Arja Törnroos on taistellut jo pitkään vakavasti masentuneen poikansa hoidon ja kuntoutuksen puolesta. Tällä hetkellä vaarana on, että pojan lisäksi myös äiti tarvitsee hoitoa.
Kaikki alkoi, kun yläaste alkoi. Samalla alkoi kiusaaminen. Poika joutui kiusaamisen kohteeksi, joka jatkui ylioppilaaksi pääsyn jälkeen jopa armeijassakin. Poika sulkeutui ja alkoi oireilemaan. Vanhemmat huolestuivat.
– Hän pääsi lääkärille, tosin aika myöhään, mutta hänelle heitettiin vaan pilleripurkki käteen. Ei ymmärretty, että tablettien ottaminen voi saada hänet itsetuhoiseksi, toteaa pojan äiti Arja Törnroos.
«Pitäisi pitää suu kiinni»
Koulusta poika ei valmistunut. Lopputyötä hän ei pystynyt esittämään yleisön edessä pelkojen vuoksi.
Itsesyytökset kasvoivat. Äiti myöntää, että vaatimukset olivat kovat.
– Ehkä olemme perheenä epäonnistuneet siinä, että meillä on ollut liikaa vaatimuksia. Koen tässä myös itse syyllisyyttä. Aina ei huomata sitä, että pitäisi pitää suu kiinni ja kuunnella sitä, mitä nuori itse haluaa.
Äiti kertoi, että apua, esimerkiksi kuntoutusta, on ollut hankalaa saada.
– Kun halusimme apua, sitä emme saaneet, Törnroos sanoo.
– Hän oli fyysisesti hyväkuntoinen. He katsoivat, että siellä oli paljon huonommassa kunnossa olevia ja koska perhetausta oli hyvä, niin apua ei tarvitse antaa, kun ei ole «reppana».
«Ei ole osoittanut riittävää itsetuhoisuutta»
Edessä oli pitkä sairausloma. Perhe hakeutui yksityiselle psykiatrille. Poika on käynyt siellä vuosikausia.
Psykiatri kirjoitti lausunnon, jossa pojalla todettiin vakava masennus, traumaperäinen stressireaktio, ahdistuneisuushäiriö, ADD.
– Toiveena oli, että hän saisi kuntoutustukea. Poika oli motivoitunut hakeutumaan ja saamaan lääkinnällistä kuntoutusta tai muuta kuntoutusta. Se vaati sen, että yhteiskunta myöntää, että hän on sairas ja myöntää sen kuntoutustuen. Ykskaks (Kelassa) oltiin sitä mieltä, että hänelle ei tarvitse myöntää kuntoutustukea, koska hän ei ole viime aikoina osoittanut riittävää itsetuhoisuutta.
Törnroos kertoo, että edessä oli prosessi muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa. Päätös: Pojan työkyky on alentunut ja hän on työkykyinen.
– Mitä me teemme näillä potilaan tuntevilla asiantuntijapsykiatreilla, kun heidän lausunnoilla ei ole mitään merkitystä?
Kelasta kerrotaan MTV Uutisille, että jokainen tapaus arvioidaan yksilökohtaisesti.
– Mitään itsetuhoisuuteen perustuvaa arviointilinjausta ei tokikaan Kelassa ole, jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti ja kokonaisuutena. Tilastotietoa tällaisten oireiden yleisyydestä hakemuksissa tai lääkärinlausunnoissa ei ole olemassa, toteaa johtava ylilääkäri Janne Leinonen Kelasta.
«Tällaista ei saisi enää tapahtua»
Lisäksi Törnroos ihmettelee sitä, että vakuutusoikeuden päätös perustui vanhoihin tietoihin.
– Ymmärrän, että oikeusasteissa on ruuhkaa, mutta jokainen tapaus, joka ei perustu oikeudenmukaisuuteen, on itsemurha meidän lapsille. Olen vihainen siitä, että vakuutusoikeudessa tähän ei suhtauduttu vakavuudella.
– Tällaista ei saisi enää kenellekään tapahtua ja sen takia olen tänään täällä, sanoo Törnroos MTV:n SOS-ohjelman mielenterveyskriisiä käsittelevässä jaksossa.
Jaksoon kuuluvat myös osiot, joissa on haastateltu Sari Aalto-Matturia MIELI ry:stä suomalaisten mielenterveydestä ja hallitusohjelmasta sekä Turun yliopiston tutkija Markus Laanista kansan yksinäisyyskehityksestä.
Törnroos huomauttaa, että hän on oikeusprosessien asiantuntija omassa sote-alan työssään. Itse päätös tuntui alentavalta ja tilastojen kaunistelulta.
– Päätöksessä puhutaan hysteerisen äidin kirjeestä poikaparan puolesta. Se päätös oli hyvin alentava minunkin asiantuntemuksesta.
Aika puhua vakavasti
Törnroosin mielestä yhteiskunta on epäonnistunut työllisyysasioissa ja ihmisten kuntouttamisessa.
– Masentuneiden nuorten aikuisten paikka ei ole työttöminä työnhakijoina vailla oikeanlaista hoitoa kaunistamassa tilastoja. On aika puhua vakavasti aiheesta, joka lumivyöryn tavoin vie «tappaa» tai vähintään vammauttaa useita ihmisiä.
Törnroos ehdottaa siirtymistä järjestelmään, jossa on takuu määräaikaishuolloista.
– Kun ihminen ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, asiaa ei pidä jättää siihen, vaan pitää olla määräaikaishuollot. Pyydetään «tuhannen kilometrin päästä» tulemaan näyttämään, onko kaikki kunnossa.
Hänen mielestään tulipalojen sammuttelun aika on ohi. Nyt pitäisi rakentaa malleja, jotta tulipaloja ei pääse enää syntymään.
– Mielen sairauden ennaltaehkäisy täytyy aloittaa jo niin varhain ja oikea-aikaisesti, että pystytään estämään ajoissa tämä lumipallo lumivyöry efekti. Neuvoloihin ja alakouluihin on saatava psykologeja tai muuta ammattilaista, jotka vastaavat jo varhaisiin haasteisiin.
«Millään muulla ei ole väliä»
Törnroos uskoo että, jos oikeuspäätös olisi ollut pojalle myönteinen, hän olisi saanut tarvitsemaansa apua.
Nyt poika on kolmekymppinen ja äiti pelkää, että pojasta ei tule enää koskaan työkykyistä, sillä kunto on romahtanut. Poika ei käy enää ulkona.
– Hän ei enää hyödy mistään kuntoutuksesta, koska hän ei halua poistua kotoaan minnekään pelkojen, ahdistuksen ja paniikkikohtausten pelon vuoksi. Hän ei suostu puhumaan ja olemaan kontaktissa kuin omaan psykiatriinsa. Hän ei enää jaksa selittää tilannettaan jollekin, joka ei kuitenkaan pysty keskittymään hänen asiansa hoitamiseen. Juna meni jo.
Nyt Törnroos keskittyy siihen, että poika pysyisi elossa.
– Minulla on oma elämä ollut monta vuotta tauolla tämän takia. Jos saan poikani pitää, millään muulla ei ole väliä.
Törnroos kuitenkin pelkää omankin jaksamisen puolesta.
– Me uupuneet vanhemmat olemme seuraava joukko, joka tarvitsee kohta hoitoa masennukseen ja psykosomattisiin oireisiin sekä heikentyneeseen kokonaisterveydentilaansa.
«Joskus päätökset tuntuvat ihmisistä kohtuuttomilta»
Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa ymmärretään, että joskus päätökset tuntuvat ihmisistä kohtuuttomilta.
– Jos oikeus hoitoon riippuu siitä, että henkilö on katsottu työkyvyttömäksi, kannattaa selvittää juuri työkyvyttömyysasian oikeellisuutta. Onko mahdollista, että joku tärkeä asia on jäänyt ilmoittamatta tai ratkaiseva selvitys hankkimatta, sanoo lautakunnan ylijohtaja Silja Romo.
Merkitystä voi olla myös sillä, minkä lain perusteella työkyvyttömyyttä arvioidaan, eli mitä työkyvyttömyysetuutta on haettu.
– Joskus päätökset tuntuvat ihmisistä kohtuuttomilta ja henkilön subjektiivinen käsitys omasta työkyvystä voi poiketa siitä, mitä lääketieteellinen selvitys osoittaa. Työkyvyttömyys käsitteenä voi edellyttää tilanteesta riippuen sitä, että henkilö on täysin työkyvytön omaan työhönsä tai muuhun vastaavaan työhön taikka mihin tahansa työhön, jota hänen voidaan kohtuudella kykenevän tekemään.
Romon mukaaan täysi työkyvyttömyys tarkoittaa sitä, että jos työkykyä on vielä osittain, ei työkyvyttömyysetuutta voida myöntää. Näissä tilanteissa kyseeseen tulevat mahdollisesti osatyökykyisyysetuudet tai vaikkapa kuntoutus.
Riittämätön näyttö työkyvyttömyydestä
Psykiatriyhdistyksessä nähdään, että yleinen hylkäysperuste liittyy siihen, että potilaan hoito on ollut riittämätöntä.
– Toisinaan hoito voi olla jäänyt puutteelliseksi, kokeiltu liian vähän erilaisia hoitoja ja tämä on yleinen hylkäysperuste. Sitten voi olla niin, ettei hakija ole koskaan ostanut lääkkeitä, joita lääkäri olettaa hänen käyttäneen, toteaa yhdistyksen pääsihteeri Jyrki Korkeila.
Hänen mukaansa näissä päätöksissä on käytettävissä kaikki mahdollinen tieto terveydenhuollon käytöstä. Jos siellä on ristiriitaisuuksia lausuntoon nähden, niin lääkärinlausunto hylätään.
– Yleensä hakemuksien hylkyperusteena on riittämätön näyttö työkyvyttömyydestä, joka toisinaan liittyy lausunnon epäselvyyteen tai siinä ilmenevän toimintakyvyn olevan sellainen, että kykenisi johonkin kokemustaan vastaavaan työhön.
Korkeila sanoo, että eläkkeestä päätettäessä arvioidaan yleinen työkyky eli se, että ihminen pystyisi johonkin työhön.
– Jos kokemusta on vähän, niin voidaan verrata vähän mihin tahansa työhön, jos kokemusta ja koulutusta on paljon, niin verrataan aiempaan samaa tasoa oleviin työtehtäviin. 30-vuotiaalla vertailukohde voi olla mikä tahansa työtehtävä, siis vertailu tehtäviin, joissa vaatimustaso on hyvin matala.
– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitemmän työkyvyttömyyden arviointi pitäisi keskittää erillisiin yksikköihin, jolloin arvioista tulisi oikeudenmukaisempi, tasalaatuisempi ja korkealaatuisempi. Se vähentäisi myös psykiatrien raskaaksi kokemaa lausuntotaakkaa.
Mitä nämä yksiköt, Kelan lisäksi, voisivat olla?
– Ne voisivat olla terveydenhuollon keskitettyjä yksikköjä, joissa on moniammatillisia työryhmiä, useampia erikoisaloja edustettuna, sosiaalityöntekijöitä, fysio- ja toimintaterapeutteja sekä psykologeja. Suurimmat ongelmakohdat liittyvät psykiatriaan, neurologiaan ja tuki- ja liikuntaelin sairauksiin.
Tärkeintä lomalla on lepo ja palautuminen, mutta myös arjen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Työterveyslaitoksen psykologi kertoo, että harmistuminenkin lomalla on sallittua.
Это чувство стало более распространенным во время пандемии, но рост количества людей, чувствующих себя изолированными от общества, продолжился и после снятия ковидных ограничений.