Опубликовано Оставить комментарий

Панические атаки как инструмент для развития.

Панические атаки как инструмент для развитияВ современном мире панические атаки (ПА) перестали быть редкостью. Может об этом и не говорят на светских вечеринках, но точно сегодня многие знают про них не понаслышке. Они пугают. Приятного в них нет. Приступ беспричинного страха, сердцебиение, затрудненное дыхание, потливость – эти и другие признаки пугают человека своей неожиданностью и беспочвенностью. Но причина есть.

ПА – это не случайное явление. Если вам 30 и больше и вы никогда с этим не встречались, это не значит, что и не встретитесь. Панические атаки настигают настолько неожиданно, что этим еще больше выбивают из колеи. ПА могут быть где угодно, в любое время суток. И на первый взгляд, ничто не способствует их появлению. Но это не совсем так. ПА это следствие быстрого изменения при низкой поддержке и опоре. Например, вы решили уволиться с работы, на которой вы проработали долгое время. Работа была стабильной, понятной, надежной даже в кризисы. Но в один прекрасный день вы для себя решили: «Ухожу!» И ушли. А может еще не ушли, а только написали заявление. Вас начинает охватывать ужас. Вы перестаете спать, хотя до этого вашему сну мог позавидовать младенец. Что происходит? Вы все спланировали: у вас есть подушка безопасности, у вас есть план. Но необоснованный страх может вас сковывать в любое время по непонятной причине. Причина есть, атаку запускает триггер. Что-то произошло: может быть вам кто-то отказал, либо кто-то что-то сказал, или просто какой-то запах. Это может быть что угодно, но это что-то сталкивает вас с тем, что вы застряли в прошлом, неэффективном стиле поведения. Среда изменилась, условия изменились, а ваши действия и мышление остались теми же. Теперь этого не достаточно для того, чтобы жить в новых условиях.

Если подходить к ПА как к чему-то страшному, что вас выбивает из колеи – это может пугать. Если их рассматривать как способ взаимодействия вашей психики с вами, то они могут стать инструментом, который научит вас новому способу адаптации. Уточню, если параллельно с ПА у вас развивается какая-либо из фобий, то адаптация – это не обходить стороной эту фобию, а новый способ взаимодействия. Еще фобия может быть побочным эффектом ПА. Например, в детстве вы тонули и испытали ужас нехватки воздуха. Во взрослом возрасте вы можете бояться летать и иметь ПА на борту самолета. Но с самолетом напрямую ПА и фобия могут быть не связаны.

Чтобы разобраться, откуда у вас данные симптомы, необходимо вспомнить ПА и развернуть время за некоторое время до ПА. Что происходило и когда она началась. Всегда есть точка начала, например, вам пришла СМС.Через пару минут начинает нарастать ужас. Во время этого ужаса может быть ощущение, что вас накрыло огромной волной и вы не можете справиться с этим. Неведомая сила сносит вас и растворяет. Начинают потеть ладони или все тело. Появляется одышка. Это длится какое-то время, а потом проходит. Я описываю реальный случай: при работе было обнаружено, что человек тонул в детстве – отсюда могут быть ассоциации, но это не главное. Главное то, что не выстроены границы контакта и человек не умеет оберегать себя от неожиданного вторжения в свою жизнь. И тогда от обычной СМС может возникнуть такой ужас.

Это один слой ПА. Но их может быть несколько: сначала можно найти стыд и разобраться с ним, ПА по силе уменьшится, но останется. Затем страх, что раскроют ложь, которой нет на самом деле. Затем границы. Это лишь пример. У каждого ПА – это про что-то свое.

Главное, что стоит понять: ПА – это способ вашей психики сказать вам о том, что вы не готовы к новым условиям и пора пересмотреть свои взгляды.

Это не всегда про переработку себя, нередко это про поддержку извне. Все почему-то забывают о том, что нет полностью самодостаточного человека, а автономия не противоположна принадлежности.

Мы – обычные люди, и каждому из нас нужны как внутренние опоры, так и наружные. Не лишайте себя этого, опирайтесь на все, что возможно, выстраивайте внутри себя гибкость. Берегите хорошие контакты, дружбу, людей. Это все то, что защитит вас в самых сложных ситуациях. Вы – не одиноки, даже если вам пока так видится.

Автор: Елена Липкина , психолог, гештальт-терапевт

zen.yandex.ru
 

Опубликовано Оставить комментарий

23.02.2021

Как взять на себя ответственность за собственную жизньСегодня:

  • что мне помогает справиться с моими страхами и тревожностью;
  • что для меня ответственность? Шаг 5 Программы 12 шагов: Я принимаю на себя ответственность за свои чувства, мысли, поступки и свое будущее, осознавая, что спасение утопающего дело рук самого утопающего. Никто не знает меня лучше, чем я сам, следовательно, не может помочь мне лучше, чем я сам. Но при этом я нуждаюсь в поддержке и новых знаниях. «Боже, дай мне душевный покой принять то, что я не в силах изменить, силу изменить то, что я могу, и мудрость, чтобы отличить одно от другого».

Следующая встреча 9 марта в 18.00. Говорим о детских травмах.

Опубликовано Оставить комментарий

Masennus on mahdollisuus muutokseen.

Aivokemia muuttuu masennuksen aikana ja ihminen näkee ja kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.Alakulo voi muuttua masennukseksi, jos ei pysähdy kuuntelemaan tunteitaan.
Masennus on luonnollinen reaktio, joka kutsuu pysähtymään ja miettimään ajatusmallejaan uusiksi.
Mieli on maassa eikä mikään kiinnosta. Kielteiset ajatukset valtaavat pään. Tekisi mieli ­jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vetää peitto korvien yli ja nukkua pari kuukautta.
Jos hakee apua terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta, saa usein masennuslääkereseptin. Pillerit saattavat helpottaa oireita, mutta eivät vaikuta sen syihin.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti on sitä mieltä, että terveydenhuollossa hukataan usein masennuksen tarjoama mahdollisuus muutokseen.
– Masennus on ihmisen pitkän evoluutiohistorian aikana kehittynyt erityinen mielentila. Se on ­signaali muutostarpeesta siinä ­missä ­nälkä tai jano. Masennuksen aikana aivo­kemia muuttuu ja ihminen näkee ja ­kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.

Luonnollinen reaktio

Juha Lehti puhuu ennen kaikkea luonnollisesta masennusreaktiosta, alakulosta ja surumielisyydestä sekä lievästä masennuksesta. Lääketieteessä pidetään ­normaalina alakuloisuutta, joka kestää alle ­kaksi viikkoa. Lehden mielestä se ei kuitenkaan ­päde kaikkiin.
Jos oireet, kuten väsymys, mielenkiinnon ­lopahtaminen, ruokahalun väheneminen ja itsetunnon lasku, jatkuvat pidempään, kyse on varsinaisesta masennuksesta. Tällöin hyvä hoito voi olla ­ihmisestä ja tapauksesta riippuen yhdistelmä lääke­hoitoa, psykoterapiaa, liikuntaa ja ­sosiaalista tukea.
Lehti ei suhtaudu lääkkeisiin yksiselitteisen kielteisesti. Hänestä on kuitenkin tärkeää, että ihminen kuuntelee masennuksen viestiä. Sairaudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Alavireiseltä kannattaa kysyä: Mitä voin tehdä hyväksesi?
Masentuneen on puolestaan tärkeää ottaa apu vastaan eikä eristäytyä muista.
– Länsimainen kulttuuri ja lääketiede ovat hyvin yksilökeskeisiä. Meillä Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä. Perhe ja lähipiiri on kuitenkin tärkeää saada mukaan. ­Ihminen tarvitsee toisten tukea, Lehti sanoo.

Kutsu muutokseen

Lehden mukaan masennus liittyy tilan­teisiin, jolloin ihmisen täytyy ­ajatella, tuntea tai tehdä asiat eri tavalla kuin aiemmin. Elämässä on ehkä tapahtunut jotakin, mikä pakottaa miettimään asiat uusiksi: välirikko, työpaikan menetys tai läheisen sairastuminen.
Mikään yleinen reaktio, ­kuten masen­nus tai ahdistus, ei ole olemassa sattu­malta. Niillä on oma tehtävänsä elämässä.
Ensin tulevat alakulo ja surumielisyys. Jos ei silloin pysähdy miettimään, mistä on kyse, alakulo voi muuttua masennukseksi, joka pakottaa pysähtymään. Ihmisen on siis tärkeä kuunnella tunteitaan. Masennus antaa mahdollisuuden ajatella uudella lailla ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja tulkintamalleja.
Juha Lehti vertaa tilannetta siihen, että autonmoottori hyytyy. Masennus kutsuu purkamaan elämän osiin, kuten rikkinäisen moottorin, löytämään ­sieltä viallisen osan, korvaamaan sen ja ­kokoamaan moottorin sitten uudestaan.
– Masennus on muutosprosessi, joka on tärkeää viedä loppuun saakka. Tällä hetkellä moni kollegani näkee asian toisin ja pitää sitä yksiselitteisesti huonona ­asiana, joka täytyy lääkitä pois. Minusta masennus on mahdollisuus, Lehti sanoo.
– Jos se lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
Masennuksen taustalla olevat muutos­tarpeet ovat eriasteisia. Ne riippuvat alakulon laadusta ja syvyydestä. Ne voivat liittyä yksityisiin ihmissuhteisiin, työelämään tai ihmisen sisäisiin säätöihin, kuten tunnelukkoihin ja virheellisiin ajatusmalleihin. Psykoterapia on erinomainen ­keino ­lisätä itsetuntemusta ja oppia uusia ajattelu­tapoja. Se tarjoaa myös hyväksyntää ja sosiaalista tukea, mikä on ­masentuneelle tärkeää.

Uskalla pysähtyä

Juha Lehti kannustaa ihmistä ottamaan vastuun voinnistaan. Vastuuta ei voi vierittää muille. Apua kannattaa hakea, muttei pidä olettaa lääkärin tai muun asiantuntijan tekevän muutostyötä. Kukaan muu ei voi muuttaa ihmisen elämää kuin hän itse.
– Kun ihminen on alakuloinen, hän pysähtyy luonnostaan ja lopettaa mielenkiintoisten asioiden tekemisen, ­koska ne eivät enää tunnu kiinnostavilta. Silloin on hyvä höllätä tahtia, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siirtää vähemmän tärkeät asiat syrjään. Masennus on merkki siitä, että nyt on aika käyttää ajattelukykyä ja energiaa johonkin muuhun.
Jotta voi ymmärtää, mitä elämässä ­pitää muuttaa, pitää olla ensin selvillä siitä, mikä on pielessä ja mitä oikeasti haluaa.
Lehti kutsuu masennustaidoiksi ­kykyä pysähtyä, arvioida haasteita, ratkaista ongelmia, analysoida tunteita ja ­tehdä suunnitelma, miten muuttaa omaa ­tilannettaan.
Masentuneen kannattaa tehdä inven­taario, jossa hän kartoittaa elämänsä eri osa-alueet ja pilkkoo ne pienempiin osiin. Terveessä masennusreaktiossa ihminen toimii juuri niin. Hän märehtii ja piehtaroi ongelmissaan. Samalla hän pilkkoo suuria elämän kysymyksiä pienemmiksi ja hioo mielessään vastauksia.
Masentuneena ei ole järkevää keskittyä siihen, mitä ongelmia tila aiheuttaa. Sen sijaan kannattaa pohtia, mitä vaikeuksia elämässä on ylipäätään. Jos suuntaa kaiken huomionsa pahaan oloon, jää jumiin. Lehti pitää tärkeänä tehdä inventaario myös ihmissuhteista. On hyvä käydä läpi lähimmät suhteet ja pohtia, onko niissä perustavanlaatuista epätasapainoa.

Syynää huonot ajatusmallit

Tärkeä osa masennuksesta parantumista on yleensä virheellisten ajattelu­mallien ja uskomusten muuttaminen. Se johtaa automaattisesti tunne­tilojen ja käyttäytymisen muutoksiin.
Psykoterapiasta on usein apua tässä. Myös keskustelut läheisten kanssa saattavat selvittää asiaa. Masentuneen kannattaa kysyä itseltään, onko maailma sellainen, millaisena hän sen näkee. Olenko oikeasti sellainen kuin luulen? Onko minun pakko toimia tietyissä tilanteissa aina samalla tavalla?
– Esimerkiksi ihminen, joka pyrkii jatkuvasti miellyttämään muita, ja suostuu kaikenlaisiin asioihin, mihin ei pitäisi suostua, päätyy usein mahdottomaan ­tilanteeseen. Masennus kutsuu miellyttäjää muuttamaan ajatteluaan ja ­toimintaansa. Sama pätee perfektionistiin, joka masentuu huomatessaan, ettei kaikkea voi kontrolloida.
Inventaarion jälkeen on hyvä tehdä tule­vaisuuden pärjäämissuunnitelma. Siihen voi kirjata, miten aikoo muuttaa elämäänsä, Lehti neuvoo. On tärkeää miettiä, mitä tarvitsee ja kaipaa elämäänsä.
– Potilaitani auttaa usein jo inventaarion tekeminen. Sen jälkeen muutosprosessi nytkähtää luonnollisella tavalla liikkeelle, kun alitajunta ja aivot alkavat käsitellä asioita.

Muutos vie aikaa

Joskus hankalia tunteita täytyy Lehden ­mukaan tuntea riittävän kauan ja tiettyjä asioita kypsytellä pitkään. Näin on erityisesti silloin, jos masennuksen on aiheuttanut jokin suuri menetys, kuten avioero, läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. Sopeutuminen muutoksiin ottaa oman ­aikansa. Joku voi toipua parissa ­kuukaudessa, toiselta se voi viedä jopa vuosia.
– Moni masentunut pelkää, että tila jää päälle loppuelämäksi. On kuitenkin normaalia masentua tietyissä olosuhteissa ja elämäntilanteissa. Kun tarvittava muutos­prosessi on viety läpi, masennus poistuu usein itsestään. Sille ei enää ole tarvetta.
Lehden mukaan lievä, lyhytkestoinen alakulo voi olla avuksi ajankohtaisten ongelmien käsittelemisessä ja elämän uudelleen organisoinnissa. Syvempi masennus saattaa olla hyödyllinen tietyistä asioista luopumisessa ja oman ajattelun ja käyttäytymisen syväruoppauksessa.

Masennus kuuluu elämään

Voiko masennusta ennaltaehkäistä? ­Kyllä voi. Tärkeimpinä keinoina Juha Lehti pitää haitallisista ajattelumalleista ja ­uskomuksista luopumista, hyvää sosiaalista tukiverkkoa ja satsaamista niihin ihmisiin, jotka ovat sen arvoisia.
– Ei kannata jatkuvasti pyrkiä olemaan huipputehokas. Elämässä tulee aina vastaan jotain yllättävää. Kun ei käytä kapasiteet­tiaan sataprosenttisesti koko ajan, jää voima­varoja hoitaa ylimääräisiä asioita.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat tukevat ihmistä.
Jos masennus lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
– Kun on alakuloinen ja masentunut, ­alkoholia tai muita päihteitä ei kannata käyttää eikä puskea väkisin eteenpäin. Silloin on syytä tunnustaa tosiasiat ja ottaa aikalisä, ­pysähtyä ja pyytää apua.
Jos suhtautuisimme masennusjaksoihin luonnollisena ja tärkeänä osana elämää, ­masennukseen liittyvät kielteiset asenteet ja leimautuminen vähenisivät.
– Elämään kuuluu luonnostaan myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja mielentiloja, joilla on kaikilla oma tehtävänsä, Juha Lehti sanoo.
– Ajattelemme länsimaissa, että koko ajan pitää nauttia, olla kivaa ja pusertaa mehut irti elämästä. Se on vähän niin kuin ajaisi autoa, joka kääntyy vain oikealle. Sellainen auton ajaminen on loppujen lopuksi hyvin vaikeaa.