Suuri osa masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä voitaisiin välttää varhain aloitetulla, tehokkaalla hoidolla ja työn mukauttamisella.
Masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosien aikana. Masennuseläkkeelle jää lähes 4 000 ihmistä vuosittain. Tämä on kolmannes enemmän kuin vuonna 2015. Vastaavasti masennusperusteiset sairauspäivät ovat lisääntyneet.
Masennus aiheuttaa kaikista sairauspäivistä ja työkyvyttömyyseläkkeistä lähes viidenneksen. Eläkkeellä on yli 30 000 masennuspotilasta. Sairaudesta koituu yhteiskunnalle vuosittain miljardin euron kustannukset, valtaosa sairauspäivistä, eläkkeistä ja työpanosten menetyksistä. Lisäksi potilaille ja heidän läheisilleen aiheutuu paljon kärsimystä, jota ei voi rahalla mitata.
Luvut ovat yllättävän suuria siihen nähden, että hyvin hoidettuna masennuksesta paranemisen ennuste on hyvä. Suuri osa masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä olisi mahdollista välttää varhain aloitetulla, tehokkaalla hoidolla ja työn mukauttamisella.
Toimenpiteitä tulee tehdä erityisesti sairausloman alkuvaiheen aikana, koska työstä poissaolon pitkittyessä ennuste toipumiseen heikkenee. Yli puolen vuoden sairauspoissaolon jälkeen työhön palaa vain joka toinen ja vuoden jälkeen enää vain joka neljäs sairastunut.
Masennus on yleinen sairaus. Siihen sairastuu vuosittain 5–7 prosenttia väestöstä. Valtaosa sairastuneista jatkaa kuitenkin työelämässä eikä hae apua terveydenhuollosta. Myös spontaania paranemista tapahtuu.
Hoitoa saaneiden potilaiden hoidon laadussa on jälkikäteen voitu todeta huomattavia puutteita. Vuoden sairauspäivärahakauden jälkeen vain pieni osa potilaista on saanut masennuksen käypä hoito -suosituksen mukaista hoitoa – esimerkiksi vain joka kymmenes psykoterapiaa, pienelle osalle on kokeiltu useampaa kuin yhtä lääkeainetta tai neuromodulaatiohoitoa, kuten sähköhoitoa. Kokonaan ilman lääkehoitoa on ollut joka kymmenes potilas.
Jos masennukseen sairastunut työntekijä joutuu jäämään sairauslomalle, työhön paluun suunnittelu ja mahdollisten työstä johtuvien kuormitustekijöiden vähentäminen on tärkeä aloittaa mahdollisimman pian yhteistyössä potilaan, työterveyshuollon ja työpaikan kanssa. On selvitettävä mahdollisuus mukautettuun tai osa-aikaiseen työtehtävään (osasairauspäivärahalla).
Jos työkyvyttömyys pitkittyy, voidaan työeläkevakuutusyhtiön kanssa yhteistyössä sopia esimerkiksi työkokeilu ja lyhennetty työaika ammatillisena kuntoutuksena. Masennuspotilaan on hyödyllistä päästä jatkamaan työssä mahdollisimman pian, koska työ yleensä edistää toipumista. Samanaikaisesti on jatkettava mahdollisimman tehokasta hoitoa.
Masennuksen aiheuttamaa työkyvyttömyyden lisääntymistä on joskus verrattu selkäsairauksien vastaavaan ilmiöön 1970–1980-luvuilla. Vasta kun selkäsairauksien hoitokäytännöt muutettiin aktivoiviksi, alkoivat työkyvyttömyyseläkkeet vähentyä. Samalla tavalla tulisi nyt toimia masennuksen kohdalla: käyttää tehokkaita hoitomenetelmiä, tukea sairastuneita jatkamaan työelämässä tarvittaessa työtä mukauttaen sekä Kelan ja työeläkevakuuttajien tuella. Näin toimien realistinen tavoite on puolittaa masennuksen aiheuttamat sairauspäivät ja -eläkkeet.
Jukka Kärkkäinen
psykiatrian erikoislääkäri
ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Masennuspotilailla on näköaivokuorella tiedonkäsittelyn ongelmia. Maailma näyttää ikään kuin harmaammalta.
Pete Heininen puhuu itsetuhoisuudesta nimellään ja kasvoillaan, koska aihe on edelleen tabu, josta pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin. Itsemurhayrityksen jälkeen hän sai apua psykiatrisesta hoidosta ja Itsemurhien ehkäisykeskuksesta.
