Опубликовано — Оставить комментарий

Koronaviruksen varjossa lymyää mielenterveyden kriisi.

Poikkeuskevät ruuhkautti auttavat puhelimet, mutta Helsingissä ...Menneet kuukaudet ovat olleet omiaan syventämään ongelmia. Ja ne, joilla ongelmia on, ovat jääneet niiden kanssa yksin.

Yksi koronavirus­pandemian pitkäaikainen seuraus voi olla globaali mielenterveyskriisi, varoitti YK viime viikolla. Kun koronavirus aikanaan saadaan hallintaan, masennus ja ahdistus jäävät – ja siksi kevään mukanaan tuomia mielenterveyden ongelmia tulisi alkaa hoitaa jo nyt, kuului viesti.

Suomessa mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet jo ennen koronavirusepidemian aikaa. Mielenterveyden häiriöt ovat olleet selvästi kasvava syy sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin vuodesta 2017 saakka.

Mielenterveysomaisten keskusliiton Finfamin mukaan arviolta joka neljäs lapsi Suomessa elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Näiden ongelmien kirjo on laaja ja kasautuminen sekä vakavuusasteet vaihtelevat, mutta joka neljäs on yhtä kaikki suuri osuus.

Lähtökohdat kevääseen olivat monella siten jo valmiiksi hauraat. Kun koronavirusepidemia sulki osia yhteiskunnasta, myös monet tuki-, kuntoutus- ja sosiaalipalvelut keskeytyivät, vähenivät tai muuttuivat etäavuksi. Menneet kuukaudet ovat olleet omiaan syventämään ongelmia. Ja ne, joilla ongelmia on, ovat jääneet niiden kanssa yksin.

Poikkeusaika on vaikuttanut myös mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien läheisiin. Todennäköisesti myös osalle lapsista on kasautunut tänä keväänä kohtuuton vastuu omasta vanhemmasta ja perheestä huolehtimisesta.

Alkavalla viikolla koulut päättyvät runsaan parin viikon lähiopetusjakson jälkeen. Kun uusi lukuvuosi alkaa elokuussa, lapset ovat eläneet tätä parin viikon aikaa lukuun ottamatta poissa koululuokista viiden kuukauden ajan. Miten se mahdollisesti vaikuttaa ongelmaperheiden lapsiin, jää nähtäväksi.

Ammattilaiset ovat olleet huolissaan myös siitä, että kaikkein vakavimmat mielenterveysongelmat ovat jääneet kevään aikana piiloon. Terveydenhuollosta on pitkin uutiskevättä kerrottu, ettei potilaita hakeudu hoidon piiriin normaaliin tapaan. Tämä on koskenut myös psykiatrisia potilaita. Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialuejohtaja arvioi Ylellä, että kevät on ollut tyyntä myrskyn edellä – hyvin sairaatkaan ihmiset eivät hakeudu nyt hoitoon.

Myös tilastot näyttävät heijastavan ongelmien syvenemistä. Epäillyt itsemurhat lisääntyivät maalis–huhtikuussa lähes 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Poliisin tilastoissa on näkynyt kasvua kotihälytyksissä ja perheväkivallassa.

Menneet kuukaudet ovat kasanneet huolikuormaa ja vaikeuksia myös sinne, missä niitä ei ennen ollut: yksinäisyyttä, ahdistusta, työttömyyttä tai lomautuksia, talousvaikeuksia ja epävarmuutta.

Se on näkynyt myös auttavissa puhelimissa. Esimerkiksi Mieli Suomen Mielenterveys ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen soitti tammi–huhtikuun aikana lähes 83 000 ihmistä – 46 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan. Ensimmäistä kertaa soittavien määrä kasvoi. Kriisipuhelintoiminnan päällikkö kertoi aiemmin toukokuussa, että puheluissa on näkynyt erityisesti lisääntynyt alkoholinkäyttö, masennusoireiden paheneminen ja epävarman ajan aktivoimat vanhat traumat (HS 7.5.).

Kulunut kevät on ollut näköalaltaan sumea sen suhteen, miltä Suomi ja maailma näyttävät koronaviruspandemian jälkeisessä ajassa. Mitä hyvää ja mitä huonoa tästä ajasta jää? Minkälaiseen hyvinvointivaltioon on varaa? Kuinka pitkä on toipumisaika? Tuleeko jokin niin kutsuttu uusi normaali? Mikä kaikki meitä odottaa?

Siihen, miltä Suomi näyttää, vaikuttaa myös se, miltä suomalaisten mielenterveys näyttää ja millaiseen hoitoon, jälkihoitoon ja ennalta ehkäisevään hoitoon yhteiskunta kykenee poikkeusajan jälkeen.

Ahdistus, kuormitus ja näköalattomuus on osassa kodeista onneksi vain tilapäistä. Mutta vielä näkymättömässä tulevaisuudessa lymyää vastaus siihen, kuinka syviksi ongelmat osalla ihmisistä ehtivät mennä ja kuinka pitkäkestoisia seurauksia keväästä on hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta.

Koronavirusepidemiaa ja 1990-luvun lamaa on monin osin epätarkoituksenmukaista vertailla keskenään. Mielenterveyden kohdalla 1990-luvun kriisistä opittu kuitenkin pätee nykyajassakin: välittömiä vaikutuksia tulee nopeasti, mutta pitkäaikaiset ja mahdollisesti ylisukupolviset vaikutukset nähdään vasta viiveellä.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

www.hs.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

Aivot ovat viisaat.

Kuvahaun tulos haulle Aivot ovat viisaat.Ne osaavat buutata itsensä, kun stressi on jatkunut liian kovana liian pitkään.

Burnout eli loppuunpalaminen on aivojen äärimmäinen pelastautumiskeino. Siihen on turvauduttava, kun ihminen joutuu liian koville.
Kunnon burnout panee koko ihmisen polvilleen. Kaikkein vaarallisin kohta toipumistiellä on kuitenkin se, kun energiataso alkaa uudelleen nousta. Kokeneen työpsykologin sanoin: Vaikeinta on se, kun alkaa jaksaa, mutta vielä vituttaa.
Mielen voi vallata voimakas tarve kiirehtiä takaisin sorvin ääreen ja käyttäytyä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tällöin työpaikalla ei ehkä tunnisteta uupumiselle altistavia rakenteita, eikä niitä siis voida korjata.
Myös aivoterveyden kannalta on vaarallista hosua palautumisen kanssa, sillä pitkäkestoinen stressi on päässyt nakertamaan aivokudosta. Aivoille on annettava rauha korjata itsensä.

Energiakriisi iskee

Hetkellinen kiire tai hätätila saa kehon tehoiskuun. Sydämen syke kiihtyy, jotta lihakset saisivat verta mahdollista pakoa tai taistelua varten. Tartuntataudeilta suojaava immuunipuolustuskin tehostuu, jotta selviäisimme tiukasta tilanteesta sairastumatta.
Jos stressi jatkuu pitkään, taisteluun vahvistava järjestelmä alkaa kääntyä ihmistä vastaan. Kortisolitasot alkavat heilahdella, eikä stressihormonijärjestelmä enää reagoi normaalisti.
Elimistön joustamiskyky heikkenee – aivan samalla tavalla kuin käy kuminauhalle, jota on venytetty liikaa.
Ihminen väsyy, sillä uupumus on energiakriisi. Kukaan ei pysty juoksemaan maratonia pikajuoksuvauhtia. Tehtävä, jonka pystyi ennen pinnistämään valmiiksi viidessä tunnissa, viekin jo 8 – 9 tuntia. Työpäivien venyminen syö voimia ja alkaa nakertaa jo itsetuntoakin. Minusta ei ole tähän. Olen väärällä alalla. En osaa mitään, ja kohta sen huomaavat kaikki.
Työkaverin näkökulmasta kollegan jaksamiskriisi voi näyttää tylyydeltä, esimiehen näkökulmasta välinpitämättömyydeltä. Uupunut itse on tällaiselle sokea, sillä hän keskittyy jatkamaan eteenpäin. Hän paahtaa kiihtyvää vauhtia kohti hetkeä, jolloin aivot ja keho buuttaavat itsensä.
Tulossa on stoppi, ja se on hyvä asia.

Liskoaivot kaappaavat vallan

Aivokudos kärsii pitkittyneistä paineista. Krooninen työstressi on yhdistetty kudostuhoon etuotsalohkojen alueella. Tämä ei ole mikään pikkujuttu, sillä etuotsalohkoja tarvitaan esimerkiksi luovaan ajatteluun.
Harva tietää, että jo kuukauden kestänyt stressi näkyy aivoissa rappeutumina.
Kudostuho on yksi murhe. Toinen on liskoaivojen tekemä vallankaappaus.

Liskoaivot, tunneaivot ja järkiaivot

Ihmisen aivoissa on tavallaan kolme tasoa. Niitä kutsutaan liskoaivoiksi, tunneaivoiksi ja järkiaivoiksi. Kolmen tason välillä tulee vallita tasapaino.
Yksinkertaistaen: Liskoaivot löytyivät jo muinaisilta liskoiltakin. Ne ovat karkeat ja alkeelliset. Tunneaivot ovat hieman kehittyneemmät, sellaiset löytyvät kaikilta nisäkkäiltä. Näiden lisäksi meillä ihmisillä on vielä järkiaivot, eräänlainen aivojen toimitusjohtaja. Ne sijaitsevat aivokuorella. Etuotsalohkon kuorikerros on uusin ja ihmismäisellä tavalla järkevin osa aivoista.

Normaalisti ihmisen toimintaa ohjaavat järkiaivot, eli se uusin ja «ihmismäisin» osa aivoista.
Hätätilan vallitessa liskoaivot kaappaavat toiminnanohjauksen, ja kaikki ihmisessä keskittyy selviämään hengissä. Etuotsalohkosta tavallaan sammutetaan valot, koska korkeatasoisempaan luovaan ajatteluun ei ole varaa uhkaavassa tilanteessa.
Liskoaivojen ylivallan alla ihminen toimii kuin vihollisten yli tömistelevä hirmulisko. Tällainen Tyrannosaurus rex ei pitkään pötkisi työpaikalla. Onneksi keho ja mieli ymmärtävät buutata itsensä, aivan kuin ylikuumentunut tietokone.

Viisaat aivot buuttaavat itsensä

Väsymysoireet hälvenevät muutamassa viikossa nukkumalla. Kolme viikkoa saattaa hujahtaa toipilaan nukkuessa kellon ympäri, ja päiväunet päälle. Sitten unirytmi yleensä alkaa normalisoitua, kuvailee työpsykologi Susanna Paarlahti.
Toipilas jaksaa jo käydä kävelyllä, mutta hän ei näe mitään, minkä eteen tahtoisi lähteä ponnistelemaan.
Uupumukseen johtaneet syyt eivät nukkumalla poistu. Kuvainnollisesti sanoen: haava paranee, mutta tulehdus jatkuu.
Kyynisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto saattavat vaivata kuukausia, jopa vuosia. Jos burnoutista toipuminen jää puolitiehen, mielen pohjalle voi jäädä kytemään epäilyksiä. Onko minusta enää mihinkään? Osaanko, kelpaanko? Olenko minkään arvoinen, jos en jaksa enää suorittaa entiseen malliin?
Keskusteluavusta on tässä vaiheessa paljon hyötyä.

Panikoiva ei löydä ulospääsyä

Psykologi Susanna Paarlahti on vastaanotollaan tavannut uupuneita, eri toipumisen vaiheissa. Palautumisen alkuvaiheessa ihminen tuntee olevansa umpikujassa.
– Ensitapaamisilla liskoaivoista tulee itkua ja kaikkea, jota uupunut ei itse ehkä edes muista jälkeenpäin. Horisontti on ihan nenän edessä, eikä hän pysty näkemään kunniakasta mahdollista ulospääsyä tilanteestaan. Burnoutin purkaminen aloitetaan hengittelemällä, sillä ensin on rauhoitettava panikoiva elimistö.
Susanna Paarlahti opastaa asiakkaitaan: – Olet nyt kuin kaarnalaivalla myrskyssä. Koeta kestää, tätä et voi suorittaa pois. Olet menossa kohti rantaa, pysy vain laivan kyydissä. Anna tunteiden ja ajatusten tulla ja mennä.
Myöhemmin on aika kiittää alitajuntaa ja kehoa ja aivoja: Kiitos, että niin hienosti buuttasitte minut.

Liskoaivojen diktatuuri kumoon maltilla

Kun kaikkein pahin on ohi, liskoaivojen hirmuvalta kaatuu ja valot palaavat etuotsalohkoon. Tunne- ja järkiaivot toimivat jälleen, ja ihminen pystyy ajattelemaan kunnolla.
Ikävä kyllä tämä tarkoittaa myös kykyä kokea morkkista. Sitä alkaa muistaa, mitä kaikkea tuli liskomoodissa tiuskittua työkavereille. Apua, mitä mä sillä tavalla otin hatkat! Huusin ja itkin. Miten noloa! Tässä kohtaa voi iskeä paniikki, jopa maaninen noste palata äkkiä töihin esittämään täysin toipunutta.
On haastavaa malttaa levätä, kun akut alkavat täyttyä, etenkin jos kokee olevansa arvokas vain suorittajana. Se, mikä tuntuu himmailulta, on kuitenkin aivojen toipumiselle välttämätöntä aikaa. Sinänsä uupuminen voi rakentaa ihmisen resilienssiä eli selviytymiskykyä. Voi olla voimauttava kokemus käydä polvillaan ja nousta sieltä ylös. Minä selvisin siitä!
Onneksemme, aivot ovat muovautuvat, mutta niille pitää antaa rauha korjata itsensä.

Vanhaan ei saa palata

Bensaa palaa enemmän ruuhka-ajossa kuin maantieajossa. Työntekijän henkistä bensaa polttaa kiire ja töiden huono organisointi. Jokaisen uupumustapauksen pitäisi olla työpaikalle syy itsetutkiskeluun: sairastuttaako joku meidän työkulttuurissamme ihmisiä? Onko työssäuupuminen yksilön ongelma vai systeeminen ilmiö?
Joskus organisaatio on sairas ja sairastuttava ja työntekijän uupuminen merkki tästä. Silloin yksilön hoitaminen takaisin työkuntoon ei riitä.
Viisas työyhteisö on valmis kysymään itseltään kiperiä kysymyksiä, jo ennen ensimmäistä työuupumustapausta.

  • Miten meidän työpaikalla toimitaan, jos joku kokee, ettei selviä työtehtävistään?
  • Mitkä ovat meidän tärkeimmät tehtävämme?
  • Onko meillä tehtäviä, jotka voisi jättää tekemättä?
  • Miten kiirejaksot ja luppojaksot rytmitetään?
  • Onko meillä vuosisuunnitelma?
  • Suunnittelemmeko me töitä, vai tapahtuvatko ne vain?
  • Mitä kukin projekti maksaa meille henkisinä resursseina?
  • Miten me palaudumme ja uudelleen energisoidumme työssä?

Joskus työntekijä on vain hänelle väärässä työpaikassa, väärään aikaan. Jos joutuu esittämään pystyvämpää kuin onkaan, iso osa kapasiteetista menee julkisivun pitoon. Tämä voi olla osasyy uupumiseen. Jos jatkat esittämistä, uupumus saattaa palata entistä lamauttavampana.
KUVAT: Mikko Lehtola
LÄHTEET:
Neuropsykologian erikoispsykologi Nina Uusitalo
Johtava psykologi Susanna Paarlahti, työterveyspsykologian palvelupäällikkö Pihlajalinna
Psykologian tohtori Juho Strömmer
Työterveyslääkäri Seppo Hakulinen
KIRJOJA AIHEESTA:
Minna Huotilainen: Näin aivot oppivat
Minna Huotilainen ja Leena Peltonen: Tunne aivosi
Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas
Heli Isomäki ja Nina Uusitalo: Aivotaidot – käytä aivojasi paremmin
Seppo Soinila: Aivot – pidä huolta pääomastasi
yle.fi
 

Опубликовано — Оставить комментарий

Спокойного Рождества и счастливого Нового года!

Kuvahaun tulos haulle rauhallista Joulua ja onnellista Uutta vuotta«Toivomme rauhallista Joulua ja onnellista Uutta vuotta!» — желают финны. И мы вслед за ними.
Пусть в вашей жизни произойдут изменения, но при этом не случится новых несчастий.
Увидимся в Новом году.
Группа ДА.