Опубликовано Оставить комментарий

Avunhakijoista vain kolmannes miehiä.

Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelinAsiantuntija mukaan miesten empiminen avun hakemisessa on johdannaista kulttuurisista ja sukupuolisista tekijöistä.

Miehet ovat aliedustettuina mielenterveyteen liittyvien palveluiden hakemisessa, kertoo mielenterveyttä edistävä ja kriisitukea tarjoava Mieli ry. Järjestön palveluissa kriisipuhelimen, kriisivastaanoton ja itsemurhien ehkäisykeskuksen asiakkaista miehiä on vain noin kolmannes.

Vaikka Mieli ry:n kriisipuhelimeen tulevien soittojen määrä on kasvanut jatkuvasti koronapandemian jälkeisenä aikana, miessoittajien osuudessa ei ole tapahtunut muutosta.

Vuonna 2021 tehdyn Mieli ry:n kyselyn mukaan miehet empivät avun hakemista, koska he eivät usko huoliensa olevan riittävän vakavia. Taustalla elää ajatus perinteisestä miehen mallista, ja osalle kynnystä nostaa auttajien naisvaltaisuus.

– Tällaisia kulttuurisia ja sukupuolisia tekijöitähän siinä nähdään. Sellaisia asenteita näkyy, että pitäisi yksin pärjätä ja voiko tästä kenellekään puhua, kertoo Saimaan kriisikeskuksen johtaja, miestyön asiantuntija Juho Heikka.

Yksi iso tekijä on myös palveluiden tuntemus. Heikan mukaan miehille toimivat selkeästi heille suunnatut palvelut, ja myös puskaradion rooli on tärkeä.

– Jos on vain yksi yleinen palvelu, niin miehet saattavat ohilukea sen. Kavereilta kuullut asiat ovat myös isossa roolissa. Jos esimerkiksi joku uusi toiminto aloitetaan, niin siinä saattaa hetki mennä, kun sana alkaa kiiriä, että tämä onkin hyvä juttu.

Maksuttomuus ja anonymiteetti alentavat kynnystä

Avun hakemisen kynnystä korkeana pitävälle Heikka rohkaisee anonyymeihin ja maksuttomiin palveluihin tutustumista. Palveluista ei tehdä mitään potilastietokirjauksia.

– Avun hakeminen on viisautta eikä heikkoutta. Liian varhain ei voi oikeastaan olla näiden asioiden kanssa liikkeellä.

Eniten miehet käyttävät Mieli ry:n palveluista kriisipuhelinta, jossa on käyty tämän vuoden tammi-lokakuussa reilut 19 600 keskustelua miesten kanssa. Vuonna 2021 kriisipuhelimessa vastattiin kokonaisuudessaan noin 85 000 puheluun.

Yleisimpiä syitä kriisipuhelimeen soittamiseen 30−40- sekä 51−63-vuotiaille miehille on paha olo ja erityisesti ahdistuneisuus. 40−50-vuotiaat miehet soittavat myös ihmissuhdeongelmien vuoksi. Yli 64-vuotiaiden soittojen syynä on usein yksinäisyys.

Tarve tulla kuulluksi

Myös Mielenterveyden keskusliitossa suurin osa neuvontapuhelimeen tai chattiin yhteyttä ottavista on naisia. Kuntoutusneuvoja Mirva Laineen mukaan noin 20 prosenttia yhteydenottajista on miehiä. Yhteydenottoja on tullut tänä vuonna noin 3 000, joista miesten osuus on ollut noin 600.

Laineen mukaan suurin osa yhteydenotoista käsittelee tarvetta tulla kuulluksi ja myös omaan mielenterveyteen liittyvät asiat, kuten ahdistus, näköalattomuus ja epätoivo ovat tyypillisesti yhteydenoton taustalla.

– Miesten on ehkä haasteellisempi myöntää avuntarvetta omalla kohdallaan ja he myös ottavat jonkun verran yhteyttä myös toisen, esimerkiksi puolison puolesta, kun ovat tilanteesta huolissaan, arvioi Mirva Laine.

Vapaaehtoistyön koordinoija Sari Romunen kertoo kriisikeskuksen toiminnasta:

Опубликовано Оставить комментарий

Lapsen masennus saattaa altistaa ongelmille myöhemmällä iällä.

Lapsen masennus saattaa altistaa ongelmille myöhemmällä iälläLapsuusiän pitkäkestoisen masennuksen on havaittu altistavan lukuisille ongelmille myöhemmällä iällä. Miten lapsen masennus oireilee?

Lapsen masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin aikuisen masennuksessa. Lapsi saattaa tuntea olonsa ilottomaksi ja surulliseksi, ja hän saattaa olla ärtynyt ja vetäytyvä. Keskittymiskyvyssä ja muistissa voi ilmetä ongelmia, jotka voivat haitata esimerkiksi kouluikäisen lapsen opiskelua. Lapsi saattaa myös kokea syyllisyyttä erilaisista asioista silloinkin, kun tunteeseen ei ole mitään syytä.

Masennus saattaa oireilla myös siten, että lapsi saattaa vetäytyä muiden seurasta ja kärsii yksinäisyydestä. Hänellä saattaa olla univaikeuksia ja pessimistinen kuva omasta tulevaisuudestaan. Syömisessä saattaa tapahtua muutoksia. Samoin kuin aikuisen masennuksessa, myös lapsen masennukseen saattaa liittyä itsetuhoisia ajatuksia. Tästä syystä on hyvin tärkeää puuttua asiaan heti jos syntyy epäilys, että lapsi saattaa kärsiä masennuksesta.

Mikä aiheuttaa masennusta?

Nykyisin tutkijat ovat sitä mieltä, että masennus syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Perinnöllisillä tekijöillä on myös havaittu olevan vaikutusta masennuksen syntyyn. Tutkimuksissa on havaittu, että jos ainakin toinen vanhemmista on kärsinyt vakavasta masennuksesta, lapsilla on kolminkertainen riski sairastua masennukseen. Perimän lisäksi kuitenkin myös ympäristötekijöillä on suuri vaikutus asiaan. Perimä antaa usein vain alttiuden tietyn sairauden puhkeamiselle ja yksilölliset ympäristötekijät ratkaisevat sen, puhkeaako sairaus lopulta. Sama pätee masennukseen.

Masennukseen voi sairastua myös sellainen henkilö, jonka suvussa ei ole aiemmin ilmennyt masennusta. Esimerkiksi kiusatuksi tuleminen saattaa laukaista lapsella masennustilan. Myös sairastuminen, vammautuminen tai epäonnistumisen kokemukset lapselle tärkeissä asioissa voivat altistaa masennukselle. Ongelmat tärkeissä läheisissä ihmissuhteissa ovat myös yksi riskitekijä.

Kuinka lapsen masennusta hoidetaan?

Toisinaan lapsen masennuksen oireet ovat lieviä, eikä masennustilaa välttämättä havaita herkästi. Tällöin on vaara, että masennus pitkittyy. Pitkittyneellä masennuksella saattaa olla lapsen myöhempään elämään hyvin haitallinen vaikutus. On havaittu, että lapsuuden pitkäkestoinen masennus altistaa esimerkiksi syrjäytymiselle, koulupudokkuudelle, päihteiden väärinkäytölle ja itsetuhoisuudelle. Tästä syystä on tärkeää havaita lapsen masennustila vaikka oireet olisivat lieviä ja aloittaa tarvittava hoito ajoissa.

Kunnossa olevat perhesuhteet ehkäisevät masennuksen syntyä. Jos lapsen perusluottamus vanhempiin ja muihin läheisiin on kunnossa, se auttaa kohtaamaan haastavia elämäntilanteita, jotka muutoin saattaisivat laukaista masennuksen. Hyvä, turvallinen kouluympäristö ja kaverisuhteet ovat myös masennusta ehkäiseviä tekijöitä. Nämä ovat asioita, joihin vanhempien on mahdollista yrittää vaikuttaa.

Joskus tilanne kuitenkin on sellainen, että vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta estää lapsen masennuksen puhkeamista. Tällöin ei kannata syyllistää itseään, vaan keskittyä auttamaan lasta parhaansa mukaan. Masennukseen on saatavilla tehokasta hoitoa. Tärkeintä on tunnistaa masennustila, jotta hoito pääsee alkamaan. Ensimmäinen askel on olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen, joka voi arvioida tilanteen ja tarvittaessa neuvoa jatkoaskelten suhteen.

Etusivu

 

Опубликовано Оставить комментарий

Virkkaaminen auttoi rakentamaan uutta minää.

Hymyilevällä Eskolla on päässä itse neulomansa pipo.Esko Poutanen opetteli virkkaamaan sairastuttuaan masennukseen. Se toi päiviin tekemistä ja auttoi rakentamaan uutta minää masennuksen jälkeen. Neliöistä alkanut virkkausharrastus on tuottanut nyt jo satoja pehmoleluja, joita ovat saaneet lahjaksi niin omat kuin ystävien ja sukulaisten lapset.

Aikanaan, kun Esko Poutanen taittoi työmatkat säännöllisesti junalla, hän kiinnitti huomiota naisiin, jotka paikalleen istuttuaan ottivat esiin kutimet tai virkkuutyön. Esko puolestaan otti esille tietokoneen ja käytti matkat työntekoon. Näillä matkoilla hänellä heräsi kuitenkin ajatus: mitä jos joku kerta itsekin vaihtaisi läppärin käsityöhön? Tuolloin hän ei vielä edes osannut neuloa tai virkata, mutta ajatus kutkutti. Mitähän ihmiset ajattelisivat, jos junassa virkkaisikin nuori mies, eikä aina vain keski-ikäiset naiset?

Vuosia myöhemmin Esko sairastui masennukseen. Kun elämällä ei tuntunut olevan suuntaa, ja kaikki tuntui turhalta, ajatus käsitöistä palasi.

– Ajattelin, että haluan opetella jotain uutta, ja tuli mieleen, että nyt alan virkkaamaan, Esko kertoo.

Hän aloitti tekemällä neliöitä ihan vain opetellakseen. Kun homma alkoi sujua, Esko katseli ympärilleen uusin aattein: mitähän voisin virkata? Ensin syntyi Suomen lippu. Ja sitten kaikki Euroopan liput.

– Siitä se lähti. Sitten keksin alkaa virkata pehmoleluja ja huomasin olevani koukussa.

Iloa sekä itselle että muille

Esko ajattelee, että käsitöillä on ollut merkittävä rooli hänen toipumisessaan. Kun ei ollut mitään muuta, antoi virkkaaminen päiviin tekemistä ja syyn nousta aamuisin sängystä. Hän saattoi virkata koko päivän ja katsoa ehkä samalla sarjaa tai kuunnella äänikirjaa.

– Virkkaaminen auttoi rakentamaan uutta minää ja löytämään identiteetin masennuksen jälkeen.

Myös Eskon itseluottamus vanhempana kasvoi, kun hän virkkasi pehmoleluja lapsilleen.

– Kun muuten tuntui, ettei minusta ole isäksi, niin virkatut pehmot olivat jotain, mitä saatoin antaa lapsilleni. Ja eihän sen parempaa olekaan kuin, antaa omille lapsille itse tekemiään pehmoleluja.

Sieltä tuli naapurirakennuksestakin siivoojat katsomaan miestä, joka virkkaa pieniä otuksia.

Esko on virkannut jo satoja pehmoleluja. Niitä ovat olleet omien lasten sängyt täynnä ja niitä on annettu myös lahjaksi ystävien ja sukulaisten lapsille.

– Harvoin teen kahta samanlaista, sillä haluan aina kokeilla jotain uutta.

Kasa erilaisia virkattuja otuksia kertyi silloinkin, kun Esko vietti useita päiviä sairaalassa saamassa hoitoa masennukseen. Hoitajat ja siivoojat ihastelivat Eskon virkkuutöitä, ja sana kiiri myös viereiseen rakennukseen.

– Sieltä tuli naapurirakennuksestakin siivoojat katsomaan miestä, joka virkkaa pieniä otuksia, Esko muistelee naureskellen.

Hän sai aikaan juuri sellaista hyvää hämmennystä, jota oli junassa työmatkoja taittaessaan miettinyt.

Tekemisen ilosta, silmukka kerrallaan

Virkkaaminen on Eskolle keino rauhoittua ja rentoutua, mutta myös tapa haastaa itseään. Hän haluaa yllättää ja rikkoa ennakko-oletuksia ja onkin virkannut muun muassa käsikranaatin ja vessanpöntön.

– Käsikranaatti on ajatuksen tasolla mahdollisimman kaukana pehmeistä langoista. Se on myös ensimmäinen itse suunnittelemani työ.

Virkkaamisessa Eskoa kiehtoo myös sen rajallisuus. Hän haluaa kokeilla, mihin kaikkeen muutaman erilaisen virkkuusilmukan saa taipumaan.

– Luovuuteni on sellaista, että jos saan kynän ja paperia, ja sanotaan, että piirrä jotain, niin en osaa piirtää mitään. Mutta jos saan jotain rajallista, ja sanotaan, että voit tehdä vain näin, niin silloin luovuuteni kukkii.

Hän näkee virkkauksessa yhtäläisyyksiä ohjelmointiin, jota on tehnyt myös työkseen.

– Ohjelmoinnissakin on tietyt säännöt, joiden rajoissa yritetään tehdä mahdollisimman hyvä ja toimiva tuote.

Eskon käsityöfilosofian voisi tiivistää kahteen sanaan: silmukka kerrallaan. Siitä hän on aloittanut ja sen hän on pitänyt mielessään. Hänen mielestään itse tehty saa myös näyttää itse tehdyltä, ja siksi hän on alusta asti virkannut töihinsä kaikki osat, esimerkiksi pehmo-otusten silmät, jotka ohjeissa usein neuvotaan leikkaamaan huovasta tai käyttämään muovisilmiä.

Esko ei aina vaivaudu myöskään korjaamaan työhön tulleita virheitä, sillä niitä ei edes huomaa, jos ei tiedä etsiä. Virheistä kuitenkin oppii, ja seuraavalla kerralla menee paremmin.

– Onhan se kiva, kun näkee, miten työ edistyy ja mitä saa aikaiseksi. Enemmän nautin kuitenkin itse tekemisestä kuin valmiista työstä. Kun työ valmistuu, tulee vähän sellainen olo, että äh, mitäs nyt sitten.

Teksti: Eveliina Aarnos
Kuva: Nina Tuittu

https://www.mtkl.fi/

https://www.mtkl.fi/