Mitä tehdä, jos läheinen uhkaa itsemurhalla? Entä jos hän ei suostu ottamaan apua vastaan? Kamppailin parisuhteessani näiden kysymysten kanssa ja pohdin vuosia mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Lysähdän hädissäni avopuolisoni kassin päälle ja anelen, ettei hän lähtisi. Roikun vielä kiinni kassissa, kun hän lähtee vetämään sitä ovelle.
– Mä lähden nyt ja tapan itseni, hän sanoo ja riuhtaisee kassin irti käsistäni.
Hänen leimuava katseensa on muuttanut hänet vieraaksi. Tuo ei ole minun mieheni, ajattelen. Jään lattialle itkemään. Oloni on avuton ja epätoivoinen.
Mitä voin tehdä? Keneltä saan apua? Tekeekö hän sen oikeasti? Mielessäni risteilee kysymyksiä, mutten saa niistä kunnolla otetta. Tunnen lamautuvani.
Tämä sama kohtaus toistui lukuisia kertoja reilun vuoden kestäneen suhteemme aikana. Joka kerta avomieheni tuli kotiin viimeistään seuraavana aamuna. Mutta lopulta tuli se viimeinen kerta, jolloin hän oikeasti toteutti uhkauksensa. Pohdin vuosia miten minun olisi pitänyt toimia.
Itsemurhalla uhkailu on aito avunpyyntö
Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkosen mukaan on yleisesti väärä käsitys, että itsemurhalla uhkailu olisi vain huomionhakua.
Uhkailu voi kertoa siitä, ettei ihminen kykene muuten ilmaisemaan omia tunteitaan ja tarpeitaan. Ihminen pyytää aidosti apua ja tukea sekä yrittää etsiä ulospääsyä.
– Viimeistään tässä vaiheessa hänen kipunsa pitää tulla huomatuksi ja ohjata hänet hakemaan apua, Kukkonen sanoo.
Puolisoni uhkailujen jälkeen purimme aina tilannetta. Hiljalleen hänen muurinsa alkoivat sortua ja pinnan alta paljastui, mitä hänen menneisyydessään oli tapahtunut.
Tiedetään, että varhaiset traumaattiset kokemukset tallentuvat aivojen hälytyskeskukseen eli mantelitumakkeeseen. Kokemukset tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaan. Jos ihminen on traumatisoitunut, saattaa hän reagoida aikuisena helpommin ja nopeammin henkiseen kipuun sekä tuskaan.
– Itsetuhoisen käytöksen taustalla on usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä kasaantuneita ongelmia. Tällöin ulkopuolisesta pieneltä vaikuttava asia voi tuntua itsetuhoisen elämäntilanteessa isolta, kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.
Avomieheni koki suurta henkistä tuskaa, jota hän yritti loiventaa päihteillä. Tuolloin hänestä kuoriutui aivan toinen ihminen. Pelkäsin häntä. Kerran hän juoksi parvekkeelle ja huusi hyppäävänsä alas. Riuhdoin hänet vyöstä parvekkeen kaiteelta alas.
– Jos ihmisellä on mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta, päihteiden käyttöä tulisi välttää. Päihteiden vaikutuksen alla itsetuhoisesta tulee impulsiivisempi, Kukkonen sanoo.
Siirrä vastuu tilanteesta viranomaiselle
Asuimme avopuolisoni kanssa ulkomailla ja koin olevani täysin avuton. Pyysin, että hän hakisi apua. Haetaan sitä vaikka yhdessä, ehdotin. Hän kuitenkin uskoi pääsevänsä omin avuin irti vuosia riivanneista demoneistaan ja kieltäytyi ulkopuolisesta avusta.
Asiantuntijan mukaan itsetuhoista voi auttaa hakemaan apua esimerkiksi terveyskeskuksesta tai hakeutumaan terapiaan.
– Jos läheinen kieltäytyy hakemasta apua, ketään ei voi siihen pakottaa. Tällöin omaisella ei ole juuri muuta tehtävissä kuin huolehtia omasta jaksamisestaan ja turvallisuudestaan, Kukkonen sanoo.
Jos tilanne on akuutisti hengenvaarallinen, ensimmäisenä täytyy soittaa hätäkeskukseen ja siirtää vastuu tilanteesta viranomaiselle. Se on myös viesti itsetuhoiselle, että tähän uhkailuun reagoidaan nyt vakavasti.
Kukkonen vertaa tilannetta humalaiseen, joka haluaa hypätä rattiin.
– Emmehän me silloinkaan päästä ihmistä vahingoittamaan itseään tai muita. Tämä on sama asia.
“Vastuu elämästä ihmisellä itsellään”
Uhkailujen jälkeen olin jatkuvasti varpaillani. Pelko korvensi sisuskalujani. Miten kestää sitä jatkuvaa pelkoa, että toinen tekee itselleen jotain?
– Tällainen tilanne aiheuttaa paljon tunteita, kuten syyllisyyttä ja epätoivoa. Lopputulos useimmiten kuitenkin on, ettei omainen olisi voinut tehdä yhtään mitään. Itsemurhaan päätynyt tekee ratkaisunsa itse, Kukkonen sanoo.
Kukkoselle ovat tuttuja tilanteet, joissa parisuhteen toinen osapuoli uhkailee toistuvasti itsemurhalla.
– Suhde on vaikea molemmille eikä kummallakaan ole voimia tai rohkeutta päättää sitä.
– Parisuhde ei kuitenkaan ole hoitosuhde. Tuemme läheisiä, kun heillä on hankalaa. Mutta toistuva itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa. Se ei ole peruste olla suhteessa. Tällöin rakkaus ja läheisyys ovat muuttanut muotoaan peloksi, vihaksi ja syyllisyydeksi, Kukkonen sanoo.
Kukkonen painottaa, että lopullinen vastuu elämästään on ihmisellä itsellään. Silloin omaisen täytyy suojella itseään ja omaa jaksamistaan: hakea apua, puhua läheisille ja mennä mahdollisesti terapiaan ja siellä purkaa ja käsitellä omia tunteitaan. Muuten sairastuu itsekin eikä siitä ole mitään hyötyä omaiselle itselleen tai itsetuhoiselle.
Mitä jos uhkailija onkin oma lapsi?
Jollain tapaa on ehkä helpompi ymmärtää, että jokainen aikuinen on vastuussa omasta elämästään. Mutta entä jos uhkailija onkin oma lapsi? Eihän silloin voi vain seisoa avuttomana vieressä.
Kukkosen mukaan on totta, että lapsillakin on itsetuhoisia ajatuksia ja he ovat teoissaan impulsiivisempia kuin aikuiset. Varsinkin teini-ikään kuuluu alakuloa ja irtautumista, jolloin voi olla vaikeaa erottaa todellista uhkailua.
– Jos nuori alkaa puhua siitä, miten hän ei enää jaksa elää, on se otettava aina vakavasti. Vaikka tuntuisi pahalta, vanhemman ei pidä kuitenkaan säikähtää tai suuttua vaan selvittää, mitä ajatusten takana on, Kukkonen sanoo.
Kukkosen mukaan aikuinen voi antaa nuorelle perspektiiviä omalla elämänkokemuksellaan. Voi lohduttaa, että pettymyksiä ja sydänsuruja tulee, mutta niistä selviää. On tärkeä kertoa lapselleen, ettei hän ole yksin ja vanhempi on aina tukena.
Vanhemman ei pidä jäädä huolen kanssa yksin, vaan kannattaisi pyytää apua esimerkiksi kriisipuhelimesta, terveyskeskuksesta, verkkokriisikeskus Tukinetistä, Itsemurhien ehkäisykeskuksesta tai lastensuojelulta.
– Oman lapsen menettäminen ja jo huoli siitä on pelottavinta, mitä voi tapahtua. Siksi kannattaakin hakea apua hyvissä ajoin, Kukkonen sanoo.
“Itsetuhoinen ei voi odottaa apua viittä viikkoa”
Yritin saada asuinmaamme suomalaiselta seurakunnalta apua avopuolisolleni, mutta siellä ei otettu hätääni vakavissaan. Seurakunnasta suositeltiin sen sijaan olemaan yhteydessä terveyskeskukseen Suomessa. Koin jääväni yksin.
– On surullista, jos ihmisen hätää ei oteta vakavasti. Minulla on paljon asiakkaita, jotka ovat hakeneet apua eivätkä ole saaneet riittävän ajoissa ja ovat päätyneet yrittämään itsemurhaa, Kukkonen sanoo.
Avopuolisoni ei ehtinyt saada apua. Hänen kuolemansa jälkeen elämäni romahti. Taistelin pari vuotta masennusta vastaan, kunnes lopulta annoin periksi ja päätin hakea apua.
Terveyskeskuslääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen ja lykkäsi käteeni reseptin mielialalääkkeisiin. Aloin itse aktiivisesti etsiä terapeuttia. Jos olisin ollut huonommassa kunnossa, en olisi jaksanut pitkää ja työlästä prosessia.
– On epäinhimillistä ja yhteiskunnalle järjettömän kallista, että apua saa vasta, kun tilanne on jo todella paha. Hoitoon pääsyn kynnys nousee koko ajan, kun määrärahoja leikataan. Toisaalta myös psykoterapeuteista on pulaa, Kukkonen sanoo.
Hänen mukaansa lievästi masentuneen mutta ulkoisesti siistin ja toimintakykyisen on vaikea saada apua. Avun tarvetta joutuu perustelemaan ja selittelemään.
Silloin kun on hätä, apua täytyy saada ripeästi
Jos taas on liian masentunut, lamaantuu täysin ja suihkuun menokin voi olla liian vaikeaa. Silloin ei edes kykene hakemaan apua. Ainakin apua hakevan täytyy olla valmis odottamaan. Hoitojonot voivat olla nimittäin pääkaupunkiseudulla jopa viisi viikkoa.
– Ei itsetuhoinen ihminen voi odottaa viittä viikkoa. Silloin kun on hätä, apua täytyy saada ripeästi.
Kursivoidut osat juttua ovat kirjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Aiheen merkittävyyden takia Yle julkaisee jutun. Jutun tekeminen on käyty läpi itsemurhaan päätyneen lähiomaisen kanssa.
Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä.
Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.
Я потеряла интерес ко всему, что меня окружает. У меня наступила апатия: не хочу общаться с людьми, постоянно нахожусь в подавленном настроении. Вещи, которые раньше приносили удовольствие, уже не помогают. Мне очень одиноко, но на общение нет энергии. Это продолжается уже около двух недель. В целом у меня нет энергии ни на что, я от всего ужасно устала. На это нет никаких причин, вроде бы все в порядке, но при этом я чувствую, что проваливаюсь в депрессию. 
Anniina Laukkanen oli vihainen lapsi, jota kiusattiin koulussa. Nykyään hän voi hyvin, mutta keväät ovat edelleen vaikeita.
