Ma­sen­tu­neet hii­ret

Hiiret eivät voi täyttää masennustestiä, mutta niiden käyttäytymisestä voi päätellä jotain myös meistä ihmisistä.
Vuonna 2016 tutkimusryhmä syötti hiiriemoille vain rasvaista ruokaa ja huomasi, että niiden jälkeläisten suolistomikrobiomi poikkesi normaalista. Hiiret eivät kiinnostuneet kavereistaan, minkä tutkijat tulkitsivat autistiseksi käyttäytymiseksi. Kun juomaveteen lisättiin vatsan hyvinvointia parantavaa Lactobacillus reuteria -bakteeria, hiiret muuttuivat sosiaalisemmiksi ja eloisammiksi.
Eräässä tutkimuksessa testattiin hiirten sinnikkyyttä vesiallaskokeessa. Ne hiiret, joilta puuttui suoliston normaali bakteerikanta, luovuttivat muita aikaisemmin. Kun ne saivat hyviä bakteereja, ne jaksoivat uida pidempään.

Sai­rauk­sia vas­taan

Mikrobit vaikuttavat monella tavalla keskushermostoon ja aivojen toimintaan. Kun normaali suolistobakteerikanta puuttuu, hiiret reagoivat herkemmin stressaaviin tilanteisiin kuin verrokkihiiret.
Mikrobiomi osallistuu myös immuunipuolustusjärjestelmän eli kehoa taudinaiheuttajia vastaan suojaavan järjestelmän säätelyyn. Jopa 70 prosenttia immuunisoluista sijaitsee suolistossa.
Moniin sairauksiin liittyy elimistön matala-asteinen tulehdustila.
— Tietyt suolistomikrobit näyttävät vaikuttavan matala-asteiseen tulehdukseen hillitsevästi ja tietyt lietsovasti, Soili Lehto arvioi.

Vies­tin­vie­jän roo­li

Välittäjäaineet ovat kemiallisia molekyyleja, jotka kuljettavat viestejä hermosolusta toiseen. 90 prosenttia välittäjäaineista syntyy suolistossa. Moniin mielenterveyden häiriöihin liittyy aivokemian muutoksia.
Voisiko suolistomikrobeja muokkaamalla hoitaa mielenterveyden häiriöitä? Ei ainakaan vielä.
— Siitä, miten suoliston mikrobit vaikuttavat aivoihin, ei tiedetä vielä paljon, Lehto toteaa.
Masennuslääkkeillä vaikutetaan muun muassa välittäjäaine serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksiin aivoissa. Tutkijat epäilevät, että suolistossa syntyvät välittäjäaineet eivät pääse veri-aivoesteen yli aivoihin. Siksi ne
eivät vaikuta samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.
Jotkut yhdisteet voivat kuitenkin vaikuttaa kiertäjä- eli vagushermoon, joka kulkee suolistosta kehon läpi pikkuaivoihin. Kiertäjähermo on suoliston ja aivojen välinen viestinviejä ja keskeinen immuunipuolustuksen säätelijä.

Apua hy­vis­bak­tee­reis­ta?

Suolistomikrobeihin vaikuttaa se, mitä syömme. Ravitsemustieteilijä Anu Ruusunen Itä-Suomen yliopistosta on tutkinut masennuksen ja ruokavalion yhteyttä.
— Runsaasti hyviä rasvoja, kuituja ja kasviksia sisältävä ruokavalio vähentää masennusriskiä. Ruokavaliomuutokset näyttävät myös helpottavan masennusta sairastavien oireita, Ruusunen sanoo.
Osa syömistämme ravintoaineista imeytyy, mutta osa jää käyttämättä, jolloin niistä tulee mikrobien ravintoa.
— Kun ihminen syö kuitupitoista ruokaa, suolisto tuottaa hyviä lyhytketjuisia rasvahappoja, joihin yhdistyy monia terveyshyötyjä.
Viime vuosina tutkijat ovat perehtyneet etenkin hyviin bakteereihin eli probiootteihin. Sellaisia ovat muun muassa laktobasillit eli apteekista tutut maitohappobakteerit sekä bifidobakteerit.
Eräässä tutkimuksessa juuri synnyttäneille naisille annettiin probiootteja. Probiootteja saaneet äidit olivat vähemmän masentuneita ja ahdistuneita kuin ne, joille bakteereja ei annettu. Probioottien tehoa täytyy kuitenkin selvittää edelleen, sillä tulokset vaikutuksista ovat myös vaihdelleet tutkimuksissa.

Yk­si­löl­li­nen mik­ro­bio­mi

Mielenterveyden ja suoliston mikrobien yhteyksien tutkimista vaikeuttaa se, että mikrobiomi on yksilöllinen. Jokaisella on omansa.
Soili Lehto ja Anu Ruusunen ovat silti optimistisia: tässä vaiheessa tuntemattomat mekanismit opitaan vielä jatkossa ymmärtämään, yksi kerrallaan.
Vaikka probiootit auttaisivat toisia, ne eivät ole kaikille sopiva ihmelääke masennuksen hoidossa, Lehto painottaa. Psykoterapia, lääkitys ja elämäntavat muodostavat kokonaisuuden, jossa probiooteilla voisi olla auttava rooli.
Mutta joillekuille yksi uusi hoidon muoto voi parhaimmillaan olla käänteentekevä. Kenties tulevaisuudessa ymmärrys suoliston hyvinvoinnista voi auttaa myös pääkopan solmujen avaamista.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2020.