Метка: преодоление

Lähihoitaja Piia Vinkki toivoo, että avoin keskustelu työuupumuksesta auttaa ymmärtämään ilmiötä paremmin ja puuttumaan ennalta kuormittaviin olosuhteisiin.
Uniongelmat alkoivat kaksi ja puoli vuotta sitten. Piia Vinkki, 37, oli aina ollut hyvä nukkumaan, eikä vuorotyö ollut aikaisemmin vaikuttanut työstä palautumiseen. Yhtäkkiä hän alkoi heräillä keskellä yötä, ja heräämisen jälkeen työasiat alkoivat pyöriä mielessä niin, ettei uni enää palannut.
Se oli Piialle ensimmäinen merkki siitä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Oireita tuli lisää, mutta Piia ei osannut puuttua tilanteeseen, koska ei oikein itsekään ymmärtänyt, mikä oli vialla.
Muisti alkoi pätkiä ja keskittyminen töihin oli vaikeaa, eikä Piia enää kyennyt nauttimaan työstä, joka ennen oli tuntunut merkityksellistä.
– Aikaisemmin helpot työrutiinit alkoivat tuntua haastavilta ja niiden tekemiseen kului enemmän aikaa. Aloin lopulta epäillä omia kykyjäni, hän kertoo.
Kuulostaa tyypilliseltä työuupumuksen kokeneen ihmisen sairauskertomukselta, sanoo Työterveyslaitoksen psykologi Tiina Koivisto.
– Väsymys ja uniongelmat ovat usein työuupumuksen ensimmäiset merkit. Heräät väsyneenä, vaikka olisit nukkunut pitkään tai sinun on vaikea nukahtaa tai nukahdat ja heräät jo aamuyöllä saamatta enää unen päästä kiinni.
Väsymyksen lisäksi työstään uupunut ihminen voi kyynistyä ja alkaa suorittaa työtä mekaanisen kaavamaisesti. Samalla ammatillinen itsetunto heikkenee.
– Työntekijä kokee, ettei hänen tekemänsä työ ole enää mielekästä ja ettei hänestä ole mihinkään.
Tyypillistä on myös tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn heikkeneminen.
Monilla uupumukseen liittyy kehollisia oireita, esimerkiksi vatsakipua, päänsärkyä tai flunssakierrettä. Lopulta niin kävi myös Piialle, uupumus alkoi oireilla myös fyysisesti.
Häneltä kesti kuitenkin monta kuukautta myöntää itselleen, että ei enää jaksanut. Lopulta Piia jäi sairauslomalle vaikean työuupumuksen takia.
 

Työntekijällä on oikeus saada tukea työssä jaksamiseen

Työuupumuksesta toipuminen vie kuukausia, vaikeasta työuupumuksesta jopa vuosia. Tutkimusten mukaan se altistaa sairauksille, etenkin mielenterveysongelmille, ja voi muuttaa aivojen toimintaa pysyvästi. Hoitamattomana työuupumus voi johtaa jopa työkyvyttömyyteen.
Vakavista seurauksista huolimatta työuupumus ei ole lääketieteellinen diagnoosi eikä se oikeuta Kelan maksamaan sairauspäivärahaan tai velvoita työnantajaa maksamaan sairausajan palkkaa. Siksi työuupumuksesta johtuvan sairausloman perusteeksi kirjataan usein esimerkiksi masennus.
Tiina Koivisto määrittelee työuupumuksen häiriöksi, joka johtuu pitkittyneestä työstressistä ja joka kuluttaa ihmisen psyykkisiä voimavaroja.
Työuupumus on siis reagointia työssä vallitseviin, kuormittaviin oloihin, ja ihannetapauksessa tilanteeseen puututaan työpaikalla hyvissä ajoin.
– Jokaisessa työpaikassa on oltava työkyvyn varhaisen tuen malli, jossa kuvataan, millaisilla toimilla työpaikalla edistetään työkykyä ja ehkäistään työkyvyn heikkenemistä. Sen mukaan on hyvä toimia.
Koivisto muistuttaa, että työnantajalla on viime kädessä vastuu huolehtia siitä, ettei työ aiheuta vaaraa terveydelle.
– Kuormittunut työntekijä kannattaa ohjata työterveyshuoltoon, hän neuvoo.
Niin alkoi myös Piia Vinkin toipuminen. Hän kertoo, että työterveyshuollossa ja työpaikalla hänen tilanteeseensa suhtauduttiin vakavasti. Oma esimies on aidosti ollut kiinnostunut Piian voinnista koko sairausloman ajan.
– Esimiehen kanssa on luottamukselliset välit. Hän on kannustanut ja tukenut minua koko ajan, Piia kehuu.
Usein käy niin, että tunnollinen ihminen hoitaa työnsä viimeiseen saakka ja tilanne ehtii edetä vakavaksi ennen kuin työpaikalla osataan kiinnittää asiaan huomiota. Voi käydä myös niin, että uupunut ihminen huomaa oman tilanteensa viimeisenä.
– Ihminen sopeutuu itselleen epäsuotuisiin tilanteisiin varsin nopeasti ja jaksaa sinnitellä yllättävän pitkään. Uupumuksen oireista tulee uusi normaali tila, Piia kuvailee.
 

Sairastaminen ei ole suorittamista

Sairauslomalle jääminen ei ollut helppoa työorientoituneelle ja tunnolliselle työntekijälle.
– Ei ole helppo olla vain, kun on tottunut toimimalla edistämään asioita, ei olemaan paikallaan, Piia Vinkki huokaisee.
Alussa sairausloma tuntuikin velvollisuudelta.
– Ensimmäiset kuukaudet yritin urheilla ja kehittää samalla itseäni, kävin lenkillä aamulla ja illalla ja kuuntelin samalla äänikirjoja.
Piian keho ylikuormittui, mistä seurasi lisää fyysisiä oireita. Kuitenkin vasta vakavat rytmihäiriöt keskeyttivät sairausloman suorittamisen ja saivat Piian kuuntelemaan omaa vointiaan.
Nyt Piia on ollut työuupumuksen takia pois töistä vähän yli vuoden. Vuoteen mahtuu parempia jaksoja mutta myös hetkiä, jolloin oireet ovat palanneet. Se kuuluu toipumisprosessiin. Silloin Piia on tehnyt itselle mielekkäitä asioita, kävellyt metsässä tai joogannut.
– Vähitellen elämään on alkanut tulla valoa ja uusia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, Piia sanoo nyt.
Yksi suunnitelmista liittyy työuupuneiden vertaistukeen. Piia kertoo löytäneensä verkosta paljon tietoa työuupumuksesta, mutta ei yhtään sellaista paikkaa, jossa olisi voinut puhua asiasta saman asian eläneiden kanssa kasvotusten.
– Omassa lähipiirissä ei ole muita työuupumuksen läpi käyneitä ihmisiä, ja koin olevani yksin sen kanssa. Halusin tavata ja keskustella ihmisten kanssa, jotka oman kokemuksen ymmärtävät, miltä se tuntuu ja näkyy arjessa.
Koska sopivaa kohtaamispaikkaa ei ollut, Piia päätti perustaa sellaisen. Työuupuneiden vertaistukiryhmä on kokoontunut Oulussa viime syksystä alkaen. Hän kertoo, että vertaistukiryhmän perustaminen ja tapaamiset ovat olleet korvaamaton voimavara toipumisessa.
Selväksi on tullut, että ihmiset uupuvat hyvin erilaisilla aloilla ja erilaisissa työtehtävissä. Yhdistäviä tekijöitä ovat Piian mukaan muiden muassa korkea työmoraali, tunnollisuus ja halu tehdä parhaansa töissä.
– Yhteiskunta on nykyään vaativa. Pitää olla tehokas ja samalla kehittää itseään. Vaatimukset ovat kovia riippumatta millä alalla työskentelee. Tunnollinen ihminen haluaa tehdä parhaansa ja se voi aiheuttaa kuormitusta.
Mutta eivätkö tunnolliset työntekijät ole juuri sellaisia, joita työnantajat arvostavat?
Psykologin mukaan tunnollisuus onkin tiettyyn mittaan asti hyvin myönteinen ominaisuus. Se auttaa organisoimaan ja suunnittelemaan tehtäviä.
– Joskus tunnollisuus voi mennä liiallisuuksiin, ja silloin se alkaa haittamaan myös työssä suoriutumista. Siitä pois oppiminen ei ole helppo prosessi, Tiina Koivisto sanoo.
Hänen mukaansa on tärkeä oppia hyväksymään oma epätäydellisyytensä.

Aina ei tarvitse yrittää parastaan.

– Meillä on lupa tuottaa pettymyksiä toisille ja muuttaa mieltämme ja sanoa ei – en pysty, jaksa tai en vain halua. Aina ei tarvitse yrittää parastaan.
 

Uskallusta puhua uupumuksesta

Piia Vinkki toivoo, että työssä jaksamisesta uskallettaisiin puhua avoimemmin. Aikaisemmin hänen oli itsekin vaikea puhua uupumuksesta.
– Nykyään kerron avoimesti kokemuksestani, jos se auttaa muita ymmärtämään uupumista paremmin ja ennaltaehkäisemään muita uupumiselta ja puuttumaan ajoissa asiaan.
Tiina Koiviston mukaan työuupumuksesta puhutaan nykyään jo paljon enemmän ja ymmärrys siitä ilmiönä on kasvanut. Joissain työyhteisöissä voi valitettavasti kuitenkin vielä esiintyä ymmärtämättömyyttä tai ongelman vähättelyä.
– Oma toiveeni on, että työyhteisöt olisivat psykologisesti riittävän turvallisia. Tällöin monenlaisiin vaikeisiin asioihin päästäisiin puuttumaan ajoissa. Tästä olisi hyötyä sekä työnantajalle että työntekijälle.
 

Pysähtyminen toi uutta elämään

Työ voi olla mielekästä ja silti kuormittavaa. Silloin käy helposti niin, ettei huomaa pitää kiinni työn ja vapaa-ajan rajoista.
– Hoitoalalla työn määrä ja vaativuus on kasvanut. Resurssien kiristämisen vuoksi on haastavaa tehdä työtä, jossa minimoidaan ”työvälineet”. Hoitajat joutuvat työskentelemään omien arvojen vastaisesti, mikä käy raskaaksi ja kuormittaa, Piia pohtii.
Psykologin mukaan omien rajojen kohtaaminen voi aiheuttaa häpeää esimerkiksi jos ihminen on kasvanut ympäristössä, jossa heikkous ei ole sallittua.
– On hyvä muistaa, että työuupumus ei ole vain yksilön ongelma vaan ongelma on työn ja työntekijän suhteessa. Voisi ajatella, että ensin uupuva on herkkä ja hälyttää siitä, että työn organisoinnissa on haasteita, Tiina Koivisto sanoo.

Työuupumus ei ole vain yksilön ongelma vaan ongelma on työn ja työntekijän suhteessa.

Työntekijän työuupumukseen puuttuminen on siis tapa estää mahdollisten ongelmien leviäminen laajemmalle.
Piia Vinkki sanoo, että rankat kokemukset ovat tuoneet myös paljon hyvää. Hän haluaa ajatella, että ikävilläkin kokemuksilla on jokin tarkoitus.
Terapeutin avulla Piia on alkanut rakentaa uusia toimintamalleja tukemaan työssä jaksamista ja puuttumista ajoissa kuormittaviin tilanteisiin.
Entiseen työhönsä hän ei aio palata, mutta kun työhön paluu aikanaan koittaa, hän uskoo tuntevansa paremmin oman jaksamisensa rajat.
Työuupuneiden vertaistukiryhmässä hänellä on kolmen muun aktiivin kanssa vireillä toiminnan laajentaminen ja uupuneiden yhdistyksen perustaminen.
Siinäkin tehtävässä lähihoitajan osaamisesta on hyötyä.
Työuupuneiden vertaistukiryhmästä tai yhdistyksestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen uupuneet@gmail.com.
www.superlehti.fi