Рубрика: Симптомы депрессии

Опубликовано от — Оставить комментарий

Yksi itsemurha jättää suuren taakan saamelaisyhteisölle

Nuvttohat.Saamenmaalla poistetaan itsetuhoisia ajatuksia koulutuksen avulla
Ensimmäinen itsemurhien ehkäisykurssi järjestetään maaliskuussa Utsjoella.

Tilastot ja tutkimukset sen kertovat: Joka vuosi sadat ihmiset riistävät itseltään hengen. Suomessa itsemurhia tapahtuu verrattaen enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Suomessa itsemurhien ehkäisyyn ei ole koskaan aiemmin ollut virallista ehkäisysuunnitelmaa.

Viime vuonna julkaistiin saamelaisten itsemurhien ehkäisysuunnitelma(siirryt toiseen palveluun). Yhtenä tavoitteena on saada koko saamelaisyhteisö mukaan itsemurhien ehkäisyyn. Suomen ensimmäinen itsemurhien ehkäisyyn pyrkivä koulutus järjestetään Utsjoella 21. — 22.3.2018.

Pohjoisten alueiden itsemurhista ei ole virallisia tilastoja, mutta asiantuntijoiden arvio on, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän tapahtuu itsemurhia.

Yhtenä syynä voi olla se ettei apua ole helposti saatavilla, varsinkaan saamenkielistä tai saamelaiskulttuuriin pohjautuvaa, arvioi Utsjoen kunnan vastaava lääkäri ja Eallin-Elämä(siirryt toiseen palveluun) -hankkeen projektijohtaja Heidi Eriksen.

– Tämän koulutuksen avulla saamme auttajia saamelaisyhteisöön, sinne missä saamelaiset ovat.

Heidi Eriksen.
Tällä kurssilla opetetaan muun muassa se, miten auttajina toimimme, millaisia merkkejä pitää havaita ja miten tunnustella itsemurha-ajatuksia, kertoo Elämä-hankkeen projektijohtaja Heidi Eriksen.Vesa Toppari / Yle

Itsemurha traumatisoi koko pienyhteisön

Maaliskuussa avattiin Helsinkiin itsemurhien ehkäisykeskus, jonka tavoitteena on tarjota tukea ja apua itsetuhoisuudesta kärsiville, itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen sekä itsemurhan tehneiden omaisille.

Tutkimusten mukaan itsemurha traumatisoi länsimaisessa kulttuurissa keskimäärin 6–10 henkilöä. Saamelaisyhteisössä luku on monikymmenkertainen, Eriksen toteaa.

– Saamelaisessa yhteisössä on suuret perheet, pieni yhteisö. Se on monikymmenkertainen luku, joita yksi itsemurha koskettaa. Yksi itsemurha jättää suuren taakan saamelaisyhteisölle.

– Itsemurhiin liittyy vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, joita koko yhteisö voi kantaa mukanaan.

Itsemurhat ovat olleet saamelaisyhteisölle pitkään myös tabu. Eriksen toivoo, että yhteisö olisi tulevaisuudessa valmis käsittelemään asiaa.

– Jos me avoimesti voisimme jakaa näitä tunteita, se voisi auttaa eteenpäin.

Holbi.
Saamelaisessa yhteisössä on suuret perheet, pieni yhteisö. Se on monikymmenkertainen luku se keitä yksi itsemurha koskettaa. Yksi itsemurha jättää ison taakan saamelaisyhteisölle, kuvaa Eriksen.Vesa Toppari / Yle

Koulutus opettaa tunnistamaan itsetuhoisuuden merkit – «Täytyy uskaltaa kysyä suoraan, eikä kierrellä»

Itsemurhien estämiseen keskittyvässä koulutuksessa opitaan erilaisia keinoja, joilla voi antaa apua itsetuhoisista ajatuksista kärsiville.

Heidi Eriksenin mukaan kevään koulutusten jälkeen saamelaisyhteisössä on pari sataa koulutettua henkilöä, joilla on osaamista auttaa.

Utsjoella itsemurhien ehkäisyssä hyödynnetään ASIST-koulutusta(siirryt toiseen palveluun), jossa osallistuja oppivat tunnistamaan itsemurhavaarassa olevat henkilöt, sekä ottamaan asia heidän kanssaan turvallisesti puheeksi.

– Kaikille avoimessa koulutuksessa emme kouluta terapeuttisia taitoja vaan tarkoitus on kouluttaa ihmisiä antamaan ensiapua heille, jotka hautovat itsemurhaa, Eriksen tiivistää koulutuksen sisältöä.

Jos me pelastamme yhdenkin, niin se on paljon. Emme me onnistu silloinkaan kaikkia pelastamaan jos joku saa sydänkohtauksen, emme vaikka kuinka elvyttäisimme.

HEIDI ERIKSEN

Itsemurhien ehkäisyyn opitaan tietynlainen lähestymistapa. Koulutuksessa osallistujalle opetetaan, miten kysyä suoraan itsetuhoisuudesta.

– Sellainen henkilöllä, joka hautoo itsemurhaa, ajatukset voivat olla niin pelottavia, että jos joku uskaltaa kysyä asiasta suoraan, niin se voi jo hieman helpottaa kun voi jollekin puhua.

Tällä kurssilla opetetaan muun muassa yksi toimintamalli: Miten toimia auttajina, millaisia merkkejä pitää havaita ja miten tunnustella asiaa.

– Jos ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin ihmiselle voi tulla sellainen tunne ettei näekään minkäänlaista ulospääsyä ajatuksistaan. Me saamelaiset olemme hyviä kiertelemään asioita, mutta nyt meidän täytyisi oppia kysymään niin suoraan kuin mahdollista, sanoo Eriksen.

Kaksipäiväinen kurssi kouluttaa havaitsemaan merkkejä, jotka voivat kertoa henkilön ongelmista tai itsemurha-ajatuksista.

– Kurssilla opitaan kysymään suoraan asiasta, kuuntelemaan ja pohtimaan kuinka toimia tässä ja nyt. Joskus pienikin apu kantaa kauas, jos ihminen valitsee elämän polun, sanoo Eriksen.

Koulutus sopii poromiehistä poliiseihin

ASIST-koulutus kestää kaksi päivää ja soveltuu kaikille yli 18-vuotiaille. Koulutus sopii ihan yhtä lailla poromiehille, poliiseille, opettajille eli kaikille, jotka voivat työssään kohdata henkilöitä, joilla on itsetuhoisia ajatuksia.

– Sellaisen ihmisen voi tavata ammattinsa kautta. Henkilö voi olla potilas, oppilas, työkaveri, perheenjäsen tai joku, jota ei edes tunne, sanoo Eriksen.

Áidi.
Toivon, että näiden koulutusten jälkeen parilla sadalla ihmisellä on valmiuksia, taitoja ja itseluottamusta auttaa heitä joilla on itsemurha-ajatuksia, lopettaa Eriksen.Yle

Koulutuskaan ei pelasta kaikkia

Utsjoen kunnan vastaavalääkäri Heidi Eriksen pitää maaliskuussa ärjestettävää koulutusta tärkeänä, vaikka kaikkia ei pystyttäisikään pelastamaan.

– Jos me pelastamme yhdenkin, niin se on paljon. Emme me onnistu silloinkaan kaikkia pelastamaan jos joku saa sydänkohtauksen, emme vaikka kuinka elvyttäisimme.

– Minä toivon, että näiden koulutusten jälkeen parilla sadalla ihmisellä on valmiuksia, taitoja ja itseluottamusta auttaa heitä, joilla on itsemurha-ajatuksia, Eriksen sanoo.

Koulutuksia järjestetään seuraavasti:

Utsjoella 21-22.3.2018

Inarissa 10-11.4.2018

Enontekiöllä 24-25.4.2018

Ivalossa 22-23.5.2018

Sodankylässä 29-30.5.2018

Elämä-hankkeen yhteystiedot löytyvät täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Suomalainen itsemurha

  • Itsemurhien määrä on laskenut 1990-luvun alusta saakka. Syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta asiaa voivat selittää parantunut masennuksen hoito ja tunnistaminen sekä itsemurhien ehkäisyohjelmat.
  • Suomi on eurooppalaisittain korkeahkon itsemurhamäärän maa. Viime vuonna tehtiin 731 itsemurhaa.
  • Kansainvälinen vertailu on kuitenkin vaikeaa. Itsemurhien tilastointi vaihtelee suuresti. Suomen tilastointi on maailman huippuluokkaa ja maailman vanhin: se alkaa vuodesta 1751.
  • Neljästä itsemurhasta kolme on miehen tekemiä.
  • Itsetuhoisten ajatusten kanssa saa apua muun muassa Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimesta 010 195 202 tai verkkokriisikeskus Tukinetistä(siirryt toiseen palveluun).

 

https://yle.fi
 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Milloin itsemurhasta tulee uutinen?

ÄKILLISEN sairaus­kohtauksen seurauksena. Näin teknologia­jätiksi pyrkinyt Nokia kertoi pääjohtajansa kuolinsyystä joulukuussa 1988. Vuorineuvos Kari Kairamo oli kuollut viikonloppuna kotonaan Espoossa.
Kairamon yllättävä kuolema lähes 30 vuotta sitten jäi aikakirjoihin yhtenä Suomen taloushistorian traagisimmista tapahtumista. Journalismissa tapaus muistetaan merkkipaaluna, joka muutti suhtautumista itsemurhaan uutisena.
Kairamon kuolinsyy oli itsemurha. Helsingin Sanomat kertoi tämän uutisessaan tiistaina 13. joulukuuta 1988 saa­tuaan vahvistuksen tiedolle useista lähteistä.
Kuolema oman käden kautta on tavattu uutisissa verhoilla ”äkillisen” tai ”yllättävän” menehtymisen kaapuun.
ITSEMURHA ON yhä kinkkinen uuti­soitava. Kuolleen läheisille ja työnantajille tekoon voi liittyä kosolti häpeää, myös siksi, että taustalla olevia syitä ryhdytään helposti arvuuttelemaan.
Helsingin Sanomat noudattaa kaikessa toiminnassaan Journalistin ohjeita, joissa määritellään hyvä journalistinen tapa. Näitä hyviä käytäntöjä vaalii alan yhteinen itsesäätelyelin, Julkisen sanan neuvosto.
Journalistin ohjeiden mukaan yksityis­elämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianosaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on noudatettava hienotunteisuutta.
Tiedolla Kairamon itsemurhasta oli painavaa yhteiskunnallista merkitystä. Nokia oli jo tuolloin Suomen oloissa poikkeuksellinen yhtiö, ja pääjohtajan henkilökohtainen ratkaisu paljasti jotain vaikeita vuosiaan eläneen yhtiön tilasta ja tulevaisuuden näkymistä.
NYKYISIN julkisuuden henkilöiden itsemurhista kerrotaan jonkin verran useammin kuin aiemmin. Silti Helsingin Sanomissa itsemurhasta uuti­soiminen on edelleen poikkeustapaus, johon liittyy perusteellinen harkinta. Vaikka kuolinsyy olisi enemmän tai vähemmän julkinen salaisuus, syytä ei välttämättä kerrota uutisessa.
Useimpien itsemurhien käsittelylle ei ole ylipäänsä yhteiskunnallisia perusteita. Ne ovat yksityisiä ihmiskohtaloita.
Kun pohditaan sitä, onko tunnetun henkilön itsemurha julkisesti kerrottava tieto, on mietittävä kahta asiaa. Toimitustyötä ohjaava tärkeä periaate on se, että kansalaisilla on oikeus tietää. Toisaalta perheenjäseniä ja muita asianosaisia on suojeltava enemmältä kärsimykseltä.
Vuonna 2010 Julkisen sanan neuvosto totesi yksittäistapauksesta tekemässään ratkaisussa, että ”sairaan henkilön itsemurhatavan mainitseminen ja spekulointi teon syillä vaaransivat uhrin hienovaraisen kohtelun ja olivat omiaan aiheuttamaan kärsimystä omaisille”.
HELSINGIN SANOMISSA itsemurhan uuti­sointiin suhtaudutaan hyvin pidättyvästi, vaikka olisi kyse julkisella paikalla tapahtuvasta tavallisen kansalaisen teosta. Esimerkiksi junan alle jäänti jätetään uutisoimatta, jos tiedossa on, että ihminen on hypännyt raiteille omasta tahdostaan.
Näissäkin tapauksissa kyse on viestinten vastuullisuudesta. Taustalla on näkemys siitä, että itsemurhien ja tekotapojen liian yksityiskohtainen uutisointi voi kannustaa muitakin hankalassa elämäntilanteessa olevia samanlaisiin tekoihin.
Sama pätee mitä suurimmassa määrin itsemurhayrityksiin ja esimerkiksi pommiuhkauksiin. Uutinen toki tehdään, jos tapaus on muutenkin laajojen ihmisjoukkojen tiedossa. Näin on vaikkapa silloin, kun junaliikenne on tapauksen vuoksi poikki tai kauppakeskus joudutaan tyhjentämään uhkaavan tilanteen takia.
Joissakin tilanteissa itsemurhan toteaminen on tarpeen, jotta mahdolliset spekulaatiot esimerkiksi liikenneonnettomuuden syistä tai syyllisistä saadaan estettyä. Kun poliisi vahvistaa jonkun ajaneen tieten rekan eteen, se hälventää epäilykset, jotka voisivat kohdistua rekkakuskin toimintaan.
ITSEMURHA on siis vaikea, journalismin kantavia periaatteita koetteleva uutisaihe. Tämä ei tee itsemurhista asiaa, josta pitäisi kokonaan vaieta. Itsemurha-ajatusten käsittelyyn ei myöskään saisi liittyä sellaista häpeää, joka tarpeettomasti nostaa epätoivon partaalle joutuneen kynnystä turvautua läheistensä ja ammattiauttajien tukeen.
Kari Kairamon ajoista yhteiskunta on tässäkin mielessä muuttunut avoimempaan suuntaan. Toivottavasti myös yhä useampi henkilökohtainen umpisolmu aukeaa ja elämä voittaa.

https://www.hs.fi
 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Елена Надеева. Злость и потребность в жизни человека.

Злость и потребность в жизни человекаВремя от времени каждый человек ловит себя на переживании злости. Злость – это естественная физиологическая эмоция, обычно причиной ее служит ощущение нарушенных собственных границ (у меня что-то отняли или заставили что-то делать) или несостоявшихся планов и чаяний (я хочу, чтобы было вот так, а не получается). Злость появляется тогда, когда человек хочет отрегулировать что-то в своей жизни так, как ему нравится. Например, много злости может быть тогда, когда нынешний вид деятельности не нравится, не приносит удовлетворения. Хочется работу поменять, но не получается. Очень часто первый этап в процессе смены деятельности – это осознавание собственной злости на то, что хочется организовать свою жизнь по-другому, в другой сфере, с другим кругом обязанностей.
При этом многие люди пугаются и очень стыдятся собственной злости. Им кажется, что злиться – это плохо, стыдно, неправильно и вредно для здоровья.
Две основные эмоции, которые перекрывают злость: это страх (если я разозлюсь, я могу нанести вред себе или другому человеку) и стыд (я хороший человек, а хорошие люди не должны злиться). Происходит расщепление своего Я: или я хороший и злиться не должен, или я разозлился, вышел из себя, и тогда не могу считать себя хорошим человеком. Других готовых вариантов в голове у человека нет, а описанные два – непереносимы, потому что места здоровой осознаваемой, приемлемой и «живой» злости в них нет.
Поэтому человек пытается не замечать свою злость, игнорировать, заменить ее чем-то другим, менее, на его взгляд, разрушающим или другой «приличной» эмоцией. Чем только люди не пытаются заместить злость: умилением, покорностью, смирением, снисходительностью, презрением и даже скукой.
Чего я хочу? Что мне нужно? Что меня не устраивает в нынешней ситуации? Что я хочу поменять?
Идея моей статьи в том, что злость не надо ничем заменять. Не стоит искать ей приличную замену, а надо учиться проживать искреннюю злость, замечая себя и свои границы, распознавая, какая потребность стоит за ней. Проще говоря, задаваясь вопросом: если я злюсь, то чего я хочу?
В процессе проживания злости есть несколько этапов. Первый: заметить злость в себе, своем теле. Где именно она находится? Какая часть тела «хочет» ее выразить? Руки? Плечо? Грудь? Нога? Какое движение хочется сделать этой частью тела? Можно попробовать это сделать, например, наедине с собой.
Банальный совет «побить подушку» тут далеко не всегда подходит. Иногда злость хочется выразить движением вперед, иногда назад. Она может быть похожа на уход или на желание вдохнуть глубоко и вытолкнуть из себя неприятное переживание.
Попробуйте сделать это упражнение: обнаружить, где у вас в теле находится злость, и как именно вы хотите ее выразить телом. Не нужно сразу стараться предъявить свою эмоцию другому человеку. Стоит сначала найти для этого подходящую форму.
Потом можно перейти ко второму этапу. Злость можно выражать не только наедине с собой, но и говорить о ней другому человеку. Подумайте, что именно вы хотите сказать через свою злость? Почему вы злитесь? Чего вы хотите? В чем ваша потребность, как ее можно удовлетворить?
Попробуйте сказать о своей злости через потребность. Я злюсь, потому что я хочу… мне надо… я бы хотел(а)… я мечтаю… я желаю… Например, злость может быть отличным подспорьем в разговоре с шефом о повышении оклада или во время торга с клиентом об окончательной цене. Если вы мечтаете перейти в другую сферу деятельности, то злость – это тот «движок», тот двигатель, который будет напоминать вам, чего именно вы на самом деле хотите.
Секрет тут в том, что если злость «легальна», то она «строить и жить помогает». А если права злиться у человека нет, если это страшно или стыдно – разозлиться как следует, то, парадоксальным образом, разговор проходит «на эмоциях», собеседники не слышат друг друга, или сдерживаются до такой степени, что не только злость, но и реальные желания и планы остаются как бы «за кадром».
Сила злости помогает сделать жизнь лучше.
Равно как и любая другая эмоция.
Как вы хотите организовать свою жизнь? Что конкретно вас не устраивает в нынешней ситуации? Ищите конкретику, записывайте, фантазируйте о том, какой вариант развития событий будет для вас самым желанным.
Самое главное: используйте энергию злости в полной мере. Дайте ей право быть и приносить вам пользу.
Тренируясь перед важной встречей, сознавая свою злость, можно делать так: сначала можно построить фразу, а потом произнести несколько раз, замечая, как именно вы говорите о своем чувстве и своем желании. Мямлите? Кричите? Возмущаетесь? Сваливаете ответственность на другого? Как вам кажется, сможет ли другой услышать не только вашу эмоцию, но и вашу потребность? Четко ли вы о ней говорите? Я рекомендую попробовать несколько раз и в разных формах произнести, порепетировать, то, что вы на самом деле хотите сказать. Почувствуйте, как по-разному можно говорить о себе.
Человек – это процесс. Проживание эмоций – это тоже непрерывный процесс. За злостью всегда идет следующая эмоция. Какая она у вас? Что рождается вслед злости? Может быть азарт, радость, ожидание новизны? Возможно, нежность, интерес или грусть? Такое исследование проживания эмоции может дать вам много информации о том, как именно вы обходитесь с собой, своими желаниями и готовы ли вы сделать свою жизнь лучше, давая себе право на разные чувства и мысли.