Опубликовано — Оставить комментарий

Korona ajoi työikäiset aikuiset hakemaan apua mielenterveysongelmiin.

Matalan kynnyksen apua tarjoavat neuvonta- ja kriisipuhelimet antavat tukea silloinkin, kun terapiaan ei vielä ole hakeuduttu. Tarpeen tullen tarjolla on myös tietoa, mitä kautta saa lisää tukea ja pidempikestoista apua.Viime vuoden aikana matalan kynnyksen keskusteluapua haettiin entistäkin enemmän, kun poikkeusolot alkoivat uuvuttaa.
  • Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) neuvonnassa autettiin yhä enemmän henkilöitä, jotka hakivat ensimmäistä kertaa apua mielenterveyteen liittyen.
  • Uutena asiakasryhmänä ovat työssä käyvät aikuiset, joiden jaksamista koronapandemian tuomat muutokset ovat koetelleet.
  • MTKL toivoo, että koronakriisissä muistettaisiin myös huolehtia mielenterveyspalveluiden resursseista, ei vain talouden elpymisestä.

Koronavuosi on tuonut aivan uuden ryhmän suomalaisia mielenterveyspalveluiden äärelle. Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) mukaan matalan kynnyksen keskusteluapua haki viime vuonna yhä useampi työssä käyvä aikuinen, jolla ei ollut aiempaa kokemusta mielenterveyspalveluista tai oman mielenterveyden pohtimisesta.

Neuvontatyön koordinaattori Milla Ristolainen arvelee, että monen työssä käyvän yhteydenoton taustalla on koronavuonna vauhdilla muuttunut työelämä.

– Työn lähiympäristö ja lähiolosuhteet ovat muuttuneet. Yleistyneessä etätyössä on hyviä puolia, mutta se voi myös kuormittaa aivan uudella tavalla, hän sanoo.

Samalla kun koronaviruspandemian aiheuttamia poikkeusoloja on kestänyt jo lähes vuoden Suomessakin, on alettu tottua uusiin tapoihin toimia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kuormitus olisi kadonnut.

– Olemme koko ajan poikkeusasennossa, vaikka tästä onkin tullut jo rutiinia. Kun ihminen joutuu toimimaan muutoksen sisällä, vie se resursseja ja kuluttaa paljon enemmän, Ristolainen sanoo.

Ei mitään ”aikapommeja”

Suoraan työelämän muutoksen tai etätyön vuoksi ei neuvontapalveluihin oteta yhteyttä, mutta oma jaksaminen, ahdistuneisuus ja esimerkiksi työkyky ovat mietityttäneet suomalaisia.

MTKL tavoitti viime vuonna neuvontapalveluidensa kautta yli 10 000 ihmistä. Näistä kohtaamisista yli puolet tapahtui puhelimitse, mutta myös Valoa-chat-palvelussa on riittänyt kuhinaa. Sitä kautta yhteydessä on ollut yli 2 000 ihmistä.

Anonyymit matalan kynnyksen apupalvelut ovat keskeisessä roolissa, kun apua hakee ihminen, joka ei välttämättä tiedä, mikä taho apua antaisi tai mikä oikeastaan on avuntarpeen juurisyy.

– Nyt puhumaan tulevat ihmiset, jotka eivät ole tottuneet siihen, että oma toimintakyky laskee tai arjessa on jotain häiritsevää, Ristolainen sanoo.

Hän huomauttaa, että nyt apua hakeneet eivät ole ”tikittäviä aikapommeja” vaan ihmisiä, jotka ovat osanneet varhaisessa vaiheessa tunnistaa, että olo on tavanomaisesta poikkeava.

– Tämä osoittaa työhyvinvointipalveluiden tärkeyden ja varhaisen avun tarpeen. Meillä valitettavan usein puhutaan mielenterveydestä vasta, kun se on jo mennyt.

Työväestö ahtaalla

Matalan kynnyksen apuun tulisi Ristolaisen arvion mukaan kiinnittää lisää huomiota. Näin apua olisi tarjolla valmiina yhä useammalle, ennen kuin tarvitaan järeämpiä keinoja: pitkiä terapiajaksoja tai sairauslomia – tai kuten Ristolainen sanoo ”oikeastaan vielä kauheasti mitään”.

– Pitäisikö meidän siinä tapauksessa siis kyetä tarjoamaan yhä useammin myös matalan kynnyksen apua, ennen kuin järeämpiä keinoja edes kaivataan? Tämä on laajempi, työhyvinvointiin ja sen tärkeyden ymmärtämiseen liittyvä keskustelu, jota meidän olisi opittava käymään. Tunneilmasto, jonka keskellä tällä hetkellä elämme, on meille totuttua raskaampi, eikä sen vaikutuksia omaan elämänhallintaan tai jaksamiseen tule vähätellä.

Koronakriisin koettelema mielenterveys ei tietenkään ole vain työikäisiä koskeva asia. Julkisuudessa on puhuttu paljon myös vanhusten sekä lasten ja nuorten henkisestä hyvinvoinnista poikkeusolojen keskellä. Koronakriisin hoidossa tulisikin huomioida myös mielenterveys entistä paremmin.

MTKL:n toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka otti asiaan kantaa helmikuun alussa.

– On ollut paljon puhetta siitä, miten talous saataisiin elpymään ja yhteiskunnan rakenteet korjautumaan. Nyt on pakko muistaa, että koronasta elpymisessä ei ole kysymys vain rahasta ja liike-elämästä, vaan sen varmistamisesta, että ihmiset jaksavat ja voivat hyvin tulevaisuudessakin, hän sanoi tuoreimmat Mielenterveysbarometrin tulosten tultua julki.

Mielenterveysbarometrin mukaan 78 prosenttia suomalaisista uskoo koronan lisäävän mielenterveysongelmia tulevaisuudessa. Kantar TNS:n toteuttamaan kyselyyn vastasi viime marras-joulukuun vaihteessa yli 2 000 15–79-vuotiasta suomalaista.

– Parasta yhteiskunnallista varautumista olisi nyt se, että samalla tehokkuudella, jolla pyritään rokottamaan väestö koronaa vastaan, rakennettaisiin valmiudet ottaa vastaan koronan uuvuttamia ihmisiä ja antaa heille eväät elpymiseen.

www.iltalehti.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

Masennus on mahdollisuus muutokseen.

Aivokemia muuttuu masennuksen aikana ja ihminen näkee ja kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.Alakulo voi muuttua masennukseksi, jos ei pysähdy kuuntelemaan tunteitaan.
Masennus on luonnollinen reaktio, joka kutsuu pysähtymään ja miettimään ajatusmallejaan uusiksi.
Mieli on maassa eikä mikään kiinnosta. Kielteiset ajatukset valtaavat pään. Tekisi mieli ­jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vetää peitto korvien yli ja nukkua pari kuukautta.
Jos hakee apua terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta, saa usein masennuslääkereseptin. Pillerit saattavat helpottaa oireita, mutta eivät vaikuta sen syihin.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti on sitä mieltä, että terveydenhuollossa hukataan usein masennuksen tarjoama mahdollisuus muutokseen.
– Masennus on ihmisen pitkän evoluutiohistorian aikana kehittynyt erityinen mielentila. Se on ­signaali muutostarpeesta siinä ­missä ­nälkä tai jano. Masennuksen aikana aivo­kemia muuttuu ja ihminen näkee ja ­kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.

Luonnollinen reaktio

Juha Lehti puhuu ennen kaikkea luonnollisesta masennusreaktiosta, alakulosta ja surumielisyydestä sekä lievästä masennuksesta. Lääketieteessä pidetään ­normaalina alakuloisuutta, joka kestää alle ­kaksi viikkoa. Lehden mielestä se ei kuitenkaan ­päde kaikkiin.
Jos oireet, kuten väsymys, mielenkiinnon ­lopahtaminen, ruokahalun väheneminen ja itsetunnon lasku, jatkuvat pidempään, kyse on varsinaisesta masennuksesta. Tällöin hyvä hoito voi olla ­ihmisestä ja tapauksesta riippuen yhdistelmä lääke­hoitoa, psykoterapiaa, liikuntaa ja ­sosiaalista tukea.
Lehti ei suhtaudu lääkkeisiin yksiselitteisen kielteisesti. Hänestä on kuitenkin tärkeää, että ihminen kuuntelee masennuksen viestiä. Sairaudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Alavireiseltä kannattaa kysyä: Mitä voin tehdä hyväksesi?
Masentuneen on puolestaan tärkeää ottaa apu vastaan eikä eristäytyä muista.
– Länsimainen kulttuuri ja lääketiede ovat hyvin yksilökeskeisiä. Meillä Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä. Perhe ja lähipiiri on kuitenkin tärkeää saada mukaan. ­Ihminen tarvitsee toisten tukea, Lehti sanoo.

Kutsu muutokseen

Lehden mukaan masennus liittyy tilan­teisiin, jolloin ihmisen täytyy ­ajatella, tuntea tai tehdä asiat eri tavalla kuin aiemmin. Elämässä on ehkä tapahtunut jotakin, mikä pakottaa miettimään asiat uusiksi: välirikko, työpaikan menetys tai läheisen sairastuminen.
Mikään yleinen reaktio, ­kuten masen­nus tai ahdistus, ei ole olemassa sattu­malta. Niillä on oma tehtävänsä elämässä.
Ensin tulevat alakulo ja surumielisyys. Jos ei silloin pysähdy miettimään, mistä on kyse, alakulo voi muuttua masennukseksi, joka pakottaa pysähtymään. Ihmisen on siis tärkeä kuunnella tunteitaan. Masennus antaa mahdollisuuden ajatella uudella lailla ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja tulkintamalleja.
Juha Lehti vertaa tilannetta siihen, että autonmoottori hyytyy. Masennus kutsuu purkamaan elämän osiin, kuten rikkinäisen moottorin, löytämään ­sieltä viallisen osan, korvaamaan sen ja ­kokoamaan moottorin sitten uudestaan.
– Masennus on muutosprosessi, joka on tärkeää viedä loppuun saakka. Tällä hetkellä moni kollegani näkee asian toisin ja pitää sitä yksiselitteisesti huonona ­asiana, joka täytyy lääkitä pois. Minusta masennus on mahdollisuus, Lehti sanoo.
– Jos se lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
Masennuksen taustalla olevat muutos­tarpeet ovat eriasteisia. Ne riippuvat alakulon laadusta ja syvyydestä. Ne voivat liittyä yksityisiin ihmissuhteisiin, työelämään tai ihmisen sisäisiin säätöihin, kuten tunnelukkoihin ja virheellisiin ajatusmalleihin. Psykoterapia on erinomainen ­keino ­lisätä itsetuntemusta ja oppia uusia ajattelu­tapoja. Se tarjoaa myös hyväksyntää ja sosiaalista tukea, mikä on ­masentuneelle tärkeää.

Uskalla pysähtyä

Juha Lehti kannustaa ihmistä ottamaan vastuun voinnistaan. Vastuuta ei voi vierittää muille. Apua kannattaa hakea, muttei pidä olettaa lääkärin tai muun asiantuntijan tekevän muutostyötä. Kukaan muu ei voi muuttaa ihmisen elämää kuin hän itse.
– Kun ihminen on alakuloinen, hän pysähtyy luonnostaan ja lopettaa mielenkiintoisten asioiden tekemisen, ­koska ne eivät enää tunnu kiinnostavilta. Silloin on hyvä höllätä tahtia, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siirtää vähemmän tärkeät asiat syrjään. Masennus on merkki siitä, että nyt on aika käyttää ajattelukykyä ja energiaa johonkin muuhun.
Jotta voi ymmärtää, mitä elämässä ­pitää muuttaa, pitää olla ensin selvillä siitä, mikä on pielessä ja mitä oikeasti haluaa.
Lehti kutsuu masennustaidoiksi ­kykyä pysähtyä, arvioida haasteita, ratkaista ongelmia, analysoida tunteita ja ­tehdä suunnitelma, miten muuttaa omaa ­tilannettaan.
Masentuneen kannattaa tehdä inven­taario, jossa hän kartoittaa elämänsä eri osa-alueet ja pilkkoo ne pienempiin osiin. Terveessä masennusreaktiossa ihminen toimii juuri niin. Hän märehtii ja piehtaroi ongelmissaan. Samalla hän pilkkoo suuria elämän kysymyksiä pienemmiksi ja hioo mielessään vastauksia.
Masentuneena ei ole järkevää keskittyä siihen, mitä ongelmia tila aiheuttaa. Sen sijaan kannattaa pohtia, mitä vaikeuksia elämässä on ylipäätään. Jos suuntaa kaiken huomionsa pahaan oloon, jää jumiin. Lehti pitää tärkeänä tehdä inventaario myös ihmissuhteista. On hyvä käydä läpi lähimmät suhteet ja pohtia, onko niissä perustavanlaatuista epätasapainoa.

Syynää huonot ajatusmallit

Tärkeä osa masennuksesta parantumista on yleensä virheellisten ajattelu­mallien ja uskomusten muuttaminen. Se johtaa automaattisesti tunne­tilojen ja käyttäytymisen muutoksiin.
Psykoterapiasta on usein apua tässä. Myös keskustelut läheisten kanssa saattavat selvittää asiaa. Masentuneen kannattaa kysyä itseltään, onko maailma sellainen, millaisena hän sen näkee. Olenko oikeasti sellainen kuin luulen? Onko minun pakko toimia tietyissä tilanteissa aina samalla tavalla?
– Esimerkiksi ihminen, joka pyrkii jatkuvasti miellyttämään muita, ja suostuu kaikenlaisiin asioihin, mihin ei pitäisi suostua, päätyy usein mahdottomaan ­tilanteeseen. Masennus kutsuu miellyttäjää muuttamaan ajatteluaan ja ­toimintaansa. Sama pätee perfektionistiin, joka masentuu huomatessaan, ettei kaikkea voi kontrolloida.
Inventaarion jälkeen on hyvä tehdä tule­vaisuuden pärjäämissuunnitelma. Siihen voi kirjata, miten aikoo muuttaa elämäänsä, Lehti neuvoo. On tärkeää miettiä, mitä tarvitsee ja kaipaa elämäänsä.
– Potilaitani auttaa usein jo inventaarion tekeminen. Sen jälkeen muutosprosessi nytkähtää luonnollisella tavalla liikkeelle, kun alitajunta ja aivot alkavat käsitellä asioita.

Muutos vie aikaa

Joskus hankalia tunteita täytyy Lehden ­mukaan tuntea riittävän kauan ja tiettyjä asioita kypsytellä pitkään. Näin on erityisesti silloin, jos masennuksen on aiheuttanut jokin suuri menetys, kuten avioero, läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. Sopeutuminen muutoksiin ottaa oman ­aikansa. Joku voi toipua parissa ­kuukaudessa, toiselta se voi viedä jopa vuosia.
– Moni masentunut pelkää, että tila jää päälle loppuelämäksi. On kuitenkin normaalia masentua tietyissä olosuhteissa ja elämäntilanteissa. Kun tarvittava muutos­prosessi on viety läpi, masennus poistuu usein itsestään. Sille ei enää ole tarvetta.
Lehden mukaan lievä, lyhytkestoinen alakulo voi olla avuksi ajankohtaisten ongelmien käsittelemisessä ja elämän uudelleen organisoinnissa. Syvempi masennus saattaa olla hyödyllinen tietyistä asioista luopumisessa ja oman ajattelun ja käyttäytymisen syväruoppauksessa.

Masennus kuuluu elämään

Voiko masennusta ennaltaehkäistä? ­Kyllä voi. Tärkeimpinä keinoina Juha Lehti pitää haitallisista ajattelumalleista ja ­uskomuksista luopumista, hyvää sosiaalista tukiverkkoa ja satsaamista niihin ihmisiin, jotka ovat sen arvoisia.
– Ei kannata jatkuvasti pyrkiä olemaan huipputehokas. Elämässä tulee aina vastaan jotain yllättävää. Kun ei käytä kapasiteet­tiaan sataprosenttisesti koko ajan, jää voima­varoja hoitaa ylimääräisiä asioita.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat tukevat ihmistä.
Jos masennus lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
– Kun on alakuloinen ja masentunut, ­alkoholia tai muita päihteitä ei kannata käyttää eikä puskea väkisin eteenpäin. Silloin on syytä tunnustaa tosiasiat ja ottaa aikalisä, ­pysähtyä ja pyytää apua.
Jos suhtautuisimme masennusjaksoihin luonnollisena ja tärkeänä osana elämää, ­masennukseen liittyvät kielteiset asenteet ja leimautuminen vähenisivät.
– Elämään kuuluu luonnostaan myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja mielentiloja, joilla on kaikilla oma tehtävänsä, Juha Lehti sanoo.
– Ajattelemme länsimaissa, että koko ajan pitää nauttia, olla kivaa ja pusertaa mehut irti elämästä. Se on vähän niin kuin ajaisi autoa, joka kääntyy vain oikealle. Sellainen auton ajaminen on loppujen lopuksi hyvin vaikeaa.
 
Опубликовано — Оставить комментарий

Mielen­terveyden häiriö uhkaa monen työkykyä.

Työsuojelurahasto 1.6.2020. Kuvaaja Liisa Takala. Laura Peutere, Helsinki.Yhä useampi sairauspoissaolo tai työkyvyttömyyseläke johtuu mielenterveysongelmasta. Tuoreen tutkimuksen mukaan kuntoutuspsykoterapia näyttää vaikuttavan positiivisesti työkykyyn ja työmarkkinakiinnittymiseen – mutta tuettuun terapiaan valikoituvat hakijat, joilla on jo ennestään parempi työmarkkina-asema.

Kuntoutuspsykoterapian käyttäjien määrä on kaksinkertaistunut Suomessa 2010-luvulla. Vuonna 2018 Kela korvasi jo liki 44 000 hakijan psykoterapian kustannuksia.
Tutkija Laura Peutere Tampereen yliopistosta selvitti yhdessä Valtion Taloudellisen Tutkimuskeskuksen erikoistutkija Terhi Ravaskan ja Tampereen yliopiston työterveyden dosentti Pekka Virtasen kanssa kuntoutuspsykoterapian vaikutusta työmarkkinakiinnittymiseen, työkykyyn ja opintomenestykseen. Tutkimushanke oli Työsuojelurahaston tukema.
Peutere korostaa mielenterveyden häiriöiden aiheuttavan yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia esimerkiksi sairauspoissaolojen, lääkekorvausten, ennenaikaisten eläköitymisten ja hoitokustannusten takia.
Kelalta voi Suomessa saada tukea kuntoutuspsykoterapiaan, mikäli mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia.

”Mielenterveyden häiriöiden hoito on todella tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Psykoterapialla pyritään lieventämään oireita, parantamaan toimintakykyä ja lisäämään ihmisen valmiuksia kohdata ongelmia”, Peutere kertoo.

Suurin osa kuntoutuspsykoterapian hakijoista on naisia

Peutereen, Ravaskan ja Virtasen toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin Kelalta kuntoutuspsykoterapiatukea hakeneiden ihmisten taustoja, ja niin myönteisen kuin kielteisen tukipäätöksen saaneiden henkilöiden työmarkkinakiinnittymistä ja työkykyä viiden vuoden seurantajaksossa.
Selvisi, että yli 75 % Kelan kuntoutuspsykoterapian hakijoista oli naisia. Yksittäisistä ammateista asiantuntijat, erityisasiantuntijat ja palvelu- ja myyntityöntekijät olivat suurimpia terapiaa hakeneita ammattiryhmiä. Hakijat työskentelivät yleisesti esimerkiksi terveys- ja sosiaalialoilla ja koulutuksessa.
”Hakijoista lähes puolella oli vähintään alempi korkeakoulututkinto. Opiskelevista hakijoista valtaosa oli korkea-asteen koulutuksessa”, Peutere kertoo.
Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin Kelan ja Tilastokeskuksen rekistereistä. Rekisteritiedot kattoivat tutkijoiden tekemien rajausten jälkeen noin 25 500 henkilöä.
Kaikki tiedot oli suojattu Tilastokeskuksen toimesta ja tutkijat pääsivät rekistereihin käsiksi ainoastaan suojatun etäyhteyden kautta. Näin varmistettiin kaikkien aineistoissa mukana olleiden henkilöiden tietosuoja.
”Rekisteritietojen käyttö mahdollisti kuntoutuspsykoterapian tavoitteiden näkökulmasta relevanttien tekijöiden – esimerkiksi työ- ja työttömyyskuukausien, ansiotulojen, työkyvyttömyyseläkkeiden, sairauspäivien ja psyykenlääkeostojen – tarkastelua ehdottoman anonyymisti”, Peutere tähdentää.
Hän myös huomauttaa, että rekisteritietojen vahvuutena on se, että niissä on vähemmän mittausvirhettä kuin kyselyin kerätyissä aineistoissa.

 2010-luvulla kuntoutuspsykoterapian käyttäjien määrä on kaksinkertaistunut Suomessa, kertoo Tampereen yliopiston tutkija Laura Peutere.
2010-luvulla kuntoutuspsykoterapian käyttäjien määrä on kaksinkertaistunut Suomessa, kertoo Tampereen yliopiston tutkija Laura Peutere.

Myöntävän ja hylkäävän tukipäätöksen saaneiden taustoissa oli suuria eroja

Tutkimus osoitti, että Kelalta myöntävän kuntoutuspäätöksen saaneilla on hylkäyksen saaneita vahvempi työmarkkinakiinnittyminen ja parempi työkyky sekä ennen kuntoutukseen hakemista että viisi vuotta sen jälkeen.
”Myöntävän päätöksen saaneiden ihmisten työmarkkinakiinnittyminen pysyi vakaana jo ensimmäisistä seurantavuosista alkaen. Tämä viittaisi siihen, että kuntoutuspsykoterapia itse asiassa tukee työkykyä jo prosessin aikana”, Peutere kertoo.
Terapian saaminen painottuu kuitenkin tutkijoiden mukaan jo ennestään paremmassa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille.
Tutkijat yllätyivät siitä, että myöntävän ja hylkäävän tukipäätöksen saaneiden taustoissa oli suuria eroja.
”Hylkäyksen saaneista suurempi osa oli työkyvyttömyyseläkkeellä tai työttömänä ja pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Psykoterapiaan päässeet olivat keskimäärin paremmin koulutettuja ja paremmassa työmarkkina-asemassa”, Peutere kuvailee.
Peutereen mukaan myönteisen kuntoutuspäätöksen saivat todennäköisimmin naiset, alle 26-vuotiaat, korkeakoulutetut ja hakuhetkellä töissä käyvät henkilöt.

Tarkempi analyysi työn alla

Peutereen, Ravaskan ja Virtasen tutkimus rajattiin vuosina 2009-2012 jätettyihin hakemuksiin, sillä tutkijat halusivat hyödyntää tutkimusasetelmassaan vuoden 2011 lakimuutosta.
”Ennen vuotta 2011 kuntoutusmuoto oli harkinnanvaraista ja perustui ennalta päätettyyn määrärahaan. Tuolloin tuen ulkopuolelle jäi monia hakijoita yksinkertaisesti siksi, että määrärahat loppuivat. Vuodesta 2011 lähtien tukea on voitu jakaa kaikille kriteerit täyttäville hakijoille”, Peutere sanoo.
Vuonna 2009 hylkäävän päätöksen sai 20,5 prosenttia uusista hakijoista. Vuonna 2012 enää 9 prosenttia uusista hakijoista sai hylkäävän päätöksen.
Tutkijakolmikko työstää parhaillaan samasta rekisteriaineistosta jatkotutkimusta, jossa tarkastellaan kausaalisia vaikutuksia työmarkkinakiinnittymisen taustalla.
Ennen lakimuutosta hylkäävän tukipäätöksen sai myös moni sellainen hakija, joka olisi täyttänyt kuntoutuspsykoterapian saamisen kriteerit.

Jatkotutkimuksessa tullaan tarkastelemaan kausaalisia vaikutuksia työmarkkinakiinnittymisen taustalla.

”Vertaamme jatkotutkimuksessa heidän työmarkkinakiinnittymistään taustaltaan samankaltaisiin ihmisiin, jotka saivat myönteisen tukipäätöksen. Näin pystymme paremmin todentamaan, millainen vaikutus itse kuntoutuspsykoterapialla oli työmarkkinakiinnittymiseen”, Peutere kertoo.
Jatkotutkimus on vielä vertaisarvioimatta, mutta alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että kuntoutuspsykoterapia itsessään edistää työkykyä ja työllisyyttä.
”Psykoterapian saatavuuden kehittäminen ylipäätään voisi siten olla keskeistä myös työllisyyden kannalta”, Peutere pohtii.
www.tsr.fi