Kiirettä kiireen perään, vaatimuksia kotona ja työpaikalla. Ruuhkavuodet ovat ihanaa aikaa, mutta usein myös niin hektisiä, että vanhempi saa olla varovainen, ettei polta itseään loppuun arkea suorittaessaan. Tärkeintä on tarkkailla omaa tilaansa ja reagoida ajoissa, jos havaitsee yliväsymyksen merkkejä.
Ruuhkavuosiin kuuluu usein olennaisena osana hillitön kiire. Töissä on kiirettä ja kotona hullunmylly vain jatkuu. Oman pienen yksityisen hetken onnistuu ehkä saamaan illalla, mutta nämä hetket ovat poissa elintärkeästä levosta yöllä. Oravanpyörää jaksaa jonkin aikaa, mutta romahdus voi tulla toisinaan yllättäen. Uupumusta ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Tärkeintä on tunnistaa tilansa ja hankkia itselleen tarvittavaa apua.
Vuorokaudesta tuntuvat monesti loppuvan tunnit, vaikka kuinka koittaa optimoida kalenteriaan. Usein ihminen jaksaa suorittaa arkea yllättävän pitkään, ennen kuin keho ja mieli alkavat reagoida. Jossain vaiheessa sitä sitten alkaa tuntea väsymystä, joka ei enää menekään ohitse pelkällä levolla.
Ihminen ei välttämättä itse tiedosta, missä vaiheessa aletaan olla jo vaarallisen lähellä uupumispistettä. Varsinkin kiireisten ruuhkavuosien keskellä saattaa helposti tulla tunne, ettei yksinkertaisesti ole varaa hiljentää tahtia. Töissä on kiirettä ja työpäivän loputtua toinen työpäivä alkaa kotona. Hiljentää ei voi, koska muutoin korttitalo romahtaa, tai ainakin itsestä siltä tuntuu. Noidankehä on valmis.
Romahdus saattaa tulla yllättäen
Tällaista tahtia jaksaa jonkin aikaa, mutta jossain kohdassa on todennäköistä, että ihminen kokee romahduksen. Murtumispiste saattaa ilmetä esimerkiksi itkuisuutena, pinnan palamisena nopeammin kuin yleensä, muistin heikentymisenä tai muuna vastaavana oireiluna.
Vaikka ihminen tiedostaisikin oman tilansa, saattaa olla hyvin vaikeaa tehdä päätös esimerkiksi sairaslomalle jäämisestä, vaikka lääkäri sitä suosittelisi. Ihmisellä saattaa olla tunne, että hänellä yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta hiljentää tahtia juuri sillä hetkellä. Helposti saattaa ajatella, että kyllä sitä vielä jaksaa muutaman päivän, viikon tai kuukauden. Varsinkin jos lääkäri on suositellut sairaslomaa, sellaiselle kuitenkin kannattaa jäädä, vaikka kuinka tuntuisi että siihen ei ole aikaa.
Mielenterveystalon verkkosivuilla oleva omahoito-ohjelma sisältää tietoa uupumuksesta sekä harjoituksia, joiden avulla voi toivuttaa kehoaan ja mieltään. Omahoito-ohjelma perustuu tutkittuihin toimintatapoihin, jotka on havaittu tehokkaiksi menetelmiksi uupumuksen hoidossa.
On tärkeää ymmärtää, että uupumus on aina kehon ja mielen voimakas hätähuuto. Uupumusta on yleensä edeltänyt pitkäaikainen itsensä äärirajoille ajaminen ja paineessa eläminen. Ajan kanssa keho tottuu kuormitukseen. Koska keho ei kuitenkaan pysty palautumaan riittävästi, lopulta elimistön säätelyjärjestelmä pettää. Tämä johtaa viime kädessä muutoksiin keskushermoston toiminnassa ja siihen, että kehon on vaikea enää korjata itseään.
Toipuminen uupumuksesta edellyttää, että ihminen muokkaa elämäänsä sellaiseksi, ettei uupumustila pääse syntymään uudelleen. Jos oireet ovat hyvin vakavia, kannattaa olla yhteydessä lääkäriin.
Ida luuli voivansa paremmin kuin pitkään aikaan, mutta meni läheistensä mieliksi päivystykseen. Nyt hän kertoo, millaista on joutua tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Viime kesänä masennuksen musta pilvi tuntui viimein väistyvän. Ida Niemelä ajatteli optimistisesti, että olisi viimein alkanut parantua toden teolla.
– Koin voivani todella hyvin. Olin toimelias ja minulla oli energiaa tehdä vaikka mitä.
Samalla hän nukkui todella vähän, nautti aiempaa runsaammin alkoholia ja käytti holtittomasti rahaa.
– Saatoin siivota kotona koko päivän, vaikkapa seitsemän tuntia putkeen. Olen tavallisestikin puhelias, mutta enää minulta ei meinannut saada puheenvuoroa, Ida kertoo.
Lähipiiri oli seurannut huolestuneena Idan menoa. Eräänä iltana, kun Ida oli ollut ystävänsä luona kylässä ja vauhdikkaalla päällä, tämä nosti asian puheeksi: Idan kannattaisi käydä päivystyksessä.
Tahdosta riippumaton hoito
Ida suostui, vaikka koki, ettei hänellä ollut mitään hätää. Kun psykiatri päivystyksessä suositteli Idalle osastohoitoon hakeutumista, Ida ei nähnyt sille tarvetta.
– Hän sanoi, että tule yhdeksi yöksi, niin ystävä ja äiti, jotka tulivat mukanani päivystykseen, saavat mielenrauhan ja pääsevät nukkumaan rauhassa. Se sai minut suostumaan.
Ida kertoo, että on puhunut asian läpi äidin ja ystävänsä kanssa. Se auttoi häntä ymmärtämään, ettei heillä ollut vaihtoehtoja. IDA NIEMELÄ
Seuraavana aamuna Ida meni odottavaisin mielin tapaamaan osaston lääkäriä. Kunhan paperityöt olisi tehty, hän pääsisi pois, Ida ajatteli.
Lääkärin vastaus ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Ida odotti. Ida kertoo, että hänellä oli tunnistettu niin voimakkaat manian oireet, että tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit täyttyivät hänen kohdallaan.
– Se oli aluksi aivan hirveää. Olin sitä mieltä, ettei minua vaivannut mikään, joten ajattelin, että minua pidetään vankina ja että kaikki ovat kääntyneet minua vastaan, Ida muistelee.
Kun osastolla aloitettu uusi lääkitys alkoi hiljalleen vaikuttaa, todellisuus alkoi valjeta Idalle. Hänen käytöksensä ei sittenkään ollut normaalia.
Tahdosta riippumaton hoito
Ihminen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, siis niin sanottuun pakkohoitoon, jos jokainen näistä kolmesta edellytyksestä täyttyy hänen kohdallaan:
1. Hänen todetaan olevan mielisairas. Tahdosta riippumattoman hoidon perusteena olevaksi mielisairaudeksi katsotaan sellainen vakava mielenterveyden häiriö, johon liittyy todellisuudentunteen häiriintyminen siten, että tilaa voidaan pitää psykoottisena.
2. Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa niin, että hoitamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen tilaansa, vaarantaisi hänen terveytensä tai turvallisuutensa, tai vaarantaisi muiden ihmisten terveyttä tai turvallisuutta.
3. Muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu hänen käytettäväkseen tai ovat riittämättömiä hänen hoitoonsa.
Idalla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun hän oli tahdosta riippumattomassa hoidossa osastolla.
– Se oli kova isku. Asian hyväksymiseen meni kauan ja oikeastaan sulattelen asiaa edelleen.
Idalla oli aikaisemmin diagnosoitu masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, bulimia, epävakaa persoonallisuus ja ADHD, joihin hän oli saanut hoitoa. Ida on kertonut matkastaan Ei mikään kiiltokuva -blogissaan.
Tämän, kuten muutkin jutun kuvat, Ida otti ollessaan osastolla tahdosta riippumattomassa hoidossa. IDA NIEMELÄ
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi oli aikaisempia hankalampi pala niellä.
– Aikaisemmin minulla oli teoreettinen mahdollisuus parantua, mutta tämä tulee olemaan minulla koko loppuelämäni. Kun puhuin asiasta hoitajien ja lääkäreiden kanssa, sanoin, etten suostu tähän diagnoosiin. Mutta eihän se niin mene.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on usein krooninen, ja sen hoidossa keskitytään ehkäisemään mania- ja masennusjaksojen uusiutumista, kertoo Käypä Hoito. Lääkityksen lisäksi myös elämäntavat kuten säännöllinen elämänrytmi ja stressin välttäminen auttavat mielialan pitämisessä tasaisena.
– Osastollakin murehdin, että elämästäni tulee tämän jälkeen tylsää. Hoitajat nauroivat, että ei se ihan niin mene, vaikka säännölliset elämäntavat ja alkoholin käytön välttäminen auttavatkin.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön aloitettu lääkitys tuntuu tehoavan, eikä se ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut haittavaikutuksia, Ida iloitsee.
Ida kertoo kokemuksistaan myös Instagram-tilillään. Jos upotus ei näy, voit katsoa kuvan täältä.
”Tuntui ristiriitaiselta”
Niin sanottuun pakkohoitoon joutuminen oli Idalle erikoinen kokemus.
– Olen ennen ollut vapaaehtoisesti osastolla. Olen kokenut myös sen, että olisin halunnut osastolle sinne pääsemättä, joten siksi tuntui tällä kertaa ristiriitaiselta olla osastolla vastoin tahtoani.
Hoito oli suurimmaksi osaksi keskusteluhoitoa. Ida kertoo, että yritti aina neuvotella itseään pois, jos joku puhui hänen kanssaan.
Lokakuun alkupuolella Ida kotiutettiin viimein. Sitä edelsi pari kotiharjoittelukertaa, joiden aikana hän sai ensin viettää kotonaan yhden yön, sitten kaksi.
– Se on hyvä systeemi, joka antaa mahdollisuuden kokeilla pärjäämistä ja helpottaa takaisin palaamista, jos sen kokee tarpeelliseksi, Ida kertoo.
– Ensimmäisiä kertoja kotona ollessani mietin, kuinka toimia, koska kukaan ei ollutkaan katsomassa perääsi. Laitostuminen tapahtuu yllättävän nopeasti, jos on tottunut siihen, että ympärillä on koko ajan ihmisiä valvomassa.
Ida kertoo, että oli aluksi vihainen äidille ja ystävälleen, vaikka tiedosti, etteivät he määränneet häntä pakkohoitoon. Hän on puhunut asian läpi heidän kanssaan ja ymmärtää nyt heidän näkökulmansa.
Eräänä aamuna Karin, 54, vaimo ei enää jaksanut nousta sängystä. Vuosien saatossa parisuhde on kuivunut kasaan vaimon vaikean masennuksen vuoksi. Nyt Kari puntaroi, jatkaako suhteessa, jossa henkinen ja fyysinen yhteys on kadonnut.
Karin, 54, vaikeasti masentunut puoliso joutui jäämään nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen jälkeen Kari on tuntenut itsensä avuttomaksi ja harkinnut avioeroa.
Tässä jutussa Kari kertoo hänen ja vaimonsa tarinan. Ratkaisukeskeinen terapeutti Jenni Kiviniemi tukee Karia vaikeassa tilanteessa.
Kari:
Tapasimme vaimoni kanssa yhteisen ystävämme häissä. Kiinnitin huomioni eläväiseen nuoreen naiseen. Halusin ehdottomasti tutustua häneen.
Meillä synkkasi heti. Hääjuhlien jälkeen aloimme tapailla. Vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Omat hääkellomme soivat jo seuraavana kesänä.
Olimme molemmat valmiita sitoutumaan. Etenkin minä olin jo pidempään kaivannut asettumista parisuhteeseen. Halusin oman perheen.
Vaimo tuli raskaaksi, ja meille syntyi tyttövauva. Tuntui siltä kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Yhä tänä päivänä kaipaan tuota onnen tunnetta.
Jenni:
Kuvaat hyvin kauniisti suhteenne alkuaikoja. Hienoa, että sait kokea onnen tunnetta, jonka yhä muistat.
Ymmärrän hyvin sen tuovan sinulle vielä tänä päivänäkin kaipauksen tunnetta.
Kari:
Vauvaonnea ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Vaimo alkoi käyttäytyä kummallisesti. Hänen mielialansa vaihteli nopeasti.
Hän saattoi yhtäkkiä saada kiukkukohtauksia tai purskahtaa itkuun. Hän sanoi olevansa huono äiti. Pistimme ne huonosti nukuttujen öiden piikkiin.
Yritin tukea vaimoa. Otin yhä enemmän vastuuta vauvan hoidosta. Sovimme, että minä hoidan jonkin aikaa vauvan yösyötöt.
Istuin yöllä vauva sylissä ja syötin häntä tuttipullolla. Vaikka olin itsekin väsynyt, tyttäreni ja minun välille syntyi ihana yhteys. Se kantaa yhä.
Puolisoni muuttui etäisemmäksi. Olin huolissani. Mitä hänelle oli tapahtumassa?
Jenni:
Raskausajan ja synnytyksen aiheuttamat hormonimuutokset sekä kehon kokema rasitus yhdessä huonosti nukuttujen öiden kanssa on jo sinänsä kuormittavaa.
Uusi elämäntilanne muuttaa niin arkea kuin ajatuksia, jotka liittyvät itseen ja omaan vanhemmuuteen. Nämä muutokset voivat aiheuttaa monenlaisia haasteita.
Tuit upeasti vaimosi jaksamista. Loit samalla yhteyttä vastasyntyneeseen tyttäreesi, vaikka olit itsekin väsynyt ja huolissasi vaimosi voinnista.
Kari:
Yhtenä aamuna menin herättelemään vaimoa. Minun piti lähteä töihin, ja vauva tarvitsi äitiään. Vaimo avasi silmänsä. Näin vain tyhjän katseen. Hän sanoi, ettei kykene nousemaan sängystä.
Soitin heti lääkäriin. Puolisolla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus.
Onneksi hän pääsi heti juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Vähän myöhemmin aloitettiin terapiajakso.
Vaimo toipui pikkuhiljaa. Äitini auttoi meitä vauvanhoidossa.
Vaimo palasi töihin, ja arkemme alkoi rullata suhteellisen normaalisti. Minulle kuitenkin jäi huoli hänen mielenterveydestään.
Jenni:
Hienoa, että vaimosi sai noin hyvää apua ja tukea niin sinulta, äidiltäsi kuin myös ammattiauttajalta.
Toipumisen kannalta masentuneen on erittäin tärkeää saada mahdollisimman nopeasti niin henkistä kuin konkreettistakin apua.
Myös sinun olisi ollut hyvä saada ammattilaiselta keskusteluapua. Huoli läheisen voinnista kuluttaa myös omia voimia.
Karin vaimo sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Kari:
Kun tyttäremme oli parivuotias, vaimo alkoi puhua toisen lapsen hankkimisesta. Ajatus perheen kasvattamisesta kuulosti ensin hienolta.
Aloin kuitenkin jarrutella, koska halusin suojella vaimoani. Pelkäsin, että masennus uusiutuisi. En halunnut käydä läpi samaa helvettiä.
Vaimo otti asian raskaasti ja loukkaantui. Yritin selittää hänelle, että halusin meidän kaikkien parasta. Hän sulkeutui. Välillemme nousi muuri, joka on edelleen olemassa.
Vaimo keskittyi työntekoon. Tyttäremme oli päiväkodissa, ja myös minä tein paljon töitä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että työ oli meidän molempien pakopaikka parisuhteesta ja kodin tukalasta tunnelmasta.
Jenni:
Ymmärrän hyvin teidän molempien reaktioita. Sinä olit nähnyt, kuinka synnytyksen jälkeinen masennus vei vaimosi voimia.
Olit kokenut myös itse haasteita, jotka heijastuivat sinuun puolison masennuksen kautta.
Vaimosi joutui pettymään lapsen hankkimiseen liittyvässä haaveessaan ja loukkaantui. Kun on vaikea luopua itselle tärkeästä haaveesta, voi olla hyvin hankala kuulla toista ja ymmärtää, miten se voisi olla kaikkien hyväksi.
Ette varmastikaan ole ensimmäinen tai viimeinen pariskunta, joka pakenee yhteisiä ongelmia töihin.
Kari:
Elimme useamman vuoden kuin zombit. Olimme perhe saman katon alla, mutta emme olleet silti yhdessä. Pidimme toki huolta tytöstä, mutta varmasti hänkin aisti, että isällä ja äidillä ei ollut kaikki hyvin.
Vaimo alkoi viihtyä myös ylitöissä. Mainitsin hänelle muutaman kerran, että hänen tulisi pitää itsestään parempaa huolta. Hän totesi, että hän kyllä tietää parhaiten oman olonsa.
Lopulta vaimo sairastui työuupumukseen. Hän jäi pitkälle sairauslomalle. Puolen vuoden kuluttua hän yritti palata töihin. Se ei kuitenkaan onnistunut.
Hänen voimansa eivät riittäneet.
Jenni:
Kunpa me ihmiset aina osaisimmekin huomata elämän tuomat haasteet ja ongelmat ja reagoida niihin ajoissa.
Joskus voi käydä niin, että asiat vain jotenkin luisuvat käsistä. Muutosta on vaikea saada aikaan, vaikka jollakin tasolla tiedostaisikin, että nyt kaikki ei ole hyvin.
Kari:
Neljä vuotta sitten vaimo jäi 48-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean masennuksen vuoksi. Se, mitä olin pelännyt eniten, oli toteutunut. Ja vielä paljon pahempana kuin olin kuvitellut.
Vaimo oli nyt vakavasti ja ilmeisesti myös kroonisesti sairas. Koin itseni täysin avuttomaksi. Ehkä siinä kohtaa annoin myös periksi.
Tänä päivänä vaimon vointi vaihtelee. Hänellä on voimakas lääkitys. Se on mielestäni muuttanut hänen persoonaansa. Hän on aloitekyvytön ja välinpitämätön.
Joudun nyt ottamaan lähes kaiken vastuun kodista. Vaimon työkyvyttömyys on heikentänyt merkittävästi myös talouttamme. Välillä tuntuu, että liika on liikaa. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin.
Jenni:
Vaikea masennus on raskas taakka sekä sen kokijalle että hänen läheisilleen.
On surullista ja turhauttavaa, kun ei itse pysty vaikuttamaan oman rakkaansa vointiin niin paljon kuin haluaisi.
Olet kuitenkin pitänyt vaimostasi hyvää huolta. Kertomuksestasi huokuvat vastuullisuus ja huolehtivaisuus mutta myös terve itsekkyys.
Sinulla on lupa olla, ajatella ja tuntea juuri kuten tunnet. Se on täysin ymmärrettävää.
Kari on useasti harkinnut avioeroa.
Kari:
Surullisinta on, että myös rakkautemme on hiipunut. Sekä henkinen että fyysinen yhteytemme on katkennut.
Emme oikeastaan keskustele enää muusta kuin arjen käytännön asioista. Makuukamarielämämme on täysin kuollut.
Kaipaan vaimoani ja myös yhteistä seksiä. Rehellisesti sanottuna olen mies, ja minulla on edelleen omat tarpeeni.
Olen pohtinut monta kertaa eroa. Yhteinen, jo aikuinen tyttäremme ei pidä meitä enää yhdessä. Minua kuitenkin huolestuttaa. Miten vaimo pärjää, jos meille tulee ero?
Olen jonkinlaisessa pattitilanteessa. Rakkaudettomassa parisuhteessa on vaikea jatkaa.
Jenni:
Olen niin pahoillani, että masennus on tullut teidän elämäänne ja myös teidän väliinne. Se on vienyt teitä kauemmas toisistanne.
On todella hyväksyttävää kaivata yhteyttä toiseen, seksi mukaan lukien. Seksi ja seksuaalisuus voivat tuoda suurta elämäniloa ja energiaa ja ylläpitää mielenterveyttä.
Jos kumppani ei halua seksiä, on tätä aina kunnioitettava. Sinun haluasi ei kuitenkaan pidä tai tarvitse ohittaa, vaan löytää keinoja sen toteuttamiseen.
Ymmärrän eroajatuksen tuomat huolet. Kannustankin sinua ottamaan asian puheeksi vaimosi kanssa.
Te voisitte myös hyötyä pariterapiasta. Pääsisitte käsittelemään asiaa ja etsimään teille sopivia ratkaisuja.
Медитация дня
Самый большой обман, который претерпевают люди, происходит из их собственных мнений.
Kiirettä kiireen perään, vaatimuksia kotona ja työpaikalla. Ruuhkavuodet ovat ihanaa aikaa, mutta usein myös niin hektisiä, että vanhempi saa olla varovainen, ettei polta itseään loppuun arkea suorittaessaan. Tärkeintä on tarkkailla omaa tilaansa ja reagoida ajoissa, jos havaitsee yliväsymyksen merkkejä.
Ida luuli voivansa paremmin kuin pitkään aikaan, mutta meni läheistensä mieliksi päivystykseen. Nyt hän kertoo, millaista on joutua tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Eräänä aamuna Karin, 54, vaimo ei enää jaksanut nousta sängystä. Vuosien saatossa parisuhde on kuivunut kasaan vaimon vaikean masennuksen vuoksi. Nyt Kari puntaroi, jatkaako suhteessa, jossa henkinen ja fyysinen yhteys on kadonnut.
