Iloinen ja pärjääväkin saattaa kärsiä masennuksesta. Se on vakava sairaus mutta myös normaali reaktio, joka voi suojata sietämättömiltä tunteilta. Miten voi erottaa masennuksen normaalista alakulosta?
Joka viides suomalainen masentuu jossakin vaiheessa elämäänsä. Masennuksesta puhutaan koko ajan enemmän, sen oireet tunnistetaan aiempaa paremmin eikä niistä tunneta enää niin helposti häpeää. Silti väärät uskomukset istuvat tiukassa.
– Jotkut ajattelevat edelleen, että masennus on tahdonvoimakysymys ja että ihminen on heikko, jos hän masentuu, sanoo integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.
Hänestä masennus-sanaa käytetään arkikielessä turhan huolimattomasti. Jokaisella on joskus huonoja päiviä tai vaikeita jaksoja. Kaikki alakulo ei ole masennusta.
Masennus luokitellaan kolmeen eri vaikeusasteeseen: lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. Lisäksi puhutaan kaamosmasennuksesta, joka iskee toistuvasti pimeään vuodenaikaan.
Masennusdiagnoosin voi saada, kun oireet ovat jatkuneet viikkoja. Tilanne voi olla esimerkiksi tämä: Ihminen on jatkuvasti väsynyt tai saamaton. Mieli on matalalla. Kyky toimia ja tehdä asioita on aiempaa huonompi. Lisäksi voi olla univaikeuksia, itsesyytöksiä, keskittymiskyvyttömyyttä ja joskus jopa itsemurha-ajatuksia.
Kaikki masentuneet eivät koskaan rohkene tai jaksa hakea apua.
– Joskus ihmisten on vaikea tunnustaa, että he ovat masentuneita. Ajatellaan, että ei kai minun tarvitse apua hakea, on paljon sairaampiakin ihmisiä. Itse selviämisen vaatimus on kauhean vahva, Karlsson sanoo.
Masennus ei ole vain lamaannusta
Monen mielikuvissa masentunut vain makaa lamaantuneena sohvalla. Saamattomuus onkin tavallisin masennuksen muoto mutta ei suinkaan ainoa.
Masennus voi ilmetä myös ärtymyksenä tai fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, väsymyksenä, unettomuutena ja vatsavaivoina. Masentunut voi olla, vaikka jaksaisi käydä suihkussa ja pitää huolta ulkonäöstään.
Koska masennuksen syyt ovat moninaisia ja ihmiset erilaisia, myös oireet vaihtelevat.
Joku on jatkuvasti alakuloinen, joku ei pysty nukkumaan. Yksi menettää ruokahalunsa, toinen kykynsä keskittyä ja tehdä töitä. Moni masentunut kokee olonsa turraksi: Ilo on kadonnut. Mikään ei huvita tai tunnu miltään.
– Olemme yksilöitä. Kaikilla on oma mielenmaisemansa ja kasvuhistoriansa. Oireesta ei voi päätellä ihmisen kokemusmaailmaa, sanoo psykologi ja psykoterappeutti Nina Pyykkönen.
– Työpaikan pärjäävä ja pätevä ilopilleri voi yhtä lailla kärsiä masennuksesta. Hänen oireensa on se, että hän tsemppaa ja ponnistelee ylenpalttisesti, Pyykkönen jatkaa.
Hänestä on tärkeää muistaa, ettei ihmisen tarvitse aina olla hyväntuulinen tai reipas.
Meidän kuuluu olla välillä saamattomia, itsekkäitä, kiukkuisia ja kaikkea siltä väliltä. Tarve olla aina hyväntuulinen johtaa siihen, että ihminen voi huonosti.
Hasse Karlssonin mukaan masennuksen erilaiset oireet voivat selittyä sillä, ettei masennus ole yksi yhdenmukainen sairaus vaan yläkäsite joukolle erilaisia tiloja.
Masennus ei synny itsestään
Pitkään hoettiin, että masennus johtuu aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Se on Karlssonin mukaan massiivinen yksinkertaistus.
Masentuneen kehossa tapahtuu paljon muutakin kuin aivokemioiden heilahtelua: stressijärjestelmä käy ylikierroksilla ja immuunijärjestelmässä on muutoksia.
– Masennusta ei voi pelkistää yksittäisiin aivojen välittäjäaineisiin, Karlsson sanoo.
Masennuksen yhteydessä mainitaan usein serotoniini, joka on aivojen välittäjäaine. Se vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja vireystilaan. On totta, että masentuneen serotoniinijärjestelmä ei toimi yhtä hyvin kuin muiden, mutta se ei ole itsessään syy sairauden puhkeamiseen.
– Yli 80 prosentissa masennuksista taustalla on selkeä laukaiseva tekijä tai pitkittynyt stressitilanne.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin Jukka Kärkkäisen mukaan laukaiseva tekijä voi olla esimerkiksi läheisen tai työpaikan menetys, pitkään jatkunut työkuormitus tai jokin elämänmuutos – positiivinenkin.
– Muutos voi kuormittaa joidenkin mieltä niin paljon, että psyyke reagoi.
Osa ihmisistä on saanut perimässään taipumuksen reagoida asioihin herkemmin. Psykoterapeutti Nina Pyykkönen muistuttaa, että herkkyys itsessään ei silti aiheuta masennusta.
– Jos ihminen on ihan toimintakyvytön, lääkkeet auttavat häntä pääsemään terapiaan ja pitämään huolta itsestään. Ne eivät kuitenkaan saa olla lopullinen ratkaisu. Jos masennus hoidetaan vain oireena pois, sen syy jää kohtaamatta.
Pyykkösen mielestä masennus on luonnollinen selviytymisreaktio: kun elämässä tapahtuu liikaa kuormittavia asioita, masennus ikään kuin kääntää tunteet pois päältä.
– Ei masentunut ihminen useinkaan vain itke. Ennemmin hän kokee, että kaikki tuntuu merkityksettömältä. Vaikka masennus on kokemuksena hirveä, sen tarkoitus on suojata mieltä.
Hasse Karlsson ymmärtää, miksi masennuksen sairaudeksi kutsumista kritisoidaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihminen saa ja hakee apua todennäköisemmin, kun saa jonkin diagnoosin. Koko nykyinen hoitojärjestelmä perustuu diagnostiikkaan.
– Masennus on luonnollinen reaktio samalla tavalla kuin se, että kun ihminen kaatuu, häneltä katkeaa luu. Tai kun käyttää liikaa suolaa, verenpaine nousee, Karlsson sanoo.
Millaista elämää elät?
Joskus masennus on pitkäaikainen seuralainen. Se voi kroonistua, uusia tai kestää vuosia. Mitä vakavampi masennus on, sitä todennäköisemmin se uusii. Asia on hyvä tiedostaa, mutta mikään väistämätön luonnonlaki se ei ole. Masennuksesta voi parantua.
– Suuri osa masennuksista tulee ja menee, eikä välttämättä uusi. On tärkeä muistaa, että masennukseen on tehokkaita hoitomenetelmiä, Jukka Kärkkäinen sanoo.
Joskus masennus on kivulias mutta opettavainen kokemus.
Psykoterapeutti Nina Pyykkösen vastaanotolle tulee usein nelikymppisiä ihmisiä, jotka miettivät, miksi masentuvat, kun elämässä on kaikki hyvin: hyvä työ, parisuhde, lapsia. Pyykkösen mukaan kyse on usein perinteisestä keski-iän kriisistä.
– Kaikki elämän ensimmäisellä puolikkaalla tärkeät asiat voivat tuntua yhtäkkiä ihan merkityksettömiltä. Terapiassa ihminen alkaa tutkia omia arvojaan ja sitä, onko elänyt itsensä näköistä elämää vai toteuttanut muiden toiveita.
– Kun asioita pääsee käsittelemään ja on mahdollisuus tulla enemmän omaksi itsekseen, masennus usein väistyy.
Joskus masennuksen käsittely saa ihmisen muuttamaan asioita, joihin ei ole ollut elämässään tyytyväinen.
– Toipuneet sanovat usein, että vaikka masentuminen oli kamalaa, nyt tuntuu onnekkaalta. Ilman masennusta he eivät olisi ikinä lähteneet tutkimaan elämäänsä ja tehneet itselleen oikeita arvovalintoja.
Masennus vai alakulo?
Surut ja pettymykset kuuluvat elämään, eikä kaikki alavireisyys tai väsymys ole masennusta. Jos epäilet, että olet masentunut, kysy itseltäsi nämä kysymykset.
1. Kuinka kauan oireeni ovat kestäneet?
Huonoja päiviä ja viikkoja on jokaisella, mutta masentuneen alakulo ei mene ohi, vaikka aikaa kuluu. Masennusdiagnoosin kriteerinä pidetään sitä, että oireet ovat jatkuneet yli kaksi viikkoa.
2. Jaksanko tehdä arkisia asioita?
Käydä suihkussa, tiskata tai katsoa lasten perään? Syönkö normaalisti? Kärsiikö elämänlaatuni? Moni masentunut kokee olonsa lamaantuneeksi. On vaikea keskittyä ja saada pieniäkin asioita aikaiseksi.
3. Koenko kaikenlaisia tunteita?
Osa masentuneista kokee, että masennus leikkaa tunteilta, huonoiltakin, terävimmän kärjen. Psykoterapeutti Nina Pyykkösen mukaan se on inhimillinen reaktio, kun elämässä on liikaa kuormitusta. Hänen mukaansa masennus ikään kuin suojelee ihmistä sietämättömiksi käyviltä tunteilta.
4. Elänkö itseni näköistä elämää?
Teenkö asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja vastaavat arvomaailmaani? Masennuksen voi laukaista sekä muutos että muutoksen puute. Olo voi olla kurja, vaikka elämässä olisi näennäisesti kaikki hyvin.
5. Hyötyisinkö avusta?
Apua on hyvä hakea viimeistään, kun oireet ovat jatkuneet pitkään, elämänlaatu heikkenee ja arkisista asioista on vaikea suoriutua. Apua saa esimerkiksi omalta terveysasemalta tai työterveyshuollosta.
https://www.eeva.fi/
Tutkijat arvioivat, että Kelan terapiatukeen kuuluva raha maksaa itsensä takaisin esimerkiksi työttömyyskorvausten vähenemisenä. Kaikkia paukkuja ei silti kannata laittaa psykoterapian tukemiseen.
Oletko kehuskellut sillä, paljonko joudut lomalla nukkumaan? Kiireen ja uhrautumisen korostaminen harmittaa aivotutkija Katri Saarikiveä, joka tuntee pitkittyneen stressin vakavat seuraukset. Pieni stressi kuuluu elämään ja auttaa meitä selviytymään hankalista tilanteista, mutta miten hyvän stressin erottaa huonosta? Lue vinkit, joiden avulla saat pidettyä kielteisen stressin loitolla.
