Опубликовано — Оставить комментарий

Kotoutuminen edellyttää turvallisuuden tunnetta.

Turvapaikanhakijan ja pakolaisen kotoutuminen Suomeen ja uuden kielen oppiminen edellyttävät turvallisuuden tunteen syntymistä ja luottamusta uuteen maahan, sanoo kriisityöntekijä Arja Riipinen Suomen Mielenterveysseurasta.
– Osalla tulijoista on takanaan vakavia traumaattisia kokemuksia: kidutusta, vangitsemisia ja väkivallan todistamista. Huoli tulevaisuudesta, edessä olevasta turvapaikkaprosessista sekä sodan keskelle jääneistä läheisistä lisäävät huomattavasti maahanmuuttajien kuormitusta, Arja Riipinen sanoo.
– Pitkän ja raskaan pakomatkan jälkeen on oltava mahdollisuus levätä ja luottaa siihen, että joku muu kannattelee elämääni hetken.
Psykiatri Kristian Wahlbeck Mielenterveysseurasta sanoo, että aivan liian monen maahanmuuttajan kotoutuminen monimutkaistuu, koska mielenterveyden ongelmia ei tunnisteta ajoissa.
– Sota-alueilta tulevat turvapaikanhakijat ja pakolaiset kärsivät usein traumaperäisistä häiriöistä. Tutkimustiedon mukaan yhdellä kolmesta Syyriasta tulevalla pakolaisella tai turvapaikanhakijalla on hoitoa vaativa traumaperäinen häiriö. Tavallisia oireita ovat pelkotiloja aiheuttavat takaumat, uniongelmat, painajaisunet, ylivireystilat ja keskittymisvaikeudet.
Kotoutumisen onnistuminen ja työelämään osallistuminen edellyttävät riittävän hyvää mielenterveyttä. – Maahanmuuttajat käyttävät kuitenkin tutkitusti vähän mielenterveyspalveluja. Mielenterveysseuran kriisikeskusverkostoon hakeutuukin moni maahanmuuttaja, joka ei ole saanut tarvitsemaansa apua, Kristian Wahlbeck sanoo.

Erityistukea yksin tuleville lapsille

Mielenterveysseuran Toimiva lapsi & perhe -työllä on maanlaajuinen menetelmäosaajien ja -kouluttajien verkosto, jolla on valmiutta tukea lasten huomioon ottamista turvapaikkatyössä.
— Turvapaikkaa hakevat perheet ja yksin maahan tulevat alaikäiset ovat menettäneet kotinsa ja monet rakkaitaankin. Jokaisella lapsella ja perheellä on oma tarinansa kerrottavana. Jokaiselle perheelle ja yksin tulevalle alaikäiselle on tehtävä yksilöllinen suunnitelma siitä, miten heitä tuetaan uuden elämän alkuun ja varmistetaan myös yksin maahan tulleiden lasten suotuisa kehitys, sanoo lastenpsykiatri, hankejohtaja Tytti Solantaus Mielenterveysseurasta.
— Monilla lapsilla on takanaan ylivoimaisiakin kokemuksia, jolloin heidän on tärkeätä saada apua myös mielenterveyden turvaamiseksi.

Tukea, apua ja käytännön tietoa on saatavilla

Kriisiapua maahanmuuttajille on tarjolla Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksesta Helsingissä. Kriisikeskus järjestää traumatisoituneille maahanmuuttajille traumaoireiden hallintaan auttavia tasapainovalmennusryhmiä.
Tietoa mielenterveyden häiriöistä arabian, soranin, englannin, venäjän sekä somalin kielillä on saatavilla Mielenterveysseuran verkkosivuilla.
Opas maahanmuuttajien parissa toimiville auttajille on verkossa saatavilla. Asiantuntija Suvi Piironen Mielenterveysseurasta sanoo, että opas tuotettiin nyt lukuisten koulutus- ja konsultaatiopyyntöjen takia.
Mielenterveysseuran Toimiva lapsi & perhe -työssä on vastaanottokeskusten työntekijöille ja vapaaehtoisille tarjolla ”Lapset puheeksi” -työmenetelmä. Tavoitteena on tunnistaa lapsen hyvinvoinnin keskeiset tekijät ja suunnitella toimia lasten kehityksen tukemiseksi.
mielenterveysseura.fi

Опубликовано — Оставить комментарий

Проблемы не вовне, проблемы — внутри нас.


Некоторые пересказывают это своими словами:
Много страдания и много несчастья возникает тогда, когда за истину ты принимаешь мысль, пришедшую тебе в голову. Ситуации не делают тебя несчастным. Они могут причинить тебе физическую боль, но они не делают тебя несчастным. Несчастным делают тебя твои мысли. Твои интерпретации, истории, которые ты себе рассказываешь.
Экхарт Толле

Опубликовано — Оставить комментарий

Maaret Kallio. Reippaan tytön syndrooma.

Olipa kerran reipas tyttö, joka oli niin reipas, ettei hänestä tarvinnut lainkaan huolta kantaa. Hän piti puolensa, ilmaisi asiansa, lunasti lupauksensa ja hoiti omiensa lisäksi muidenkin vastuut. Tyttö oli pienestä pitäen topakka pakkaus, joka hoiti koulut, välipalat ja tunteet itseksensä, eikä turhaan vaivannut aikuisia.
Aikuiseksi kasvaessaan tomerasta tytöstä tuli reipas nainen, joka ei esteistä kaatunut. Hän vaihtoi sujuvasti sulakkeet, sulatti pakastimen mennessään ja pinosi lelut tullessaan. Valittamatta hän siivosi oksennukset, takosi työt tunnollisesti ja hoiti marisematta mukulat. Hän muisti paketit opettajille, huolehti surevat sukulaiset ja pärjäsi urheasti vailla tukiverkostojen turvaa.
Reipas nainen ei motkottanut eikä märissyt, sillä reipas ei valita. Hän tarttui kaksin käsin asenteeseensa ja pakotti itsensä eteenpäin silloinkin, kun kyyneleet kirvelivät silmissä.
Reipas nainen ei jäänyt miesten jalkoihin, eikä sen koommin naistenkaan. Omiin jalkoihinsa hän sen sijaan usein jäi.
Kiltin tytön syndrooma on monelle tuttu, mutta reippaan tytön tarina tuntemattomampi. Tuntemattomampi siksi, koska reippaiden tiedetään pärjäävän ihan itsekseenkin. Ehkä pärjäävätkin, mutta jäävät samalla suuresti näkymättömiksi. Reippauden kerrosten alla sykkii usein myös kovasti yksinäinen sydän.
«Reippaita tyttöjä pitää rakastaa tuplasti enemmän sen takia, että he saattavat unohtua, koska pärjäävät niin hyvin», kiteytti näyttelijä Eija Ahvo Voi hyvin -lehdessä. Reippaita lapsia eivät usein ammattilaisetkaan tunnista, sillä he päästävät aikuisen helpolla olemalla oma-aloitteisia ja aktiivisia. Hinta vain on kova: vain itsenäinen ja pärjäävä puoli heistä tulee muiden silmissä tunnistetuksi. He eivät saa riittävästi hyvää ja hellää, apua ja turvaa, koska toimivat hyvin omillaankin.
Mutta reipaskin kaipaa olla jonkun kainaloinen. Vaikka vastuunkantajan ja jaksajan rooli on usein tarjottu ja ominkin teoin vastaanotettu, on tärkeää saada tulla kohdatuksi myös heikkona, tarvitsevana ja jaksamattomana.
Läheisten olisi ymmärrettävä pintaa syvemmälle: kukaan ei ole niin reipas, ettei kaipaisi myötätuntoa, myönteistä palautetta ja rajallisuuden mahdollisuuksia. Vaikka reippaalla olisi kuinka vahva itsensä tukenaan, hänelläkin on ainainen kaipuu toisten ihmisten inhimilliseen lämpöön.
Joskus kaikkein reippainta on tunnistaa oma jaksamattomuutensa. Ja joskus suurinta sydäntä osoittaa avun tarjoaminen juuri sille, joka sitä vähiten tuntuu kaipaavan.
hs.fi