Vanhempien mielenterveyshäiriöt lisäävät lasten vaaraa sairastua psykiatrisiin häiriöihin. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan kuitenkin geeniperimän lisäksi myös jokin laukaiseva tekijä. Lapsen hyvinvointi on voimakkaasti riippuvainen siitä, kuinka vanhemman sairautta osataan kotona käsitellä.
Isä on jatkuvasti vihainen, äiti vain nukkuu, tiskit on tiskaamatta ja jääkaappi tyhjä.
Tämä on arkea monen suomalaislapsen kotona.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia lapsista elää perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on mielenterveydellisiä ongelmia.
Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa, mutta tiedetään, että noin joka kolmannella suomalaisella psykiatrisella potilaalla on alaikäisiä lapsia.
Erityisen huolestuttavaa yhtälössä on se, että psyyken ongelmat periytyvät usein perheen lapsille: on arvioitu, että noin 60 prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itsekin johonkin mielenterveyshäiriöön ennen 25. ikävuotta.
Ei kiveen hakattu kohtalo, kuten vielä 1960-luvulla oli käsitys
Kun lastenpsykiatri, emeritaprofessori Tytti Solantaus vielä opiskeli, oli vallalla käsitys, että jos joku on geeneissä, se on kiveen hakattu kohtalo. Käsitys on sittemmin kuopattu.
– Monissa mielenterveysongelmissa on geneettistä pohjaa. Mutta ennen kun sairaus lopulta puhkeaa, tarvitaan ympäristövaikutus. Tämä on tärkeä havainto, sillä se luo pohjan ennaltaehkäisylle.
Mielenterveysongelmat vaikuttava monella tavalla kodin elämään ja ihmissuhteisiin, jolloin lapset elävät usein ympäristössä, joka on omiaan laukaisemaan geeniperimässä olevan sairauden: on työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia ja näiden aiheuttamia riitoja.
Mielenterveyden periytyvyyttä tutkitaan maailmalla paljon, myös Suomessa Helsingin yliopistossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Tytti Solantaus on kehittänyt Lapset puheeksi -keskustelumallin, jolla pyritään estämään mielenterveysongelmien periytymistä lapsille. Menetelmä on käytössä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Tulokset ovat hyviä ja malli on levinnyt muun muassa Australiaan, Japaniin, Kreikkaan ja Ruotsiin.
Mutta perhe voi tehdä paljon periytymisen estämiseksi myös omin avuin.
«Äidillä on itkutauti, mutta se ei ole sinun syysi»
Solantauksen mukaan lapsen hyvinvoinnin kannalta ehkä tärkein asia on se, kuinka vanhemman ongelmia osataan käsitellä yhdessä lapsen kanssa, ja miettiä, miten eri tilanteissa voitaisiin toimia.
Lapsiperheissä sairastetaan etenkin masennusta. Lapsen voi olla vaikea mieltää masennus sairaudeksi, sillä se näyttäytyy tuttuina ilmiöinä: alakulona, ärtyvyytenä ja jaksamattomuutena.
– Lapsen kokemus vanhemman sairaudesta voi olla sellainen, ettei vanhempi halua olla hänen kanssaan, ja ettei hän enää tykkää lapsesta. Lapsi voi ajatella, että tämän vuoksi vanhempi on hänelle jatkuvasti vihainen.
– Siksi kotona pitäisi avoimesti puhua vanhempien vaikeuksista ja selittää lapsille mistä on kyse. Lasta ei tarvitse yleissivistää ja puhua depressiosta, vaan pienelle lapselle voi esimerkiksi sanoa, että äidillä on itkutauti, tai että isillä on unitauti tai känkkäränkkätauti.
– Tärkeätä olisi painottaa, ettei vanhemman sairaus ole lapsen syytä. Lapsi saattaa helposti ajatella aiheuttaneensa vanhemman sairauden.
Tytti Solantauksen mukaan lapsi olisi hyvä ottaa mukaan ongelmanratkaisuun.
– Olisi hyvä istua alas ja miettiä koko perheen voimin, mitä pitäisi tehdä esimerkiksi kun vanhempi itkee. Vanhempi voisi itse sanoa, mitä hän toivoisi silloin muiden tekevän ja lapsi voisi itsekin ehdottaa ideoita. Mukanaolo ongelmanratkaisussa on tärkeätä kaikkien mielenterveydelle ja perheen yhteenkuuluvuudelle.
Päiväkoti ja koulu ovat ratkaisevia, kun kotona on vaikeaa
Päiväkoti ja koulu ovat Solantauksen mukaan ratkaisevassa asemassa lapsen sosiaalisten suhteiden tukijana.
– Jos ne siis hoitavat tonttinsa hyvin. Jos kotona on ollut vaikeaa ja itkettää, koulun pitäisi olla sellainen paikka, minne lapsi uskaltaisi mennä, vaikka läksyt olisivat tekemättä.
Solantaus on huolissaan hallituksen kaavailuista rajata päivähoito-oikeutta kotona olevien vanhempien lapsilta.
– Vaikeat elämän asiat, kuten työttömyys ja taloudelliset vaikeudet heijastuvat vanhempien mielenterveysongelmiin. Siitä on meillä näyttöä 1990–luvun lamasta. En missään nimessä ottaisi työttömien lapsia pois päivähoidosta!
Äiti itkee, isä on äreä – näin vanhemman oireet vaikuttavat lapseen
Masennushäiriöt ovat erityisen yleisiä 30–44-vuotiailla naisilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan heistä 18,6 prosentilla oli ollut masennushäiriö viimeisen vuoden aikana.
Masennusta esiintyy vanhemmilla eniten vauvavuoden aikana. Usein kertaalleen selätetty masennus palaa vielä takaisin.
Synnytyksen jälkeistä masennusta on tutkittu pitkään ainoastaan äitien ongelmana. THL:n mukaan suomalaisäideistä 10–15 prosenttia masentuu heti synnytyksen jälkeen, ruotsalaisvanhemmille tehdyssä tutkimuksessa isät kipuavat melkein samoihin lukemiin.
Isien masennus on vaikeampi huomata.
Masennuksen on havaittu ilmenevän naisilla ja miehillä eri tavoin. Myös lapsen oireilu näyttäisi olevan riippuvainen siitä, sairastaako masennusta äiti vai isä.
– Tutkimuksissa on havaittu, että masennusta sairastavat naiset ovat enemmän vetäytyviä ja itkuisia, miehet puolestaan kiukkuisia. Jos perheen isä on masentunut, lapsella ilmenee useammin käytöshäiriöitä. Jos taas äiti on masentunut, lapsilla havaitaan enemmän masennusta.
– Missään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole taidettu tarkemmin katsoa, millainen työnjako perheessä on. Jos toinen vanhemmista on vahvasti lapsen lähivanhempi, voidaan ajatella, että sen vanhemman sairastuminen koskettaisi lasta enemmän.
Laki velvoittaa saamaan apua myös vanhemmuuteen ja lapselle
Masennus saattaa varjostaa perheen elämää vuosikausia. On mahdotonta tietää, kuka lopulta sairastuu. Osa selviää hyvin ja vanhemmat pystyvät tukemaan lapsiaan ongelmistaan huolimatta.
Solantaus näkee tärkeänä, ettei vanhempia syyllistettäisi sairaudestaan. Vanhemmat usein häpeävät sitä muutenkin.
– Lapsi ei näe sairasta vanhempaansa minään hirviönä. Päällimmäisinä tunteina lapsilla ovat huoli ja rakkaus vanhempaa kohtaan.
Suomessa laki velvoittaa, että jokaisella mielenterveysongelmista kärsivällä vanhemmalla on oikeus saada terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa apua myös vanhemmuuteen ja lapsillensa.
Tytti Solantauksen mukaan tämä ei kuitenkaan kaikissa kunnissa toteudu.
– Kehottaisin kaikkia vanhempia kysymään apua, koska myös sillä paineella joka syntyy asiakkaiden tarpeesta toivottavasti seuraa myös sitä, että asia otetaan vakavasti.