О том, почему не только детям, но и взрослым нужно обязательно играть, рассказывает психолог Стюарт Браун.
«Игра – наше естественное состояние. Взгляните на животных. Они постоянно играют. Это позволяет им исследовать возможности друг друга. Они посылают друг другу сигналы, и неминуемая схватка вдруг оборачивается танцем. Это удивительный пример того, как разница в силе может быть преодолена природными склонностями, которые есть в каждом из нас.
Я заинтересовался этим вопросом, занимаясь делом Чарльза Уитмена – убийцы, который в 1966 году расстрелял десятки случайных прохожих. Мы изучили его историю и обнаружили отклонение, которое я называю игровой недостаточностью: отсутствие развивающих игр и продолжительное подавление потребности в игре сформировало склонность к насилию.
Из игры рождается творчество. Самое восхитительное в игре – то, что у нее нет конкретной цели. Если цель важнее, чем само действие, то, скорее всего, это не игра.Игра возникает из любопытства и жажды исследования. Она позволяет нам лучше владеть своим телом, а значит, более эффективно взаимодействовать с миром.Игры пронизывают наше общество. Если вы хотите быть «своим» в группе, вам надо играть в социальные игры. Дошкольникам надо позволять нырять, бить, свистеть, кричать, устраивать хаос. Это развивает их социальные качества, эмоциональную регуляцию.
Когда мать и младенец смотрят друг на друга – это начало игры. Это тот момент, с которого начинаются все игры. Каждый кусочек более сложной игровой формы идет от этого момента. Игра активирует мозжечок, посылает множество импульсов в лобные доли мозга, помогает развитию контекстной памяти.
У домашних животных, которым не дают играть, мозг не развивается нормально. В эксперименте с крысами одной группе позволяли играть свободно, а другой – мешали это делать. Затем в помещение с крысами запускали кошку. Крысы из «играющей» группы действовали смелее, рисковали, пытались найти выход, а неигравшие крысы спрятались и больше уже не решались выйти из укрытия. Таким образом, игры могут быть важны для выживания.
У каждого из нас есть своя уникальная история игр. Я хочу рассказать вам историю Кэвина Керолла. Он вырос в невероятно депрессивных обстоятельствах: мать-алкоголичка, без отца, негритянское гетто в Филадельфии, необходимость заботиться о младшем брате. Но однажды он понял, что, когда он смотрит из окна на баскетбольную площадку, он чувствует что-то особенное. И он пошел за этим чувством. Его жизнь стала развиваться совершенно иначе. У него были все шансы попасть в тюрьму или даже погибнуть, но он стал лингвистом, тренером, оратором. Он считает, что всю его жизнь изменила игра. Найдите в своем прошлом самый ранний игровой образ, ясный и радостный. Неважно, связан он с игрушкой, с днем рождения или с каникулами. И, найдя этот образ, – попытайтесь выстроить связь между ним и вашей сегодняшней жизнью. Возможно, вы обогатите свою жизнь, по-новому обозначив свои приоритеты и потребности.
КНИГА НА ТЕМУ
Анна Гавальда Утешительная партия игры в петанкВ оригинале новый роман Анны Гавальда называется просто La Consolante («Утешительная») – это последняя партия игры, которая играется исключительно ради удовольствия и утешения проигравших. Измученный жизнью успешный парижский архитектор Шарль Баланда как раз из последних.
Противоположность игры – не работа, а депрессия. Представьте жизнь, всю культуру человечества без игры. Без фантазии, без состязаний, без флирта. Через игровые сигналы закладываются основы доверительных отношений между людьми. Обмен игровыми сигналами дает нам ощущение безопасности.
Я предлагаю не противопоставлять работу и игру. Не выделять время для игр, а наполнять ими свою жизнь – минута за минутой, час за часом. Наполнять контактными играми, играми с предметами, социальными, трансформационными, импровизационными играми. Я уверен, ваша жизнь станет лучше, и вы будете чувствовать себя сильнее».
Стюарт Браун (Stuart Brown), психолог, исследователь игр, основатель некоммерческой образовательной организации «Национальный институт игры» (США), соавтор книги «Игра» (Манн, Иванов, Фербер, 2015). Лекция прочитана на проекте TED. psychologies.ru
Tuntuuko sinusta, että raha-asiat valtaavat mielen ja aiheuttavat ahdistusta? Ovatko laskupinot kasautuneet? Siirrätkö asiaan tarttumista? Jos kaipaat muutosta tilanteeseen, taloudellisen ahdingon omahoito-ohjelmasta voi olla sinulle hyötyä. Tämän omahoito-ohjelman ovat laatineet terveydenhuollon sosiaalityön ammattilaiset.
Ohjelman tavoitteena on auttaa sinua saamaan taloudellinen tilanteesi hallintaan. Ohjelma pitää sisällään tietoa ja neuvoja raha-asioiden hoitamisesta sekä erilaisia tehtäviä ja harjoituksia. Ohjelman avulla taloudellisiin huoliin liittyvä ahdingon tunne vähenee ja tulevaisuudesta tulee paremmin ennustettavaa.
Voit hyödyntää ohjelmaa riippumatta siitä, onko sinulla diagnosoitu jokin psykiatrinen sairaus vai ei. Omahoito-ohjelmaa voi käyttää joko itsenäisesti tai muun hoidon ja avun tukena. Voit käydä sen läpi kokonaan tai valita itsellesi sopivimmat kohdat ja harjoitukset. Ohjelmasta löydät myös neuvoja ja ohjeita mistä voit hakea tarvittaessa lisää apua ja tukea.
Huom! Jos omahoito-ohjelmasta ei ole apua tai oireesi ovat vakavia, ota yhteyttä lääkäriin tai kokeile Mielenterveystalon oirenavigaattoria, joka ohjaa sinut paikallisten palveluiden piiriin.
MISTÄ TALOUDELLISESSA AHDINGOSSA ON KYSE?Taloudellinen ahdinko voi johtua moninaisista syistä. Se voi aiheutua esimerkiksi huolien kasautumisesta, vaikeudesta pyytää apua tai köyhyydestä. Taloudellinen ahdinko voi aiheutua liian suurista menoista, velkakierteestä tai rahan antamisesta muille.
IRTI TALOUDELLISESTA AHDINGOSTATässä osiossa annetaan konkreettista ohjausta, kuinka omaa taloudellista tilannettaan voi parantaa. Aluksi käsitellään mitä ovat akuutit rahahuolet ja miten niihin tulisi reagoida. Taloudellinen ahdinko voi aiheutua myös siitä, että osa etuuksista on hakematta.
ARJEN TALOUS HALTUUN!Tässä osassa opitaan ja harjoitellaan parantamaan omaa
Joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden häiriön. Stigma eli häpeäleima vaikuttaa siihen, että mielenterveyden ongelmista on vaikea puhua. Jopa 70 prosenttia masennuspotilaista salaa tilansa, usein erilliskohtelun ja syrjinnän pelossa.
Stigma tarkoittaa asenteita ja arvoja, joiden mukaan mielenterveyden ongelmat ovat häpeällisiä. Stigma voi olla sisäistä eli itsensä leimaamista, ulkoista eli toisten tuottamaa tai sosiaalista eli yhteisön tuottamaa.
Lisäksi puhutaan rakenteellisesta syrjinnästä eli tahattomista tai tarkoituksellisesti syrjivästi vaikuttavista käytännöistä esimerkiksi mediassa, terveyspalveluissa tai oikeusjärjestelmässä.
Stigman konkreettinen ilmentymä on stigmasta johtuva syrjintä, jota esiintyy esimerkiksi terveydenhuolloissa. Useiden tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöitä kokevat saavat laadultaan heikompaa hoitoa somaattisiin terveysongelmiinsa. Tämä myötävaikuttaa siihen, että mielenterveyden häiriöistä kokevien elinajanodote on lyhyempi kuin muun väestön.
Mielenterveyden häiriöt ovat kansanterveydellinen haaste ja suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Työkyvyttömyyseläkkeen saajista 50 prosenttia on mielenterveysperusteisella eläkkeellä.
Mielenterveyden häiriöihin liittyvät faktat
Mielenterveyden häiriöistä yleisimmät ovat masennustilat ja ahdistuneisuushäiriöt. HÄIRIÖITÄ ovat myös esimerkiksi riippuvuudet, persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt ja psykoosit. Häiriön tunnistaminen ei ole yksiselitteistä.
Mielenterveyden häiriöt voivat koskettaa ketä tahansa suoraan tai läheisen, työtoverin, ystävän tai tutun kautta. Häiriö näkyy harvoin päällepäin. Jokaisen elämässä tai lähipiirissä voi esiintyä mielenterveyden häiriöitä tai itsensä leimaamista, vaikkeivat muut siitä tietäisi.
Haastavat elämäntilanteet tai kriisit vaikuttavat mielen hyvinvointiin. Kriisin keskellä mielialakin voi muuttua apeaksi. Tämä on normaali reaktio kriisiin, mutta alakuloisuuden jatkuessa tai toimintakyvyn alentuessa voi kyseessä olla masennustila.
Mielenterveyden häiriön kokeminen ei automaattisesti tarkoita toimintakyvyttömyyttä, vaikka se voi olla yksi seuraus erityisesti pitkittyneessä häiriössä.
Mielenterveyden häiriö sinänsä ei poissulje hyvinvointia. Häiriöstä on mahdollista parantua tai voida paremmin pidempiä aikoja. Paranemiseen vaikuttaa muun muassa omahoito ja saatu apu. Parannuskeino ei ole ahkeruus, tahdonlujuus tai itsekontrolli.
Nykyään mielenterveyden häiriöiden hoito perustuu toipumisorientaatioon. Oireista huolimatta voi toipua täysipainoiseen ja mielekkääseen elämään. Toipumiselle tärkeätä on toivo, omien voimavarojen löytäminen ja hyödyntäminen, osallisuus, vastuu omasta elämästä, mielekäs arki sekä sosiaaliset suhteet ja niistä saatu tuki.
Mielenterveyden häiriöihin liittyvät myytit
Masennustilaan liittyy myytti, että kokija olisi laiska ja hänen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Fakta: Mielenterveyden häiriöt ovat sairauksia, joihin kuka tahansa voi sairastua. Mielenterveyden häiriöitä voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Apua on mahdollista saada.
Psykoosista ajatellaan usein, että sitä kokeva olisi vaarallinen tai väkivaltainen ja olisi vaikea ennakoida, mitä hän tekee. Fakta: Harhaluuloja kokeva ihminen ei lähtökohtaisesti ole vaaraksi ympäristölleen. Jos vaikuttaa siltä että henkilö on vaarallinen itselle, on syytä ohjata hakemaan apua.
Mielen lääkkeisiin liittyy myytti, että niitä käytetään turhaan ja liian paljon. Fakta: Myytti voi estää lääkkeitä tarvitsevaa käyttämästä niitä. On totta, että lääkkeitä käytetään ja määrätään joskus liikaa ja kevein perustein. Yleistystä tulee silti välttää, sillä lääkkeistä voi myös olla apua oikein käytettäessä.
Stigma vähenee kohtaamalla
Stigmaa voi tutkitusti vähentää kohtaamisilla, lisäämällä oikeaa tietoa ja korjaamalla väärää tietoa sekä julkisilla vastalauseilla epäkohtia ja vääryyksiä kohtaan. Ei-leimaava puhe on ennakkoluulotonta, avointa, asianmukaista ja faktatietoon perustuvaa.
Mielenterveydestä puhuminen arkipäiväisesti on tärkeää, jotta yhä useampi pyytäisi ja saisi apua kun sitä tarvitsee.
Kohtaaminen onnistuu ilman erityistaitoja
Kohtaaminen on arkipäiväistä ja hiljaisuutta rikkovaa. Mitä sinulle kuuluu? Miten voit? Miltä sinusta tuntuu?
Jokainen arkipäiväiseltä tuntuva mielen ongelma on keskustelun arvoinen asia. Miksi tunnet näin? Mistä arvelet asian johtuvan? Oletko kokenut aikaisemmin tällaista? Voiko asialle tehdä jotakin yhdessä? Oletko puhunut asiasta kenellekään?
Onko sinulla suunnitelmia tilanteen ratkaisemiseksi tai avun saamiseksi? Minkälaisia asioita olet yrittänyt?
Kysyminen auttaa keskusteluyhteyden ylläpitoa. ”Pääset yli”- tai ”ota rennosti” -neuvojen sijaan voi kysyä, mitä voi tehdä. Olen pahoillani, ettet voi hyvin. Olen huomannut, että olet allapäin. Miten voin auttaa?
Toisen rajoja ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa, mutta kuulumisten kysyminen ei vahingoita ketään. Apua voi tarjota uudelleen, vaikka toinen olisi siitä aikaisemmin kieltäytynyt. Miten voit tänään, mitä nyt kuuluu? Haluaisitko nyt puhua?
Mielenterveyden häiriöihin liittyviä kokemuksia on toisinaan haastava ymmärtää. Harhoja kokeva voi kertoa olevansa vainottu tai poliisin tarkkailevan häntä. Harhat voivat tuntua kokijasta todellisilta, pelottavilta ja uhkaavilta. Kokemusta voi kunnioittaa ja oman hämmennyksensä ilmaista, vaikka kyseenalaistaisi kuulemansa todenperäisyyden. Jos ei ole varma miten reagoida asiaan tai millaisesta haasteesta on kyse, voi asiaan suhtautua oman ymmärryksen kautta. Jos tilanne vaikuttaa kokijalle stressaavalta, voi kysyä onko henkilö saanut apua tilanteeseen tai kertoa auttavista tahoista. Tuo kuulostaa pelottavalta. Miten voin auttaa?
Sanat luovat todellisuutta
Sanoilla on merkitystä stigman vähentämisessä, mutta väärinkäytettynä myös sen ylläpidossa. skitso > ihminen joka sairastaa skitsofreniaa
hullu > ihminen, joka kokee mielenterveyden haasteita
sinä olet sairas > sinulla on sairaus
juoppo > ihminen, jolla on riippuvuussairaus joka tarvitsisi hoitoa
Rikosasioissa on tärkeä välttää olettamuksia
Käsitys siitä, että vaikeasti ymmärrettävät pahuus ja väkivallan teot liittyisivät mielenterveyden häiriöihin, on virheellinen. Henkirikoksen tekijöistä noin 90 prosentilla ei ole todettu mielenterveyden häiriötä. Vuonna 2011 Suomessa henkirikoksen tehneistä 11 prosenttia todettiin alentuneesti syyntakeisiksi (3%) tai syyntakeettomiksi (8%). Häiriötä kokeva on alttiimpi joutumaan rikoksen uhriksi.
Vuonna 2017 Tukholmassa tapahtuneesta terroriteosta kerrottiin ”hullun ihmisen tekona”. Myöhemmin osoittautui, ettei tekijällä ollut mielenterveyden ongelmia. Sama koskee Norjan Utøyan vuoden 2011 iskuja, joiden yhteydessä otaksuttiin, että tekijällä olisi ollut vaikea mielenterveyden häiriö. Tutkimukset osoittivat, että näin ei ollut. Olettamusta rikoksentekijän mielenterveyden häiriöstä ei tulisi tehdä, ennen kuin asia on selvitetty.
Stigmatisoivaa ja ennakkoluuloista puhetta voi kumota korjaamalla väärän tiedon ja tarjoamalla luotettavaa tietoa. Asioita joilla ei ole faktapohjaa, voi kyseenalaistaa. Mistä kuulit tällaista? Mihin tietosi perustuu?
Itsemurha-ajatuksista voi puhua ja kannattaa kysyä
Itsemurha-ajatuksia voi olla haastava kuunnella avoimesti, sillä puheet voivat järkyttää. Itsemurha-ajatuksista tai -suunnitelmista kuullessa on tärkeä kuunnella ja keskustella asiasta rauhallisesti. Itsemurha-aikeista kysyminen ei tutkitusti lisää itsemurhariskiä tai yllytä tekemään itsemurhaa.
Puhuminen voi päinvastoin auttaa itsemurhaa harkitsevaa näkemään muitakin vaihtoehtoja ja miettimään asiaa tarkemmin. Onko sinulla konkreettinen itsemurhasuunnitelma?
Leimautumisen pelko, häpeä tai syyllisyys voi vaikuttaa itsetuhoisten ajatusten salaamiseen. Yli 90 prosenttia itsemurhan tehneistä on kokenut mielenterveyden häiriöitä. Itsemurha-aikeisia ajatuksia kertovaa on tärkeä rohkaista etsimään apua ja ymmärtämään, että apua on mahdollista saada.
Vuonna 2015 Suomessa tehtiin 731 itsemurhaa.
Auttavat tahot ovat jokaista varten
Apua tarjoavat terveyskeskukset ja niiden päivystykset, kriisikeskukset ja Kriisipuhelin: 010 195 202. Hätätilanteessa soita 112. Lisätietoa ja yhteystietoja:
Mielenterveys on Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mielenterveyttä voi oppia vahvistamaan, vaikkei häiriötä olisi.
Suomessa ei ole kansallista antistigma-hanketta, mutta maassa tehdään paikallista työtä stigman vähentämiseksi. Suomen Mielenterveysseura pyrkii korjaamaan väärää tietoa ja viestimään stigman poistamiseksi. LAPINLAHDEN LÄHDE -hanke pyrkii luomaan Helsinkiin kaikille avoimen diagnooseista vapaan alueen.
Vuodesta 2016 lähtien mielenterveyttä vahvistavia sisältöjä opetetaan myös peruskoulussa.
Lue lisää: LAPSET JA NUORET
Suomen Mielenterveysseuran järjestämien MIELENTERVEYDEN ENSIAPU -KOULUTUSTEN myötä kansalaisten ja ammattilaisten on mahdollista vahvistaa mielenterveysosaamistaan.
Maailmalla toimii useita antistigma-hankkeita. Uuden-Seelannin LIKE MINDS LIKE MINEoli ensimmäinen systemaattinen ja pitkän aikajänteen kansallisen tason ohjelma maailmassa. Iso-Britanniassa Skotlannin SEE ME oli ensimmäinen antistigma-hanke Euroopassa ja Englannin TIME-TO-CHANGE on laajuudeltaan maailman suurin. Ruotsissa toimii HJÄRNKOLL ja Tanskassa EN AF OS (ONE OF US). Kanadassa on toteutettu useita antistigma-hankkeita: MENTAL HEALTH COMISSION
О том, почему не только детям, но и взрослым нужно обязательно играть, рассказывает психолог Стюарт Браун.
Tuntuuko sinusta, että raha-asiat valtaavat mielen ja aiheuttavat ahdistusta? Ovatko laskupinot kasautuneet? Siirrätkö asiaan tarttumista? Jos kaipaat muutosta tilanteeseen, taloudellisen ahdingon omahoito-ohjelmasta voi olla sinulle hyötyä. Tämän omahoito-ohjelman ovat laatineet terveydenhuollon sosiaalityön ammattilaiset.
Joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden häiriön. Stigma eli häpeäleima vaikuttaa siihen, että mielenterveyden ongelmista on vaikea puhua. Jopa 70 prosenttia masennuspotilaista salaa tilansa, usein erilliskohtelun ja syrjinnän pelossa.