Опубликовано — Оставить комментарий

Viime marraskuussa viisi­kymppinen Pekka sulki silmänsä ja uskoi, ettei enää avaisi niitä.

Pekka on marraskuussa 2019 tapahtuneen itsemurhayrityksensä jälkeen palannut täysipäiväisesti töihin kotitoimistollensa. Etätyöt ovat hänelle tuttuja, sillä hän on tehnyt niitä jo vuodesta 2016 lähtien.Koronaviruspandemia on tuoreen kyselyn mukaan selvästi kuormittanut suomalaisten mielenterveyttä. Tänään vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää ja pyritään tavoittamaan etenkin keski-ikäiset miehet, jotka ovat yliedustettuina itsemurhatilastoissa.

Ensimmäinen tunne oli hämmästys. Enkö onnistunutkaan, Pekka ihmetteli herätessään Meilahden sairaalasta.

Marraskuussa 2019 muun muassa uusiutunut masennus ja parisuhdeongelmat olivat kasautuneet vyyhdiksi, joka oli paisunut Pekan mielessä liian suureksi. Riittämättömyyden tunne oli sietämätön, eikä tuolloin 54-vuotias Pekka enää jaksanut vaan halusi eroon kaikesta.

Pekka lukitsi asuntonsa turvalukolla ja lähetti puhelimellaan puolisolleen kuvan. Sitten hän sulki silmänsä ja uskoi, ettei enää ikinä avaisi niitä.

Puoliso oli kuitenkin huomannut Pekan lähettämän kuvan ja soittanut hätänumeroon.

Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi Pekka esiintyy tässä jutussa vain etunimellään.

Alkušokin jälkeen Pekka halusi nopeasti pois sairaalasta. Psykiatri varmisti, ettei hänellä ollut aikeita uusia itsemurhayritystään, ja parin päivän päästä Pekka kotiutettiin lääkkeiden ja sairauslomamääräyksen kera.

Ennen taksiin nousemista valvontaosaston hoitaja kysyi Pekalta, olisiko hän kiinnostunut Mieli ry:n (entinen Suomen mielenterveysseura) Linity-mallista. Termi on lyhenne sanoista lyhytinterventio itsemurhaa yrittäneille.

Se oli ensiaskel selviytymiseen. Pekka kävi muutaman kerran psykiatrian poliklinikan tapaamisissa, mutta erityisesti Mieli ry:n kriisityöntekijän kanssa käydyt keskustelut auttoivat häntä oivaltamaan uusia asioita. Ahdistus, itsensä väheksyntä ja oman elämän merkityksettömyys alkoivat väistyä. Pekka alkoi toipua.

”Sain motivaatiota mennä eteenpäin, enkä enää kanna menneisyyden painolastia mukanani”, Pekka kertoo nyt, vajaa vuosi tapahtumien jälkeen.

Torstaina vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Suomessa itsemurhia tehtiin eniten 1990-luvun alussa, yli 1 500 vuodessa. 2010-luvulle tultaessa luku on puolittunut.

Itsemurhien määrä on laskenut, sillä mielenterveysongelmat tunnistetaan nykyisin nopeammin ja hoitoon pääsee helpommin ja tehokkaammin kuin aiemmin.

”Silti meillä tehdään itsemurhia aika paljon. Päivittäin itsemurhaan päätyy kahdesta kolmeen ihmistä, ja päivittäisiä itsemurhayrityksiä on 10–15-kertainen määrä”, kertoo Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Nykyisin Suomessa tehdään vuodessa lähes 14 itsemurhaa sataatuhatta ihmistä kohden. Se on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

”Tehtävää on vielä paljon”, Kukkonen toteaa.

Itsemurhan tai sen yrityksen taustalla on aina useita kasautuneita ongelmia, esimerkiksi alihoidettuja mielenterveyden ongelmia, päihdeongelmia, fyysisiä kipuja tai kasaantuneita kriisejä.

Näin oli myös Pekalla. Hän palasi vuonna 2012 takaisin töihin oltuaan yli vuoden sairauslomalla masennuksen vuoksi. Masennuslääkitys hänellä on ollut jo toista kymmentä vuotta.

Ensimmäiset oireet hän havaitsi jo 2000-luvun alussa. Olivatko ne masennusta, työuupumusta vai niiden yhdistelmä, sitä Pekka ei osaa tarkalleen sanoa. Taustalla on myös uniapneasta johtunutta unettomuutta, joka sittemmin on saatu korjattua oikeanlaisella hoidolla.

Marena Kukkonen kertoo, että Mieli ry:n asiakkailla on toistunut sama kaava: he aloittavat tarinansa kertomalla, että itsetuhoinen ajattelu alkoi jo vuosia tai kuukausia sitten.

”Loppujen lopuksi on tapahtunut jotain, esimerkiksi avioero tai työttömyys, joka laukaisee toivottomuuden tunteen. Ihminen ajattelee, ettei enää selviä ongelmistaan”, Kukkonen sanoo.

Mieli ry:n tuoreessa kyselytutkimuksessa kevään ja kesän poikkeusolot ovat selvästi kuormittaneet suomalaisten mielenterveyttä.

”Koronaviruksen aikana palveluja on ajettu alas tai siirryttiin etäpalveluihin. Apua ja hoitoa oli vaikeampi saada, kun lähetteitä siirrettiin myöhempään. Ihmiset eivät myöskään hakeneet hoitoa kuten ennen, sillä he pelkäsivät koronavirusta ja päivystykseen menemistä”, Kukkonen sanoo.

Monet vertaistukiryhmät keskeytettiin tai siirrettiin etämuotoon. Ne saattavat tarkoittaa monelle viikon ainoita ihmiskontakteja. Ihmisiä jäi tyhjän päälle.

Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä, ja joka neljäs vastaaja koki poikkeusajan vaikuttaneen kielteisesti omaan mielenterveyteensä.

Heikentynyt mielenterveys sekä itsetuhoiset ajatukset korostuivat erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa. Joka kolmas nainen kertoi, että kevät oli henkisesti raskas. Myös 40 prosenttia yrittäjistä kertoi, että koronavirusepidemia on vaikuttanut kielteisesti heidän mielenterveyteensä.

Joka viides vastaaja kertoi joskus harkinneensa itsemurhaa. Tulos on linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa. Lähes joka toinen suomalainen tuntee puolestaan jonkun, joka on tehnyt tai yrittänyt tehdä itsemurhan.

Erityisen hyvää kyselyn tuloksissa oli se, että edellisvuoden vastaavaan kyselyyn verrattuna hyvää apua saaneiden osuus kasvoi kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Nyt 29 prosenttia koki saaneensa hyvää apua itsetuhoisten ajatusten hoitoon ja käsittelyyn.

Totta kai, Pekka vastaa, kun häneltä kysyy, onko hän aina tottunut pärjäämään itse.

”Kynnys oli liian suuri, että olisin oma-aloitteisesti ja ennakoiden hakenut apua ongelmiini”, hän toteaa.

Mieli ry:n Kukkonen tunnistaa Suomessa jo pitkään vallinneen omillaan pärjäämisen kulttuurin. Se korostuu etenkin vanhempien ikäluokkien miehillä. Kyseessä on sukupolvelta toiselle opittu malli, jossa ongelmat tulee ratkoa yksin.

Uudet sukupolvet osaavat kuitenkin puhua asioistaan paremmin. Silti erityisesti miehet ovat alttiimpia toteuttamaan itsemurhan, ja kolme neljästä itsemurhan tehneestä on mies.

Tästä syystä kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä pyrkii tänä vuonna tavoittamaan eritoten keski-ikäiset miehet. Mieli ry:n tuoreen kyselyn mukaan yli puolet itsemurhaa joskus vakavasti harkinneista miehistä ei hakenut apua ongelmiinsa.

Keskeistä mielenterveysongelmien ja sitä kautta itsetuhoisten ajatusten hoidossa on mahdollisuus päästä puhumaan. Kun ihminen avaa ajatuksiaan, hän oivaltaa itsekin ratkaisuja tilanteeseensa.

”Itsetuhoinen ihminen ajattelee helposti, että hän on täysin yksin ongelmiensa kanssa. Puhuminen auttaa luomaan ymmärrystä siitä, että ongelmat ovat ratkaistavissa, eikä niiden takia tarvitse kuolla”, Marena Kukkonen sanoo.

Pekka huomasi nopeasti puhumisen taian Mieli ry:n kriisityöntekijän kanssa käydyissä keskusteluissa. Torjunnan sijaan hän koki saavansa oikeanlaista empatiaa ja hyväksyntää itselleen. Hän myöntää, että hankalista asioista puhuminen on ollut hänelle aina vaikeaa, eikä hän ole sitä usein tehnytkään.

”Sain pitkästä aikaa sanoa ääneen, mitä tunnen ja ajattelen.”

Nyt Pekka voi hyvin ja pääsi jo keväällä takaisin kiinni työelämään. Hän ihmettelee, miten ikinä päätyi yrittämään niin lopullista ratkaisua kuin oman henkensä riistämistä.

”Itsemurha on tarpeeton. Vaikka ihminen kokisi olevansa täysin yksin, elämä voi muuttua huomenna paremmaksi.”

Pekka on oivaltanut, että voi opetella olemaan itselleen armollinen ja sietämään paremmin elämän pieniä vastoinkäymisiä. Nyt hän kertoo hyväksyvänsä itsensä vähemmällä. Jalat pysyvät tukevasti maassa, eikä hän odota lyhyessä ajassa suuria harppauksia toipumisessaan.

”Olen onnellinen, että olen elossa. Pidän tästä päivästä ja odotan huomista”, hän sanoo.

”Vielä kun saisin tupakanpolton loppumaan niin alettaisiin olla suhteellisen oikeassa suunnassa.”

Marena Kukkosen mukaan itsemurhista ja itsetuhoisista ajatuksista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. Itsetuhoiset ajatukset tulisi ottaa puheeksi aina, kun nousee huoli jonkun toisen jaksamisesta.

Tämä koskee kaikkia ihmisiä ja etenkin heitä, kohtaavat työssään muita ihmisiä: kirkon työntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, työterveyslääkäreitä, koulukuraattoreja ja niin edelleen.

Kysymisen ja kuuntelemisen jälkeen pitää pohtia, tarvitseeko ihminen ammattiapua ongelmiinsa. Tärkeintä on, että itsetuhoisista ajatuksistaan puhunutta ei jätetä yksin.

”Häneltä voi esimerkiksi tiedustella, että mitä jos soitan ensi viikolla ja kysyn mikä tilanne”, Kukkonen sanoo.

Itsemurhien tuen tarpeesta ja ehkäisystä kannattaa Kukkosen mukaan pitää meteliä, koska siten asioita saadaan edistymään. Konkreettinen esimerkki tästä on tänä vuonna julkaistu Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030.

”Se on iso edistysaskel”, Kukkonen luonnehtii.

www.hs.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

Mistä apua itsetuhoisiin ajatuksiin?

Janne Keinänen, koiransa Pipsan kanssa.Korona sai jopa 90 000 suomalaista miettimään itsemurhaa, kertoo tuore tutkimus – oma koira pelasti Janne Keinäsen, kun hän halusi tappaa itsensä

Janne Keinäsellä on viesti kaikille itsetuhoisia ajatuksia hautoville. Hän aikoi muutama vuosi sitten tappaa itsensä, mutta keksi keinon päästä eroon synkistä ajatuksista.

 

–En uskaltanut ajaa autolla ilman, että koirani oli mukana. Pelkäsin ajavani muuten päin rekkaa tai kalliota. Koiran takia en voinut tehdä niin, koska halusin sille vain hyvää.

Näin 42-vuotias Janne Keinänen ajatteli muutama vuosi sitten.

Aluksi itsetuhoiset ajatukset tulivat mieleen hetkittäin. Sitten ne alkoivat vahvistua ja tuntua loogisilta.

– Minulla oli tapana miettiä kaikki huonot ominaisuuteni valmiiksi. Jos kuka tahansa huomautti jostain, vaikkapa hupparin rispaantuneesta hihasta, ajattelin, että nyt ihmiset huomaavat miten huonot vaatteet minulla on ja että pidän huonosti huolta itsestäni. Se vahvisti negatiivisia ajatuksia.

Lopulta itsemurha-ajatuksista muodostui selvä suunnitelma.

– Tiesin hyvin tarkkaan miten, missä ja milloin teen itsemurhan. Suunnittelin, miten teen sen niin, ettei kukaan löytäisi minua. Halusin, ettei homma jää yritykseksi.

Synkkien ajatusten taustalla oli asioita, jotka Keinänen oli jättänyt menneisyydessään käsittelemättä.

Janne Keinänen istumassa olohuoneessaan.
Janne Keinäsen mukaan lääkkeet lähinnä sumensivat ajattelua eivätkä niinkään parantaneet oloa.Kalle Purhonen / Yle

Vuonna 2010 Keinäsen avoliitto päättyi yllättäen vaikeaan eroon.

Kavereita tai harrastuksia ei juurikaan ollut, päivät kuluivat 16-tuntisia työvuoroja tehdessä. Vuoden 2010 lopulla mies poltti itsensä loppuun.

– Sain terveyskeskuslääkäriltä burnout-diagnoosin ja mielialalääkkeet. Makaillessani yksin asunnollani mieleen nousivat väkivaltainen lapsuus, koulukiusaaminen, yksinäisyys ja kaikki epäonnistumiseni. En pystynyt käsittelemään kaikkea kerralla.

Keinänen alkoi saada paniikkikohtauksia ja hän pelkäsi sosiaalisia tilanteita. Silloin mieleen tulivat ensimmäisen kerran itsetuhoiset ajatukset. Niitä alkoi tulla täysin arkisissa tilanteissa: kaupassa, televisiota katsellessa, syödessä tai koiraa ulkoiluttaessa.

Synkät ajatukset tulivat yllättäen, mutta Keinänen ei osannut pelästyä niitä.

– Se tunne oli niin kokonaisvaltainen, että se tuntui loogiselta. Tietenkin minun pitää tehdä jotain itsetuhoista, koska olen niin huono ja arvoton.

Etenkin nuorilla itsetuhoisia ajatuksia

Suomessa tehdään vuosittain noin 800 itsemurhaa. Itsemurhaa yrittäviä arvioidaan olevan noin 10 000–30 000. Koronaviruspandemia on heikentänyt suomalaisten mielenterveyttä entisestään.

Suomen Mielenterveys ry:n (Mieli) tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia koronakevään ja -kesän aikana.

– Pandemia vaikuttaa niin moneen elämän osa-alueeseen. Yhtäkkiä eristäydytään kotiin, ei nähdä ihmisiä, arjen tuki töissä ja opiskelussa jää pois, kertoo Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Heikentynyt mielenterveys ja itsetuhoiset ajatukset korostuivat kyselyn mukaan erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 000 suomalaista. Otos sovitettiin vastaamaan valtakunnallisesti suomalaista väestöä iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan.

Kukkonen on huolissaan siitä, että apua mielenterveysongelmiin on ollut korona-aikana saatavilla epätasaisesti.

– Monet terveydenhuollon toiminnot ajettiin alas hyvin nopeasti. Esimerkiksi lähetteiden kirjoittamista siirrettiin eteenpäin ja hoitosuhteet eivät alkaneet suunnitellusti. Vertaistukiryhmät on monille elintärkeitä. Kun ne jäivät pois, tilalle ei jäänyt mitään.

Kukkosen mukaan poikkeusolojen aikana ihmiset eivät uskaltaneet hakea tarvitsemaansa apua päivystyksestä. Sen sijaan matalan kynnyksen palveluissa, joita pystyy käyttämään kotoa käsin, yhteydenotot lisääntyivät voimakkaasti.

– Aikaisemmin kriisipuhelimeen tuli yhdeksän itsetuhoista puhelua päivässä. Kesän aikana niitä tuli 20, Kukkonen sanoo.

Miehet eivät hae apua

Tilastokeskuksen mukaan kolme neljästä itsemurhan tehneestä on mies (siirryt toiseen palveluun). Itsemurhan tehneiden miesten keski-ikä on 48 vuotta.

Suomen Mielenterveys ry:n tuoreeseenkyselyyn vastanneista itsemurhaa joskus vakavasti miettineistä miehistä 52 prosenttia ei ole hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiinsa.

Myös Janne Keinänen viivytteli avun hakemista.

– Turpo-koira oli ainoa syy miksi poistuin asunnosta, edes siihen lähimetsään ja kauppaan. Koiran läsnäolosta oli myös apua. Oli luottokaveri, kenelle purkaa fiiliksiä, joita ei kenellekään muulle uskaltanut.

Millään muulla ei ollut Keinäselle mitään merkitystä.

– Vaikeinta oli myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Olin pitkään todella synkissä vesissä, vaikka olisin voinut säästää reilusti aikaa kertomalla esimerkiksi kavereilleni omista itsetuhoisista ajatuksistani.

Lopulta Keinänen haki apua keskussairaalan päivystyksestä.

– Koin epäonnistuneeni täysin elämässä joka aspektilla. Jossain oli kuitenkin jäljellä pieni kipinä, että vielä pitää vähän jaksaa, joten menin päivystykseen.

Janne Keinänen taluttamassa Pipsa-koiraansa.
Janne Keinänen on aina ollut luonteeltaan sinnikäs. «Jos olisin keskellä täysin pilkkopimeää metsää, enhän minä jäisi siihen istumaan, vaan lähtisin johonkin suuntaan kunnes vastaan tulee tie tai tilanne muuttuu.»Kalle Purhonen / Yle

Päivystyksestä mies kuitenkin käännytettiin pois.

– Sairaanhoitaja sanoi, että nämä asiat eivät kuulu meille, täältä ei löydy apua sinulle. Nyt se tuntuu hassulta, koska alle 50 metriä päivystyksen vastaanotosta on mielenterveyspäivystyksen vastaanotto, josta olisin voinut saada apua, jos minut olisi ohjattu sinne.

Päivystyksen reaktio vahvisti Keinäsen arvottomuuden tunnetta.

– Tavallaan sisuunnuin, että pitää sitten itse hoitaa tämäkin.

Keinänen selvitti, mistä voisi saada apua ja asteli seuraavana arkipäivänä mielenterveyspäivystykseen. Hänellä on pelkkää hyvää sanottavaa mielenterveyspäivystyksestä.

– Siellä ei vähätellä asiaa eikä sieltä tule hullun leimaa papereihin.

Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkoselle tilanne on tuttu. Hän kertoo, että avun saaminen sairaalan päivystyksestä on sattumanvaraista.

– Se riippuu alueesta ja jopa vastaanottavasta henkilöstä.

Ajatukset väkisin pois itsemurhasta

Janne Keinäsen mukaan hänen paranemisensa alkoi, kun hän itse oivalsi, että vika on hänen ajattelussaan. Hän sai terapeutilta tilanteeseensa uusia näkökulmia, jotka auttoivat häntä työstämään ajatusmaailmaansa.

– Koen, että oma pää pitää korjata sisältäpäin. Ulkoa ei voida kuin vähän ohjata. Itsetuhoiset ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka eivät itsessään ole yhtään mitään. Jos nyt ajattelen, että tähän huoneeseen tulee höyryveturi, niin ei tule.

Keinänen on myös oppinut tunnistamaan omat tunteensa.

– Jos minua nyt harmittaa, pitää miettiä, mitä ajatus aiheuttaa harmituksen. Kun löydän sen asian, vaihdan sen ja ajattelen jotain muuta.

Alkuun itsetuhoisten ajatusten tultua mieleen Keinänen ajatteli väkisin mitä tahansa muuta.

– Kerta toisensa jälkeen sinnikkäästi pohdin esimerkiksi avaruutta. Siitä keksi aina jotain mietittävää. Tärkeintä oli jatkaa avaruuslennon miettimistä, vaikka ahdistus pomppasi mieleen. Lopulta ahdistukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä taka-alalle.

Nykyisin Lappeenrannassa asuva Keinänen käy viikoittain terapiassa. Lääkkeitäkin hän kokeili, mutta niistä ei ollut apua.

– On todella vaikeaa yrittää opettaa omaa päätä ajattelemaan eri tavalla. Olen kuitenkin oppinut käsittelemään omia tunteitani ja pystyn nyt kokemaan myös synkät tunteet, mutta niiden vietäväksi ei tarvitse mennä.

Vähän aikaa sitten Keinänen joutui viemään yli 13-vuotiaan Turpo-koiransa lopetettavaksi. Sama koira oli ollut mukana autossa estämässä omistajaansa tekemästä itsemurhaa, kun Keinänen ei uskaltanut lähteä ajamaan ilman sitä.

– Jouduin todella kovasti hallitsemaan itseäni, etten aivan täysin päästä synkkyyttä päälle. Pystyin kuitenkin säilyttämään toimintakykyni ja viemään koiran eläinlääkärille, vaikka siellä murruinkin.

Nyt Keinäsellä on uusi koira, 12 viikkoa vanha amstaffinpentu Pipsa.

«Minulle kuuluu oikein hyvää»

Itsetuhoisia ajatuksia Keinäsellä ei ole ollut kolmeen vuoteen.

– Minulle kuuluu oikein hyvää. Tiedän, että viisi vuotta sitten olisin löytänyt tästä hetkestä paljon synkkiä juttuja, mutta nyt minun ei tarvitse niitä miettiä.

Hän kannustaa muitakin hakemaan apua rohkeasti.

– Se on kaiken sen vaivan arvoista. Ei pidä lannistua, vaikka juuri tänään olisi todella synkkää.

yle.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

Stressiä ei voi järkeillä pois.

psykologi Liisa Uusitalo-Arola metsäretkellä nauttii eväitä iloisenaEpävarmuus ja erilaiset kriisit nostavat esiin tunteita ja ajatuksia, joita ei haluaisi kohdata. Akuutin radiotoimittaja Minna Korhonen etsii syksyn aikana työkaluja muutokseen. Tuoreissa radiojaksoissa pohdimme psykologin avulla keinoja, joiden avulla itsensä voi auttaa erilaisten ongelmien yli.
Kun mieleen nousee hankalia tunteita ja ajatuksia, koko keho kiristyy ja stressi nousee. Tunnekartoista näkee, missä kohtaa välkkyvät hätävalot, kun ärsyttää, ahdistaa tai pelottaa.
Vaikka olemme sidoksissa älylaitteisiin ja saamme tietoa enemmän kuin koskaan, tekniikka ei selvitä puolestamme vaikeita tunteita eikä mieltä rassaavia ajatuksia. Jos tunteita pidättelee liian pitkään, sieltä ne pulpahtavat pintaan heti, kun hellitämme hetkeksi. Korona on pakottanut meidät kohtaamaan omassa elämässä olleet käsittelemättömät asiat ja samalla itsemme.
Hyvä taito on opetella tunnistamaan kehon vallanneen stressin ja ottaa se hallintaan. Akuutin tuoreissa radiojaksoissa käydään tänä syksynä läpi keinoja, joilla se onnistuu.

Työkaluja muutokseen: järkeily ei auta tunteiden käsittelyssä, kroppa kertoo totuuden

Kuuntele

Osaatko kuunnella, kun kehosi kertoo olevansa hälytystilassa?

Ihminen joutuu taiteilemaan itsensä kanssa jatkuvasti. Toiveet, halut, pettymykset ja muutokset aiheuttavat sisuksissa sekamelskan, jota voi yrittää hallita järkeilemällä, mutta silloin keho unohtuu.

Eloonjäämisestä vastaavat aivon hermoston osat ei ymmärrä puhuttua kieltä. Ainoa tapa vaikuttaa aivoihin on tehdä arjesta tasaista.

Vaikeissa elämäntilanteissa käy välillä niin, että olemme itse tulppana muutokselle ja jumitamme uskomuksissa, jotka eivät pidä paikkaansa. Aina emme vain tajua sitä. Silloin toistelee itselleen, että en pysty, jaksa enkä edes osaa, eikä tästä muutenkaan tule mitään. Sisäinen lannistava kanava on jatkuvasti päällä, vaikka sen voisi kääntää paremmalle taajuudelle.
– Yleensä se on mulla sellainen lause, että kylläpäs mä olin tyhmä, kertoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola.
– En ole itsekään aina ollut valoisa, joten olen itsekin joutunut opettelemaan kannustavaa puhetta.
Ihimisen aivot reagoivat erilaisiin uhkiin, todellisiin ja myös kuviteltuihin, ja myös negatiivisiin ajatuksiin. Ei ole siis ihme, että koronan aikaan ja kriiseissä yleensäkin stressi kasvaa, ihan huomaamatta. Jos kierrettä ei pysäytä, päätyy ylivireystilaan, josta palautuminen ei onnistu helposti.
– Liskoaivot menee hälytystilaan, viidakkovalmiuteen, että jostain tulee tiikeri tai jopa mammutti, sanoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola.
Hälytystilaan virittyneet viidakkoasetukset voi opetella siis itse säätämään normaalitasolla, ja näin se tapahtuu.

Työkaluja muutokseen: Ihminen voi jumittaa uskomuksissaan ja olla itse tulppana muutokselle

Kuuntele

Tunnista tunteesi ja vapauta itsesi kiristävistä ajatuksista

Yritätkö muuttaa maailmaa tai toisten käyttäytymistä ajatuksen voimalla? Tätä me kaikki olemme kokeilleet, mutta siitä syntyy vain stressiä ja pahaa mieltä, sillä todellisuus ympärillämme harvon muuttuu toivomaksemme. Ainoastaan keho ja mieli kiristyvät ja huomio alkaa kiinnittyä pelkästään ongelmiin. Tällöin on vaikea nähdä uusi näkökulmia ja ratkaisuja ja sitä huomaa olevansa solmussa.
Psykologi Tony Dunderfeltillä on tehokas keino vaikeiden tunteiden työstämiseen. Sen avulla huomaa, että tunteet eivät ole lopullisia totuuksia asioista, vaan ne kertovat ihmisen ja asian välisestä suhteesta. Hän vertaa tilannetta kiveen -– se on luonteeltaan objektiivinen, mutta tunne, joka ihmisellä kivestä on, on luonteeltaan subjektiivinen. Kivi pysyy kivenä, vaikka ajattelisi tai tuntisi sitä kohtaa mitä vain.
Ihmisen suhtautuminen kiveen ei johdu siis siitä itsestään, vaan hänen menneisyydessään muodostuneista toimintamalleista. Omaa asennettaan kiviin voi muuttaa, mutta se vaatii harjoittelua.
Tunteiden tunnistaminenkaan ei ole helppoa, sillä niitä on usein monta päällekkäin. Vihan taustalla voi olla pelkoa tai surua tai molempia. Suurien tunteiden kokeminen voi olla pelottavaa ja halu ohittaa ne on suuri, mutta jos niitä yrittää välttää, ne vahvistuvat.

Tärkeää on varmistaa suurien tunteiden kohdalla, että pääsee niistä myös pois, kun alkaa tuntua pahalta. Siinä auttavat mielikuvat, jokin turvapaikka mielessä, johon voi tarvittaessa vetäytyä.

Mielikuva voi olla jokin tuttu ja mieluinen paikka, metsä, lapsuuden maisemat, jokin hauska hetki ystävien kanssa tai ystävällisen ihmisen kasvot. Taukoa itsestään saa myös kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla mieluisaa elokuvaa.
Tunteitaan ja itseään ei kuitenkaan voi paeta jatkuvasti. Niiden pidättely aiheuttaa vain lihasjännitystä ja hampaiden kiristelyä.
– Tunteet on kohdattava ja koettava, järkeily ei auta, vaikka sitäkin tiettyyn pisteeseen asti tarvitaan.

Opeta mielesi hallitsemaan ikäviä ajatuksia

Selfhelp oppaat pursuavat melkein kyllästymiseen asti armollisuutta ja myötätuntoa itseä kohtaan, eikä syyttä. Ihminen saattaa olla tietämättään tai tietoisestikin, ankara ja lannistava itselleen. Pidemmän päälle se estää etenemästä haluttuun suuntaan.
Oli asenne sitten positiivinen tai negatiivinen, se synnyttää tietyn suuntaisia ajatuksia, hyviä tai huonoja. Ne puolestaan vaikuttavat paitsi mielentilaan, myös kehoon. Psykologi Liisa Uusitalo-Arolalla on hyviä työkaluja toistuviin, itseä lannistaviin ajatuksiin.
Samalla voi muistuttaa itseään, että tietyt itseä koskevat asenteet ja ajatukset ovat syntyneet jossain vaiheessa elämää, jolloin ne ovat ehkä olleet tarpeen. Jossain vaiheessa ne ovat muuttuneet muka totuudeksi, joka ei pidä enää paikkansa.

Työkaluja muutokseen: ihminen voi oppia ottamaan itse vastuuta siitä mistä stressaa

Kuuntele

Opettele käsittelemään tiukat tilanteet ilman stressiä

Stressinkin voi muuttaa sisäiseksi voimavaraksi. Kuulostaa ehkä itsehoito-oppaiden iänikuiselta mantralta, mutta tästä on selvää näyttöä. Utahin yliopiston psykiatrian professori Stanley H.Block on tutkinut stressinhallintaa ja luonut MBB Mind-body bridging menetelmän. Se on mielen ja kehon yhteistoimintaa tutkiva lääketieteen haara, jota käytetään yleisesti terapiassa.
Stressi syntyy, kun mielessä pyörii omaan itseä ja kokemuksia liioittelevia ajatuksia. Tällöin ihmisen identiteettijärjestelmä eli aivojen oletusverkosto on yliaktiivinen. Kun se on aktiivinen, tietoisuus kapenee ja on vaikea reagoida tilanteisiin.

Ajatuksiinsa voi suhtautua kuin radiolähetykseen, Voi kysyä, johtavatko ne minua oikeaan suuntaan, kannattaako niitä märehtiä.

Jos mielessä pyörii miljoona hoitamatonta asiaa ja olo on kireä ja voimaton, se vaikuttaa koko kehoon ja jokaiseen soluun. Tällöin ihminen on itse ajanut itsensä stressaantuneeseen olotilaan, vaikkei sitä uskoisi.
MBB menetelmällä sekä muilla tietoisuustaidoilla, kuten mindfulness-harjoituksilla, saa oman identiteettijärjestelmän lepotilaan ja pystyy käsittelemään paremmin jokapäiväiset stressitilanteet. Todellisuus ei muutu toiseksi, mutta oma suhtautuminen siihen muuttuui. Oman psyykisen hyvinvointinsa puolesta voi tehdä paljon, mutta joskus on myös syytä hakea ulkopuolista apuakin.

psykologi Liisa-Uusitalo seisoo puistossa takana kaunis puu katsoo lempeästi kameraan
Kuva: Minna Korhonen

Näin vaikeiden ajatusten irtipäästäminen vaikuttaa jaksamiseen

Kehoa ja mieltä piinaavat jännitystilat hellittävät, kun päästää irti ongelmallisista tunteistaan ja ajatuksistaan sekä opettelee tiedostamaan mitä päässään pyörittelee ja miten se heijastuu kroppaan. Opettele tunnistamaan olkapäällä istuva vaatija tai lannistaja, jolle mikään ei riitä, vaikka mitä tekisit.
Kun kohtaa ja hyväksyy oman ajatusmaailmansa ja tunteensa sellaisena kuin ne ovat, saa omat voimavarat käyttöön.
Tällöin saa työkalut tiukkojen tilanteiden luoman jännityksen ja stressin purkamiseen, eikä unohda sitä, että välillä elämä ryntää päälle ja liskoaivot aktivoituvat hälytystilaan.
– Sisällämme on jatkuva jännite, joka syntyy siitä, että haluamme ja tavoittelemme aina jotakin. Sisällämme on hässäkkä, joka ei katoa, mutta tulemme paremmin toimeen sen kanssa, sanoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola.
yle.fi