Kun Raimo Tilli sairastui masennukseen, hän tunsi häpeää. Pahimpina aikoina hän pohti jopa itsemurhaa. Vertaistuki ja terapia auttoivat ymmärtämään, että masennus on sairaus muiden joukossa.
Pitää pärjätä yksin! Tämän kuopiolainen Raimo Tilli, 65, oppi jo nuorena. Avun pyytäminen oli häpeällistä, melkein rikos.
– Opin myös, että ihminen oli yhtä hyvä kuin hän oli työssään. Mitä hienompi titteli, sitä parempi. Jos ei ollut töissä, ei ollut minkään arvoinen. Tällaisilla arvoilla minä taapersin kohti työelämää, hän kertoo.
Raimo päätyi äänimieheksi teatteriin. Koulutusta alalle ei tuolloin ollut, vaan työ opetti tekijäänsä. Ajan myötä hän eteni äänimestariksi. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa kuutena päivänä viikossa, ja tahti kiristyi koko ajan. Pikkuhiljaa Raimo alkoi uupua. Kotona hän ei jaksanut kuin maata sängyssä.
– Pahimmalta tuntui, että minun ja kahden lapseni suhteet jäivät etäisiksi. Pidin itseäni huonona ihmisenä.
Huonommuuden tunne ei ollut uusi asia. Raimo oli kokenut sitä jo lapsuudessa, koska hän kasvoi avioeroperheessä. 1960-luvun alussa avioero oli skandaali. Eroon liittyi häpeä siitä, mitä muut ajattelivat. Nyt menneisyydestä tutut tunteet puskivat uudelleen pintaan.
Читать далее Odottamaton kohtaaminen teki masennusta sairastavasta Raimo Tillistä suurperheellisen.
Netissä on jo vuosien ajan levinnyt loistava lista elämänohjeita. Niiden on kerrottu olevan ohjeita 90-vuotiaalta naiselta. Ohjeet on kuitenkin kirjannut ylös rintasyöpädiagnoosinsa jälkeen Regina Brett, joka oli tuolloin 45-vuotias.
Nettiuniterapia auttoi, kun Joel Sankala kärsi unettomuudesta. Ilmaisessa terapiassa löytyivät keinot rauhoittaa ylivireisyyttä ja katkaista valvottavat ajatuskelat.