Äidin raskaudenaikainen mielenterveys on yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Äitien mielenterveyden pulmat on tärkeä tunnistaa ja tarjota apua mahdollisimman varhain ja jo silloin kun vauvaa odotetaan. Riittävän varhain ja pitkään saatu apu turvaa vauvan kehitystä ja antaa perheelle voimia odotukseen. Ensi- ja turvakotien liiton palveluissa saa apua ympäri Suomea. Kuopion ensikotiyhdistyksen päiväryhmässä tuettiin vuonna 2019 17 perhettä ja Baby Blues työstä sai apua 63 perhettä. Heistä 19 oli vauvaa odottavia perheitä.
Raskaudenaikaista masennusoireilua todetaan jopa viidesosalla odottavista äideistä ja synnytysmasennusta tavataan 10-20 prosentilla äideistä. Myös vauvaa odottavista ja pienen vauvan isistä noin 10 prosenttia kärsii masennuksesta. Isän masennusoireet vaikuttavat lapseen äidin kautta. Sekä äitien että isien masennusoireet ovat suhteellisen pitkäkestoisia loppuraskaudesta lapsen toiseen elinvuoteen saakka ja toisen vanhemman masennus lisää riskiä myös toisen masentuneisuudelle. Usein masennukseen liittyy myös ahdistuneisuusoireita.
Kuka tahansa voi sairastua masennukseen raskausaikana. Keskeisiä riskitekijöitä masennukselle altistumiselle ovat sosiaalisen tukiverkoston puute ja ei toivottu –raskaus. Raskaana alkanut masennusoireilu jatkuu hoitamattomana yleensä synnytyksen jälkeenkin ja on yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen ongelmiin, mutta myös lapsen myöhempään sosiaalisten ja tunnetaitojen kehitykseen.
− Masentunut tai uupunut vanhempi ei jaksa iloita vauvasta eikä pysty vastaamaan vauvan viesteihin, kertoo Tanja Henttonen, Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön asiantuntija.
− Vauva tarvitsee vanhemman hellää kosketusta ja syliä jo aivojen kehityksen kannalta. Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa voi häiriintyä, jos vanhemmalla on syvää masennusta, voimakasta ahdistuneisuutta tai muita hankalia psyykkisiä oireita. Odotus ja ensimmäinen elinvuosi on elämän merkittävin kehitysvaihe ja siksi masennuksen viiveetön hoito jo raskausaikana on erityisen tärkeää.
Jotta vanhempia voidaan hoitaa, oireilu tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Raskauteen liitetään paljon positiivisia mielikuvia ja odotuksia, jolloin alakuloisesta mielialasta voi olla vaikea puhua. Masennuksen ja muidenkin mielenterveysongelmien tunnistamista ja avun hakemista vaikeuttaa niihin usein liittyvä häpeän leima. Vanhemmat saattavat myös kokea, että stressi, ahdistuneisuus ja masennus kuuluvat normaaliin vanhemmuuteen.
− Jatkuvasti surullinen, itkuinen tai ärtynyt ja toivoton olo ei kuulu normaaliin vauva-aikaan. Myös se, että vauva tuntuu jatkuvasti vieraalta ja herättää lähes yksinomaan negatiivisia tunteita, voi olla merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, Henttonen muistuttaa.
Vanhemmat voivat myös pelätä lastensuojelutoimenpiteitä, eivätkä siksi kerro avoimesti tilanteestaan. Masennusoireista tulisi kuitenkin pystyä puhumaan ääneen ja perheille olisi oltava myös apua tarjolla niin, että apua konkreettisesti saa silloin, kun oireita kartoitetaan.
Lapsi voi paremmin, kun vanhemmat saavat apua
Jos vanhempien mielenterveysoireisiin saadaan apua, myös lapsi alkaa voimaan paremmin. Tästä on paljon tutkimusnäyttöä niin masennuksen kuin ahdistuksenkin osalta. Erityisesti tämä korostuu odottavien vanhempien kohdalla. Masentunut tai muutoin huonosti voiva vanhempi ei jaksa hoitaa vauvaa sensitiivisesti. Vauva tarvitsee jo aivojen kehityksenkin näkökulmasta riittävää aikuisen läsnäoloa, vuorovaikutusta ja ennakoitavuutta.
− Kuopion ensikotiyhdistys on tukenut vauvaperheitä yli 20 vuotta. Viime vuosina on vahvistunut odottavien perheiden auttaminen ja tuen tarjoaminen, kun vauvalla on unipulmia. Tarjoamme mm. perhevalmennusta koko Pohjois-Savon alueella etäyhteyksin. Tänä vuonna aloitimme univalmennusryhmät Kuopiossa, Varkaudessa ja Siilinjärvellä, kertoo Pirjo Pehkonen, Kuopion ensikotiyhdistyksen toiminnanjohtaja.
Chat ja verkkoapua tehostettiin koronapandemiasta johtuvien poikkeusolojen aikaan. Nyt chatissä on ammattilainen paikalla päivittäin. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten yhteinen chat auttaa yhdistyksen verkkosivuilla päivittäin ja usein pienelläkin tuella on jo iso vaikutus.
− Vertaisuudella on valtava voima. Se toteutuu päiväryhmässä, odottajan olohuoneessa, Baby Blues -ryhmissä ja vauvaperhekahvilassa. Usein vertaistuki koetaan kaikkein tärkeimmäksi avuksi esimerkiksi päiväryhmä Kehrävässä. Erään äidin palaute päiväryhmässä kuvaa tätä hyvin: ”Aamulla lähtiessä ahdisti niin, ettei mitään järkeä… ja nyt tässä istutaan ja nauretaan yhdessä.”
Baby blues -toiminnasta vanhemmat saavat puhelimitse tai tarvittaessa kasvokkain apua, kun mieli on maassa, vauva ei nuku tai on kovasti itkuinen. Päiväryhmässä luodaan ammattilaisten tuella toimiva arki ja harjoitellaan vauvan hoitoa ja vahvistetaan vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Vanhempi voi osallistua Päiväryhmä -toimintaan kahdesta kolmeen päivään viikossa yhdessä toisten vanhempien kanssa.
− Yhteistyö on tiivistä toimintaansa aloittavien perhekeskusten kanssa. Jos riittävää tukea ei löydy yhdistyksen palveluista, etsimme perheen kanssa yhdessä sopivan ratkaisun julkisen puolen palveluista tai muilta perheitä auttavilta toimijoilta, Pehkonen kertoo.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä ensikoteja on 10 ympäri Suomea. Ensikodista perhe saa apua ympärivuorokautisesti, kun kotona asuminen vauvan kanssa ei onnistu ja tuen tarve on suuri.
Vauvafoorumi 2020 – Vauvaperheet ja mielenterveys
Vauvafoorumi 2020 kokoaa 11.-12.11 lähes 250 vauvatyön ammattilaista valtakunnalliseen koulutustapahtumaan verkossa. Vauvafoorumissa ammattilaiset saavat uusia työvälineitä erityistä tukea tarvitsevien vauvaperheiden tunnistamiseen ja heidän kanssaan työskentelyyn. Foorumissa julkaistaan myös uusi Vauvatyötä haastavissa perhetilanteissa -käsikirja.
Lisätietoja:
Tanja Henttonen
asiantuntija, vaativa vauvatyö, Ensi- ja turvakotien liitto
p. 0400 225 583
Tytti Lintunen
avopalvelupäällikkö, Kuopion ensikotiyhdistys
p. 044 369 7209
ensijaturvakotienliitto.fi
Метка: suomi
12 шагов с человеческим лицом.
В рубрику Лекции о депрессии
Анонимные Депрессивные — это 12 шаговое сообщество выздоравливающих от депрессии.
Ольга Ю. (Хельсинки) «12 шагов с человеческим лицом». ДА «Баланс» 15 ноября 2020 г.
Программа 12 шагов, Хельсинки.
"Tuntuu, että apua saa vain, jos uhkaa tappaa itsensä".
«Tuntuu, että apua saa vain, jos uhkaa tappaa itsensä», sanoo yli 40 hakemusta eri terapeuteille kirjoittanut nainen – hoitoon on yhä vaikea päästä, eikä terapiatakuu etene
Terapiatakuu pitäisi käsitellä ja ottaa käyttöön pikaisesti, mielenterveysjärjestöt vaativat.
Avioero. Romahdus. Masennus.
– Kaikki haasteet tulivat hoidettavaksi kerralla, kertoo Helinä Laajalahti neljän vuoden takaisesta elämäntilanteestaan.
Oli aika hakea apua.
Tuosta hetkestä on neljä vuotta aikaa. Silloin helsinkiläinen yksinyrittäjä pyysi ensimmäistä kertaa apua terveyskeskuksesta.
Hän pääsi psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Lähete jatkohoitoon eli erikoislääkärille tuli kuitenkin bumerangina takaisin.
Apua ei siis herunut, lääkkeitä toki annettiin. Kaksi vuotta kului jotenkuten.
– Viime talvena tuli uusi romahdus ja aloin soutaa niin syvissä vesissä, että päätin hakea uudestaan apua.
Apua ei herunut edelleenkään: Uusi hakemus erikoissairaanhoitoon lähetettiin. Sekin hylättiin, vaikka Laajalahdella oli diagnosoitu keskivaikea masennus.
– Mielenterveysasioissa tuntuu, että apua saa vain, jos uhkaa tappaa itsensä. Vaikka kotona olisi pelkkä itkevä mytty, eikä pääsisi sängystä ylös, niin ei saa välttämättä apua, jos näyttää vastaanotolla liian terveeltä ja käyttäytyy ihmisten ilmoilla normaalisti, Laajalahti sanoo.
Terveyskeskuksen sairaanhoitaja sanoi, että psykiatrin pakeille pääseminen kestäisi joka tapauksessa vuoden. Hän kehotti Laajalahtea menemään omalla kustannuksellaan yksityiselle psykiatrille.
Jos hän saisi b-lausunnon, sen avulla voisi hakea Kelan osin korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa.
Terapeutin etsiminen on potilaan omalla vastuulla
Laajalahti meni yksityiselle psykiatrille, joka diagnosoi masennuksen ja kirjoitti b-lausunnon Kelaan.
Kokenut lääkäri antoi myös arvokkaan neuvon: ala etsiä heti terapeuttia, ennen kuin Kelan päätös edes tulee. Kirjoita ainakin 40 hakemusta, psykiatri totesi.
Vaikka yhteiskunta osallistuu kuntoutuspsykoterapian kustannuksiin, potilaan on itse etsittävä itselleen sopiva terapeutti yksityisiltä markkinoilta.
Laajalahti pitää lääkärin neuvoa hyvänä.
– Ilman sitä olisin varmaan laittanut sähköpostikyselyjä yhden tai kaksi, ja kun ne olisivat tulleet bumerangeina takaisin, olisin lannistunut helpommin.
Terapeutin etsiminen oli kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä terapeutteja ei ole tarpeeksi ja vain harva pystyy ottamaan uusia Kela-asiakkaita. Tämän tiesi Laajalahden lääkäri, ja tämä tiedetään myös Kelassa: etuuspäällikkö Tuula Ahlgren myönsi Ylen jutussa, ettei terapeutteja ole riittävästi.
Tilanne on vaikeutunut entisestään, sillä Kela on keskeyttänyt uusien asiakkaiden ohjaamisen Vastaamoon.
Yli neljäkymmentä hakemusta terapeuteille
Siitä alkoi Helinä Laajalahden monta kuukautta kestävä kirjeenvaihtorumba.
Hän käytti kesänsä terapeuttien etsimiseen netistä ja kysymällä, onko kenelläkään aikaa ottaa häntä vastaan.
– Kirjoitin yhteensä 44 sähköpostia eri terapeuteille.
Vastaus kulki kerta toisensa jälkeen kutakuinkin näin:
«Hei, en voi valitettavasti ottaa uusia psykoterapia-asiakkaita toistaiseksi.»
Saattaa olla, että Laajalahden lisäksi tuhannet muut Kela-asiakkaat lähettelivät samaan aikaan samantapaisia posteja terapeuteille, sillä Kela hyväksyy nykyään jo yli 40 000 kuntoutusterapiahakemusta vuodessa.
Kela-asiakkaita hoitavat terapeutit voivat ottaa vastaan myös muita asiakkaita. Kela-kuntoutujat taistelevat siis samoista terapeuteista kuin omalla rahalla maksavat, jotka voivat hakeutua terapiaan myös ilman diagnoosia mielenterveyshäiriöstä.
– Jos ihminen on niin sairas, että pystyy juuri ja juuri selviytymään töistään ja elämästään, ja sitten hänet pistetään kirjoittelemaan kymmeniä hakemuksia jonnekin, niin kyllä sen toivoisi olevan vähän helpompaa.
Laajalahti kirjoitti aina kerrallaan muutaman hakemuksen, odotti vastaukset ja piti taukoa.
– Välillä aina hengittelin ja ahdistuin lisää, kunnes jaksoin aloittaa taas uudelleen.
Hän sanoo, että helpompaa tietenkin olisi ollut vain soittaa terapeutille ja hoitaa itsensä kuntoon, jos hänellä olisi siihen varaa. Yksi terapiakäynti maksaa noin 100 euroa.
– Kun en ole mikään kauhean rikas, vaan tavallinen ihminen, niin rahaa ei ole kylvää ihan noin vain mihin tahansa.
Kela-korvauksenkin jälkeen asiakkaalle jää maksettavaa noin neljäkymmentä euroa käyntikerralta. Laajalahti ajatteli, että koska hän tarvitsee apua pysyäkseen työkykyisenä ja kunnossa, rahat on järjestettävä.
– Ajattelin, että keittelen sitten vaikka makaronia.
Maailmaa uhkaa mielenterveyspommi – terapiatakuu Suomeen?
Helinä Laajalahden ponnistelut avun saamiseksi ovat monelle tuttuja.
Apua tarvitsevien ahdinko ja terapeuttipula ovat vaivanneet Suomea jo pitkään. Koronan pelätään pahentavan mielenterveysongelmia ja vaikeuttavan hoitoon pääsyä entisestään. Myös Vastaamo-skandaali on lisännyt ahdinkoa entisestään.
Ratkaisuksi ongelmaan mielenterveysjärjestöt vaativat nyt hallitusta käsittelemään ja ottamaan pikaisesti käyttöön (siirryt toiseen palveluun) jo vuosi sitten eduskunnalle luovutetun kansalaisaloitteen niin sanotusta terapiatakuusta.
Terapiatakuun (siirryt toiseen palveluun) tarkoitus on taata kaikille ihmisille nopea hoitoon pääsy julkisessa terveydenhuollossa lompakon paksuuteen tai statukseen katsomatta.
Terapiatakuu pitää ottaa käyttöön nyt tai ei koskaan, mielenterveysjärjestöt sanovat.
– Tilanne on vakava, sanoo hankepäällikkö Turkka Sinisalo Mielenterveyspoolista, joka on mielenterveysalan toimijoiden verkosto. (siirryt toiseen palveluun)
Myös Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut koronapandemian seurauksena maailmanlaajuisesta mielenterveyspommista, jonka ehkäisemiseksi valtioiden (siirryt toiseen palveluun) tulee huolehtia siitä, että kansalaiset saavat ajoissa apua ja pääsevät nopeasti hoitoon.
Jo ennen koronaa vuosittain 800 000 ihmistä teki itsemurhan koko maailmassa. Suomessa itsemurhat lisääntyivät jo koronakeväänä.
– Kriisin jäljet voivat näkyä yhteiskunnassa pitkään, jos näihin ongelmiin ei nyt puututa ajoissa, hankepäällikkö Sinisalo sanoo.
Terapiatakuun mukaan apua mielenterveysongelmiin hakevalle pitäisi vastata kolmen päivän kuluessa ja hoitoon pitäisi päästä kuukauden sisällä ilman erikoislääkärin diagnoosia. Psykoterapiaa tai muuta psykososiaalista hoitoa pitäisi saada terveyskeskuksissa, ja sen pitäisi olla ilmaista.
Hoitoon pitäisi päästä kaikkien, eli myös niiden, joilla ei ole rahaa maksaa kallista terapiaa.
– Nyt esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääseminen voi kestää puolesta vuodesta vuoteen, sanoo hankepäällikkö Turkka Sinisalo.
Nopea apu säästäisi rahaa ja terapeutteja riittäisi kaikille
Kansalaisaloitetta käsiteltiin alkuvuodesta (siirryt toiseen palveluun) ministeriössä. Tuolloin päätettiin, että hallitus pohtii terapiatakuuta samassa yhteydessä, kun se valmistelee kaikkea perusterveydenhuoltoa koskevaa hoitotakuuta. Sen mukaan perusterveydenhoitoon pitäisi päästä nykyisen kuukauden sijaan seitsemässä päivässä.
Hoitotakuun käsittely on kuitenkin viivästynyt. Mielenterveysjärjestöt pelkäävät nyt, että terapiatakuun käsittely lykkääntyy ja jää koronan ja soteuudistuksen jalkoihin.
– Terapiatakuu on käsiteltävä ja toteutettava muuta hoitotakuuta aikaisemmin, jos hoitotakuuta ei käsitellä tämän vuoden puolella, Sinisalo sanoo.
Kansalaisaloitteessa vaaditaan myös rahoitusta sille, että terveyskeskuksiin koulutettaisiin ja hankittaisiin lisää terapeutteja sekä alettaisiin tarjota muun muassa lyhytterapiaa.
Laskelmien mukaan terapeutteja riittäisi kaikille tarvitseville täydennyskoulutuksella. Nopea apu säästäisi myös rahaa ja lyhentäisi terapian kestoa.
– Terapiatakuun avulla saisi vaikuttavaa hoitoa, myös psykoterapiaa niin, että ei jäädä odottelemaan ongelmien tai häiriöiden kroonistumista, Suomen Mielenterveys ry:n johtaja Outi Ruishalme sanoo.
Mielenterveysala on jo ennen terapiatakuuta ehdottanut terapiapulaan ratkaisuksi psykoterapiakoulutuksen maksuttomuutta. (siirryt toiseen palveluun)
– Psykoterapeuttikoulutuksen pitäisi tulla osaksi julkista koulutusjärjestelmää ilmaiseksi kuten muukin yliopistokoulutus. Psykoterapeutiksi opiskeleminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja, Ruishalme sanoo.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ei näytä vihreää valoa mielenterveysjärjestöjen vaatimukseen, että terapiatakuualoite käsiteltäisiin ennen hoitotakuu-uudistusta.
Hoitotakuun valmistelutyö etenee, mutta ministeri myöntää koronapandemian vaikuttaneen sen aikatauluun. Luonnos kuitenkin lähetetään lausuntokierrokselle mahdollisimman pian.
Kiuru toteaa sähköpostivastauksessaan, että koronapandemian pitkittyminen ja Vastaamon tietomurto saattavat lisätä terapiapalvelujen tarvetta.
– Tilannetta on seurattava tarkkaan. Suomessa on jo varsin hyvät mahdollisuudet saada apua tukea antavien keskustelujen, omahoito-ohjelmien ja sähköisten, niin sanottujen nettiterapioiden avulla. Perusterveydenhuollon kautta saatavia lyhyitä terapioita ja interventioita tarvitaan kuitenkin lisää.
Helinä Laajalahti toivoo, että ihminen otettaisiin tosissaan jo terveyskeskuskessa, eikä avun saamista sälytettäsi potilaan vastuulle. Matti Myller / Yle
Neljän vuotta avunpyynnöstä: «Terapia ei ole luksuspalvelua, vaan hoitoa»
Muutaman kuukauden sähköpostirumban tuloksena Helinä Laajalahti sai vastuksen eräältä terapeutilta, joka kertoi, että hänellä on mahdollisuus ottaa syksyllä uusia Kela-asiakkaita. Hän sai sovittua tutustumiskäynnin, joka piti maksaa itse.
Laajalahti päätti aloittaa terapian. Mistä hän tiesi, että terapeutti oli hänelle sopiva?
– Siitä, että hän otti minut ylipäätään vastaan, hän naurahtaa.
Vaikka Kelan kuntoutusterapia ei Kelan virallisen määritelmän mukaan ole sairauden hoitoa, Laajalahdelle se ainakin on sitä, koska muuta ei ollut tarjolla.
– En minä pidä pään sisäisten asioiden tonkimista mitenkään hauskana ajanvietteenä tai luksuspalveluna. Jos haluaisin vain jutustella, voisinhan minä viettää aikaa ystävieni kanssa, hän sanoo.
Vaikka avun saamiseen kesti neljä vuotta, Laajalahti on helpottunut siitä, että terapeutti löytyi suhteellisen nopeasti, alle puolessa vuodessa, vieläpä juuri ennen Vastaamo-kohua.
Laajalahti ei osaa vielä sanoa millaista apua terapiasta on, mutta sen hän sanoo, että hoitoa olisi pitänyt saada aiemmin.
– En olisi ehkä pudonnut niin syviin vesiin, jos olisin saanut tämän prosessin omassa päässäni käyntiin aiemmin, hän pohtii nyt.
