Опубликовано — Оставить комментарий

Yllättävä luonteenpiirre suojaa masennukselta.

Tunnollinen toipuu masennuksesta usein muita nopeammin. Mutta tunnollisuudesta ei ole hyötyä, jos unohtaa tärkeän ohjenuoran, sanoo psykiatrian professori.

Masennuksesta on tullut jo suoranainen kansantauti, mutta jokainen kansalainen ei siihen kuitenkaan sairastu. Masennukselta suojaa moni tekijä, sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila.
Kuten yllättäen tunnollisuus.
Tunnollinen ihminen on Korkeilan mukaan paremmin suojassa masennukselta, sillä hän on usein harkitseva, velvollisuudentuntoinen, luotettava, sitoutunut ja hyvä pitämään elämäänsä hallinnassa.
”Tunnolliset ihmiset ovat myös usein muita terveempiä ja elävät pidempään. Jos he sairastuvat, he hakevat yleensä aktiivisesti apua ja tekevät töitä ongelmien ratkomiseksi.”
Tämän takia tunnollinen ihminen myös toipuu masennuksesta usein muita nopeammin. Mutta tunnollisuudesta ei ole hyötyä, jos unohtaa tärkeän ohjenuoran, Korkeila huomauttaa.
”Nimittäin sen, että paras on hyvän pahin vihollinen.”
Korkeila muistaa itse lauseen erityisen hyvin, koska hänen isänsä toitotti sitä usein.
Jos tunnollisuus lipsahtaa perfektionismiin tai ankaraan itsekritiikkiin, siihen, että vain paras kelpaa, masennuksen ja päihteiden käytön riskit lisääntyvät selvästi.
Psykologi Regina García Velázquezin Helsingin yliopistossa tekemästä tuoreesta väitöstutkimuksesta käy ilmi, että itsekriittisyys on ihmiselle myrkkyä. Myötätunnon opettelu itseään kohtaan voi suojata lamaannuttavalta masennukselta.
”Armo on todella tärkeä asia. Nykyään käytetään sanaa itsemyötätunto. Se tarkoittaa sitä, että osoittaa armoa ja lempeyttä myös itselleen”, Korkeila sanoo.

Jos omassa suvussa on paljon mielialahäiriöitä, masennusriski kasvaa selvästi.

Osalla suomalaisista masennuksen välttäminen on toisia vaikeampaa, koska masennuksen vaihtelevuudesta 30–40 prosenttia selittyy geneettisillä tekijöillä. Jos omassa suvussa on paljon mielialahäiriöitä, niin riski kasvaa selvästi: jo pienemmät ärsykkeet saattavat laukaista masennuksen.
Mutta ihminen ei ole kuitenkaan täysin perimänsä armoilla, Korkeila muistuttaa. Tärkeää on, että tiedostaa suvussaan piilevän riskin, seuraa omaa kuormitustaan ja toimii sen hyväksi, että stressi ei kasva liian suureksi.
Kuuntelee itseään ja uskaltaa puhua tunteistaan.
”Jos oireita tulee, kannattaa hakea apua mahdollisimman pian. Jo pari käyntiä asiantuntijalla voi helpottaa tilannetta.”
Pelkät geenit eivät luonnollisesti aiheuta masennusta. Masennuksen syntyyn vaikuttavat myös stressi, vastoinkäymiset, lapsuuden kasvuympäristö, ihmissuhteet ja temperamenttipiirteet. Ulospäin suuntautuvalla masennusalttius on vähäisempi kuin sulkeutuneella ja aralla.
”Turvallinen lapsuus ja nuoruus, jossa ei ole suuria vastoinkäymisiä, antaa ihmiselle hyvän suojan.”

Suurin osa masennusjaksoista saa alkunsa jostakin merkittävästä, kielteisestä elämäntapahtumasta.

Vaikka eläisi kuinka oppikirjan mukaista elämää, ei kukaan ole silti täysin turvassa masennukselta, Korkeila sanoo. Eikä tarvitsekaan olla.
”Masennus on normaali tunnereaktio esimerkiksi aikakausina, jolloin pitää irroittautua itselleen tärkeistä tavoitteista tai asioista. Masennussairaudessa sen sijaan on mukana paljon muita tuskallisia oireita, ja se jatkuu haitallisena pidempään.”
Suurin osa masennusjaksoista saa alkunsa jostakin merkittävästä, kielteisestä elämäntapahtumasta. Tällaisia ovat esimerkiksi kumppanin menetys, kiusatuksi joutuminen, ristiriidat ihmissuhteissa tai työttömäksi jääminen.
”Riski masennuksen puhkeamiselle moninkertaistuu muutoksen jälkeisinä kuukausina. Jos ihminen jää vaille sosiaalista tukea, masennuksen vaara lisääntyy”, lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma sanoi HS:n haastattelussa elokuussa.
Vaikeina hetkinä kannattaakin hakea aktiivisesti apua, olipa kyseessä ammattilainen tai ystävä. Korkeila muistuttaa, että sosiaalinen verkosto on voimavara, joka puskuroi stressiä vastaan.
”Kavereita ei tarvitse olla joka sormelle. Jo se, että on muutama läheinen ihminen, on paljon.”

Masentunut mieli keksii luovasti yhä uusia syitä siihen, mitkä asiat ovat väärin tai epäonnistuneita.

Masennukselta suojaa kyky kokea positiivisia tunteita jo pienistäkin asioista. Se, että osaa olla kiitollinen ja hakee mielihyvää vaikkapa uudesta harrastuksesta. Jos taas ottaa asiat usein negatiivisuuden kautta, ärsyyntyy tai valittaa pienestäkin, kasaa itselleen henkistä kuormaa.
”Tämä näkökulma liittyy sekä myötäsyntyisiin temperamentin piirteisiin että asioihin, joihin voi itse vaikuttaa.”
Korkeila vinkkaa, että onnellisuuden tunnetta voi lisätä pienilläkin teoilla, kuten palauttamalla mieleen mieluisan muiston tai käymällä paikassa, johon liittyy lämmin lapsuusmuisto.
”On havaittu, että tämä aktivoi positiivisia tunnekokemuksia ja ylläpitää hyvinvointia. Positiiviset tunnekokemukset parantavat ihmisen valmiuksia säädellä stressiä.”
Tällaiset arjen vinkit eivät kuitenkaan auta siinä vaiheessa, kun on sairastunut masennukseen. Masentuneen havaintokyky vääristyy: ihminen kiinnittää huomioita etenkin elämänsä kielteisiin asioihin ja näkee ympärillään uhkia.
”Muistotkin tulkitaan helposti paljon negatiivisemmin kuin mitä ne todellisuudessa olivat.”

”Muista huolehtiminen kohottaa selvästi ihmisen yleistä hyvinvointia.”

Samat tekijät, jotka edistävät yleistä terveyttä, edistävät myös mielenterveyttä. Esimerkiksi terveellinen ruokavalio auttaa, koska ylipaino voi niin ikään johtaa masennusoireiden ilmaantumiseen, Korkeila sanoo.
Yksi toimiva keino ehkäistä masennusta on liikkuminen. Jo maltillinen liikunta, esimerkiksi kävely tai uiminen, saavat kehon erittämään mielihyvähormonia. Samalla paranevat myös aivojen muistitoiminnot, toiminnanohjaus ja tarkkaavaisuus.

”Eivät ne japanilaiset lääkärit turhaan jakele potilailleen metsäkävelyreseptiä.”

Liikunnan merkitys aivoille juontuu jo esi-isien ajoista, Korkeila kertoo.
”Ihminen joutui juoksemaan savannilla kymmenenkin kilometriä saaliin perässä. Sen jälkeen hänen piti löytää takaisin kotiin, joten jokin evolutiivinen mekanismi on yhdistänyt meissä liikunnan, muistin ja korkeammat kognitiiviset toiminnot.”
Korkeila huomauttaa, että etenkin metsässä liikkuminen lisää elinvoimaa ja vähentää stressiä.
”Eivät ne japanilaiset lääkärit turhaan jakele potilailleen metsäkävelyreseptiä.”
Liikunta parantaa myös unen laatua, jolla on iso merkitys aivoille. Yön aikana aivot peseytyvät, tankkaavat ja huoltavat itseään. Unettomuus johtaakin helposti stressin kierteeseen ja lopulta masennukseen.
”Unesta kannattaa huolehtia sammuttamalla koneet ajoissa.”
Jatkuva suorittaminen, meneminen ja älylaitteiden räpeltäminen altistavat tunnetusti ongelmille. Korkeila sanoo, että masennus on itse asiassa ylivireystila, jolloin kaasu on hirttäytynyt pohjaan. Elimistö käy kierroksilla, mutta lepääminen ei tuota palautumista.
”Elimistön vireystila on liian kova, minkä takia rentoutuminen ja nukkuminen ovat vaikeaa.”
Jos haluaa pitää kierrokset hallinnassa, kannattaa Korkeilan mukaan etsiä jokin keino, joka auttaa palautumaan päivän kuormituksesta. Jokin, joka rentouttaa ja rauhoittaa, olipa se jooga, meditaatio tai hengitysharjoitus.
www.hs.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

10 oiretta, jotka kertovat piilevästä masennuksesta.

Masennukseen on saatavissa apua. jos sinulla on näistä 4, etsi apua heti

Jokainen meistä on joskus tuntenut olevansa masentunut. Hoitoa vaativaan masennukseen ei aina osata etsiä apua.
  • Ohimenevä masennus kuuluu normaaliin elämään.
  • Mielialahäiriönä masennukseen ei aina osata etsiä apua, vaikka sitä olisi saatavissa.
  • Masennus voi vaatia ammattilaisen apua silloin, jos elämä ei maistu ja oirehdinta on jatkunut jo pitkään.
Joka viidennellä suomalaisella on joskus diagnosoitu masennus.
Joka toinen meistä on joskus tuntenut itsensä masentuneeksi.
Näin kertoo Suomalaisten käsityksiä masennuksesta -kyselytutkimus.
Masentuminen osana normaalia tunne-elämää ja masennus mielenterveyden häiriönä on eri asia.
– Jollain tavalla jopa jokainen meistä on joskus masentunut, laajentaa Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.
Masennuksen tunne kuuluu normaaliin tunnevalikoimaan ja normaaliin elämään. Pettymysten tullen ja suurten menetysten vuoksi ihminen voi olla hetken hyvinkin masentunut.
Masentuneisuus taas on pitkään jatkunut olotila, joka voi olla mielialahäiriön oire.

FAKTAT

Suomalaisten käsityksiä masennuksesta -kyselyyn vastasi 1022 15-79-vuotiasta suomalaista. Kyselyn toteutti Kantar TNS.

Erityisesti naisilla ja nuorilla

Masennus mielenterveyden häiriönä koskee erityisen paljon nuoria.
Mielenterveyden häiriöt ovat vahvasti yhteydessä nuorten syrjäytymiseen.
– Edelleenkään osa masentuneista ei osaa etsiä apua, professori Pirkola sanoo.
Masennuksen taustalta löytyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä.
Ihmisen perimänä saatu persoonallisuus tai temperamentti voivat altistaa masennukselle. Esimerkiksi häilyvyys tai toisaalta kova itsekritiikki ja vaativuus voivat altistaa masennukselle.
Jostain syystä depressio on kaksi kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä.
Syitä tähän on etsitty hormonaaliselta tasolta ja esimerkiksi sukupuolten erilaisesta herkkyydestä ympäristötekijöille.
Pirkolan mukaan esimerkiksi roolistressi ja elämäntapahtumat voivat altistaa erityisesti naista masennukseen sairastumiseen.

Rikas ei pelkää masennusta

Kyselytutkimuksen mukaan hyvätuloiset eivät ajattele olevansa niin suuressa masennusvaarassa kuin pienituloiset.
Aiempien tutkimuksien mukaan hyvinvoinnin kasvuun masennus ei näytä kuitenkaan liittyvän suoraan.
Joka päivä kahdeksan alle 30-vuotiasta suomalaisnuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Kaiken kaikkiaan joka toinen työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia.

Stressaavaksi koettu työ on merkittävä depressiotyökyvyttömyyden riskitekijä.
Nykyisessä työelämässä näyttää muhivan depressiolle altistavia tekijöitä, vaikka työn tekeminen sinänsä on hyväksi sekä ihmisen fyysiselle että psyykkiselle voinnille.

Vaikka masennusta on jopa kutsuttu muotisairaudeksi, depressio ei ole professori Sami Pirkolan mukaan erityisesti meidän aikamme sairaus. Masennusta on ollut ennenkin.

Vaikka masennusta on jopa kutsuttu muotisairaudeksi, depressio ei ole professori Sami Pirkolan mukaan erityisesti meidän aikamme sairaus. Masennusta on ollut ennenkin.
Vaikka masennusta on jopa kutsuttu muotisairaudeksi, depressio ei ole professori Sami Pirkolan mukaan erityisesti meidän aikamme sairaus. Masennusta on ollut ennenkin. HELJÄ SALONEN

Työelämän depressiomiinat

– Työ voi olla jopa terapeuttista ja parantaa työttömyyden haittoja, Pirkola sanoo.
– Työn luonne ja työelämänmuutokset voivat kuitenkin myös uhata hyvinvointiamme ja lisätä depression riskiä.
Oleellista on depression ja työn välisen suhteen kannalta on se, millaista työ on.
– Työn on oltava ihmiselle turvallista ja hänelle soveltuvaa, Pirkola sanoo.
Työ voi altistaa depressiolle, jos työssä on liian suuret vaatimukset tai jos ihminen ei saa vaikuttaa itse omaan työhönsä.
Myös vähäinen sosiaalinen tuki työssä, työpaikkakiusaaminen, kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, huono ilmapiiri ja pitkät työpäivät lisäävät masennusriskiä.
Hyvällä työyhteisöllä voi olla merkittävä masennusta ehkäisevä vaikutus.

Mielenterveyden keskusliitto ja Janssen ovat lanseeranneet taidemuseo Ateneumissa masennusta näkyväksi tekevän Sound on -kampanjan. Kuvassa kolmen taiteilijan yhteistyönä tekemä teos Sound on, joka koostuu interaktiivisesta seinästä ja ääni-installaatiosta.

Mielenterveyden keskusliitto ja Janssen ovat lanseeranneet taidemuseo Ateneumissa masennusta näkyväksi tekevän Sound on -kampanjan. Kuvassa kolmen taiteilijan yhteistyönä tekemä teos Sound on, joka koostuu interaktiivisesta seinästä ja ääni-installaatiosta.
Mielenterveyden keskusliitto ja Janssen ovat lanseeranneet taidemuseo Ateneumissa masennusta näkyväksi tekevän Sound on -kampanjan. Kuvassa kolmen taiteilijan yhteistyönä tekemä teos Sound on, joka koostuu interaktiivisesta seinästä ja ääni-installaatiosta. HELJÄ SALONEN

Depression oireet

Depressiosta puhutaan, kun henkilöllä on seuraavasta listasta vähintään neljä oiretta yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan, ja yksi näistä oireista on jokin kolmesta ensimmäisestä.
1. Masentunut mieliala
2. Mielihyvän menetys
3. Uupumus
4. Itseluottamuksen tai itsearvostuksen puute
5. Kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyydentunne
6. Toistuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös
7. Päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne
8. Psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys
9. Unihäiriö
10. Ruokahalun tai painon muutos
Jos tunnet tarvitsevasi apua masennuksessa tai muissa mielenterveyden ongelmissa, apua antavia tahoja löytyy täältä.
Juttu on julkaistu ensi kerran huhtikuussa 2019.

Опубликовано — Оставить комментарий

Puheellakin voitaisiin tukea mielenterveyttä.

Jokainen meistä vaikuttaa siihen, miten mielenterveydestä puhutaan. Millaista puhetta itse tuotat, kysyy tutkija Heli Ringbom.
Tein tutkimusta mielenterveyden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön yhtäläisyyksistä ja eroista. Haastatteluissa puhuttiin paljon siitä, miten mielenterveydestä ja sen ongelmista puhutaan. Haluankin haastaa lukijaa pohtimaan omia puhetapojaan ja mitä ne heijastavat ympäristöön.

Pi­tää­kö ai­na jak­saa?

Mielenterveydestä ja sen ongelmista on nykyään sallitumpaa puhua kuin aikaisemmin. Sanaan liittyy edelleen leima, joka houkuttelisi korvaamaan sen toisella, kuten mielen hyvinvoinnilla. Mitä tapahtuu, jos ei käytetä termiä mielenterveys?
Haastateltavat pohtivat, mitä puheella ilmaistaan. Mielenterveydestä huolehtimisesta ja hyvinvoinnista puhutaan paljon. Meillä jokaisella on päiviä, kun ei jaksa. Jos en jaksa, pitäisikö löytyä syy, jonka voin poistaa vai olenko sairastumassa? Voihan käydä niin, että pidän huolta itsestäni mutta silti masennun. Jos minulle on vakuutettu, että voimavaroista huolehtimalla en sairastu, saatan kokea epäonnistuneeni – itsestäni huolehtimisessa.

Kun tar­vit­sen apua

Haastatteluissa puhuttiin huumorista, joka myös kantaa asenteita. Negatiivinen vitsailu ahdistuneisuudesta vaikuttaa ilmapiiriin ja voi antaa mielikuvan ongelmien vähättelystä tai naurettavuudesta. Tämän jälkeen en ehkä uskalla kertoa tunteistani tai ongelmistani, koska pelkään niiden olevan muille vain vitsailun aihe.
Keskustelua mielenterveydestä ja sen ongelmista kannattaa kuitenkin käydä. Mielenterveyden ongelmien kokeminen on osa ihmisyyttä, on ok olla stressaantunut aikataulupaineista tai surullinen läheisen kuoleman jälkeen. Ne ovat normaaleja reaktioita tilanteeseen, joka on tavalla tai toisella epänormaali. Joskus voi miettiä asioita itsensä kautta. Jos olisin kokenut tai tuntisin jotain ikävää, kenelle kertoisin ja millaisen vastauksen haluaisin?

Avoi­muus vä­hen­tää lei­maa

Haastatteluissa painotettiin, että asiallinen tieto ja avoimuus voivat auttaa stigman hälventämisessä. Siitä on apua, että julkisuuden henkilöt antavat haastatteluja ja kertovat rehellisesti omista ongelmistaan. Vähitellen voidaan luoda totuudenmukaisempaa kuvaa niiden kokemisesta. Että masentunut ihminen voi nauraa ja skitsofreniaa sairastavan kanssa voi keskustella.
Jos kysyn, mitä kuuluu, millaista vastausta odotan? ”Ihan hyvää, kiitos, entä itsellesi?” Annanko tilaa muille vastauksille? Olenko valmis kuulemaan väsymyksestä tai lapsen sairastumisesta? Pyydän sinua tässä vaiheessa pysähtymään hetkeksi ja miettimään ihmisiä ympärilläsi. Tiedätkö, mitä heille kuuluu? Mitä sinulle itsellesi kuuluu?
TEKSTI: HELI RINGBOM
VTM, tutkija Heli Ringbom A-klinikkasäätiöltä haastatteli osana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0) mielenterveys- ja päihdejärjestön työntekijöitä (15) mielenterveyttä edistävän työn ja ehkäisevän päihdetyön yhtäläisyyksistä ja eroista. Monet haastateltavista kertoivat spontaanisti, mitkä tekijät ihmisten puheessa ovat sellaisia, mihin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Mistä pitäisi puhua toisin ja miten mielenterveys- ja päihdeasioita pitäisi pitää julkisuudessa esillä?
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0) on A-klinikkasäätiön koordinoima ja STEA:n rahoittama kymmenen päihde- ja mielenterveysjärjestön, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelman yhteinen hanke. Ohjelmassa tutkitaan päihde- ja mielenterveysomaisten hyvinvointia, järjestöjen tarjoamaa osallisuutta sekä ehkäisevän päihdetyön ja edistävän mielenterveystyön yhteisiä rajapintoja.
mieli.fi