Опубликовано Оставить комментарий

7 tapaa, joilla poistamme mielen ongelmiin liittyvän häpeän.

Mielenterveyden ongelmista puhuttaessa ilmassa leijuu yhä usein stigman eli häpeäleiman synkkä pilvi. Tämä siitäkin huolimatta, että mielenterveyteen kuuluvat yhtä aikaa sekä HYVINVOINTI ETTÄ ONGELMAT. Stigma voidaan jäsennellä kolmen osa-alueen summaksi:

  1. Tietämättömyys. Emme tiedä tarpeeksi mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä. Syntyy ongelma tietotasossa.
  2. Ennakkoluulo. Koska emme tiedä tarpeeksi, tulkitsemme mielenterveyttä syvälle yhteiskuntaan iskostuneiden negatiivisten ajatusten ja tunteiden pohjalta. Syntyy ongelma asenteissa.
  3. Syrjintä. Ennakkoluuloista kumpuaa torjuva ja välttelevä lähestyminen, kun kohtaamme mielenterveyden ongelmia kokeneen ihmisen. Syntyy ongelma käyttäytymisessä.

Syrjityksi tuleminen on vaikeampi kokemus kuin mielenterveysongelma

Erityisen tärkeää on vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, koska syrjivän käyttäytymisen vaikutukset ovat vakavammat kuin tietämättömyyden tai ennakkoluulojen. Monille syrjityksi tuleminen on vaikeampi kokemus kuin mielenterveyden ongelman läpikäyminen. Tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin puuttuminen on oleellista mielenterveyden aseman parantamisessa yhteiskunnassamme. Näillä askeleilla pääset alkuun:

  1. Pysähdy ja pohdi omaa tietoisuuttasi ja asenteitasi mielenterveyttä kohtaan. Testaa vaikka tietosti PERHEEN MIELENTERVEYSONGELMISTA, SYÖMISHÄIRIÖISTÄ tai LASTEN JA NUORTEN MASENNUKSESTA.
  2. Hanki tietoa LUKEMALLA, videoista tai käy KURSSILLA.
  3. Mieti kielenkäyttöäsi, mutta älä ole liian vakavissasi – hulluttelu on ihan ok!
  4. Aloita keskustelu mielenterveydestä. Se voi olla monelle vapauttava tunne.
  5. Kuuntele ja kohtaa avoimesti läheisesi, joka kertoo mielenterveyden haasteista. Kysy kuinka voit auttaa.
  6. Keskity ihmisten vahvuuksiin ja pystyvyyteen, vaikka mielenterveyden ongelma toisikin joitain ajoittaisia rajoitteita arkielämään.
  7. Jaa uutta osaamistasi ystäväpiirissäsi, työpaikallasi, omassa yhteisössäsi. Kerro muille mistä saa lisätietoja mielenterveydestä ja mielenterveystaidoista.

Teksti: Johannes Parkkonen, projektikoordinaattori

Lähteet: Thornicroft, G. et al (2007) Stigma: ignorance, prejudice or discrimination?, BJP ja Henderson, C. & Thornicroft, G. (2013) Evaluation of the Time to Change programme in England 2008–2011, BJP.

Lue lisää

http://www.mielenterveysseura.fi

Опубликовано Оставить комментарий

Huijaa itseäsi, pysyt terveempänä – näin käsittelet vaikeuksia oikein.

Kypsät mielen puolustusmekanismit suojaavat ahdistukselta. Tunnista omat defenssisi ja opi hallitsemaan niitä.

PIENI itsensä huijaaminen on yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Mielen puolustusmekanismit auttavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja ristiriitoja.
”Jotta ihminen ei olisi masentunut, se edellyttää sellaista suotuisaa itsensä huijaamista. Kepeiden, vähän liian suotuisten tilannetulkintojen tekemistä”, erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo.
Psyykkinen puolustusmekanismi eli niin sanottu defenssi on mielensisäinen prosessi, joka ylläpitää psyykkistä tasapainoa. Puolustusmekanismit vähentävät stressiä, suojaavat ahdistukselta ja turvaavat toimintakyvyn kriiseissä, mutta aiheuttavat myös ongelmia.
On liiankin helppo syyttää puolisoa, valtiota tai huonoa onnea, ja syyttely ei ole kovin rakentavaa toimintaa.
OSA MIELEN puolustusmekanismeista on kypsiä ja osa kypsymättömiä. On yleistä, että painetilanteessa ihminen käyttää aluksi epäkypsiä puolustusmekanismeja, mutta siirtyy ajan ja ajattelun myötä kohti kypsiä.
”Hyvä esimerkki ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka olivat melkoista loka- ja likapyykkiä, mutta kun tulos selvisi, niin molemmat ehdokkaat pitivät hienot ja asialliset puheet”, Stenberg sanoo.
Kärjistäen voi sanoa, että kypsiä puolustusmekanismeja käyttävä ihminen menestyy elämässään. Epäkypsiä puolustusmekanismeja käyttävä sen sijaan riitaantuu helposti ja kääntää syyt aina muiden niskoille.
Kypsyyteen liittyy se, että miettii mitä itse voi tehdä, epäkypsyyteen taas selittely ja muiden syyttely.
Vaikka puolustusmekanismit ovat hyvin nopeita ja automaattisia, niiden tunnistamista voi harjoitella ja näin suojata omaa toimintakykyään.
”Listaa erilaisia haittoja, joita huomaat kohtaavasi ja mieti miten niissä voisi toimia jollain toisella tavalla. Voisiko niihin ottaa jonkun rakentavamman näkökulman?”
Johtuuko esimerkiksi jatkuva huono onni pelkästään sattumasta, vai olisko omilla teoillakin jotain tekemistä asian kanssa?
KANNATTAA pyrkiä tunnistamaan ne puolustusmekanismit, joita käyttää kitkatilanteissa.
”Se on kuin punttisalilla: oppiminen alkaa siinä vaiheessa, kun sattuu. Ne ensimmäiset kahdeksan nostoa, jotka eivät tunnu, eivät kehitä, vaan vasta ne jotka pusertavat kipua ja hikeä. Elämässä on sama asia: oikeastaan vasta niistä kokemuksista, joista joutuu pusertamaan vähän kipua ja psyykkistä epämiellyttävyyttä, alkaa todellinen oppiminen.”
Myös iän myötä epäkypsien puolustusmekanismien käyttö onneksi vähentyy.
Jan-Henry Stenberg ja psykologi Johanna Stenberg ovat kirjoittaneet kirjan En se minä ollut – Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet. He esittelevät kirjassa kymmeniä erilaisia tapoja kohdata ja käsitellä vaikeuksia.

Epäkypsiä ovat esimerkiksi:

Taantuminen. Tämän takia stressaavassa tilanteessa taannutaan aiemmalle kehitystasolle. Esimerkiksi arjen kuormittamat keski-ikäiset juovat pikkujouluissa paljon alkoholia ja käyttäytyvät kuin teini-ikäiset.
Lohkominen. Tällöin asioista ajatellaan mustavalkoisesti ja vain ääripäät huomioiden. Harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä.
Jan-Henry Stenbergin mukaan tässä ajassa käytetään lohkomista kohtuuttoman paljon.
”Meillä on nopean viestinnän kanavia, jonne tulee pidäkkeettömästi laitettua kaikkea. Lohkominen on äitipuolustusmekanismi hyvin monelle puolustusmekanismille. Kun asia ensin halotaan mustaksi ja valkoiseksi, sen pikkuserkkuja ovat mitätöinti ja idealisointi. Toiset mitätöidään ihan hölmöiksi ja toiset idealisoidaan”, Jan-Henry Stenberg sanoo.
”Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kaksi erittäin mustavalkoista ja kovaäänistä ääripäätä, jotka lietsovat omaa asiaansa. Ne tietysti väittävät, että eivät ole ääripäitä, vaikka ne enemmistön mielestä ovat, eivätkä hahmota tilannetta kypsästi, monipuolisesti ja realistisesti.”
Järkeistäminen. Silloin käytetään logiikaltaan ontuvaa mutta itselle suotuisaa selittelyä. Esimerkiksi omasta ylivelkaantumisesta syytetään yleistä pienen ihmisen sortoa, pientä palkkaa tai lainanantajaa.
”Vaikka totuus on, että ihminen on ottanut liikaa velkaa maksukykyynsä nähden eikä ole ennakoinut mahdollisia vaikeuksia”, Jan-Henry Stenberg sanoo.

Kypsiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi:

Ennakointi. Se tarkoittaa, että eläytyy etukäteen tuleviin ikäviin tapahtumiin ja haasteisiin, kuten menetyksiin tai esitelmään, jonka joutuu pitämään.
”Silloin miettii jo etukäteen, miltä joku tuleva epämiellyttävä asia tuntuu. Usein ihminen, jolla on hauras psyyke tai huonommat puolustusmekanismit, välttelee ikäviä asioita kunnes ne osuvat kohdalle, ja silloin ne tuntuvat entistä voimakkaammilta”, Johanna Stenberg sanoo.
Huumori. Se on hyvä tunnelman keventäjä vaikeissa paikoissa.
”Eräs ihminen yritti välttää itkuun purskahtamista. Lopulta itku tuli. Hain hänelle vessapaperia, kun nenäliinat ovat loppu. Hän purskahti nauramaan: ’Mistä tiesit, että minulla on kakkahätä.’ Se oli absurdi, mutta aika rysäysmäinen näkökulman vaihto, tunnetila muuttui nopeasti”, Jan-Henry Stenberg kertoo.
Altruismi eli epäitsekkyys auttaa lievittämään omaa ahdistusta muille hyvää tuottavalla toiminnalla, kuten vapaaehtoistyöllä.
http://www.hs.fi

Опубликовано Оставить комментарий

"Kun pitäisi jarrua painaa, niin painamme kaasua" – Uupunut salaa väsymyksen

masennusMe emme aina hoksaa olevamme uupuneita. Erikoispsykologin mukaan työstämättömät henkiset rasitusvammat vievät hurjan paljon psyykkistä energiaa.
 

Tunnetko jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta kotona tai töissä? Saatat vaatia itseltäsi yksinkertaisesti liikaa, sanoo Kainuun soten erikoispsykologi Tiina Sjöblom Sotkamosta.

– Jostain syystä ihminen voi olla hyvin vaativa itseään kohtaan. Sillä voi olla hyvin pitkä historia sen ihmisen elämässä, että ihmisen on koko ajan ylitettävä itsensä, eikä mikään riitä. Työyhteisössä voi olla valtavat työpaineet, eikä venytä kaikkeen mitä vaaditaan. Vaatimukset työelämässä voivat olla nykypäivänä jopa kohtuuttomat.

Sjöblomin mukaan monen ylisuorittajan henkiset rasitusvammat, kuten stressi tai riittämättömyyden tunne ulottuvat kauas lapsuuteen saakka.

– Paljon näkee sitä, että ihminen on ihan lapsuudesta lähtien ollut tavalla tai toisella kaltoin kohdeltu. Aina se ei tarkoita sitä, että on pitänyt olla jotain järkyttävää, vaikka väkivaltaa – ei vaan ole tullut kotona kuulluksi, ei ole ollut tilaa, on ollut välinpitämättömyyttä.

– Ihminen on kasvanut siihen, että mitä minä haluan ja tarvitsen ei ole tärkeää. Sellaiset ihmiset sivuuttavat työelämässä omia tunteitaan ja rasitustaan, kun pitää ylittää oma osaaminen ja jaksaminen.

Sjöblomin mukaan asiat, joita ei ole saanut työstettyä jäävät monesti painolasteiksi ja vievät psyykkistä energiaa. Siitä syystä ihminen väsyy helposti, samalla pidätellen sisällään omia kokemuksiaan.

Uupumus tulee jossain vaiheessa esiin

Kanssaeläjät eivät välttämättä tunnista läheisen pahaa oloa tai henkistä rasitusta. Tiina Sjöblom kertoo, että ainakin tiettyyn pisteeseen saakka uupumuskin pysyy piilossa muilta.

– Kun on jollain tavalla kuormittunut tai henkisesti vammautunut jossain kohdassa elämää ja on tottunut elämään sen asian kanssa, niin jossain vaiheessa kuormituksen kasvaessa ne mekanismit, jotka ovat pitäneet uupumusta piilossa, eivät enää toimikaan. Ei ole voimavaroja ja sitten kuormitus vaan tulee esiin.

Kuormitus alkaa monesti näkyä pieninä asioina.

– Joustavuus vähenee, ihminen tulee kulmikkaaksi. Ei jaksa ajatella asioita kauhean monesta näkökulmasta ja ärtyvyys lisääntyy. Hankaluuksia ihmissuhteissa tulee kotona ja työpaikalla. Se johtuu siitä, ettei ole paukkuja niiden ylläpitämiseen ja hoitamiseen, erikoispsykologi Tiina Sjöblom pohtii.

Nukkuvan naisen jalat näkyvät peiton alta.
Uupumus pysyy piilossa muilta tiettyyn pisteeseen saakka.Seppo Sarkkinen / Yle

Miksi me sitten pidämme kaiken sisällämme?

– Kulttuurissamme se on tosi syvällä, hankalista asioista ei paljoa puhuta. Joskus ajattelen, että miten paljon parempi paikka tämä maailma olisi, jos kassajonossa voisi sanoa, että hei minulla on paniikkihäiriö ja minun on hirveän vaikea seisoa tässä jonossa, mutta yritän nyt olla tässä.

– Luulen, että piilotteleminen lisää näiden asioiden kuormittavuutta. Ajatellaan, että minä olen ainoa kenellä on tällainen hankaluus. Henkisiä ongelmia on itse kullakin jossain elämän vaiheessa, vaikkapa pelkoa, paniikkia tai unettomuutta.

«Voi kun minulla olisi jalka poikki»

Stressi tulee hiipien – jopa salaa ja vaivihkaa, kertoo Sjöblom. Yllättäen ihminen alkaa väsyä, herää yöuniltaan uupuneena. Tässä tilanteessa me ihmiset usein toimimme juuri niin kuin ei pitäisi.

– Kun pitäisi jarrua painaa, niin painamme kaasua. Purraan hammasta yhteen, jatketaan ja yritetään jopa vielä enemmän. Ei huomata sitä, että voimavarat alkavat olla tosi vähissä. Joskus se on sitten niin, että se vaatii työkaverin sanomaan, että hei kuule, sä vaikutat nyt niin väsyneeltä, että pitäisikö lähteä työterveyshuoltoon. Voi olla, että siinä vasta omat silmät aukeavat. Tai siinä vaiheessa kun jää uupumuksen vuoksi sairaslomalle.

Sairaslomalle jääminen ei sekään ole meille helppoa, ajattelee Sjöblom.

– Yleensä ihmisten on hirmu vaikea antaa itselleen lupa antaa olla pois töistä, varsinkin jos taustalla ovat henkiset rasitusvammat. Moni on sanonut, että voi kun minulla olisi jalka poikki, niin olisi niin helppo olla nämä muutamat viikot kotona – olisi näkyvä syy. Sitten kun syy on sellainen, että muut eivät sitä näe, niin sitä on ihmisen vaikea itse hyväksyä.

– Voidaan ajatella, että muut luulevat että siellä kotona nautiskellaan ja lomaillaan, vaikka ihminen voi olla tavattoman ahdistunut ja huonovointinen.

Erikoispsykologi kertoo usein nähneensä henkisen väsymyksen kasvaneen niin suureksi, että se vie mennessään fyysisetkin voimat.

– Hyväkuntoiset ihmiset ovat kertoneet, että kilometrinkin kävely tuntui uupuneena mahdottoman pitkältä. No, ihminen on kokonaisuus, Sjöblom toteaa.

Tase omasta elämästä

«Kainuulainen kyllä tekee työnsä!» Näin ajatellaan, ja näin se menee psykologinkin mielestä. Etelä-Suomesta Kainuuseen joitakin vuosia sitten muuttanut Tiina Sjöblom on huomannut, että kainuulainen ei helposti luovuta.

– Kyllä ajattelisin, että kainuulaisella on tosi korkea työmoraali ja velvollisuudentunne työstään. Viimeiseen asti taistellaan, ei hevin anneta periksi. Täällä on totuttu tekemään töitä.

Pitäisi kuitenkin pysähtyä oman elämänsä äärelle. Sjöblom neuvoo ottamaan edes hetken aikaa itselleen. Ja mahdollisesti kynän sekä paperin.

– Ottaa yhden illan ja istahtaa. Missä minun elämässä mennään? Mitkä on niitä asioita, jotka taukoamatta minua vaivaavat? Ne voi laittaa paperille ylös. Sitten voi miettiä ihmissuhteita – ehdinkö olla kavereiden kanssa? Onko minulla ihmissuhteita? Mitkä asiat ovat kivoja elämässäni? Mitkä antavat minulle voimaa? Tavallaan voisi tehdä taseen oman elämänsä kanssa.

– Sitä tulee harvoin tehtyä, kun painaa päivästä toiseen, aamusta iltaan. Siinä voi tulla oivalluksia, jotka auttavat tekemään edes pienen korjausliikkeen.

Erikoispsykologi neuvoo kuitenkin keskustelemaan ammattilaisen kanssa, jos taakka käy liian raskaaksi, tai taustalla on vaikkapa väkivaltakokemuksia tai työpaikkakiusaamista.

– Moni sanoo, että eihän se auta sitä tilannetta, jos minä jonkun kanssa puhun. Mutta usein asiasta puhuminen auttaa siinä, että itselle tulee uusi ajatus tilanteesta, oma asenne muuttuu ja sitä kautta ihminen alkaa tekemään muutoksia elämässään.

http://yle.fi