Опубликовано — Оставить комментарий

Akuutti jaksollinen stressi: toistuva ahdistuneisuus.

Akuutti jaksollinen stressi: toistuva ahdistuneisuusPäänsärky, korkea verenpaine, sydämeen ja verisuoniin liittyvät ongelmat… Akuutti jaksollinen stressi vaikuttaa keskimääräisesti hyvin tietynlaiseen persoonallisuustyyppiin. Ja se voi olla vaarallista. Tässä artikkelissa analysoimme tätä stressin merkittävää muotoa tarkemmin.

Akuutilla jaksollisella stressillä on usein vakavia vaikutuksia terveydelle. Se on psykologinen tila, joka johtaa korkeaan henkiseen ja fyysiseen kulumiseen. Akuutilla jaksollisella stressillä onkin tapana tulla ja mennä, jolloin se saapuu voimakkaana ja katoaa sitten lyhyiksi ajanjaksoiksi. On lisäksi tärkeää huomata, että se liittyy usein hyvin erityiseen persoonallisuustyyppiin.

Kun puhumme erityisestä persoonallisuustyypistä, viittamme sillä seuraavaan profiiliin, jonka amerikkalaiset kardiologit Meyer Friedman ja Raymond Rosenman määrittelivät 1950-luvulla “A-tyypin persoonallisuudeksi”. Nämä ovat kilpailukykyisiä ihmisiä, jotka ovat hyvin vaativia itseään kohtaan ja elävät pysyvässä kiireen tunteessa.

On sanomattakin selvää, että nämä pitävät sisällään jokseenkin ongelmallisia käyttäytymismalleja ja emotionaalista käsittelyä. A-tyypin persoonallisuus määrittelee tällaiset ihmiset kärsimättömiksi, impulsiivisiksi ja joskus jopa vihamielisiksi. Lisäksi he eivät normaalisti osaa käsitellä tunteitaan terveellä tavalla. Vaarallisinta tässä on kuitenkin se, että tämä persoonallisuustyyppi kärsii muita suuremmasta riskistä kärsiä sydämeen ja verisuoniin liittyvistä ongelmista.

Akuutti jaksollinen stressi: typologia, oireet, syyt ja hoito

Akuutti jaksollinen stressi on yksi tämän psykologisen tilan kolmesta yleisimmästä typologiasta. Näin ollen terapeuttisesta näkökulmasta on olennaista tunnistaa ne laukaisijat, jotka johtavat stressin kohteena olevan henkilön fyysiseen ja henkiseen kulumiseen. Siksi onkin aina tärkeää pitää mielessä nämä kolme eroa:

  • Krooninen stressihäiriö: Sellaiset tekijät, kuten työ tai monimutkaiset perhe- ja muut ihmissuhteet, voivat tässä tyypissä toimia laukaisijana. Stressi on potilaan elämässä jatkuvaa.
  • Akuutti stressihäiriö: Tämä määrittelee sellaisen stressitilan, joka yleensä johtuu äkillisen ja odottamattoman tapahtuman tai trauman jälkeen. Pahan olon, yliaktivoinnin sekä henkisen ja fyysisen kulumisen tila voi kestää näissä tapauksissa jopa kuukauden.
  • Akuutti jaksollinen stressihäiriö: Tämäntyyppisiä häiriöitä esiintyy “tyypin A” persoonallisuuksilla. Näiden ihmisten pakkomielle perfektionismia kohtaan ja huono tunteiden hallinta muodostavat riskitekijän tämän stressihäiriön syntymiselle. Se on myös psykologinen tila, joka ilmestyy ja katoaa ajanjaksojen mukaan, mutta jolla on samalla vakavia vaikutuksia potilaan terveyden kannalta.

On myös toinen asia, jota meidän on tarkasteltava. Monet ihmiset, jotka kokevat tällaista stressiä, eivät hae ammattiapua. Oletetaan, että aina stressaantuneena oleminen on osa tällaisen ihmisen persoonallisuutta. On kuitenkin tärkeää, että akuutista jaksollisesta stressistä kärsiville ihmisille tarjotaan riittäviä psykologisia työkaluja terveemmän muutoksen edistämiseksi, jolloin henkilön fyysinen ja psyykkinen terveys ei joudu vaaraan.

Mitkä ovat akuutin jaksollisen stressin oireet?

Kuten olemme jo huomauttaneet, akuutissa jaksollisessa stressihäiriössä piilee yksi ongelmallinen näkökohta: ne, jotka kärsivät tämän tyyppisestä stressistä, eivät ymmärrä tarvitsevansa apua. Tällaiset ihmiset eivät siis yleisesti ottaen näe, että heidän tapansa reagoida olisi suhteetonta tai että he eivät kykenisi käsittelemään tunteitaan ja tunnemaailmaansa oikealla tavalla. He ymmärtävät, että elämä on itsessään monimutkaista ja että heidän on sopeuduttava siihen tavalla tai toisella.

Tämän tilan tyypillisimmät oireet ovat:

  • Jatkuva ärtyneisyys ja huono mieliala.
  • Pienistä arjen ongelmista tehdään suuria vuoria. Kaikki asiat saavat todellisuutta suurempia mittasuhteita, mikä tuottaa ihmisessä tunnetta siitä, että kaikki tuntuu liian vaativalta ja monimutkaiselta, jolloin myös huono mieliala voimistuu.
  • Lihasten jäykkyys, jännitys ja tunne siitä, että keho painaa liikaa.
  • Jännityspäänsärky.
  • Ruoansulatusongelmat, huimaus ja jatkuva takykardia.
  • Näin ollen akuutista jaksollisesta stressistä kärsivät ovat yleensä myös niitä ihmisiä, jotka kärsivät korkeasta verenpaineesta sekä sydämeen ja verisuoniin liittyvistä ongelmista.

On myös tärkeää huomata, että edellä mainittujen oireiden lisäksi akuutin jaksollisen stressin ajanjaksoja läpikäyvillä ihmisillä esiintyy lisäksi myös useissa tapauksissa paniikkikohtauksia.

Mikä aiheuttaa akuuttia jaksollista stressiä?

Akuutti jaksollinen stressi on selkeä tulos yliherkästä, vaativasta persoonallisuustyypistä, joka elää jatkuvassa kiireessä ja hälytystilassa tuntien, että hän ei ole saavuttamassa asetettuja tavoitteitaan.

Amerikkalaisten kardiologien Meyer Friedmanin ja Raymond Rosenmanin määrittelemä niin sanottu A-tyypin persoonallisuus on ennen kaikkea henkilö, joka ei kykene käsittelemään ja hallitsemaan kunnolla omaa turhautumistaan, vihaansa ja raivoaan. Hänellä on taipumusta kilpailunhaluun ja tarpeeseen todistaa itselleen, että hän voi saavuttaa kaikki haasteet ja tavoitteet, mutta toisaalta sitten, kun näin ei tapahdu, hän tuntee olonsa lohduttomaksi ja kärsii paniikista.

Niinpä alan tutkimukset, kuten tohtori Mark P. Petticrew’n johdolla suoritettu tutkimus, ovat huomauttaneet, että A-tyypin persoonallisuuteen liittyvä käyttäytymismalli on kuin suora tie sepelvaltimotautiin.

Akuutti jaksollinen stressi: miten sitä hoidetaan?

Akuuttiin jaksolliseen stressiin on olemassa monia tehokkaita hoitoja. Kaikki tekniikat eivät kuitenkaan toimi aivan kaikilla ihmisillä, ja tästä syystä alan ammattilaisten tulisi ennen kaikkea pyrkiä yksilöimään hoitomuodot hoidettavan potilaan omien tarpeiden mukaan.

Näin ollen, yleensä akuutista jaksollisesta stressihäiriöstä kärsivät ihmiset voivat hyötyä seuraavista terapeuttisista strategioista.

Tekniikat, jotka keskittyvät tehokkaampaan emotionaaliseen hallintaan

Ihmiset, joilla on vaikeuksia hallita tunteita ja impulsseja, hyötyvät merkittävästi niistä terapeuttisista tekniikoista, jotka tarjoavat heille työkaluja tehokkaampaan emotionaaliseen hallintaan. Näissä tapauksissa sopivimpia tekniikoita ovat muun muassa seuraavat:

  • Ärtyneisyyteen ja vihanhallintaan liittyvät tekniikat
  • Looginen päättely
  • Ajatusten säätely
  • Emotionaalinen itsesäätely
  • Varmuus
  • Syvähengitys
  • Lihasten rentouttaminen
  • Mindfulness
Kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa muuttamaan sitä ajattelutapaa, joka ruokkii stressiä

 

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Kognitiivinen käyttäytymisterapia voi auttaa henkilöä ymmärtämään, miten hän ajattelee ja oivaltaa näin tätä kautta, miten nämä henkiset prosessit vaikuttavat hänen emotionaaliseen tilaansa ja käyttäytymiseensä. Tällä tavoin tämän hoidon tavoitteet ovat seuraavat:

  • Muuttaa sitä ajattelutapaa, joka ruokkii stressiä, impulsiivisuutta ja itseltään liikojen vaatimista.
  • Kannustaa henkilöä keskittymään rauhassa nykyiseen hetkeen, tunnistamaan ahdistuksensa syyt ja työskentelemään niiden kanssa oman mielialan parantamiseksi.

Lopuksi on hyvä huomauttaa vielä yhdestä tärkeästä näkökohdasta. Joskus jäämme kiinni käytökseen, jota pidämme normaalina tai oman persoonallisuutemme piirteenä, kun se itse asiassa on selkeä patologinen mielentila. Jos annamme stressin vaikuttaa elämäämme ja annamme sen tulla osaksi elämäntapaamme, se alkaa heikentää hyvinvointiamme ja vaikuttaa vakavasti terveyteemme. Pidetään se mielessä.

https://mielenihmeet.fi/

 

Опубликовано — Оставить комментарий

Olen aina ollut yksinäinen.

Isot elämänmuutokset ovat vetäneet psykologi Pekka Saurin syviin vesiin. Välillä menneisyys tuntuu hänestä voimallisemmalta kuin nykypäivä.

Kun Pekka Saurin oikea polvi kipeytyi kävelylenkillä, häntä suorastaan huvitti. Lapsuuden hiihtoreissulla vääntynyt polvi ei ollut vaivannut häntä vuosikymmeniin.

— Lauttasaari, latu ja höyryävä hengitys. Juuri nyt kaikki menneisyydestä tuntuu palaavan kehooni ja mieleeni. Välillä menneisyys tuntuu voimallisemmalta kuin nykypäivä, Pekka sanoo.

Yölinja-ohjelman juontajana, vihreiden konkaripoliitikkona, Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja aktiivisena Twitter-keskustelijana tunnetuksi tullut Pekka Sauri on kohdassa, jossa isoja asioita on tullut päätökseen.

Lokakuussa päättyi hänen viimeisin työrupeamansa, kun organisaatioviestinnän työelämäprofessuuri Helsingin yliopistossa loppui. Toukokuussa 67 täyttävästä miehestä tuli jälleen yrittäjä, sillä eläkkeelle hän kieltäytyy jäämästä.

— En tiedä, mitä eläkkeelle jääminen tarkoittaisi. En osaa kuvitella, että lakkaisin esimerkiksi kirjoittamasta.

Elämä on mullistunut muillakin tavoin. Pekka asuu 20 vuoden avioliiton jälkeen ensimmäistä kertaa yksin. Avioerosta on nyt kaksi vuotta, ja Pekka on rakentanut sitä seuranneen uuden elämänvaiheen lähinnä kirjoittamisen ympärille.

Risti hiekassa

Ikä on saanut lapsuuden muistot välkkymään yhä kirkkaammin Pekan mielessä. Menneen maailman kutsu oli niin vastustamaton, että muistojen palasista syntyi pieni muistelmateos. Kirjasta tuli lyhyt, sillä Pekan mielestä nykymaailmassa ihmisillä riittää paremmin aikaa lyhyille kuin pitkille teksteille.

Kun Pekka palasi menneisyyteen, hän ei muistellut lapsuutensa koteja, kesämökkejä ja rappukäytäviä, vaan maisemaa. Rakennuksia, autoja ja suuria, avoimia rantoja. Erityisesti vanhan kotiseudun Lauttasaaren rannat ovat hänelle rakkaita.

Tärkein maamerkki on jo purettu: Helsingin kantakaupungin ympäri Kauppatorille saakka kulkenut junarata.

— Tavarajunat puksuttivat läpi Helsingin, kiersivät Helsingin niemen ja päätyivät Katajanokalle. Kaivopuiston kohdalla kiskojen väliin oli usein piirretty hiekkaan risti junan alle jääneen merkiksi.

Syksyllä julkaistussa kirjassaan Pekka vaeltaa lapsuutensa Helsingissä. Hän seuraa Forumin kulmalla liikennettä ohjaavaa koppalakkista poliisia, kastaa jalkansa veteen Lauttasaaren rannassa ja pakenee kiusaajia kotipihan hiekkalaatikolla.

Muistelmissa on surullinen ja kaihoisa tunnelma. Taaksepäin katsoessaan Pekka huomasi, miten paljon on jo kadonnut ja unohdettu.

— Ajattelen kuitenkin, että hyvin harva asia lopulta katoaa. Ihminen ja maailma pysyvät samoina, vaikka teknologia ja maisema muuttuvat.

Muistoihin sukeltaessaan Pekka huomasi olevansa vereslihalla. Taaksepäin katsoessa oli uskallettava olla haavoittuva. Hän muisti lapsuutensa turvattomat hetket, hämmennyksen ja epävarmuuden.

— En tiedä, käykö muille muistelijoille samalla tavoin, muuta minun virrassani ikäviä muistoja tuntui olevan enemmän kuin hyviä.

Halu sovittaa vanhoja tekoja

Kirjoittaessaan Pekka on pohtinut anteeksiantoa ja armoa.

— Mieleeni nousee yhä uudelleen tekoja, jotka haluaisin jotenkin sovittaa. Synnintunto on vaikea asia, sillä en ole mitenkään uskonnollinen ihminen. Jos en voi hakea jumalalta armoa, keneltä sitä pitäisi pyytää?

Pekka on kirjoittanut muutamalle ihmiselle elämänsä varrelta ja pyytänyt anteeksi mieltään vaivaamaan jääneitä tekoja.

— Yleensä on käynyt niin, että viestin vastaanottaja ei ole itse muistanut koko tilannetta.

Hän ajattelee kirjoittamista tilaisuutena antaa jotakin jälkipolville. Siksi hän kirjoittaa joka päivä.

— Se on tällä hetkellä suurin ja ainoa tehtäväni, millään muulla ei lopulta ole väliä. Ajattelen, että tässä elämänvaiheessa kannattaa kirjoittaa ulos se, mitä on vielä kerrottavaa.

Tässä vaiheessa kannattaa kirjoittaa ulos se, mitä on vielä kerrottavaa.

Pekasta on vuosien myötä tullut niin voimakkaasti kirjoittaja, että ajatukset tuntuvat näkymättömällä musteella kirjoitetulta tekstiltä.

— Taskussani kulkee aina muistikirja, jotta saan hyvät tekstit heti talteen.

Ilon ja surun kasvot

Masennus on kulkenut aina mukana Pekan elämässä. Vaikka hän sai diagnoosin vasta keski-ikäisenä, hän tietää sairastaneensa jonkinasteista masennusta hyvin nuoresta lähtien.

— Silloin näille tunteille ei vain ollut järkevää nimeä tai juurikaan hoitokeinoja.

Pekka kuvailee masennusta mielensä perusolemukseksi. Se on mielentila, johon hän yksin jäädessään laskeutuu.

— Masennukseen liitetään edelleen paljon stereotypioita. Helposti unohdetaan, että esimerkiksi monet hauskimmista koomikoista ovat olleet masentuneita. Masentuneella voi olla sekä ilon että surun kasvot.

Masennus on mieleni perusolemus.

Hän on opetellut elämään masennuksen kanssa ja kertoo, että joidenkin on ollut vaikeaa ymmärtää, kuinka valo ja pimeys vaihtelevat samassa mielessä.

— Tapaan läheisiä ja ystäviä vain, jos tunnen, että minulla on heille jotakin annettavaa.

Pekka ei ole halunnut pitää masennuksestaan julkisesti ääntä. Hän arvaa, että monelle auttajan oma masennus tulee yllätyksenä.

Kuuntelija Yölinjalla

Kärsimyksen kuuntelija. Sellaiseksi Pekka Sauri Yölinjan-vuosina profiloitui. Ohjelmaa lähetettiin alun perin Radio Cityllä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puolesta yöstä aamukolmeen. Pekka aloitti ohjelmassa vuonna 1987.

Kuudentoista vuoden aikana Pekka vastasi arviolta 12 000 puheluun. Kärsimykseen ei turtunut, mutta siihen tottui. Pekka huomasi, että tuhansien puhelujen jälkeen mikään inhimillinen tai epäinhimillinen ei enää hätkähdyttänyt.

— Hämmästelen yhä uudelleen sitä, miten sitkeitä ihmiset ovat. Elämä jatkuu, vaikka mitä tapahtuisi.

Kun psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto viime syksynä tapahtui ja tuhannet tietovuodon uhrit jäivät viikonloppuyönä ilman auttavien puhelinten apua, Pekka julkaisi puhelinnumeronsa Twitterissä. Hänelle saisi soittaa, hän kuuntelisi läpi yön.

Mutta siitä Pekka ei mielellään halua puhua.

— Se olisi sellaista itsensä kruunaamista.

Pekka ei määrittele itseään myöskään empatian ammattilaiseksi — tai edes auttajaksi.

— Ajattelen, että elämän tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen.

Hän on seurannut kiinnostuneena keskustelua koronasta, poikkeusvuodesta ja sen seurauksista. Hänestä on selvää, että paljon kärsineet joutuvat kärsimään vielä enemmän. Siksi hän neuvoo ihmisiä muistamaan fyysisen läheisyyden ja yhteydenpidon merkityksen.

— Yksi ystävällinen katse saattaa pelastaa yksinäisen päivän.

Pekan mielestä yksinäisyys on vaikea asia erityisesti siksi, että sen asettumista elämään ei ensin ehkä edes huomaa. Kun yksinäisyyteen herää, se on usein jatkunut jo pitkään ja asioita on vaikea enää muuttaa. Siksi yhteys ulkomaailmaan kannattaa pitää elävänä.

Näitä omia ohjeitaan Pekka ei kuitenkaan itse noudata.

— Minulle yksinäisyys on niin vakiintunut osa persoonallisuutta, ettei se mihinkään katoa.

Esiintyminen pelotti

Alkumuisto on syvä ja selkeä. Äiti istuu keittiönjakkaralla ja peittää kasvonsa käsillään. Hän on raskaana. Isä on juuri lähtenyt sanaharkan päätteeksi ulos ovesta ja paiskannut sen lujaa kiinni. Tilanne oli harvinainen, sillä Pekka ei yleensä nähnyt opettajavanhempiensa riitelevän.

— Sillä hetkellä ymmärsin, että he eivät osanneet hommaansa. Tunsin suuren vastuun hartioillani: minun olisikin selvittävä kaikesta, koko elämästä, yksin. Se on ensimmäinen muistoni yksinäisyydestä, joka on seurannut minua myöhemmin läpi koko elämän.

Pekka oli lahjakas lapsi, oppi lukemaan ja kirjoittamaan ennen kuin täytti viisi. Koulussa hänestä tuli takarivin älykkö, joka viljeli ironiaa puheissaan ja kirjoituksissaan.

— Olin varmaankin tyypillinen nörtti, eristäydyin ja menestyin vähäiselläkin työnteolla, mutta pelkäsin yleisön eteen astumista ja puhumista kuollakseni. Jossakin vaiheessa ymmärsin istuvani oikean elämän katsomossa.
Pekka opetteli esiintymisen ja ihmisten kanssa seurustelemisen. Päämäärätietoisella työllä esiintymistä jännittäneestä luokkahuoneen tarkkailijasta kasvoi rohkea esiintyjä, joka ei pelkää kertoa mielipidettään tai syventyä muiden tarinoihin.

Askeettinen koti

Kun yksinäisyys on syvällä, se jatkuu seurassakin. Pekka toteaa, ettei avioero ole muuttanut hänen peruskokemustaan maailmasta.

— Olen yhtä yksin kuin olen aina ollut. Yksi ero on: en enää tapaa muita pariskuntia säännöllisesti, kun en itse ole enää parisuhteessa.

Juuri nyt läheiset ystävät ovat Pekan elämässä vähissä. Hänestä tuntuu, että kirjoittaminen riittää. Säännöllisesti hän tapaa vain lapsiaan ja lapsenlapsiaan, jotka asuvat lähellä häntä. 2-, 4- ja 7-vuotiaat lapsenlapset kutsuvat häntä Pekaksi.

— Suhteemme ei perustu niinkään leikkimiselle kuin keskustelemiselle. Puhun heidän kanssaan ja kerron tarinoita, välitän suullista perinnettä eteenpäin.

Ympäristön ja oman kodin tyhjyys ja rauhallisuus ovat korostuneet Pekan elämässä samaan aikaan, kun koronavuosi on rajoittanut läheisten tapaamista. Kun Pekka aamulla herää, hän laittaa Ylen Ykkösen päälle ja kahvin kiehumaan.

— Pidän siitä, että kanavalla soi klassinen musiikki ja ohjelmat ovat ennalta odotettavia ja selkeitä.

Muuttaessaan uuteen kotiinsa Pekka totesi todeksi sen, minkä hän jo tiesi: huonekaluilla tai tavaroilla ei ole hänelle juuri merkitystä. Uudesta sisustuksesta tuli askeettinen.

— Tuntuu välillä siltä, kuin asuisin hotellissa.

Ainoa millä oli merkitystä, olivat kirjat. Nekin, joita Pekka ei ollut koskaan ehtinyt lukea. Omien vanhempien hyllyistä tutut ja rakkaiksi tulleet selkämykset on asetettu uuden kodin kirjahyllyssä samaan paikkaan ja samalle korkeudelle kuin lapsuudessa.

— Tällaisia me ihmiset olemme, tunnemuistot ovat niin tärkeitä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2021.

https://www.etlehti.fi/

https://www.etlehti.fi/

Опубликовано — Оставить комментарий

Järjestelmä jättää ihmiset heitteille?

Suomen mielenterveysjärjestelmä jättää kaikkein vakavimmin sairastuneita heitteille – dramaattinen päätös tehtiin 1980-luvulla«Koska kunnilla ovat rahat aina vähissä, ihmisille ei automaattisesti kerrota heidän oikeuksistaan», sanoo tutkija Karoliina Ahonen.
«Apua hakevan ihmisen on itse osattava tuoda tarpeensa perustellusti esille aina uudestaan ja uudestaan eri palveluihin siirtyessään.»
«Lisäksi hänen on tiedettävä, mitä vaihtoehtoja on, mihin hänellä on oikeus ja miten palveluihin pääsee.»
«Väsyneen, alakuloisen, lannistuneen ja itsensä jo valmiiksi arvottomaksi kokevan ihmisen voi olla mahdotonta lähteä hakemaan apua järjestelmästä.»
«Tästä seuraa, että hän jää täysin vailla hoitoa tai sopeutuu tarjolla olevaan hoitoon, vaikka se ei olisi juuri hänelle se kaikista sopivin hoitomuoto.»
«Ei ole tarkoituksenmukaista eristää ihmisiä laitoksiin. Toisaalta nykyinenkään malli, jossa ihmiset ovat vahvojen lääkkeiden avulla vankeina kodeissaan, ei ole hyvä.»
Karoliina Ahosen sosiaalietiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin viime vuoden alussa Helsingin yliopistossa.
Tutkimuksen aihe: «Suomalainen mielenterveyspolitiikka – Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi».
Hyvin voimisen ja ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa, väitöstutkija Karoliina Ahonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta arvioi. Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa.

Karoliina Ahonen on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen mielenterveyspolitiikan muodostumista mielisairaaloiden lakkauttamisen jälkeen. Hän on selvittänyt, miten julkinen valta on pyrkinyt turvaamaan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet mielenterveystyötä ohjatessaan.

Mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan Suomessa 1980-luvulla kansainvälisen esimerkin mukaan. Muutos liittyi laajempaan laitoshoidon alasajoon, missä julkisia palveluita haluttiin keventää ja tehostaa. Mielisairaalat tulivat yhteiskunnalle kalliiksi. Toisaalta psykiatrinen hoito myös kehittyi sekä ihmisoikeusajattelun vahvistumisen myötä että lääketieteellisestä näkökulmasta.

– Lisäksi syntyi uudenlaisia lääkkeitä, jotka mahdollistivat avohoitoon siirtymisen, Ahonen kertoo.

Muutoksilla oli vaikutuksensa. Mielenterveyspolitiikan painopiste siirtyi vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta koko väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin hallintaan.

– Suomalainen mielenterveyspolitiikka on ollut terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää hyvinvointivaltion politiikkaa. Hyvinvointivaltio tarvitsi terveitä ja työkykyisiä kansalaisia. Vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan palvelujärjestelmään keskittyneen kehittämistyön avulla, sillä palvelujärjestelmää on kehitetty kyvykkäille ja aktiivisille kansalaisille. Vakavasti sairaat eivät ole pystyneet hyödyntämään tällaista järjestelmää, Ahonen toteaa.

Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa

Mielenterveystyön kehittämiseen liittyvät ihmisoikeuskysymykset keskittyvät Ahosen mielestä tällä hetkellä ennakkoluuloja vastaan kamppailemiseen ja asennevaikuttamiseen. Sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää hänen mukaansa pikemminkin syrjinnän ja ihmisoikeusrikkomusten selvittämiseen ja estämiseen.

– Nyt yhdessäkään julkisen vallan poliittisessa ohjausasiakirjassa ei analysoida systemaattisesti, millaisia tuloksia mielenterveyspolitiikalla on saavutettu ja mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet tai mitattavat tavoitteet ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

– Esimerkiksi avohoitoa mielenterveyspolitiikan keinona ei ole kyseenalaistettu missään vaiheessa. Myöskään avohoidon alkuperäisen tavoitteen, ihmisoikeuksien vahvistamisen, toteutumista ei ole arvioitu, väittelijä sanoo.

Ahosen mukaan julkinen valta olisi voinut ohjata mielenterveyspolitiikkaa toisin. Yhteiskunnallisten tieteenalojen tutkijoiden olisi myös hänen mielestään kiinnostuttava lääketieteellisen lähestymistavan hallitsemassa mielenterveystyössä nykyistä vahvemmin siitä, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.

– Mielenterveyspolitiikan tulisi taata ihmisille resurssit yhteiskunnallisen toimijuuden toteuttamiseen sekä itsestään ja läheisistään huolen pitämiseen. Muutosta tarvitaan esimerkiksi palkkatyöstä ja yhteisöistä syrjäytymiseen sekä puutteellisiin asumisoloihin, väittelijä toteaa.

**

TM Karoliina Ahonen väittelee 10.1.2020 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta «Suomalainen mielenterveyspolitiikka – Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi». Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston Metsätalo-rakennuksen sali 1, Unioninkatu 40, Helsinki.

Vastaväittäjänä on professori Simo Vehmas, Tukholman yliopisto, ja kustoksena on professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: s-posti: karoliina.ahonen@helsinki.fi, @KaroliinaAhonen

— Juttu on julkaistu vuonna 2020. Tänä vuonna 2021 asia on edelleen hyvin ajankohtainen.