
Tärkeintä on, että voi puhua jollekin, joka kuuntelee. Auttaa kuumasta hetkestä viileään, Ozora kuvailee videohaastattelussa.
Keskustelupalstan nimi on Anata no ibasho, paikka sinulle. Sen kautta Ozora on voinut tarkkailla japanilaisten vointia läpi pandemian. Suurin osa tukihenkilöille kirjoittavista ihmisistä on nuoria naisia.
Ozora kertoo, että koulusulun aikaan chat-keskusteluun tuli paljon viestejä stressaantuneilta vanhemmilta. Kesällä taas moni kertoi menettäneensä työnsä. Kesän lopussa viestit, joissa luki “itsemurha” tai “haluan tappaa itseni”, lisääntyivät.
Nyt alkuvuodesta yli puolet viesteistä on tullut ihmisiltä, joilla on itsetuhoisia ajatuksia.
Ozora on huolissaan ikätovereistaan.
– Nuorten osuus itsemurhista on kasvanut, vaikka nuoria on Japanissa yhä vähemmän, hän sanoo.
Mistä se johtuu, sitä kukaan ei tiedä varmaksi.
Vuoden 2020 tilastoja on voitu tulkita vasta pinnallisesti.
Professori Ueda korostaa, että näin nopeasti on mahdoton vetää varmoja johtopäätöksiä. Itsemurhaan ei ylipäätään ole helppoja selityksiä.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Japanissa itsemurhaluvut ovat verrattain korkeita muihin kehittyneisiin maihin verrattuna. Kuvituskuva: Yusuke Harada / Getty Images
Japanissa ollaan kuitenkin itsemurhatiedon etulinjassa. Japani on niitä harvoja maita, joissa viime vuoden itsemurhaluvut ovat jo nyt saatavilla.
Suomessa vuoden 2020 tilastot valmistuvat vasta tämän vuoden lopulla.
Jotain voidaan kuitenkin päätellä poliisilla tutkinnan alla olevista tapauksista, jotka liittyvät epäiltyyn itsemurhaan. Seura-lehden (siirryt toiseen palveluun) loppuvuonna poliisilta pyytämien tilastojen mukaan koronapandemia ei ole näyttänyt nostavan Suomen itsemurhalukuja.
Toisaalta mielenterveystyötä tekevässä Mieli ry:ssä on huomattu samoja ilmiötä kuin Japanissa. Järjestön Kriisipuhelimeen tulleissa puheluissa nuorten naisten osuus soittajista kasvoi viime vuonna kaikista eniten.
Suomessakin näkyy, että heikentynyt mielenterveys ja itsetuhoiset ajatukset ovat koronavuonna korostuneet erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa.
Taustalla on pitkäaikainen kehitys ja koronapandemian siihen tuoma lisä, Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen sanoo.
Nuoriin naisiin kohdistuneet odotukset opiskelussa ja työelämässä ovat viime vuosina olleet kovat, Kukkonen taustoittaa.
– Nyt kun kaikki tehdään etänä, paineet pysyvät, mutta niiden kanssa ollaankin yksin, hän sanoo.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Naiset kantavat Japanissa suurimman vastuun kotitöistä. Pandemia on lisännyt huolta arjesta. Kuvituskuva: James Matsumoto / Getty Images
Myös Suomessa nuoret naiset tekevät paljon palvelualojen töitä. Ne, joilta työt eivät ole loppuneet, ovat usein ylikuormittuneet.
Kukkonen huomauttaa, että vaikka Suomi on Japania tasa-arvoisempi, etäkoulu ja etätyöt lisäävät helposti juuri naisten paineita.
– Kyllä tämä yhä varmasti naisiin kohdistuu, vaikka miehet osallistuvatkin koko ajan enemmän, Kukkonen pohtii.
Kukkosen mukaan tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin tunteidensa kanssa.
– Itselleen esittää kysymyksiä, joihin tietää jo vastauksen. Kun puhuu jonkun muun kanssa, näkökulma voi muuttua, hän sanoo.
Tämän tietää myös Reia Shirahashi. Hän itse sai tukea Bond-järjestöltä, jolle hän nyt työskentelee. Hän oli kuullut järjestöstä televisiouutisissa ja miettinyt pahimmassa tapauksessa hakevansa sieltä apua.
Pahin hetki tuli lopulta eteen.
Shirahashi oli 21-vuotias ja eli yksin Tokiossa ilman paikkaa, jonne mennä. Hänellä ei ollut töitä. Laskut ja vuokra olivat maksamatta. Oli uusivuosi, vuoden kylmin aika ja tärkein juhla.
Hän oli hakenut apua äidiltään, mutta tämä oli passittanut tyttärensä takaisin väkivaltaisen miehen syliin. Mies pahoinpiteli ja kontrolloi, mutta äidin mielestä tyttären piti vain tutustua tähän paremmin.
Bondin työntekijät reagoivat hätään toisin.
Helmikuussa Japanin pääministeri nimitti ministerin, jonka vastuualueena on yksinäisyydestä aiheutuvien ongelmien vähentäminen.
Tachibana toimii virkamiehiä avustavassa työryhmässä, samoin kuin chatin perustanut Koki Ozora. Ryhmän tehtävänä on kertoa päättäjille, mitä ihmisille oikeasti kuuluu. Mitä kodeissa ja kaduilla tapahtuu.
Juuri näitä samoja asioita voi olla käynnissä monissa muissakin maissa, varoittaa professori Michiko Ueda. Tilastot vain junnaavat perässä.
Uedan mukaan erityisesti nuorten naisten vointiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Varoitus on aiheellinen, sanoo Mieli ry:n Marena Kukkonen.
Suomessa ja Japanissa on surullisia tilastollisia yhtäläisyyksiä.
Itsemurha on Japanissa 15–39-vuotiaiden yleisin kuolinsyy (siirryt toiseen palveluun). Suomessa tilanne on samankaltainen. Vain jos kaikkiin mahdollisiin tauteihin kuolleet laskee yhdeksi ryppääksi, sairauksiin kuoli vuonna 2019 enemmän nuoria ihmisiä kuin itsemurhaan.
Tilanne on entistä synkempi, jos ikäryhmää nuorennetaan: joka kolmas 15–29-vuotiaiden kuolintapaus tilastoitiin itsemurhaksi.
– Meillä on samanlaista mentaliteettia kuin Japanissa. Ihannoidaan yksinäisyyden sietämistä, Kukkonen pohtii.
Hän on kuitenkin toiveikas. Suomessa stigma liittyen mielenterveysongelmiin on vähenemässä ja asioista uskalletaan puhua.
Tilastojen mukaan aiemmat talouslamat eivät myöskään ole kääntäneet Suomen itsemurhalukuja nousuun, toisin kuin esimerkiksi Japanissa.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Toinen hätätila päättyi Japanissa maaliskuussa. Tällä hetkellä tartuntoja on todettu päivittäin reilu tuhat. Kuvituskuva: Viola Kam / Getty Images
Yksi tutkijoiden esiin nostama tekijä kuitenkin vaivaa juuri Suomea. Professori Uedan mukaan eräs mahdollinen syy naisten itsemurhalukuihin voi olla kotiväkivalta, ja Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille.
Reia Shirahashi tietää, mitä kodeissa voi tapahtua. Väkivalta voi olla henkistä, fyysistä tai taloudellista. Osa ilman töitä jääneistä vanhemmista on esimerkiksi vaatinut lapsen säästöt käyttöönsä.
– Ennen nuoret pystyivät purkamaan paineitaan kouluissa tai ihmisiä tavatessa. Nyt kaikki on ollut kiinni. Paine vaan kasvaa, kun perhe on lukittuna sisälle, hän sanoo.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Reia Shirahashi uskoo, että hänen omat nuoruudenkokemuksensa ovat hyödyksi auttamistyössä.
Toisaalta yksin elävillä ei ole sen helpompaa. Shirahashi asuu itsekseen eikä ole enää yhteydessä perheeseensä.
– En voi päästää kotona paineita puhumalla muille.
Näinä aikoina Shirahashi muistaa usein menneen. Se tulee koputtamaan ovelle muistikuvina.
Juuri siksi 25-vuotias Shirahashi osaa puhua oikeaa kieltä kiertäessään Tokion katuja Bond-järjestön kanssa. Kohdatessaan nuoria kadulla, hän tietää mitä tehdä.
Hän kuuntelee.
Jos tarvitset apua:
Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä.
Ни при каком происшествии не подобает предаваться большому ликованию или большому унынию, – частью ввиду изменчивости всех вещей, которая каждое мгновение может все повернуть в другую сторону, частью ввиду обманчивости нашего суждения о том, что нам полезно или вредно, – обманчивости, вследствие которой почти каждому приходилось сетовать на то, что оказывалось потом для него самым подлинным благом, или ликовать по поводу того, что стало источником его величайших страданий.
Dystymia eli pitkäaikainen masentuneisuus on pitkäaikainen ja lieväoireinen masennus, joka ei yleensä vaikuta esimerkiksi työkykyyn niin dramaattisesti kuin vakava masennus. Mikään kevytmasennus dystymia ei kuitenkaan ole.
Luonto rauhoittaa ja hellii aisteja, linnut ja puut tekevät ihmismielen onnelliseksi. Suomalaiset hoitavat psyykkistä hyvinvointiaan entistä useammin ulkoilemalla. Luonnossa liikkuminen elvyttää ja siirtää ajatukset muualle esimerkiksi kriisitilanteissa.
