Masennukseen liittyy useita myyttejä. Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, psykiatri Kristian Wahlbeck neuvoo, kuinka nähdä masennus ilman niitä.
Masennustilaa kokeva joutuu usein kamppailemaan kahden ongelman kanssa. Ensinnäkin häntä kuormittavat masennustilan oireet ja niiden aiheuttama kärsimys. Toisena taakkana ovat masennustilaan liitetyt yleistykset, väärät käsitykset ja kielteiset asenteet sekä niihin pohjautuva leimaava asennoituminen eli stigmatisointi. Masennukseen liittyy useita myyttejä, joita voi rikkoa oikean tiedon avulla.
1. ”Masennus on merkki heikkoudesta”
40 prosenttia suomalaisista kokee masennuksen olevan merkki heikkoudesta. Todellisuudessa kaikenlaiset ihmiset – myös kaikkensa yrittäneet ja tavoitteissaan onnistuneet – voivat masentua.
Masennukseen sairastuminen ei ole ihmisen omaa syytä. Masennus luokitellaan taudiksi eli terveysongelmaksi, jonka taustalla on prosesseja joihin emme itse voi vaikuttaa.
«Masennus ei ole merkki heikkoudesta sen enempää kuin vahvuudestakaan. Ihminen voi olla hyvinkin vahva ja lahjakas ja hänellä voi olla vahva tahdonvoima, mutta hän voi silti sairastua masennukseen», muistuttaa Wahlbeck.
2. ”Masennuksen ensiapu on ryhdistäytyminen”
Masentuneille suositellaan usein ryhdistäytymistä. Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalaiset ovat yhtä ankaria kuin japanilaiset masentuneen vastuuttamisessa omasta tilastaan ja toipumisestaan.
Masennus aiheuttaa matalaa mielialaa ja tahdonvoiman alentumista. Ryhdistäytymisyritysten epäonnistuminen voi tuottaa pettymystä itseen, mikä voi pahentaa masennusta. Masennuksessa tulisikin ryhdistäytymisyritysten sijaan olla armollinen itselle. Elämän rauhoittaminen, itsemyötätunto ja mielekkäiden asioiden tekeminen voivat auttaa voimaan paremmin.
«Kyse ei ole siitä että pitäisi saavuttaa tai toteuttaa jotakin, vaan siitä että sallii itselle luvan tehdä asioita joista nauttii ja oppii suhtautumaan itseensä hyväksyvästi.»
3. ”Kukaan ei voi auttaa”
Tutkimusten mukaan apua on hoidon lisäksi myös vertaistuesta ja läheisten tuesta. Asioista puhuminen esimerkiksi ystävän tai läheisen kanssa voi jopa ehkäistä ammattiavun tarvetta. On kuitenkin tilanteita ja ongelmia, jotka eivät ratkea läheisten kanssa puhumalla. Esimerkiksi jos jumittuu yhteen ajattelutapaan, syyttää itseään tai keskustelu alkaa kiertää kehää, on tärkeä hakea ammattiapua. Toivottomaltakin vaikuttavassa tilanteessa apua on saatavilla.
4. ”Masennus on häpeällistä”
Enemmistö suomalaisista arvelee, että masennusta pidetään häpeällisenä ja leimaavana. Vakavaa masennusta esiintyy Suomessa vuoden aikana noin neljällä prosentilla väestöstä. Heistä noin puolet eli kaksi prosenttia väestöstä on hoidon ulkopuolella.
Häpeäleimaa pidetään yhtenä keskeisenä hoitoon hakeutumisen esteenä. Esteenä voi olla pelko siitä, että tulee nähdyksi mennessä psykiatrian poliklinikan ovesta sisään, tai että työnantaja saa tietää mielenterveysdiagnoosista ja työsuhde vaarantuu. Opiskelu- tai työpaikan hakeminen voi jäädä siinä luulossa, ettei masennuksen vuoksi tulisi kuitenkaan valituksi. Voi myös pelätä uusien ihmissuhteiden solmimista. Silloin omien elämäntavoitteiden kartoitus on tärkeää.
«On hyvä miettiä, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita joita haluaa saavuttaa omassa elämässä. Mitä riskejä on valmis ottamaan, jotta saavuttaisi ne asiat», painottaa Wahlbeck.
«Usein pelko leimautumisesta on suurempi kuin todellinen leimautuminen.»
5. ”Ongelmat ratkeavat itsehoidolla”
Suomessa moni uskoo omaehtoisen liikunnan, lomailun ja rentoutumisen tehoavan kaikenlaiseen masennukseen. Itsehoito voi olla joidenkin kohdalla toimivaa, mutta vaikeammassa masennuksessa se ei tuo riittävää helpotusta. Vaikea masennus värjää ajattelua, jolloin asioita ei ajattele kirkkaasti. Jos masennus vaikuttaa toimintakykyyn tai masennusta kokeva ei jaksa hoitaa itseä, työtä tai opiskelua, on tärkeä hakea ammattiapua.
6. ”Masentuneen kannattaa antaa olla rauhassa”
Yhtä lailla kuin flunssasta tai pyöräonnettomuudesta kysytään ”miten voit, miten olet kuntoutunut?” voi samalla tavalla kysyä kun kyseessä on mielenterveyden ongelma. Voinnista voi kysyä kuuntelevalla otteella ja tuomitsematta.
7. ”Lääkkeet ovat hyödyttömiä”
Masennuslääkkeisiin liittyy myyttejä siitä, että lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta eikä niistä olisi hyötyä. Vaikka lääkkeitä ei tulisi käyttää turhaan, voivat ne olla merkittävä apu masennukseen. Lääkkeitä tulisi uskaltaa käyttää erityisesti vaikeassa masennuksessa.
«Masennuslääkkeet eivät niinkään turruta, vaan antavat energiaa ja auttavat ajattelemaan valoisammin. Jos tuntuu siltä, etteivät lääkkeet toimi toivotulla tavalla, voi lääkkeen haitoista ja hyödyistä keskustella lääkärin kanssa.»
8. ”Apua ei voi saada”
Masennuksen ensisijainen hoitopiste on oma terveyskeskus, mutta sen ei aina uskota tarjoavan apua mielen vaivoihin. Suomalaisilta kysyttäessä puolet vastaajista hakisi apua perusterveydenhuollosta. Avuntarpeessa halutaan kääntyä usein suoraan psykiatrin tai psykologin puoleen.
«Ei luoteta eikä ymmärretä, että apua saisi terveysasemalta. Tämä on hankalaa, koska muihin palveluihin ei ole kynnyksetöntä pääsyä kuten terveysasemille», Wahlbeck toteaa.
Siinä missä yksityisen puolen palvelut ovat maksullisia ja erikoissairaanhoidon palvelut edellyttävät lähetettä, voi terveysasemalle soittaa kuka tahansa ja varata ajan. Hoidon aikana on hyvä tuoda esiin omia toiveita hoitoon liittyen.
www.mielenterveysseura.fi
Stressaavaa työtä tekevillä on kaksi kertaa suurempi riski sairastua mielenterveysongelmiin verrattuna stressitöntä työtä tekeviin.
Tutkimus selvitti syitä psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymiselle työelämässä.