Опубликовано — Оставить комментарий

Mielenterveysasioista puhutaan työkavereiden kanssa aivan liian vähän.

IT-konsultointi firma Columbia Roadin toimitusjohtaja Sirkka-Liisa Rotinen kahvittelee alaistensa kanssaMielenterveyden ongelmista pitäisi pystyä puhumaan työpaikalla avoimesti, sillä se voisi nopeuttaa avun saamista ja työkyvyn palaamista, sanoo työntekijöiden hyvinvointiin keskittyvän konsulttiyhtiön johtaja. Työterveyslaitoksen mukaan työntekijän uupuessa katse pitäisi kohdistaa työyhteisöön ja sen tapoihin eikä yksilöön.

Työkaveri näyttää väsyneeltä. Onkohan hänellä stressiä tai perhehuolia?

Columbia Road -konsulttitoimistolla sitä ei pelätä kysyä. Kaikki työntekijät on koulutettu pitämään omasta ja toisen hyvinvoinnista huolta ja puhumaan avoimesti jaksamisesta.

– Meillä ei ole lähiesihenkilöitä, joiden tehtävä on huolehtia siitä, että työntekijät voivat hyvin. Tärkeää on tunnistaa, milloin riittää se, että on vain olkapäänä ja milloin mennään sen rajan yli, että tarvitaan apua työterveydestä, kertoo toimitusjohtaja Sirkka-Liisa Rotinen.

Viisi vuotta sitten perustetulla yrityksellä on 130 työntekijää Helsingissä ja Tukholmassa, ja työ on vaativaa asiantuntijatyötä erilaisissa projekteissa. Yrityksen toiminta on suunniteltu itseohjautuvaksi ja organisaatio on matala.

Koska konsulttien työ tehdään korvien välissä, työntekijän hyvinvointi on yritykselle erittäin tärkeää. Se on Rotisen mukaan yrityksen koko työkulttuurin perusta.

– Ihmiset ovat konsulttiyrityksen tärkein pääoma, ei ole oikeastaan mitään muuta. Siksi on niin tärkeää, että onnistutaan tukemaan hyvinvointia ja mielenterveyttä.

Itsenäinen ja vaativa työ ilman lähiesimiestä ei sovi kaikille. Työntekijän on tärkeä tuntea itsensä ja oppia lukemaan omia hälytysmerkkejään, jotka kertovat, että nyt ollaan jaksamisen rajalla, Rotinen kuvailee.

– Joillakin se merkki voi olla, että uni alkaa muuttua katkonaiseksi, siitä tietää että on liian stressaantunut.

Työssä tarvitaan hallinnan tunnetta

Mielenterveyden häiriöt ovat jo muutaman vuoden ajan olleet yleisin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy.

Keinoja työntekijöiden jaksamisesta huolehtimiseen on kuitenkin monia, sanoo projektipäällikkö Kaisa Mikkola Työterveyslaitokselta.

– Mielenterveyden kannalta tärkeää on hallinnan tunne, että kaikki tietävät, mitä tekevät seuraavaksi, ja saadaan kaikille sellainen olo, että kyllä me tästä yhdessä selviämme.

Kyse on hyvin arkisista asioista: ovatko työprosessit sujuvia, tavoitteet ja rooli selviä, Mikkola luettelee.

– Lisäksi tarvitaan hyvää esihenkilötyötä, jotta työssä olisi onnistumisen edellytyksiä, että sen pystyy työpäivän aikana onnistuneesti suorittamaan.

Esihenkilön täytyy tietää, mitä työntekijöille ja tiimille kuuluu, ja pitää heidän puoliaan, Mikkola sanoo.

«Avun saamisen pitää olla mahdollisimman helppoa»

Konsulttiyhtiö Columbia Roadissa lähiesihenkilöä ei ole, mutta kuunteleva kollega voi riittää joissain tilanteissa.

Jos jaksaminen on koetuksella, tarvitaan kuitenkin konkreettisia muutoksia ajoissa, toimitusjohtaja Sirkka-Liisa Rotinen sanoo. Joskus ratkaisu voi olla toisen työntekijän siirtäminen samaan projektiin työpariksi.

– Ihminen ei välttämättä itse osaa siinä tilanteessa sanoa, mitä hän tarvitsee.

Työntekijät saavat keskusteluapua työterveydestä myös anonyymisti. Avun saaminen pitäisi olla Rotisen mukaan mahdollisimman helppoa.

– Jos tilanne on akuutti, minä voin olla yhteydessä lääkäriin, jos työntekijä on antanut siihen luvan. Lääkäri voi soittaa työntekijälle saman päivän aikana.

Avoin puhe jaksamisesta vaatii luottamusta. Yrityksen johdon täytyy olla helposti lähestyttävä, että ihmiset uskaltavat tulla puhumaan ja tuomaan haasteita esiin, Rotinen sanoo. Työntekijöitä rohkaistaan puhumaan oman esimerkin avulla.

– Kerron, mitä hälytysmerkkejä minulla on, joista tiedän, että stressitaso on liian korkealla.

Psykologin neuvoja Columbia Roadin työntekijät voivat saada myös myös muihin kuin työhön liittyviin asioihin, kuten kuten parisuhdeongelmiin.

– Yksityiselämän tilanteet näkyvät myös töissä. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse kertoa työkavereille, Rotinen sanoo.

Jos työntekijä uupuu, työn pitää muuttua

Työterveyslaitos on koonnut verkkosivuilleen työpaikkojen käyttöön erilaisia työkaluja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Mielenterveyden tuen työkalupakki(siirryt toiseen palveluun) on osa hallituksen mielenterveysstrategiaa, jonka avulla halutaan pitää ihmiset töissä ja työllisyysaste mahdollisimman korkeana.

Tarjolla on muun muassa peli, jota pelaamalla yhdessä tiimi voi tunnistaa, mikä omassa työssä kuormittaa aivoja. Vähentämällä kuormittavia tekijöitä voi kohentaa työn kognitiivista ergonomiaa.

– Sitä voi parantaa keskittymällä siihen, mitä tekee, ettei yritä suorittaa sellaista, mitä ihmisaivoilla ei pysty tekemään, ja huolehtimalla palautumisesta myös työpäivän aikana sopivilla tauoilla, Kaisa Mikkola sanoo.

Puhe mielenterveydestä työpaikalla on jäänyt siihen, miten yksilö pärjää. Pitäisi puhua enemmän siitä, miten työpaikan pitäisi muuttua, että ihmiset voisivat paremmin, sanoo Työterveyslaitoksen projektipäällikkö Kaisa Mikkola. Kuva: Tanja Heino / Yle

Työhyvinvointi ei kuitenkaan hänen mukaansa ole vain yksilön vastuulla. Uupumuksesta kärsivän työntekijän hoitamisen lisäksi täytyisi korjata myös työyhteisöä.

– Vaikeista asioista pitäisi pystyä puhumaan paremmin. Ratkaisuja pitäisi etsiä yhdessä työyhteisön, esihenkilötyön ja prosessien sujuvuuden ja työolojen kautta, eikä yksilön henkilökohtaisista psyykkisistä ominaisuuksista.

Avoin puhe mielenterveydestä hyödyttää yritystä

Myös konsulttiyhtiön johtaja Sirkka-Liisa Rotinen toivoo, että kaikilla työpaikoilla puhuttaisiin avoimemmin jaksamisen ja mielenterveyden ongelmista. Siitä on hyötyä myös työnantajalle.

– Ihmiset voivat paremmin ja sitä kautta asiakkaat saavat parempaa palvelua ja sitä kautta liiketoiminta menestyy.

Jokaisella työpaikalla täytyy kuitenkin hänen mukaansa itse miettiä, millainen hyvinvointia tukeva malli kellekin sopii.

– Sitä ei voi suoraan ostaa pakettina, vaan se on rakennettava itse.

Columbia Roadille työntekijöiden itsestään ja toisistaan huolehtimisen malli on toiminut Rotisen mukaan hyvin.

– Toki se vaatii joka päivä töitä, eikä karikoiltakaan ole vältytty. Tämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä.

https://yle.fi/

 

Опубликовано — Оставить комментарий

Miksi mielenterveysongelmat ajavat meitä eläkkeelle?

Mielenterveysongelmat ovat aikaisempaa keskeisempi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Viidentoista vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt kaikissa tärkeimmissä diagnoosiryhmissä, mutta somaattisten sairauksien perusteella myönnetyissä eläkkeissä väheneminen on ollut nopeampaa kuin mielenterveyssyissä. Viime vuosina mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on jopa lisääntynyt.

Mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on 2000-luvun alun jälkeen vähentynyt erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä, kun taas nuoremmissa ikäryhmissä se on tasaisesti lisääntynyt. Ikäryhmien väliset erot mielenterveysperusteisten eläkkeiden alkavuudessa ovat siten kaventuneet, mutta edelleen alkavuus on suurinta yli 50-vuotiailla.

Mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on syntynyt selvä sukupuoliero

Naisilla mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on selvästi yleisempää kuin miehillä. Sukupuoliero johtuu osittain siitä, että naisilla mielenterveysperusteiselle eläkkeelle siirtyminen on viime vuosina lisääntynyt enemmän kuin miehillä. Mutta vielä tärkeämpi syy on se, että mielenterveysperusteiset eläkkeet olivat jo ennestään naisilla yleisempiä kuin miehillä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty mielenterveysperusteiselle eläkkeelle työeläkejärjestelmästä siirtyneiden määrä vuosina 1996-2020. Vuosituhannen vaihteessa sukupuoliero mielenterveysperusteisessa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä oli pieni. Sukupuoliero syntyi, kun masennukseen perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet yleistyivät voimakkaasti viime vuosituhannen lopulla. Naisilla yleistyminen jatkui pidempään kuin miehillä, ja mielenterveyssyitä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä jäi pysyvästi korkeammaksi kuin miehillä.

Sukupuolieron taustalla ovat erityisesti masennukseen perustuvat eläkkeet. Myös ahdistuneisuuteen ja muihin mielialahäiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat viime vuosina lisääntyneet naisilla enemmän kuin miehillä.

Onko työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksissa kyse väestön mielenterveyden muutoksista?

Tarkastelimme äskettäisessä tutkimuksessa mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä eri ikäryhmissä. Yritimme myös vakioida väestön mielenterveyden muutoksen vaikutusta käyttämällä mielenterveyslääkkeiden ostoja väestön mielenterveyden mittarina.

Nuorilla mielenterveyslääkkeiden vakiointi selitti osittain työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksia. Vanhemmissa ikäryhmissä lääkeostojen vakioinnilla ei ollut merkitystä.

Mielenterveyslääkkeiden ostojen muutokset voivat heijastaa myös muita tekijöitä kuin väestön mielenterveyden muutoksia, kuten hoitoon hakeutumisen tai hoitokäytäntöjen muutoksia. Tulos on kuitenkin yhdenmukainen sen ajatuksen kanssa, että nuorilla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntyminen heijastaisi mielenterveysongelmien lisääntymistä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä kyse olisi jostakin muusta. Vaikka mielenterveysongelmat eivät lisääntyisi, voivat työelämän muutokset vaikuttaa siihen, että mielenterveysongelmien kanssa työelämässä selviytyminen on aikaisempaa hankalampaa.

Mielenterveysperusteisia työkyvyttömyyseläkkeitä on pyrittävä ehkäisemään

2000-luvun alussa masennukseen ongelmiin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä pyrittiin vähentämään MASTO-hankkeen keinoin. Mielenterveysperusteiset eläkkeet lähtivätkin vähenemään vuoden 2007 jälkeen. Näyttää kuitenkin siltä, että naisten masennusperusteisiin eläkkeisiin ei ole pystytty kunnolla pureutumaan.

Suurin osa mielenterveysongelmien perusteella alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä on määräaikaisia kuntoutustukia. Työhön paluu mielenterveyssyistä alkaneelta kuntoutustuelta on kuitenkin heikkoa. Kuntoutustukien muuttuminen toistaiseksi voimassa oleviksi eläkkeiksi on vähentynyt mutta työhön paluu on lisääntynyt vain vähän. Jos työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen halutaan pitää lasku-uralla, pitää masennuksen ja muiden mielialahäiriöiden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen päästä kiinni.

Mikko Laaksonen

Etusivu

 

Опубликовано — Оставить комментарий

Miksi en pääse pettymyksestä yli?

Pettymystyyli AnnaOnko sinulla tapana ottaa pettymykset raskaasti? Ei se mitään! Voit saada pettymistyylisi astetta kevyemmäksi näillä vinkeillä – mukana myös psykologin antama harjoitustehtävä.

Kaikki meistä pettyvät, mutta tapamme kohdata pettymyksiä eroavat toisistaan. Toiset tuntuvat jatkavan tilanteesta eteenpäin sen suurempia miettimättä. Heidän kiikarissaan ovat jo uudet haasteet. Toiset taas kokevat pettymykset raskaina. Tunteen käsittelyyn menee niin paljon aikaa ja voimia, että elämä tuntuu melkein pysähtyvän.

Mutta voisiko omaa pettymistyyliään muokata astetta kevyemmäksi?

Kiirehtiminen ei kannata

Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita on huomannut omalla vastaanotollaan, miten tehokasta on antaa tilaa tunteille.

– Kun ihmiset saavat luvan kanssa itkeä omaa pettymystään, he pääsevät jaloilleen.

Kiirehtiminen tunteesta pois pidentää toipumismatkaa. Onkin viisautta antaa itsensä tuntea ja pettymisprosessin ottaa juuri sen ajan, jonka itse tarvitsee.

– Jos meillä on lupa tuntea pettymys niin puhtaana kuin se tulee ja meillä on tilaa sille, tunne ei jää päälle ja nousemme pian ylös.

Pidä tunne ensin itselläsi

Joskus pettymyksen läpikäymistä pahentaa, jos tunteensa jakaa liian aikaisin jonkun kanssa. Kannattaa myös valita, missä seurassa avautuu omasta fiiliksestään. Pettymystä ei ole ehkä hyödyllistä jakaa esimerkiksi porukassa, jossa arvostetaan optimismia.

– Jos ympäristöstä tulee painetta muuttaa tunnetta tai tuntea eri tavalla, se voi lisätä omaa hallitsemattomuuden kokemusta tunteesta ja tehdä pettymyksestä vieläkin suuremman.

Moittiminen seis

– Ole herkillä sen suhteen, ettet ole liian itsekriittinen oman pettymyksesi suhteen, Katja Myllyviita kehottaa.

Jos itseään sättii negatiivisuudesta, se ei auta asiassa, vaan yleensä vain vahvistaa tunnetta, psykologi muistuttaa. Tunteet, joita yritämme ehkä piilottaa muilta tai sättiä itsestämme pois, voivat jäädä päälle ja vinouttaa ajatteluamme pitkäksi aikaa. Kritiikkiä toimivampi tapa on yrittää löytää tunteeseen utelias suhtautuminen: ”Ai, mielenkiintoista, näinkö mä tämän koen…”

Pettymykseen liittyy aina myös surua, esimerkiksi ”En ole sellainen kuin kuvittelin” tai ”Maailma ei ollut sellainen kuin kuvittelin”. Surutyölle pitää antaa tilaa. Itseään kannattaa muistuttaa myös siitä, että suruprosessit ja ihmisten tavat surra ovat erilaisia.

Tunnista, jos olet masentunut

Tutkimuksissa on huomattu, että masentuneet ihmiset tulkitsevat pettymyksiä eri tavalla kuin ei-masentuneet. Masentuneilla on tapana käsittää epäonnistumiset pysyviksi ja itsestä johtuviksi. Sairaus saa luulemaan, että ongelmana tilanteessa on ollut oma kokonaisvaltainen osaamattomuus tai epäkelpoisuus.

– Masennusta hoidettaessa pyritään siihen, että ihminen alkaisi nähdä tämän ajatusvinouman, Myllyviita kertoo.

Pessimistisyys voi olla myös osa persoonallisuutta. Masentuneen ja pessimistin ero on siinä, että pessimisti säilyttää toimintakykynsä. Masentunut passivoituu.

– Optimisteilla on tapana nähdä asiat vähän ruusuisemmin kuin ne itse asiassa ehkä ovat, mikä ylläpitää heidän toimijuuttaan ja aktiivisuuttaan ja auttaa heitä pääsemään nopeasti yli pettymyksistä. Tämä on tietenkin kevyempi tapa elää, psykologi sanoo.

Puhuuko päässäsi oma äiti tai isä?

Oletko koskaan pohtinut, keneltä olet ottanut mallia pettymysten kohtaamiseen? Oliko vanhemmallasi esimerkiksi tapana sanoa: ”Turha edes yrittää! Aina se menee pieleen”? Pitkät ihmissuhteet – myös muut kuin lapsuudenperheen suhteet – muokkaavat meihin automaattisia tapoja tulkita tilanteita. Esimerkiksi puolison pettymistyyli voi vaikuttaa. On vaikea jaksaa jatkaa positiivisena, jos puoliso on aina itseä negatiivisempi.

Omaa historiaansa kannattaa tunnustella. Kun alkaa tunnistaa kopioituja ajatusmalleja, on mahdollisuus alkaa kyseenalaistaa omia tulkintoja tilanteista tai ainakin ottaa ajatuksiinsa etäisyyttä. Olon keventymiseen auttaa, kun jakaa havaintojaan luotettavien läheisten kanssa.

Tarkasta odotuksesi

Pettymys on aina suhteessa omiin odotuksiin. Kannattaakin tutkailla, ovatko omat odotukset itselle ja maailmalle liian kovia.

– Jos pyrkii täydellisyyteen, pettymykset itseä kohtaan ovat aika tuskallisia, Myllyviita tietää.

Perfektionisti saattaa asettaa liian kovia odotuksia myös esimerkiksi parisuhteelleen ja ystävilleen. Odottaessaan täydellistä hän pettyy takuuvarmasti.

Psykologi varoittaa tilanteesta, jossa pettymys alkaa kaventaa elämää. Ihminen rakentaa huomaamattaan itselleen vankilan, jossa on ahdasta olla ja elää. Hän lakkaa tekemästä asioita, koska hän on alkanut suojella itseään pettymyksiltä.

– Jos tulkitsee jatkuvasti tilanteita rankalla kädellä, riskinä on, ettei jaksa enää yrittää.

Kannattaakin kysyä itseltään: Enkö anna itselleni lupaa epäonnistua? Ajattelenko syvällä sisälläni, että olisi katastrofi, jos en onnistu pyrkimyksissäni?

Uusi tavoite itselle voi olla esimerkiksi: ”Kunhan yritän ja menen, se riittää.” Myös pettyminen kannattaa tehdä itselle sallituksi: ”Minulla on lupa pettyä ja nuolla haavoja, jos suunnitelma ei toimikaan.”

Lähditkö väärään suuntaan?

Jos toistuvasti löydät itsesi syvistä vesistä pettymässä, kyse voi olla siitä, ettet ole ottanut opiksesi elämän kolhuista. Oletko antanut itsellesi ajan surra ne läpi? Oletko ehtinyt pohtia, mistä jouduit luopumaan tilanteissa?

– Pysähtymiset ovat meille tärkeitä oppimisen kannalta.

Jos vain jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, voi lähteä väärään suuntaan. Esimerkiksi parisuhdepettymyksessä on hyvä pohtia, miksi asiat menivät niin kuin menivät, muuten vaarana on, että hyppää toistosuhteeseen ja joutuu taas pettymään.

Ympäröi itsesi erilaisilla ihmisillä

Pettyjää auttaa, jos omassa sosiaalisessa verkostossa on eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Psykologin mukaan se on paras muistutus meille itsellemme siitä, että omat ajatukset ja tavat tulkita tilanteita eivät kerro mistään faktoista ja totuuksista, vaan ne ovat tunteiden sävyttämiä heijastuksia maailmasta.

– On tervehdyttävää, kun voi marinoitua erilaisten ihmisten ajatusten keskellä. Se pistää asiat mittasuhteisiin ja saa tajua­maan, ettei omia ajatuksiaan kannata ottaa liian vakavasti.

Heterogeeninen porukka antaa mahdollisuuden ajatella asioista eri tavalla ja katsoa asioita eri vinkkelistä. Kirjava sakki tuo ilmavuutta myös siihen, miten olla suhteessa maailmaan.

– Kannattaa koettaa kuunnella muita ja katsoa tilanteita heidän näkökulmastaan.

Ala arvostaa omaa tapaasi pettyä

– Positiivisuutta ihaillaan yleisesti, mutta evoluution näkökulmasta on funktionaalista, että meillä on ryhmässä erilaisia havainnoitsijoita.

Porukassa tarvitaan sekä niitä, jotka näkevät mahdollisuuksia ja kannustavat kaikkia jatkamaan eteenpäin, ja niitä, jotka ahdistuvat helposti, pettyvät isosti ja ovat pessimistejä. Ahdistujat näkevät helposti vaaran merkkejä ja osaavat varoittaa muuta ryhmää yltiöpäisistä suunnitelmista, joihin optimistit joskus lankeavat.

Myös työelämää on tutkittu ja tultu samaan johtopäätökseen. Tiimit, joissa on sekä visionäärejä että ahdistusherkkiä tyyppejä, pystyvät tekemään realistisempia suunnitelmia kuin ne tiimit, joissa on pelkkiä visionäärejä.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Katja Myllyviidan teosta Tunne tunteesi.