Метка: suomi

Virpi Ruusunen parantui masennuksesta vertaistuen ja omaehtoisen työskentelyn avulla.
Virpi Ruusunen työskenteli pankkitoimihenkilönä ja oli pienten lasten äiti, kun hän sairastui vakavasti 1990-luvulla. Haavainen paksusuolentulehdus diagnosoitiin 1996.
– Alkoi lääkkeiden, tähystysten ja sairaalajaksojen rumba. Pahimmillaan kävin vessassa lähes 30 kertaa päivässä. Kun poistuin kotoa, tarvitsin vaippoja.
Paksusuoli ja peräsuoli poistettiin 2003, ja ohutsuolesta tehtiin J-pussi, jonka avulla Ruusunen selvisi kolmisen vuotta.
J-pussi rakennetaan ohutsuolen loppuosasta ulostesäiliöksi, jos paksu- ja peräsuoli joudutaan poistamaan. Näin ei jouduta tekemään avannetta.

Ai­van se­kai­sin ki­vuis­ta

– Kun J-pussi tulehtui melko pian leikkauksen jälkeen, alkoivat antibioottikuurit, joita söin yhtäjaksoisesti pari vuotta. Lopulta päädyttiin J-pussin poistoon 2006, ja leikattiin ohutsuoliavanne. Se helpotti elämää: pystyin taas liikkumaan vapaasti, ilman vaippoja.
– Ennen avannetta elin vuosikausia ankarien kipujen kanssa. Kun hoidossa kysyttiin kivun määrää asteikolla 1–10, oli sanottava, että se oli 15, vaikka minulla onkin korkea kipukynnys. Olin tuskista aivan sekaisin, mutta minua ei uskottu. Samalla jouduin käymään töissä, hoidin kahta lasta, ja huolehdin kotitöiden ohella hevosista ja koirista. Olen aina tottunut tekemään paljon työtä, ja varmasti hakenut hyväksyntää myös sitä kautta.
– Kipujen ja sairastamisen myötä puhkesi masennus. Sain sitä varten lääkityksen, jota lisättiin jatkuvasti. Milloin sain lääkettä ahdistukseen, milloin siihen, että saisin lisää virtaa.
Ruususella oli koko ajan julkisessa terveydenhuollossa hoitosuhde psykiatriselle puolelle. Käytännössä se tarkoitti 15 vuoden ajan toinen toistaan seuranneita lääkereseptejä.
Paljon muuta apua ei tarjottu, sentään puoli vuotta kestänyt masennusoireiden hallintakurssi. Asenne oli, että masennuksesta ei voi parantua.
– Nyt olen ollut ihmeissäni siitä, että masennuksesta voikin parantua! Päässä on alkanut liikkua muutakin kuin silmät.

Sain ih­mi­sar­vo­ni ta­kai­sin

Ruusunen oli ollut kaksi vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, kun hän saapui Kasvavan mallin ensimmäiseen vaiheeseen, katselmukseen, vuosi sitten maaliskuussa. Tila ja tunnelma tekivät häneen vaikutuksen. Kun toiset kertoivat masennuksesta parantumisesta, hän huomasi, ettei ollutkaan yksin. Heräsi halu kokeilla, voisiko hän itsekin saada apua.
– Aloin käydä läpi Kasvu-putkea. Mielessäni käynnistyi prosesseja, eikä todellakaan niitä helpoimpia. Jossain vaiheessa en pystynyt lähtemään kotoa tai ottamaan ulkomaailmasta mitään vastaan. Mutta koin olevani turvassa: tiesin saavani puhelimen tai netin kautta tukea, kun sitä tarvitsin.
– Kasvavan malli on tarjonnut turvan ja rakenteen, vertaisuutta. Sitä tekee asioita itselleen ja itsensä vuoksi. Jokainen on tasavertainen, eikä mikään tieto ole salattua: kaikesta saa tietoa sen verran kuin pystyy vastaanottamaan. Kukaan ei käske tai sanoita kasvuprosessia ulkoapäin, mutta kuitenkin saa tukea.
– Nyt tulen kuulluksi. Olen saanut ihmisarvoni takaisin, ja kelpaan tällaisena kuin olen.

Mi­tä an­noin­kaan syöt­tää it­sel­le­ni

Kun Ruusunen alkoi ajaa alas viidentoista vuoden lääkityksiä, hän sai fyysisiä oireita, kuten voimakasta hikoilua. Hän mainitsi omahoitajan vastaanotolla kärsivänsä vieroitusoireista. Tämä naputteli hetken koneellaan ja sanoi, ettei kyse voinut olla vieroitusoireista, koska niitä ei mainittu oireluettelossa, vaan vaihdevuosivaivoista. Ruususen ”vaihdevuosioireet” kuitenkin loppuivat kohtalaisen pian.
– Vähensin lääkkeiden käyttöä, ja pystyin itkemään. Heräsin henkiin, aloin laittaa ripsiväriä, halusin olla menossa mukana. Huomasin, että minusta oli johonkin. Löysin omia vahvuuksiani, jotka eivät olleetkaan kadonneet mihinkään.
– Nyt en käytä enää lääkkeitä. Julkisen puolen hoitosuhteen lopetin marraskuussa.
– Oman tarpeen ilmaiseminen on ollut minulle opin paikka. Jos ei sano ääneen mitä haluaa, kuinka toinen voi tietää tarpeistasi?  Olen myös oppinut ilmaisemaan tunteitani, ja löytänyt uusia sanoja asioista kertomiseksi ja niiden käsittelemiseksi.
– Luonto ja eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä, ja ovat auttaneet jaksamaan. Kiukkuakin on noussut esiin siitä, kun nyt näen ja aistin sitä, mitä en lääkkeiden takia vuosikausiin huomannut: lähimetsän naavaa tai että linnut laulavat. Mitä annoinkaan vuosikaudet syöttää itselleni?
– Kuinka helposti lääkkeitä määrätään! Olen nyt kuullut monta kertomusta siitä, kuinka maailma on avautunut lääkityksen lopettamisen jälkeen.

Vuo­ros­sa elä­män ke­vät

Vaikka perheellä ei ole ollut vuosien varrella helppoa, äidin ja vaimon nopea muutos on ollut myös hämmentävä. Ruususen huojennukseksi nyt 20- ja 22-vuotiaat lapset ovat sanoneet, että sairauksien ja kivun keskelläkin äiti oli lapsuudessa heille läsnä. Vaikka mies on nyt ollut väliin mustasukkainen Ruususen uudesta, sosiaalisesti vilkkaasta elämästä, hän on sanonut, että saa kiittää Kasvavan mallia siitä, että on saanut vaimonsa takaisin.
– Vertaistuki ei välttämättä hyödytä, jos on samassa kohden menossa kuin toinen. Oma kasvu vaatii ensin tilaa ja työtä, vasta sitten voi auttaa toisia. Kasvavan mallissa käytetään prosessoitua tietoa. Kun kasvulla on merkitys, työvälineet ja tuki, asioita voi tapahtua nopeasti.
– Nyt tiedän, että mustaa ei tarvitse pelätä. Viime kesänä olin siellä pötköllään, huilasin ja perkasin itseäni.
– Vaikka vielä on paljon purettavaa, elämä on nyt helpompaa. Viime päivinä on noussut omia juttuja lapsuudesta asti: siitä kuka olen, mihin kuulun. Taipaleellani on ollut tarkoituksensa. Olen täällä kertomassa siitä, kuinka selvisin helvetistä. Nyt on vuorossa elämäni kevät: olen perannut niin paljon, että voin alkaa taas nauttimaan.

Kasvavan malli ohjaa ihmisenä kasvamiseen

Vertaistukeen perustuvasta Kasvavan mallista on saanut tähän mennessä apua masennuksesta tai uupumuksesta toipumiseen yli sata ihmistä. Sana mallista on kiirinyt eteenpäin muun muassa työvoimahallinnon, yksityisten terapeuttien, toisen asteen koulun kuin puskaradion välityksellä.
Kotkalainen Katja Lemberg alkoi koota kokemustietoa masennuksesta toipumisesta 2006 Portaat-projektissa. Systemaattiseksi malli rakennettiin 2013 Raha-auto­maatti­yhdistyksen tuella. Mallia välittävät eteenpäin masennuksesta tai uupumuksesta toipuneet ihmiset.

Katja Lemberg on ollut rakentamassa Kasvavan mallia.
Lemberg koki kaksi kertaa syvän masennuksen ja toipui. Ensimmäisen kerran hän sairastui masennukseen 23-vuotiaana, ja toisen kerran tultuaan pienen pojan äidiksi 30-vuotiaana.
Hän sai paljon erilaista apua, mutta huomasi, miten tärkeää toipumisessa oli vertaistuki: kokemusten jakaminen saman kokeneiden kanssa. Kokemukset saivat hänet kehittämään uudenlaisen kuntoutusmallin. Kasvavan malli eli Kasvu-putki rakentui vuosien työskentelyn tuloksena, yhdessä toisten vertaistoimijoiden kanssa.

Mal­li oh­jaa ot­ta­maan vas­tuu­ta omas­ta elä­mäs­tä

Masennuksesta toipumisen polulla eteenpäin johdattelee kokemustietoon perustuva Kasvu-putki. Kahdeksanvaiheinen malli ohjaa masentunutta määrittämään itse omaa tilannettaan, paikantamaan voimavarojaan ja hahmottamaan tarpeitaan.
Malli kannustaa työskentelemään ensisijaisesti itseä varten ja ottamaan vastuuta omasta elämästä. Muiden kanssa kasvaja voi jakaa asioitaan sen verran kuin kokee tarpeelliseksi. Kussakin vaiheessa on tarjolla vertais­opastusta mallista apua saaneilta.
Katselmuksessa, ensimmäisessä vaiheessa vertaistukijat esittelevät itsensä, Kasvavan toimintamallin ja kertovat kokemuksistaan. Mikäli malli tuntuu tulijasta itselle sopivalta, työskentely voi alkaa.
Toisessa vaiheessa kasvaja kartoittaa elämäntilannettaan. Kolmannessa vaiheessa hän rakentaa elämälleen keskeisistä tavoitteistaan ja avun lähteistä koostuvan suunnitelman, jota voi täydentää myöhemmin.
Neljännessä vaiheessa kasvaja pohtii ajankäyttöään ja alkaa kehittää omaa hyvinvointiaan tukevaa ajanhallintaa. Viidennessä vaiheessa suunnitelma viedään aikaan ja siihen kirjataan kasvamista tukevia ihmisiä ja verkostoja.
Kuudes vaihe, elämänhistoriaan perehtyminen kehittää kasvajan itsetuntemusta, auttaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita sekä oman kasvuympäristön vaikutuksia.
Seitsemännessä vaiheessa kasvaja osallistuu Kasvavan toimintaan ja laatii itselleen viikko-ohjelman. Sitoutumista tukee viimeinen vaihe, ankkurointi eli suunnitelman jakaminen toisten kanssa. Tapaaminen toistuu myöhemmin viikoittain.
Kasvu-putken jälkeen voi liittyä itselleen sopiviin kasvu- tai työ­ryhmiin. Niissä löytyy: on harrastusryhmiä, sisäisen rauhan ryhmä, jopa Innomarkkinat-ryhmä. Halutessaan voi perustaa uuden ryhmän, ja siihen voi tulla mukaan kuka tahansa. Jos ryhmä ei sovi itselle, voi lähteä pois, ja harjoitella samalla tärkeää rajaamisen taitoa. Sitoutumista edellytetään vain ryhmien avainhenkilöiltä
TEKSTI JA KUVAT: ELLEN TUOMAALA
Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 2/2015