Опубликовано — Оставить комментарий

7 tyypillistä tapaa, joilla käsittelemätön trauma voi oireilla arjessa.

Kukaan meistä ei säästy elämässään tunnehaavoilta ja niihin liittyvältä kivulta. Syyt tähän ovat moninaisia, ja menneisyyden haavat myös oireilevat eri ihmisillä eri tavoin. Usein traumaoireista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen äkilliset oireet – kuten häiritsevät takaumat, painajaiset, paniikki, lamaantuminen ja traumaattisen muiston aiheuttama pelko ja ahdistus.

Iso osa trauman vaikutuksista on kuitenkin arkisempia. Käsittelemätön tunnehaava tai purkamaton menneisyyden taakka voi näkyä elämässä monella vähemmän ilmeisellä, mutta kuormittavalla tavalla.

Tässä 7 tyypillistä tapaa, joilla trauma voi oireilla arkielämässä:

1. Haasteet ihmissuhteissa. Lapsuusajan turvattomat kiintymyssuhteet jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat siihen, millaista on myöhemmällä iällä muodostaa intiimi ja turvallinen parisuhde. Myös muissa läheisissä ihmissuhteissa tunnehaavat voivat ilmetä monin tavoin kuten vaikeutena luottaa toiseen ihmiseen, kyvyttömyytenä tunnistaa omia rajojaan tai tarpeitaan, hallita omaa käytöstään tai ottaa vastuu itsestään ja omista tunteistaan.

Vaikka lapsuudessa opittua kiintymysuhdemallia ei saa tekemättömäksi, turvallisessa ihmissuhteessa on mahdollisuus harjoitella tunnistamaan omia reaktioitaan ja toimimaan uudella tavalla.

2. Heikentynyt kehoyhteys. Trauma heikentää yhteyttä kehollisiin tuntemuksiimme ja sitä kautta tunteisiimme ja tarpeisiimme. Yhteydettömyys omaan kehoon voi näkyä muun muassa syömishäiriöinä, liikunta-addiktiona, kielteisenä kehonkuvana tai jatkuvana omien rajojen ylittämisenä ja uupumisena. Näistä aiheista olemme kirjoittaneet Emmi Ohraniemen  kanssa kirjassamme Kotona kehossa.

Kehon merkitystä traumasta toipumisessa ymmärretään koko ajan enemmän ja moni uusi terapiasuuntaus on ottanut kehollisuuden yhdeksi toipumisen kulmakiveksi.

3. Omien tarpeiden ja tunteiden vähättely. Kun yhteys kehollisiin viesteihin on heikentynyt, on vaikea tunnistaa, mitä on milloinkin vailla. Menneisyyden tunnehaavat saattavat myös johtaa siihen, että omia tarpeita ei osaa arvostaa. Jos on jo pienenä tottunut siihen, että muiden tunteet ja tarpeet ovat tärkeimpiä kuin omat eikä ole saanut osakseen tarvittavaa huomiota ja huolenpitoa, voi olla pitkä matka oppia arvostamaan itseään.

Tiedostamalla oman käyttäytymisensä yhteyden menneisyyden satuttaviin kokemuksiin, voi alkaa hiljalleen muuttaa uskomuksiaan ja eheyttää suhdetta itseensä. Usein tähän tarvitaan myös luotettavan ihmisen kuten terapeutin apua. Myös terapeuttisten menetelemien kuten kirjoittamisen avulla voi päästä käsiksi syvimpiin uskomuksiinsa ja alkaa kirjoittamaan tarinaansa uusiksi.

4. Vaikeus hellittää. Käsittelemätön trauma voi ilmetä kehollisesti muun muassa vaihtelevina yli- ja alivireystiloina tai kroonisena stressinä. Jos on tottunut siihen, että keho on jatkuvasti ylikierroksilla, voi hellittäminen tuntua pelottavalta. Lepäämisen ja rauhoittumisen sijaan on helpompaa pitää yllä hermoston kierroksia keinolla millä hyvänsä kuten jatkuvalla työnteolla tai muilla ärsykkeillä.

Hermostoa rauhoittavista harjoituksista kuten joogasta ja meditaatiosta voi löytää apua arjen rauhoittumiseen. Pitkittyneiden oireiden kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, vaan hakeutua osaavan terapeutin puoleen.

5. Itsensä pienentäminen. Syvä tunnehaava toimii suojamekanismin tavoin. Se voi tiedostamattomasti saada sinut välttelemään kokemuksia tai tilanteita, joissa saatat joutua muiden ihmisten hylkäämäksi, kokea, ettei sinua hyväksytä tai ettet ole turvassa. Pelko ja häpeä voivat jähmettää sinut paikoilleen ja estää sinua ottamasta tärkeitä askeleita elämässäsi. Myös masennus ja ahdistus voivat olla merkkejä siitä, että jokin sisälläsi haluaisi tulla nähdyksi. Ethän jää niiden kanssa yksin.

6. Haitallisten toimintamallien ja kaavojen toistaminen. Käsittelemätön trauma saattaa johtaa toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin kuten vahingollisiin parisuhteisiin ja toistuviin loppuun palamisiin. Vaikka itsestä voi tuntua, että asiat vain tapahtuvat sinulle, on taustalla monesti käyttäytymismalleja ja uskomuksia, jotka kietoutuvat menneisyyden tunnehaavoihin. Vasta kun haavat tulevat päivän valoon ja saavat tarvitsemansa huomion, voi paraneminen – ja toisin toimiminen alkaa.

Uusien tapojen opettelu vaatii usein paitsi uskomusten myös omien syvimpien arvojen tarkastelua. Tällä matkalla on hyvä olla itselleen armollinen ja hyväksyä, että tietyt asiat tulevat kohdattaviksi niin monta kertaa kuin on tarpeen.

7. Fyysiset oireet. Joskus emotionaaliset tunnehaavat oireilevat ennen kaikkea fyysisesti. Käsittelemätön trauma voi altistaa erilaisille sairauksille, lihasjännityksille ja kroonisille kivuille. Kivun kautta keho saattaa yrittää kertoa jostakin syvemmästä, mitä kannat yhä mukanasi. Otathan siis kehosi viestit todesta.

Trauma voi ilmetä myös monella muulla tavalla. Yllä olevan listan ei ole tarkoitus olla kaiken kattava, vaan avata hieman siitä, kuinka tavallisista, kokonaisvaltaisista ja samalla inhimillisistä asioista on kyse. Suurin osa meistä kamppailee elämänsä samankaltaisten haasteiden kanssa.

Vaikka omassa elämässä ei olisi ollut syvät jäljet jättävää traumaattista kokemusta, ymmärrys traumasta voi auttaa meistä jokaista tutkimaan omia kehollisia tuntemuksia, tunteita, reagointi- ja käyttäytymismallejaan syvemmin. Ja ehkä sitä kautta  ymmärtämään myös toista ihmistä paremmin.

Etusivu

 

 

Опубликовано — Оставить комментарий

Hyvinkin pieni määrä liikuntaa voi helpottaa masennusoireita.

Vain 20 minuuttia liikuntaa voi helpottaa masennusoireita - MTVuutiset.fiVain 20 minuuttia liikuntaa päivittäin voi helpottaa kroonisen masennuksen oireita, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.

Lyhyet liikuntahetket helpottavat kroonisen masennuksen oireita niillä potilailla, joilla on diagnosoitu myös toinen perussairaus kuten diabetes, sydänsairaus tai krooninen kiputila, selvitti JAMA Network Open -sivustolla julkaistu tutkimus.

Tutkimus seurasi kymmenen vuoden ajan yli 4 000 irlantilaisaikuista, joiden keski-ikä oli 61 vuotta, kertoo New York Post.

Tutkimukseen osallistujat valittiin irlantilaisesta ikääntymisen vaikutuksia selvittävästä pitkittäistutkimuksesta, ja tutkijat arvioivat heitä kahden vuoden välein.

Potilaat vastasivat kyselyihin, jotka keskittyivät fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntatasoon ennen kuin heidän masennusoireita arvioitiin.

Potilaat, joilla oli vakavia oireita ja jotka olivat kärsineet vakavasta masennusjaksosta viimeisen 12 kuukauden aikana luokiteltiin tutkimuksessa vakavaa masennusta sairastaviksi.

20 minuuttia päivässä, viitenä päivänä viikossa riittää

Tutkimuksessa selvisi, että 20 minuuttia liikuntaa viitenä päivänä viikossa vähensi masennusoireita 16 prosentilla verrattuna heihin, jotka eivät harrastaneet liikuntaa.

Tämä tulos päti kuitenkin vain niihin masennuspotilaisiin, joilla oli diagnosoitu jokin masennukseen yhteydessä oleva sairaus kuten diabetes, sydänsairaus tai kipusairaus.

Sen sijaan heille, joilla masennus oli ainoa diagnoosi, 20 minuuttia liikuntaa viitenä päivänä viikossa ei riittänyt helpottamaan oireita. Heillä oireet helpottivat vain, jos he treenasivat kohtalaisella tai kovalla voimakkuudella kahden tunnin ajan päivässä.

Liikunnan positiivisista vaikutuksista huolimatta potilaiden masennustaso nousi vuosikymmenen aikana kahdeksasta kymmeneen prosenttiin ja masennuslääkkeiden käyttö nousi kuudesta kymmeneen prosenttiin.

Myös harrastetun liikunnan määrä laski tutkimusotannassa vuosikymmenen aikana noin kymmenellä prosentilla.

Liikunnan masennusoireita helpottavat vaikutukset eivät tule yllätyksenä kenellekään, mutta tietoa siitä, kuinka paljon liikuntaa tulisi harrastaa masennusoireiden helpottamiseksi ei ole aiemmin määritelty, kertoo New York Post.

https://www.mtvuutiset.fi/

https://www.mtvuutiset.fi/

Опубликовано — Оставить комментарий

Emme siedä epävarmuutta, ja siksi meitä ahdistaa.

psykoterapeutti Emilia KujalaKun vatvomme huolia mielessämme, syntyy illuusio, että teemme niille jotain. Todellisuudessa vain lietsomme itsemme ahdistuneempaan tilaan, Kujala kirjoittaa.

Tiedätkö ihmisen joka pelkää vääriä valintoja niin paljon, ettei lopulta osaa valita mitään?

Entä onko lähipiirissäsi joku, joka tarkistelee ja varmistelee asioita tai käyttää valtavan paljon aikaa esimerkiksi esitelmän valmisteluun? Tai tuleeko mieleesi ketään, kuka haluaa tietää mahdollisimman tarkasti vaikkapa tulevan viikonlopun ohjelman tai reitin lentokentältä hotellille lomamatkalla? Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: Allergisuus epävarmuudelle.

2020-luku on käynnistynyt sellaisella rytinällä, ettei kenellekään liene jäänyt epäselväksi, miten epävarmoja aikoja elämme. Tarkemmin ajatellen pandemioiden, sotien, ilmasto- tai talouskriisin tuottama epävarmuus kertoo jotain olennaista elämän luonteesta: Epävarmuus on varmuutta tavanomaisempi asioiden tila.

Mikään määrä tarkistelua tai valmistautumista ei takaa sitä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.

En keksi kovinkaan montaa asiaa ihmiselämässä, jotka loppujen lopuksi olisivat varmoja. Mieleeni tulee vain yksi jokseenkin varmana pitämäni asia. Me kaikki kuolemme joskus.

Huolimatta siitä, miten tavallista epävarmuus on, suhtaudumme siihen usein niin kuin se olisi epätavallista. Pidämme epävarmuutta väliaikaisena poikkeustilana, jonka otteesta on pyristeltävä takaisin varmuuteen mahdollisimman nopeasti. Se johtunee siitä, että epävarmuus tuntuu ikävältä.

On ymmärrettävää kaivata varmuutta ja hallinnan kokemusta. Joskus käy kuitenkin niin, että keinot, joilla kontrollia tavoittelemme, toimivat vain hetkellisesti. Mikään määrä tarkistelua tai valmistautumista ei takaa sitä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Tavoittelemme hallinnan kokemusta myös tietoa etsimällä. Internetin aikakaudella sen voisi kuvitella olevan helppoa. Psykoterapeutin työssäni olen kuitenkin huomannut tiedon olevan kaksiteräinen miekka. Tieto voi lisätä hallinnan kokemusta, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että emme voi vaikuttaa kaikkeen.

Kun vatvomme huolia mielessämme, syntyy illuusio siitä, että teemme niille jotain.

Oman epävarmuusallergiani historia on pitkä ja tulevaisuuskin todennäköisesti vaiherikas. Esimerkkinä kerrottakoon seuraava.

Keväällä 2021 raskaaksi tulemista yrittäessäni koetin jatkuvasti tulkita kehoni merkkejä siitä, olenko raskaana vai en. Internet on pullollaan juttuja, joiden merkit siitä, että olet raskaana, saattoi yhdessä hetkessä tulkita raskaudeksi ja seuraavassa pieruksi.

Kun raastava epävarmuus vaihtui eräänä aamuna positiiviseen raskaustestiin, huokaisin helpotuksesta — mutta vain hetkeksi. Epävarmuus palasi jo samana iltana. Saattoihan olla, etten enää ollut raskaana, mutta en vain tiennyt sitä.

Seuraava epävarmuuden aihe oli, liikkuuko vauva. Raskausviikkojen karttuessa aloin pohtia, milloin on synnytyksen aika ja mistä sen huomaa. Viisi merkkiä lähestyvästä synnytyksestä täyttyivät noin kahden kuukauden ajan.

Lapsen synnyttyä huolehdin tietenkin, mistä tietää, onko vauvalla kaikki hyvin. Hengittääkö se? Hengittääkö se edelleen?

Varmistuksen hakeminen on loputon kierre, joka ei johda mihinkään. Olen taipuvainen ajattelemaan, että huolten ja epävarmuuksien syy elämässä vaihtelee, mutta määrä pysyy jokseenkin samana.

Allergisuus epävarmuudelle on yksi syy siihen, miksi niin monia meistä nykypäivänä ahdistaa.

Murehtiminen puolestaan on ahdistuksen polttoainetta. Kun vatvomme huolia mielessämme, syntyy illuusio siitä, että teemme niille jotain. Todellisuudessa vain lietsomme itsemme ahdistuneempaan tilaan.

On olemassa huolia, joihin voi löytää ratkaisun pohdiskelemalla. Jos esimerkiksi kuluvan viikon työmäärä ahdistaa, voi pohtia erilaisia tapoja järjestellä työtehtäviä ja ehkä delegoidakin jotain jollekin toiselle. Jos huolena taas on saako hakemansa työpaikan tai mokaako esitelmässä, ei auta kuin hyväksyä epävarmuus.

Hyväksyminen ja pitäminen ovat kaksi eri asiaa. Voimme hyväksyä asioita, joista emme pidä. Jos kyse on asiasta, johon emme voi vaikuttaa, hyväksyminen kannattaa.

Muiden allergioiden tavoin, siedätyshoito voi helpottaa myös allergiaa epävarmuudelle. Se käy kulkemalla epävarmuutta kohti, eikä sitä karkuun. Siinäpä vasta tärkeä mielenterveys- ja tulevaisuustaito.

Emilia Kujala

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja ihminen, joka pitää siitä, että kaikki on hallinnassa.

https://yle.fi/