suomi — Страница 190 — Жизни

Опубликовано 30.10.2015 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

9 merkkiä siitä, että olet jo liian väsynyt — etkä edes ymmärrä sitä itse.

Uni ei ole leikin asia, sillä sen puute voi aiheuttaa monia vakavia ja ikäviä oireita. Kuvituskuva.

Itkettää, tärisyttää, maha on sekaisin ja keskittymiskyky kuin kultakalalla?

On nurinkurista, että uupunutta ja liian väsynyttä ei enää välttämättä edes väsytä tai nukuta. Hän porskuttaa eteenpäin tasaisella tahdilla vaikka unet vähenevät, tavarat putoilevat käsistä ja itku on koko ajan nurkan takana.
The Exhaustion Breakthrough -kirjan kirjoittanut lääkäri Holly Phillips selittää Well+Good-julkaisun haastattelussa, että liian väsyneen keho on saattanut yksinkertaisesti unohtaa, mille tuntuu olla kunnolla levännyt. Mistä ei tiedä, sitä ei kaipaa.
– Se, että väsymykseen tottuu, ei tarkoita sitä, että saisi oikeasti tarpeeksi unta, hän toteaa.
Ensimmäiset merkit univajeesta ovat tunnepohjaisia, sitten kognitiivisia ja vasta lopuksi fyysisiä.
1. Romahtelet pienistä asioista
Saavatko arkiset vastoinkäymiset sinut aivan tolaltaan? Tuntuuko itkuiselle? Univaje lisää riskiä ahdistukseen, masennukseen ja voimakkaisiin stressireaktoihin. Tunne siitä, että tahdot peiton alle pakoon pahaa maailmaa on merkki, että juuri niin pitäisi tehdä.
2. Keskittyminen on haastavaa
Horjahteleeko keskittymiskyky aiempaa helpommin? Saako pikkuhälinä töissä raivon partaalle? Vaikeudet keskittyä ovat merkki siitä, että aivot tarvitsevat unta.
3. Mikä se oli? Ai niin, unohtelu
Tieto siirtyy unen aikana lyhytkestoisesta pitkäkestoiseen muistiin. Univajeisena voi olla vaikea oppia uusia asioita tai muistaa edes vanhoja.
4. Vaaka näyttää suurempia lukuja
Hyvät unet pitävät kehon kylläisyyshormonit leptiinin ja greliinin tasapainossa. Jos unta ei ole, voi hormoneiden tasapaino horjua. Uni on tärkeää myös insuliinintuotannon säätelylle, joten vähäunisuus saattaa kostautua liian monena munkkina kahvin kanssa.
5. Törmäilet
Reaktiokyky heikkenee unisena, mikä näkyy kömpelyytenä ja motoristen toimintojen hidastumisena. Sen vuoksi silloin on huono hetki hypätä rattiin.
6. Taas flunssa?
Kunnon unet pitävät kehon immuunisysteemin lyönnissä, vastaavasti liian vähät unet saavat kirjaimellisesti sairastumaan. On tutkittu, että alle seitsemän tuntia nukkuvat saavat flunssan kolme kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka nukkuvat kahdeksan tuntia tai enemmän.
7. Piehtaroit unettomana sängyssä
Kroonisesti univajeisen voi olla jo vaikea saada unta, koska kehon kortisolitasot huitelevat niin korkealla. Keho käy koko ajan ylikierroksilla, mikä tekee nukahtamisesta todella hankalaa.
8. Peilistä katsoo karu näky
Kauneusunet eivät ole vain sanonta. Unettoman korkeat kortisolitasot keräävät nestettä kehoon ja aiheuttavat jatkuvan tulehdustilan, minkä vuoksi vähäunisen peilistä katsovat turpeat silmät ja epäpuhdas, mutta kuiva iho.
9. Maha sekaisin
Unenvaje häiritsee kehon bakteeritasapainoa, mikä voi näkyä joko ripulina tai ummetuksena.

Tuuli Topelius

iltasanomat.fi

Опубликовано 20.10.2015 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

Vanhemman mielenterveyshäiriö siirtyy usein lapselle – Mutta se ei ole kohtalo.

Vanhempien mielenterveyshäiriöt lisäävät lasten vaaraa sairastua psykiatrisiin häiriöihin. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan kuitenkin geeniperimän lisäksi myös jokin laukaiseva tekijä. Lapsen hyvinvointi on voimakkaasti riippuvainen siitä, kuinka vanhemman sairautta osataan kotona käsitellä.

Isä on jatkuvasti vihainen, äiti vain nukkuu, tiskit on tiskaamatta ja jääkaappi tyhjä.
Tämä on arkea monen suomalaislapsen kotona.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia lapsista elää perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on mielenterveydellisiä ongelmia.
Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa, mutta tiedetään, että noin joka kolmannella suomalaisella psykiatrisella potilaalla on alaikäisiä lapsia.
Erityisen huolestuttavaa yhtälössä on se, että psyyken ongelmat periytyvät usein perheen lapsille: on arvioitu, että noin 60 prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itsekin johonkin mielenterveyshäiriöön ennen 25. ikävuotta.

Piirroskuva isästä ja lapsesta. — Noin 20–25 prosenttia lapsista elää perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on mielenterveydellisiä ongelmia. Isän ongelmat jäävät helpommin huomaamatta. Kuva: Suomen Mielenterveysseura, Antonia Ringbom

Ei kiveen hakattu kohtalo, kuten vielä 1960-luvulla oli käsitys

Kun lastenpsykiatri, emeritaprofessori Tytti Solantaus vielä opiskeli, oli vallalla käsitys, että jos joku on geeneissä, se on kiveen hakattu kohtalo. Käsitys on sittemmin kuopattu.
– Monissa mielenterveysongelmissa on geneettistä pohjaa. Mutta ennen kun sairaus lopulta puhkeaa, tarvitaan ympäristövaikutus. Tämä on tärkeä havainto, sillä se luo pohjan ennaltaehkäisylle.
Mielenterveysongelmat vaikuttava monella tavalla kodin elämään ja ihmissuhteisiin, jolloin lapset elävät usein ympäristössä, joka on omiaan laukaisemaan geeniperimässä olevan sairauden: on työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia ja näiden aiheuttamia riitoja.
Mielenterveyden periytyvyyttä tutkitaan maailmalla paljon, myös Suomessa Helsingin yliopistossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Tytti Solantaus on kehittänyt Lapset puheeksi -keskustelumallin, jolla pyritään estämään mielenterveysongelmien periytymistä lapsille. Menetelmä on käytössä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Tulokset ovat hyviä ja malli on levinnyt muun muassa Australiaan, Japaniin, Kreikkaan ja Ruotsiin.
Mutta perhe voi tehdä paljon periytymisen estämiseksi myös omin avuin.

«Äidillä on itkutauti, mutta se ei ole sinun syysi»

Solantauksen mukaan lapsen hyvinvoinnin kannalta ehkä tärkein asia on se, kuinka vanhemman ongelmia osataan käsitellä yhdessä lapsen kanssa, ja miettiä, miten eri tilanteissa voitaisiin toimia.
Lapsiperheissä sairastetaan etenkin masennusta. Lapsen voi olla vaikea mieltää masennus sairaudeksi, sillä se näyttäytyy tuttuina ilmiöinä: alakulona, ärtyvyytenä ja jaksamattomuutena.
– Lapsen kokemus vanhemman sairaudesta voi olla sellainen, ettei vanhempi halua olla hänen kanssaan, ja ettei hän enää tykkää lapsesta. Lapsi voi ajatella, että tämän vuoksi vanhempi on hänelle jatkuvasti vihainen.
– Siksi kotona pitäisi avoimesti puhua vanhempien vaikeuksista ja selittää lapsille mistä on kyse. Lasta ei tarvitse yleissivistää ja puhua depressiosta, vaan pienelle lapselle voi esimerkiksi sanoa, että äidillä on itkutauti, tai että isillä on unitauti tai känkkäränkkätauti.
– Tärkeätä olisi painottaa, ettei vanhemman sairaus ole lapsen syytä. Lapsi saattaa helposti ajatella aiheuttaneensa vanhemman sairauden.
Tytti Solantauksen mukaan lapsi olisi hyvä ottaa mukaan ongelmanratkaisuun.
– Olisi hyvä istua alas ja miettiä koko perheen voimin, mitä pitäisi tehdä esimerkiksi kun vanhempi itkee. Vanhempi voisi itse sanoa, mitä hän toivoisi silloin muiden tekevän ja lapsi voisi itsekin ehdottaa ideoita. Mukanaolo ongelmanratkaisussa on tärkeätä kaikkien mielenterveydelle ja perheen yhteenkuuluvuudelle.

Piirroskuva äidistä ja lapsista pöydän ääressä. — Lapselle olisi hyvä tehdä selväksi, ettei vanhemman sairaus ole lapsen syytä. Lapsi saattaa ajatella aiheuttaneensa vanhemman pahan olon. Kuva: Suomen Mielenterveysseura, Antonia Ringbom

Päiväkoti ja koulu ovat ratkaisevia, kun kotona on vaikeaa

Päiväkoti ja koulu ovat Solantauksen mukaan ratkaisevassa asemassa lapsen sosiaalisten suhteiden tukijana.
– Jos ne siis hoitavat tonttinsa hyvin. Jos kotona on ollut vaikeaa ja itkettää, koulun pitäisi olla sellainen paikka, minne lapsi uskaltaisi mennä, vaikka läksyt olisivat tekemättä.
Solantaus on huolissaan hallituksen kaavailuista rajata päivähoito-oikeutta kotona olevien vanhempien lapsilta.
– Vaikeat elämän asiat, kuten työttömyys ja taloudelliset vaikeudet heijastuvat vanhempien mielenterveysongelmiin. Siitä on meillä näyttöä 1990–luvun lamasta. En missään nimessä ottaisi työttömien lapsia pois päivähoidosta!

BRITTIVANHEMPIEN MASENNUSGRAFIIKKA — Masennusta esiintyy vanhemmilla eniten vauvavuoden aikana. Tämä käy ilmi myös tässä brittitutkimuksessa vuodelta 2010. Vuonna 2013 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa puolestaan isät sairastivat synnytyksen jälkeistä masennusta jopa yhtä paljon kuin äidit. Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Äiti itkee, isä on äreä – näin vanhemman oireet vaikuttavat lapseen

Masennushäiriöt ovat erityisen yleisiä 30–44-vuotiailla naisilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan heistä 18,6 prosentilla oli ollut masennushäiriö viimeisen vuoden aikana.
Masennusta esiintyy vanhemmilla eniten vauvavuoden aikana. Usein kertaalleen selätetty masennus palaa vielä takaisin.
Synnytyksen jälkeistä masennusta on tutkittu pitkään ainoastaan äitien ongelmana. THL:n mukaan suomalaisäideistä 10–15 prosenttia masentuu heti synnytyksen jälkeen, ruotsalaisvanhemmille tehdyssä tutkimuksessa isät kipuavat melkein samoihin lukemiin.
Isien masennus on vaikeampi huomata.

– Neuvoloissa jo nykyään toivotaan, että myös isät tulisivat käynneille ja täyttäisivät THL:n suositusten mukaisestimasennuksen seulontalomakkeen. Tulevaisuudessa isien masennusta todennäköisesti seulotaan jo raskauden aikana, Tytti Solantaus sanoo.
Masennuksen on havaittu ilmenevän naisilla ja miehillä eri tavoin. Myös lapsen oireilu näyttäisi olevan riippuvainen siitä, sairastaako masennusta äiti vai isä.
– Tutkimuksissa on havaittu, että masennusta sairastavat naiset ovat enemmän vetäytyviä ja itkuisia, miehet puolestaan kiukkuisia. Jos perheen isä on masentunut, lapsella ilmenee useammin käytöshäiriöitä. Jos taas äiti on masentunut, lapsilla havaitaan enemmän masennusta.
– Missään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole taidettu tarkemmin katsoa, millainen työnjako perheessä on. Jos toinen vanhemmista on vahvasti lapsen lähivanhempi, voidaan ajatella, että sen vanhemman sairastuminen koskettaisi lasta enemmän.

Laki velvoittaa saamaan apua myös vanhemmuuteen ja lapselle

Masennus saattaa varjostaa perheen elämää vuosikausia. On mahdotonta tietää, kuka lopulta sairastuu. Osa selviää hyvin ja vanhemmat pystyvät tukemaan lapsiaan ongelmistaan huolimatta.
Solantaus näkee tärkeänä, ettei vanhempia syyllistettäisi sairaudestaan. Vanhemmat usein häpeävät sitä muutenkin.
– Lapsi ei näe sairasta vanhempaansa minään hirviönä. Päällimmäisinä tunteina lapsilla ovat huoli ja rakkaus vanhempaa kohtaan.
Suomessa laki velvoittaa, että jokaisella mielenterveysongelmista kärsivällä vanhemmalla on oikeus saada terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa apua myös vanhemmuuteen ja lapsillensa.
Tytti Solantauksen mukaan tämä ei kuitenkaan kaikissa kunnissa toteudu.
– Kehottaisin kaikkia vanhempia kysymään apua, koska myös sillä paineella joka syntyy asiakkaiden tarpeesta toivottavasti seuraa myös sitä, että asia otetaan vakavasti.

Опубликовано 06.10.2015 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

Musiikki on aivoille halpa ja hyvä hoitaja.

Musiikkia on käytetty terapian välineenä vuosituhansien ajan. Vasta 2000-luvulla on saatu vakuuttava tieteellinen näyttö sen vaikuttavuudesta neurologisten potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa.

Musiikin hyvää tekevä vaikutus aivoille on pystytty todentamaan vasta aivan viime aikoina. Käytössä olevilla kuvantamismenetelmillä on saatu vakuuttavaa tieteellistä ja fysiologista näyttöä siitä, että esimerkiksi musiikin kuuntelulla on neurologisille potilaille selkeä kuntouttava vaikutus.
– Saksalainen tutkimusryhmä osoitti ensimmäisenä kuvantamismenetelmillä, että kun aivoinfarktipotilaiden kuntouttamisessa soitetaan potilaiden mielimusiikkia, niin kuntoutus edistyy, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri, neurologian professori Seppo Soinila.
Turussa innostuttiin asiasta vuosituhannen alussa, kun tuli ilmeiseksi, että aivoinfarktien kuntoutustarve laajenee. Tuolloin etsittiin myös taloudellisen tilanteen vuoksi halpaa kuntoutuskeinoa.
– Ryhdyimme pohtimaan, olisiko olemassa sellaista halpaa keinoa, jolla potilas ja hänen omaisensa voisivat jopa ilman kovin suurta ohjausta tai laiteinvestointeja toteuttaa kuntoutusta. Oivalsimme, että eräs laajimmin ihmisaivoja aktivoiva asia on musiikin kuuntelu, sanoo professori Seppo Soinila.
Tyksissä ajateltiin, että jos aivoja aktivoidaan laaja-alaisesti, niin sen täytyy edesauttaa paikallisen vaurion kuntoutumista – oli se sitten puheen, motoriikan tai ajattelun häiriö.
– Kuntoutusajatus on perinteisesti lähtenyt siitä, että kun aivosolut eivät uusiudu, niin kuntoutuminen tarkoittaa sitä, että jäljelle jääneet terveet hermosolut ottavat menetettyjen solujen tehtäviä. Se edellyttää, että hermoverkkoja ikäänkuin muodostuu uudestaan. Tämän prosessin vauhdittamiseksi tiedetään, että mikä tahansa hermosolujen aktivaatio on edellytys sille, että kontakteja solujen välille muodostuu.
Siitä käynnistyi hypoteesi, että jos yleisesti aktivioidaan, niin silloin periaatteessa suositaan verkostojen korjaantumista.
– Näin sitten kävi ja tutkimus sen osoitti. Vertasimme musiikkia kuuntelevia potilaita, äänikirjoja kuuntelevia potilaita ja pelkästään hyvätasoista yliopistosairaalan kuntoutusta saavia potilaita. Kävi ilmi, että musiikkiryhmän kielellisen muistin häiriöt paranivat merkittävästi paremmin kuin esimerkiksi äänikirjoja kuunnelleiden häiriöt. Se oli meille suuri yllätys, Seppo Soinila sanoo.

Mikä musiikissa parantaa?

Musiikin kuuntelun kuntoutusvaikutus on osoitettu monissa aivoihin kohdistuvissa sairauksissa, kuten esimerkiksi aivoinfarktissa, Parkinsonin taudissa ja dementiasairauksissa. Se vähentää myös merkittävästi akuutin aivoinfarktin stressivaikutuksia.

– Musiikissa on oma kielioppinsa. Sitä seurataan, siitä tunnistetaan tuttuja osia ja variaatioita. Musiikin kuuntelussa on mukana monimutkainen tiedonkäsittelyajattelu. Myös motorinen järjestelmä on yllättävän laajasti mukana. Se ilmenee esimerkiksi siten, että jos vaikka pianisti soittaa, niin motorinen järjestelmä aktivoituu hyvin laajasti – myös sellaisella, joka katselee ja kuuntelee tilannetta täysin liikkumattomana, Seppo Sonila kertoo.
Myös mielihyväkeskus aktivoituu.
– Se aktivoituu kaikissa näissä aivojen palkitsemisjärjestelmän tuottamissa mielihyväkokemuksissa. Ja sitä voimakkaammin se aktivoituu, mitä voimakkaammin ihminen musiikin kokee. Tiedämme jopa sen, mitkä välittäjäaineet silloin vapautuvat.

Sannimari LehtiläYle Turku
yle.fi

Метка: suomi