Опубликовано — Оставить комментарий

Markuksen, 31, uupumisoireet helpottivat yllättävällä keinolla.

Markus Kontiaisen uupumuksen oireet vähenivät, kun hän kokeili planetaarista elämäntapaa kahden kuukauden ajan. Lääkärin suunnitteleman elämäntavan myötä myös puolimaratonin aika parani.

Venyttele lenkin jälkeen metsässä ja kävele paljain jaloin sieltä kotiin. Kerää työhuoneeseen pyöreitä kiviä rannalta ja pyörittele niitä stressaavissa tilanteissa käsissä. Ripusta työhuoneen seinälle luontoaiheinen taulu. Ota kiikarit mukaan ja bongaa lähiluonnosta uusi lintulaji.

Jätä nurmikko ajamatta. Vaihda autoilu julkiseen liikenteeseen. Rakenna hyönteishotelli. Kerää villiyrttejä. Vähennä ruokahävikkiä.

Tältä näyttää lääkäri Hanna Haverin kirjoittama resepti nastolalaiselle Markus Kontiaiselle, 31.

Markus on yksi viidestä Lahden kaupungin CO2-Pudottaja-kokeilun osallistujista. Kokeilun tavoitteena oli testata, miten ympäristöystävälliset valinnat arjessa parantavat ihmisten henkilökohtaista terveyttä.

Ei mitään hippihommaa, vaan tutkittua tietoa

Mitähän hippihommaa tämä oikein on?

Se oli ensimmäinen ajatus, kun Markus törmäsi toukokuussa Facebookissa Lahden kaupungin päivitykseen, jossa etsittiin ihmisiä kokeilemaan planetaarista elämäntapaa.

Päivityksessä kerrottiin, että kokeilulla halutaan selvittää, voiko vihreillä valinnoilla vähentää verenpainetta ja pienemmällä hiilijalanjäljellä elää stressittömämpää elämää.

Jokin siinä kiinnosti. Markus oli jäänyt tammikuussa uupumuksen vuoksi kuukauden sairaslomalle ja siirtynyt sen jälkeen nelipäiväiseen työviikkoon. Uupumisoireita oli kuitenkin yhä.

Mitä enemmän Markus perehtyi asiaan, sitä enemmän hän vakuuttui siitä, että kokeilu perustuisi tutkittuun tietoon. Mukana oli ammattilaisia lääkäristä ravitsemusterapeuttiin ja ympäristökoordinaattoriin.

Markus oli aiemmin lukenut edesmenneen urheilulääkäri Aki Hintsan filosofiasta, jossa ihmistä hoidetaan kokonaisuutena. Planetaarisessa terveydessä tuntui olevan sama kaiku. Ehkä siitä saisi hyviä työkaluja myös itselle.

Planetaarinen terveys huomioi sekä ihmisen että luonnon hyvinvoinnin

Mutta mihin Markus oli oikein ryhtymässä? Mitä planetaarinen terveys oikein on?

Planetaarinen terveys on Lancet-tiedelehden ja Rockefeller-säätiön vuonna 2015 luoma ajatus, jonka mukaan ihmisten terveys ja luonnontila ovat riippuvaisia toisistaan.

”Luontokato lisää muun muassa riskiä zoonooseihin eli sitä, että sairaudet siirtyvät muista eläinlajeista ihmisiin”, planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri sanoo.

Puuton asfalttiviidakko vaikuttaa ihmisten vastustuskykyyn. Tutkijat ovat arvioineet, että asuinympäristöjen köyhtynyt mikrobisto on yksi syy sille, että yhä useampi on allerginen jollekin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä planetaarisen terveyden lääkärinä työskentelevä neurologian erikoislääkäri Haveri on vakuuttunut, että ratkaisu kolmeen suureen K:hon eli kansanterveyskriisiin, ilmastokriisiin ja luontokatokriisiin löytyy planetaarisesta terveydestä.

Kun ihminen liikkuu omilla jaloillaan auton sijaan tai vaihtaa edes osan lihasta vaikkapa härkäpapuun, sekä ilmasto että yksilö voittavat. Ilmastoa lämmittävät hiilidioksidipäästöt pienenevät ja samalla riski sairastua liikkumattomuudesta tai tyydyttynyttä rasvaa sisältävästä ruokavaliosta johtuviin sairauksiin pienenee.

Markusta vaivasivat uupumisoireet

Markuksen kohdalla liikunnan puute ei ollut ongelma. Jo ennen kokeilua hän juoksi 30–40 kilometriä viikossa ja hiihti 50 kilometrin lenkkejä. Tarve juosta enemmän ja nopeammin ja saada parempia tuloksia oli kova.

”Olen aina ollut suorittaja luonteeltani – oli kyse sitten urheilusta, töistä tai remontista”, mainostuotantoyhtiön luovana johtajana työskentelevä Markus sanoo.

Tammikuussa 2022 Markus huomasi, ettei urheileminen enää palauttanutkaan. Muutto Helsingistä Lahteen, omakotitalon remontti ja koronapandemiasta johtunut osa-aikainen lomautus painoivat. Aamuisin Markus olisi halunnut jäädä sänkyyn makaamaan. Töissä hän saattoi avata tietokoneen ja tuijottaa näyttöä muistamatta, mitä oli tekemässä.

Kotona pinna oli kireällä. Kun kolmevuotias lapsi sairastui flunssaan ja viikonlopun yökyläily isovanhemmilla peruuntui, Markusta ärsytti. Aivan kuin koko maailma olisi halunnut rangaista häntä.

”Ajattelin, että se oli ainoa mahdollisuuteni palautua, ja nyt sekin vietiin minulta pois.”

Markuksen terveydentila kartoitettiin tutkimuksilla ja mittauksilla

Kun Markus hyväksyttiin mukaan Lahden kaupungin kokeiluun, alkoivat tutkimukset, joiden tarkoituksena oli selvittää, miten Markus oikein voi. Hänelle teetettiin niin sanottu Nightingale-mittaus. Se kartoittaa rasva-, sokeri-, kolesteroli- ja muista veriarvoista riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja erilaisiin tulehdussairauksiin.

”Odotin, että olen ihan rapakunnossa, koska henkisesti tuntui siltä. Tulokset olivatkin tosi priimaa. Sydämeni oli niiden mukaan iältään nuorempi kuin se tosiasiassa on”, Markus sanoo.

Uupumuksen oirekyselystä (KEDS) hän sai sen sijaan 19 pistettä. Pistemäärä tarkoittaa sitä, että rasituksen ja palautumisen tasapainoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Asiantuntijat laativat testitulosten ja ennakkotietojen perusteella jokaiselle osallistujalle henkilökohtaiset reseptit, joiden tarkoituksena oli parantaa ihmisen terveyttä niin ravinnon, liikunnan kuin asuinympäristön ja luontoyhteydenkin saralla.

Markuksen kohdalla tavoitteena oli löytää keinoja ottaa ”iisimmin”. Sen sijaan, että metsän läpi vain juoksisi maksimisykkeellä, voisiko sinne mennä myös hengailemaan, lääkäri esitti. Hän ehdotti rauhallista venyttelyä ja paljasjalkakävelyä lenkin päätteeksi.

Onko tämä nyt kuitenkin sitä hippihommaa? Markus ajatteli.

Heti samana päivänä hän päätti kuitenkin kävellä metsälenkin päätteeksi kotiin ilman kenkiä.

Paljain jaloin kävely toi helpotusta lihasjumeihin ja auttoi rentoutumaan

Havunneulaset ja kävyt pistelivät jalkapohjissa. Sitten veri alkoi kiertää jaloissa.

Mitä enemmän Markus kokeili paljasjalkakävelyä, sitä enemmän hän huomasi sillä olevan vaikutusta. Lihasjumeja ja nivelkipuja oli aiempaa vähemmän. Se näkyi myös urheilusuorituksissa. Puolimaratonin aika parani vartilla.

Heinäkuussa Markus osallistui ensimmäiseen maastojuoksutapahtumaansa.

”Se on nousuiltaan yksi raskaimmista Suomessa. Ajattelin, että lähden selviytymään, mutta huomasin, että juoksu kulkee ja pystyin nauttimaan siitä ja mahtavista maisemista.”

Hitaalla, rauhallisella paljasjalkakävelyllä on ollut myös maadoittavia vaikutuksia. Metsä oli ollut Markukselle paikka, jonne mennään tekemään aktiivinen liikuntasuoritus ja josta lähdetään sen jälkeen äkkiä kotiin suihkuun ja sohvalle. Nyt hän huomasi, miten luonto rauhoitti.

”Paljasjalkakävely osoittautui todelliseksi hitiksi.”

Markus ja Kauno
Markus pyrki tekemään kotipihan luonnosta moninaisemman muun muassa nikkaroimalla sinne hyönteishotellin kolmevuotiaan lapsensa kanssa. © Markus Ketola/Lahden kaupunki

Nurmikenttä vaihtuu marjapensaisiin ja hedelmäpuihin

Osa tehtävistä oli suunniteltu niin, että ne oli mahdollista toteuttaa yhdessä kolmevuotiaan kanssa. Kun puoliso oli viikonloppuina töissä, isä ja lapsi tekivät metsäretkiä lähiluontoon, keräsivät materiaaleja hyönteishotellia varten ja nikkaroivat sen.

”Oikean porakoneen kokeilu oli kova juttu Kaunolle. Sen hän muistaa edelleen”, Markus sanoo.

Monimuotoinen, pölyttäjiä houkutteleva kotipiha ehkäisee luontokatoa ja tukee siten ruoantuotantoa. Markus sai hyönteishotellin rakentamisen lisäksi tehtäväksi jättää nurmikon leikkaamatta.

”Olin ennen kokeilua kylvänyt nurmikkoa, jotta voimme pelata pihalla jalkapalloa. Kun näin kokeilun loppupuolella, miten pihalla alkoi kasvaa luonnon omia kasveja ja miten ne houkuttelivat perhosia ja mehiläisiä, tuli ahaa-elämys.”

Siitä inspiroituneena Markus ilmoittautui kansalaisopiston pihasuunnittelukurssille. Nurmikkopinta-alaa on tarkoitus pienentää ja tilalle istuttaa hedelmäpuita ja marjapensaita ja muita kasveja.

Pienillä teoilla voi olla iso vaikutus omaan hyvinvointiin

Kun Lahden kaupungin kahden kuukauden mittainen kokeilu päättyi elokuussa, osallistujilla teetettiin samat mittaukset ja testit kuin kokeilun alussa.

Markuksen kohdalla uupumispisteet olivat laskeneet 19 pisteestä kahdeksaan pisteeseen. Se on monen asian summa, hän arvelee.

”On paha sanoa, miten paljon esimerkiksi heinäkuun loma vaikutti omaan vireystilaani ja jaksamiseeni.”

Tärkein anti Markukselle on ollut huomata, miten pienillä asioilla voi vaikuttaa sekä omaan että ympäristön hyvinvointiin.

”Planetaarinen terveys on sanana iso ja hieno. Mutta ne asiat, mitä se sisältää, ovat pieniä tekoja, joita kuka tahansa voi tehdä.”

Markus kävelee edelleen jokaisen lenkin jälkeen kotiin paljain jaloin. Hän aikoo jatkaa sitä niin pitkään, kunnes maahan tulee lumi ja jää. Syksyn aikana hän on pyrkinyt tekemään metsäkävelyitä myös työmatkoilla. Se on auttanut nollaamaan ajatuksia intensiivisten työpäivien päätteeksi.

Tämän haastattelun Markus antaa lähimetsästä. Aiemmin metsäkävely keskellä työpäivää ei olisi tullut kyseeseenkään.

Etusivu – Kotiliesi.fi

 

Опубликовано — Оставить комментарий

Meri Eskola ja Venla Pystynen tietävät, että vanhemman itsemurha voi jättää lapseen syvän arvottomuuden tunteen.

Toimittaja-kirjailijat Meri Eskola ja Venla Pystynen Flinkkilä & Kellomäki -ohjelman haastattelussa Mediapoliksen studiolla Tampereella.Sekä Meri Eskola että Venla Pystynen menettivät toisen vanhempansa 7-vuotiaina. Arvottomuuden kokemus ja rakkauden kaipuu ajoivat vääriin syleihin ja vaarallisiin tilanteisiin.

Kun Venla Pystynen tuli 7-vuotiaana koulusta kotiin pihassa seisoi ambulanssi. Venla ymmärsi, että isä vietäisiin sillä sairaalaan. Hän ilahtui, koska ajatteli pääsevänsä katsomaan, millaista sairaalassa on. Ekaluokkalainen oli nähnyt tv-sarjoista, miten sairaaloissa pelastetaan ihmisiä.

Isää ei kuitenkaan viety sairaalaan, vaan ruumishuoneelle. Muusikko ja sarjakuvataiteilija Harri Pystynen oli tehnyt itsemurhan.

– Minulle tuli syyllinen olo toiveestani. Ajattelin, että isä kuoli toiveeni takia, Venla muistelee lapsena kokemiaan itsesyytöksiä.

Toimittaja, kirjailija Venla Pystysen En voi lakata ajattelemasta kuolemaa -kirja ilmestyi syksyllä 2022.

Toimittaja, kirjailija Venla Pystynen pikkutyttönä äitinsä Tiina Pystysen sylissä, isä Harri Pystynen polttaa piippua vieressä.
KuvatekstiPystysen taiteilijaperhe päiväkahvilla Kuusjoen kansakoululla. Venla äitinsä Tiina Pystysen sylissä, isä Harri Pystynen polttaa piipullisen.

Kuva: Venla Pystysen kotialbumi

Meri Eskola oli myös 7-vuotias, kun hänen tulkkina ja sihteerinä työskennellyt Sirpa-äitinsä päätyi samaan lopulliseen ratkaisuun. Myös Meri muistaa lapsena kokemansa syyllisyyden.

– Tunnistan täysin sen saman ajatuksen, vaikka itsekin ymmärrän, että en 7-vuotiaana olisi voinut tehdä mitään. Silti minulla on sellasia omnipotensseja fantasioita, että tietenkin minun olisi pitänyt pystyä auttamaan.

Toimittaja ja kirjailija Meri Eskola kirjoitti äitinsä itsemurhasta alkuvuodesta 2023 julkaistun kirjan Ehdin rakastaa sinua.

Toimittaja, kirjailija Meri Eskola äitinsä kanssa Helsingissä Itäkeskuksen vanhan Citymarketin edustalla pääsiäisenä 1978. Punapipoisella Merillä pajunkissoja kädessään, äidillä turkki yllään. Äiti pitää Meriä kädestä.
KuvatekstiMeri äidin kanssa Helsingin Itäkeskuksen vanhan Citymarketin pihassa pääsiäisen aikaan vuonna 1978.

Kuva: Meri Eskolan kotialbumi

Kärsimyksen kutsu

Meri ja Venla ovat molemmat kokeneet syvää arvottomuutta vanhempiensa itsemurhien vuoksi.

– Se on syvällä itsessä, että minunhan täytyy olla jotenkin viallinen ja huono, jos äiti ei suostunut jäämään tänne edes minun takiani. Sehän on se pahin mahdollinen ajatus, että en kelpaa millään tavoin, Meri miettii.

40-vuotias Venla ja 49-vuotias Meri löytävät valtavasti yhteisiä tekijöitä elämistään vanhemman itsemurhan jälkeen. Kummastakin kasvoi väsymykseen asti uurastavia aikuisia, joita kärsimys on vetänyt puoleensa.

– Mitä vaikeammin ihminen on ollut masentunut, sitä varmemmin olen ollut kiinnostunut. Tasainen, tavallinen elämä ei ole yhtään tuntunut kiinnostavalta. Kun keskittyy toisen ongelmiin, ei tarvitse kohdata omiaan, Venla kertoo.

Myös Meri on järjestänyt itsensä ihmissuhteisiin, joissa tunne-elämä kulkee kuin vuoristorata.

– Automaattiasetuksena on ollut, että olen viallinen. En ole osannut hakea oikeutta itselleni, vaan olen antanut kaikkien kävellä yli.

Pedot löytävät nopeasti haaskalle, kun jossain on haavoittuvassa asemassa oleva lapsi tai nuori vailla rakkautta.

Vanhemman hylkäämisestä seurannut syvä arvottomuuden tunne on saattanut sekä Venlan että Merin elämän varrella myös vaarallisiin tilanteisiin. Etenkin nuorina molemmat lääkitsivät rakkauden kaipuuta haitallisilla keinoilla.

– Etsin rakkautta tosi paljon vanhemmista miehistä. Huomasin, että vaikkei rakkautta ole tarjolla, niin ruumiini kyllä kelpaa. Otin rakkauden palasia sieltä mistä sain, satuttavista hyväksikäyttösuhteista, Venla kertoo.

Meri miettii, että tasainen elämä on pysytellyt hänestä kaukana, eikä se ole ollut valitettavasti välttämättä edes oma valinta.

– En ole osannut valita niin, Meri toteaa.

Molemmat tunnistavat ilmiön, jossa pedot löytävät nopeasti haaskalle, kun jossain on haavoittuvassa asemassa oleva lapsi tai nuori vailla rakkautta.

– Ovatko omat rajat lähteneet siinä, kun oma vanhempi on hylännyt 7-vuotiaana. Se äärimmäinen teko aiheuttaa tunteen siitä, etten ole olemassa eikä rajoja ole, Venla miettii.

Saako lapsi tuntea vihaa itsemurhan tehnyttä vanhempaa kohtaan? Katso videoklippi ohjelmasta. — Toista Yle Areenassa

Miksi yhteiskunta epäonnistuu näin?

Meri ja Venla miettivät, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on pielessä, kun noin 800 ihmistä päätyy itsemurhaan vuosittain. Itsemurhayrityksiä tehdään joka vuosi arviolta 10 000-30 000. Jos jokaisella lasketaan olevan kuusi läheistä, koskettaa itsemurha valtavaa määrää ihmisiä.

Pysäyttävä on myös se tieto, että lähes puolet itsemurhan tehneistä on käynyt terveydenhuollossa viimeisellä viikollaan, reilu viidennes jopa kuolinpäivänään.

– Jotain vikaahan tässä yhteiskunnassa täytyy olla, että ihmiset joutuvat tekemään noin äärimmäisiä ratkaisuja. Tunnen sympatiaa ja surua kaikkia omaisia kohtaan. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi kokea tätä, minkä me Venlan kanssa olemme kokeneet, Meri miettii.

Venla Pystynen ja Meri Eskola toivoisivat, että ihmiset tulisivat pahan olonsa keskellä paremmin nähdyiksi ja kuulluiksi.

– Meidän kaikkien pitäisi tarkemmin katsoa lähellä olevia ihmisiä, jos he yrittävät millä tahansa keinoin sanoa, että heillä on huono olo. Suomessa on sellaista yksin pärjäämisen kulttuuria ja sota-ajan jälkeistä tunnetaakkaa. Ei haluta olla haavoittuvaisia ja sanoa, että tarvitsen apua, Meri sanoo.

Toimittaja, kirjailija Meri Eskola vuonna 1981 äidin luona. Istuu sohvalla jalat ristissä ja kirja kädessään.
KuvatekstiMeri äidin kotona vuonna 1981. Tämä on viimeinen äidin luona Meristä otettu valokuva.

Kuva: Meri Eskolan kotialbumi
Toimittaja, kirjailija Venla Pystynen pikkutyttönä 1990-luvun alkupuolella kotona helsingin Pihlajamäessä. Istuu raitapaita päällään pöydällä ja katsoo kameraan.
KuvatekstiVenla 1990-luvun alussa kotona Helsingin Pihlajamäessä. Isä ei enää tule kotiin.

Kuva: Venla Pystysen kotialbumi

Taide voi auttaa

Venla tietää kokemuksesta, että taide voi olla suureksi avuksi pahan olon aikana. Hän itse on löytänyt tapoja käsitellä tunteitaan esimerkiksi musiikista.

– Taide voi yhtäkkiä sanoittaa sen kokemuksen, jota ei ole koskaan osannut pukea sanoiksi. Se voi olla tosi eheyttävää.

Meri sai lapsena apua Venlan äidin Tiina Pystysen sarjakuvakirjasta Leskikuningattaren muistelmat.

– Meidän perheessämme äidin kuolemasta ei puhuttu, mutta sarjakuvat avasivat minulle sitä, että puhua voi. Se, että Venlan äiti oli sarjakuvissa avoimesti vihainen ja katkerakin auttoi minua ymmärtämään, ettei hiljaisuus ole ainoa vaihtoehto, Meri kertoo.

Kirjailija, graafikko Tiina Pystysen sarjakuva, jossa nainen parahtaa: Mä oon kuolleen miehen  vaimo. Lapset: Älä taas ala pillittämään, saa niin hävetä. Ehkä se isi nukkuu sata vuotta ja herää sitten.
KuvatekstiKirjailija, graafikko ja sarjakuvataiteilija Tiina Pystynen on käsittellyt miehensä kuolemaa mm. teoksessa Leskikuningattaren muistelmat.

Kuva: Tiina Pystynen / WSOY

Myös Venlalle oli tärkeää nähdä äitinsä taiteessa kaikki sävyt.

– Minä en pitkään aikaan tuntenut vihaa isää kohtaan. Viha kääntyi sisäänpäin itseni syyttämiseksi. Olin yrittänyt pitkään ymmärtää isää, koska hänellä oli vaikeaa. Äidin kuvista tuli tunne, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, Venla pohtii.

Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 15.4. kello 17.10 ja sunnuntaina 16.4. kello 9.10 sekä Yle Areena.

Tukea ja apua

https://yle.fi/

Опубликовано — Оставить комментарий

Synnytyksen jälkeen Anni joutui viikoiksi suljetulle osastolle.

Kun Annin, 42, ajatukset täyttyivät synnytyksen jälkeen hiljalleen villeistä teorioista, ei kukaan aluksi ymmärtänyt, mistä oli kyse. Pian tuoreen perheen elämä kääntyi kertaheitolla ympäri.

Synnytys oli sujunut hyvin. Anni tunsi olonsa onnelliseksi esikoistytär rinnallaan. Hän oli synnyttänyt aamuyöllä, ja synnytys oli kestänyt 13 tuntia. Jollakin tapaa olo tuntui kuitenkin kummalliselta. Anni arveli sen johtuvan veren heikosta hemoglobiiniarvosta.

Myös seuraava yö kului valvoen. Anni ei saanut unta.

– Olin tavanomaista puheliaampi ja tulin hyvin juttuun kaikkien kanssa, mikä ei ole luonteelleni aivan tyypillistä, hän muistelee.

Kolmen päivän kuluttua perhe kotiutui sairaalasta. Anni on ammatiltaan varhaiskasvattaja, ja pienten vauvojen hoitaminen oli hänelle entuudestaan tuttua.

– Mielestäni kaikki sujui tosi hyvin. Maito nousi runsaana ja imetys lähti hyvin käyntiin. Olin kaiken aikaa tosi tehokas. Pesin pyykkiä aamuyöllä, kun en saanut nukuttua.

Öisin Annilla oli kuumia aaltoja, aivan kuin vaihdevuosissa. Hänelle nousi kuume, joten mies vei Annin Naistenklinikan päivystykseen. Sairaalassa todettiin kohtutulehdus ja Anni aloitti antibioottikuurin.

– Antibiootit aiheuttivat vauvalle ripulin. Valvoin ripuloivan vastasyntyneen kanssa, ja siinä kohtaa kuntoni romahti. Yöllä valvoessa mieleeni alkoi nousta harha-ajatuksia, jotka olivat ensin aika lieviä.

Jälkeenpäin Anni on miettinyt, johtuiko psykoosin puhkeaminen useiden öiden valvomisesta tai kohtutulehduksesta. Hänen suvussaan on myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mikä on yksi lapsivuodepsykoosin riskitekijä.

Kuumat aallot viittasivat siihen, että hänen estrogeenitasonsa oli pohjalukemissa. Alhainen estrogeenitaso on yksi tekijä baby bluesin, synnytyksen jälkeisen masennuksen sekä lapsivuodepsykoosin taustalla. Kun oksitosiini- ja prolaktiini-hormonien tasot kohoavat synnytyksen jälkeen, naishormonien eli estrogeenin ja keltarauhashormonin tasot putoavat alas.

– Olen kuullut monilta lapsivuodepsykoosin sairastaneilta, että maidonnousu oli erittäin runsasta, Anni kertoo.

Psykoosissa aivot yhdistelevät asioita kummallisesti

– Ensimmäinen harha-ajatukseni taisi olla se, että mieheni haluaa minulle pahaa ja saattaa vahingoittaa minua sekä vauvaa. Minusta tuntui, että mieheni on sekoamassa, Anni kertoo.

Hän valvoi vatsavaivainen vauva sylissään ja soitti taukoamatta rentoutusmusiikkia. Anni ei osannut tehdä mitään vauvan ripulille. Aamuyöllä hän soitti Naistenklinikalle, ja sai sieltä puhelinnumeroita ja ohjeita vauvan hoitamiseen.

– Kun aamulla ryhdyin soittamaan saamiini puhelinnumeroihin, minusta tuntui, että minulle on annettu huijausnumeroita, koska kukaan ei vastannut soittoihini. Oli heinäkuu ja kello saattoi olla aika vähän, ehkä siksi kukaan ei vastannut puhelimeen.

Psykoosissa todellisuuden taju hämärtyy. Ihminen ei ole kaiken aikaa kiinni normaalin maailman realiteeteissa. Käyttäytyminen voi alkuvaiheessa vaikuttaa ulospäin normaalilta, mutta jossain vaiheessa muut ihmiset ryhtyvät ihmettelemään sekavaa toimintaa ja erikoisia päätelmiä.

Annin puoliso huolestui muutoksesta vaimonsa käyttäytymisessä ja pyysi apuun oman äitinsä sekä Annin äidin.

– He tulivat meille ja sanoivat, että heitä huolestuttaa tilanteeni. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä ymmärtänyt, mitä tapahtuu.

Annilla oli myös virtsatieinfektion oireita, joten perhe sai suostuteltua hänet lähtemään jälleen Naistenklinikalle. Siellä Annin sekavuuteen kiinnitettiin huomiota.

Anni ohjattiin psykiatriselle osastolle ensin tarkkailulähetteellä. Sitten tuli sulkevan hoidon päätös, eli tahdonvastainen pakkohoito, koska Anni ei olisi halunnut jäädä sairaalaan.

”Minun täytyy näytellä mukana tässä jutussa”

Sairaalassa oireet alkoivat nopeasti pahentua.

Esimerkiksi sairaalan alkuhaastattelussa oli paikalla psykiatri, jolla oli päällä täysin mustat vaatteet. Nuorehkolla mieshoitajalla puolestaan oli valkoiset vaatteet.

– Ajattelin, että psykiatri edustaa pahuutta ja hoitaja hyvyyttä, Anni muistelee.

Mieli laukkasi hurjaa vauhtia.

– Pian oivalsin, että oikeasti äitini halutaan saada hoitoon, koska häneen on iskenyt dementia. Tämä kaikki on näytelmää, jotta äitini saadaan sairaalahoitoon, ja minun täytyy nyt vain näytellä mukana tässä jutussa.

Hiljalleen mieli täyttyi järjenvastaisista teorioista, joita Anni piti täytenä totena. Hän esimerkiksi uskoi vakaasti, että muut potilaat olivat näyttelijöitä, jotka on palkattu osastolle esittämään erilaisia rooleja ja vaikuttamaan hänen mieleensä.

Akuutti psykoosi väistyi nopeasti

Hurjista oireista huolimatta akuutti psykoosi väistyi muutamassa päivässä ja Annin todellisuudentaju palasi. Hänellä oli kuitenkin ahdistusoireita, joiden vuoksi osastohoito jatkui vielä kuusi viikkoa. Ahdistusvaiheen aikana Annin toimintakyky oli pohjalukemissa.

– Kun akuutti psykoosi oli ohi, oloni oli toivoton. Ajattelin, etten parane tästä koskaan eikä minusta tule kunnollista äitiä.

Kukaan ei kertonut Annille, millainen sairaus psykoosi on.

– Olisin kaivannut tietoa siitä, miten sairaus paranee ja miten hoitoa jatketaan.

Nykyään Anni toimii Äimä ry:n vertaistukiäitinä ja arvelee, että tiedon jakamisessa on edistytty. Hän uskoo, että materiaalia aiheesta voisi silti olla tarjolla nykyistä paremminkin.

Lapsivuodepsykoosi on harvinainen sairaus, mutta se voi osua kenen tahansa kohdalle. Lääkäritkään eivät pysty määrittelemään tarkasti, mistä sairaus johtuu.

Jos kyseessä on pelkästään lapsivuodepsykoosi, se ei yleensä uusiudu vauvavuoden jälkeen. Seuraavan synnytyksen yhteydessä todennäköisyys on kuitenkin 50 prosentin luokkaa.

Osalla äideistä on jo ennen synnytystä tai heillä diagnosoidaan psykoosin jälkeen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se voi lisätä uusiutumisriskiä. Myös liian aikaisin lopetettu lääkitys voi saada aikaan psykoosin uusiutumisen vauvavuoden aikana.

Lapsivuodepsykoosin osastohoito kestää nykyisin noin pari viikkoa. Psykoosia seuraa masennuskausi, jonka pituus vaihtelee.

– Minun kohdallani pahimmat masennusoireet kestivät vain kuukauden sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Osalla äideistä masennus jatkuu puolitoista vuotta, ehkä pitempäänkin.

Suhde vauvaan palautui hiljalleen

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen Anni tapasi psykologia vuoden ajan ja psykiatri vastasi masennuslääkityksestä. Toimintakyvyn palautumiseen meni puoli vuotta ja lääkitys purettiin vuoden kuluttua sairastumisesta.

Lähipiiri suhtautui Annin sairastumiseen neutraalisti. Hänen äitinsä auttoi vauvanhoidossa ja vietti perheen kotona vielä viikon Annin kotiutumisen jälkeen.

– Alussa vauvan hoitaminen oli vaikeaa. Minun ja vauvan yhteys oli päässyt katkeamaan. Vauva itki enemmän minun sylissäni kuin mieheni tai äitini sylissä. Suhde vauvaan alkoi vähitellen palautua, kun äitini lähti kotiin.

Annilla oli ollut korkeat mutta realistiset odotukset vauvavuoden suhteen.

– En odottanut, että kaikki menee täydellisesti. Mutta tällaista sairautta en ollut osannut odottaa. En ollut koskaan kuullut synnytyksen jälkeisestä psykoosista enkä todellakaan tiennyt, että tällaista voi tapahtua, hän kertoo.

Ajan kanssa rankka kokemus kuitenkin hälveni niin, ettei se päässyt varjostamaan elämää vauvan kanssa.

– Loppujen lopuksi nautin vauvavuodesta todella paljon. Alkuvaikeuksien jälkeen se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista.

Masennus on jo normaalia, psykoosiin liittyy ennakkoluuloja

Anni ei esiinny tässä artikkelissa omalla nimellään, sillä psykoosi ei ole asia, jonka hän haluaa kaikille ihmisille itsestään paljastaa. Psykoosikokemuksen työstäminen osaksi omaa elämäntarinaa on vaatinut aikaa.

– Sairaus ei sopinut siihen kuvaan, millaiseksi koen itseni. Olen aina pitänyt itseäni tasapainoisena ja psyykkisesti vahvana. Vertaistukitoiminnassa olen huomannut, että aivan tavalliset äidit sairastuvat psykoosiin. Tämä voi sattua kenelle tahansa.

– Sairastuminen oli kuitenkin aika lyhyt ajanjakso elämässä. Olen parantunut ja siitä kiitollinen.

Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä psykoosisairauksiin liittyen. Annikin on joskus kohdannut niitä.

Eräs tilanne tuli eteen työpaikan kahvihuoneessa. Työkaverit olivat nähneet ulkona erikoisesti käyttäytyvän ihmisen ja joku pohti, onkohan se lähellä sijaitsevan aluesairaalan suljetulta. Toinen ihmetteli, että onko sielläkin suljettu osasto.

– Olisin voinut sanoa, että totta kai, minäkin olen ollut siellä hoidossa. Ei sitten tullut sanotuksi. Tilanteet tulevat usein niin nopeasti, etten osaa reagoida. Monet nuoremmat äidit ovat tässä asiassa paljon avoimempia. He tuntevat vähemmän häpeää asian tiimoilta.

Mitä jos psykoosi uusiutuu?

Kun Anni tuli uudelleen raskaaksi, sairauden uusiutuminen huolestutti enemmän hänen puolisoaan kuin häntä itseään. Esikoisen syntymästä oli kulunut neljä vuotta.

– Suunnittelimme etukäteen, miten toimitaan, jos psykoosi uusiutuu. Minulla oli vahva luotto siihen, että jos sairaus uusiutuu synnytyksen jälkeen, siitä kyllä parantuu.

Nyt psykoosista on kulunut jo niin kauan, ettei Anni enää aktiivisesti mieti uusiutumisriskiä. Unettomien öiden jälkeen hän on kuitenkin tarkka siitä, että univelka tulee heti nukuttua pois.

– Usein annetaan ymmärtää, että on ihan normaalia valvoa paljon vastasyntyneen kanssa. Unenpuutteeseen kannattaa suhtautua vakavasti ja omia puoliaan täytyy pitää, jotta saa nukkua riittävästi.

Anni ei koe, että hän olisi leimautunut sairastumisensa vuoksi. Neuvolassa hän kävi keskustelemassa psykoosista yhden kerran. Sen jälkeen neuvolakäynnit jatkuivat tavallisesti eikä asiaan palattu. Välillä hän toivoi, että terveydenhoitaja olisi kysynyt myös hänen vointiaan ja jaksamistaan.

Saman läpikäyneille Annilla on yksi viesti: synnytyksen jälkeiset mielenterveyden ongelmat johtuvat paljolti hormoneista.

– Olet ihan hyvä äiti, vaikka sairastuit. Jos tiedossasi on, että sinulla on riskitekijöitä, ne kannattaa kertoa ääneen neuvolassa ja sairaalassa. Mielestäni on tärkeää, että sairastumiseen liittyvät asiat käsitellään eivätkä ne jää vaivaamaan mieltä.

Äimä ry jakaa tietoa ja tukea äitien mielenterveysongelmiin liittyen. Äimän nettisivuilta löytyy kattavasti tietoa ja oppaita muun muassa baby bluesista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja lapsivuodepsykoosista.

Etusivu

Etusivu