Paranemista ei voi hoputtaa. Vaikka kuinka haluaisi tulla sinuiksi menneisyytensä kanssa, traumoista toipuminen ei ole yksin tahdon asia. Joskus menneisyyden kipeät tunnekokemukset asuvat niin syvällä solumuistissa, ettei niihin välttämättä edes pääse käsiksi, vaikka haluaisi. Taustalla olevat tunteet voivat olla niin voimakkaita, että jokin syvällä estää meitä kokemasta. On turvallisempaa olla tuntematta.
Toisinaan traumamuistot aktivoituvat kehollisesti vasta jonkin elämäntapahtuman tai -muutoksen myötä. Myös itselläni kävi näin. Olin kyllä tietoinen lapsuudenajan traumoistani, pystyin puhumaan niistä, kykenin analysoimaan niiden vaikutusta itseeni, siihen kuka minusta oli tullut ja miksi tietyissä tilanteissa käyttäydyin tietyllä tavalla. Silti en tuntenut trauman vaikutusta kehossani. Puheeni ei herättänyt minussa oikein minkäänlaisia tunnereaktiota, kunnes eräänä päivänä sairastuin vakavasti ja fyysinen sairastuminen herätti uinumassa olevat traumamuistoni. Silloin ymmärsin, miten syvällä kehossa trauman juuret olivat.
Читать далее Menneisyyden haavat tulevat käsiteltäväksi sitä myöten, kun olemme valmiita.
В раздел Лекции о депрессии