Опубликовано Оставить комментарий

Iida tappoi itsensä 17-vuotiaana.

Tositarinoita elämästä: Iida tappoi itsensä 17-vuotiaana – äidin kuoleman jälkeen löytämät piirustukset maalaavat synkkää kuvaa masennuksesta – katso maksutta MTV KatsomossaIida tappoi itsensä viime syyskuussa ainoastaan 17-vuotiaana. Äiti Hanna Ruotanen on yrittänyt löytää vastauksia tyttärensä peruuttamattomaan ratkaisuun lahjakkaan tytön piirustuksista. Iidan tarina on osa Tositarinoita elämästä -sarjaa.

Hanna Ruotanen kantaa keittiön pöydän ääreen 15 paksua vihkoa. Kirjat on piirretty kannesta kanteen täyteen kuvia.

Suurin osa piirustuksista maalaa synkkää kuvaa maailmasta. Kuvien tekijä, Hannan tytär Iida, ei ole enää selittämässä ajatuksia surumielisten piirrosten taustalla.

Miksi Iida tappoi itsensä? Siihen kysymykseen Hanna on yrittänyt löytää vastausta nyt neljän kuukauden ajan. Hän on etsinyt johtolankoja niin piirustuksista kuin Iidan ystäviltä.

Yksiselitteistä vastausta ei ole löytynyt, eikä varmasti tulekaan löytymään. Tyttären tekemät piirrokset avaavat äidille sitä ulkopuolisuutta, mitä tytär eläessään tunsi.

Katso yllä olevalta videolta, miltä Iidan elämä näytti piirustusten kautta. Kaikki Tositarinoita elämästä -minidokumentit katsottavissa MTV Katsomossa.

«Suru on kaiken alleen peittävää» – Hanna Ruotasen pitkä haastattelu julkaistaan mtvuutiset.fi-sivustolla sunnuntaina 22. tammikuuta.

https://www.mtv.fi/

 

Опубликовано Оставить комментарий

Uutta tietoa kävelyn ihmeellisestä voimasta.

– On havaittu, että minimissään 2–3 käyntikertaa luonnossa riittää mielenterveyden ja mielialan ylläpitoon, tutkimusprofessori kertoo.Jo lyhyelläkin käynnillä luonnossa voi olla merkitystä, sanoo tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.

TUORE suomalaistutkimus osoittaa, että kaupunkilaisten käveleminen puistossa ja vesistöjen äärellä voi vähentää mielenterveys-, verenpaine- tai astmalääkityksen tarvetta. Tutkimukseen osallistui aikuisia, jotka elävät Suomen eräillä tiheimmin asutuilla alueilla.

Tulokset perustuvat vuosina 2015–2016 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin myös osallistujien asuinalueiden vehreyttä ja vesistöjen määrää kilometrin säteellä kodista. Tutkimukseen osallistui 7 300 yli 25-vuotiasta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin luontoalueiden tarjonnan ja luonnossa ulkoilun yhteyttä mielenterveys-, verenpaine- tai astmalääkkeiden käyttöön.

Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Tutkimuksessa havaittiin, että luonnossa vierailu 3–4 kertaa viikossa johti 36 prosenttia pienempään todennäköisyyteen käyttää verenpainelääkkeitä, 33 prosenttia pienempään todennäköisyyteen käyttää mielenterveyslääkkeitä ja 26 prosenttia pienempään todennäköisyyteen käyttää astmalääkkeitä.

Luontokäynti katkaisee stressiä ja antaa tauon arkeen

Tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että luonnossa käveleminen voi edistää kaupunkilaisen terveyttä katsomatta tämän sosiaaliseen tai taloudelliseen tilanteeseen. Puistot ja viheralueet on yhdistetty kaupunkilaisten terveyteen useissa aiemmissakin tutkimuksissa.

Tällaisia tuloksia on aika vähän kansainvälisestikin.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja tutkimuksen kirjoittajajoukkoon kuuluva Liisa Tyrväinen kertoo, että tutkimus tarkasteli ensikertaa Suomessa asiaa laajalla, tuhansien vastaajien kyselyllä ja erityyppisiä aineistoja yhdistelemällä.

– Tärkeä tulos tässä on siinä, miten luonnossa oleskelu voi vaikuttaa lääkityksen käyttötarpeeseen. Tällaisia tuloksia on aika vähän kansainvälisestikin, hän kertoo.

Suomalaistutkimus noteerattiin aiemmin esimerkiksi yhdysvaltalaisella uutissivusto CNN:llä.

– Aiemmissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. On havaittu, että minimissään 2–3 käyntikertaa luonnossa riittää mielenterveyden ja mielialan ylläpitoon. Mitä enemmän käyntejä on, niin sitä vahvemmat ovat vaikutukset.

Aiempien tutkimusten valossa jo puolen tunnin luontokäynti parantaa mielialaa, Tyrväinen kertoo. Kaupungin viheralueilla useiden tuntien vaellukset tuskin tulevat monella luonnostaankaan mieleen, koska alueiden koko on rajallinen.

– Lyhyelläkin käynnillä on merkitystä, koska palautumine stressistä alkaa varsin nopeasti. Se katkaisee stressiä ja antaa ihmiselle tauon arjen keskellä.

– On havaittu, että minimissään 2–3 käyntikertaa luonnossa riittää mielenterveyden ja mielialan ylläpitoon, tutkimusprofessori kertoo.

– On havaittu, että minimissään 2–3 käyntikertaa luonnossa riittää mielenterveyden ja mielialan ylläpitoon, tutkimusprofessori kertoo. 

Myös luontomaiseman ihastelu ikkunasta voi rentouttaa

Tuoreimmassa suomalaistutkimuksessa arvioitiin, että osallistujien sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ei vaikuttanut yhteyksiin, mutta osa tuloksista saattoi selittyä painoindeksillä. Puistoja käyttävät olivat jonkin verran muita osallistujia hoikempia, tutkijat havaitsivat.

Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että vastaavanlaisia terveyshyötyjä ei saanut, jos kaupunkilainen tyytyi ihailemaan luontoa sisätiloista käsin.

Tyrväisen mukaan myös ”passiivisella” luonnon ihastelulla on kuitenkin esimerkiksi aiemmissa kenttätutkimuksessa havaittu terveydellistä hyötyä: luontomaisema voi rentouttaa.

– Tässä [uudessa] tutkimuksessa vahvin selittäjä terveysvaikutuksille oli luontokohteessa liikkuminen.

Metsä voi laskea sydämen sykettä

Havainnot olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat puistoja ja muuta kaupunkiluontoa hyödyntävien säästyvän lääkitystä vaativilta mielenterveysongelmilta, korkealta verenpaineelta ja astmalta muita kaupunkilaisia todennäköisemmin.

On kuitenkin myös mahdollista, että terveemmät yksilöt vain liikkuvat enemmän puistoissa ja metsissä.

Puistojen, viheralueiden ja luonnon terveyshyödyistä on saatu viitteitä monissa tutkimuksissa. Metsä ja viheralueet voivat muun muassa vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja laskea sydämen sykettä. Viheralueiden lähellä asuvilla on myös vähemmän sydän- ja verisuonitauteja.

Koronapandemia lisäsi suomalaisten arvostusta luontoon.

Mutta mikä on luonnon parantava vaikutus? Tyrväisen mukaan näyttää siltä, että se monille tärkeä vastapaino värikkäiden mainostaulujen välkkeelle, tiheälle liikenteelle ja melulle.

– Luonnossa on vähemmän melua, ilmansaasteita sekä muita aisteja rasittavia ärsykkeitä. Kaunis, hiljainen luonto vie parhaimmillaan huomion mukanaan.

– Luonto lepuuttaa aisteja ja parasympaattinen hermosto rauhoittaa ihmisen. Monille suomalaisille luonto on tärkeä arjen hyvinvointia lisäävä resurssi. Koronapandemia myös lisäsi suomalaisten arvostusta luontoon.

30 minuuttia kävelyä riittää

KÄVELEMINEN sitten luonnossa tai sen ulkopuolella on tutkimusten valossa yksi kannattavimmista liikuntamuodoista, kun halutaan vaalia omaa hyvinvointia.

Päivittäisillä vain puolen tunnin kävelyillä on huomattavia terveysvaikutuksia.

Jos kävelee keski-iässä puoli tuntia päivässä, Alzheimerin taudin riski putoaa tutkimuksen mukaan 60 prosenttia. Tutkimuksissa on todettu, että puolen tunnin kävely päivässä vähentää lisäksi ennenaikaisen kuoleman riskiä, kasvattaa kestävyys­kuntoa, laskee verenpainetta, parantaa unen laatua ja polttaa rasvaa tehokkaasti. Myös stressi helpottaa ja mieliala paranee.

Kävelyn on havaittu kasvattavan lisäksi kestävyys- ja lihaskuntoa, ja helpottavan hartiaseudun jumeista aiheutuvaa päänsärkyä.

Esimerkiksi huippuyliopisto Harvardin tutkijat ovat arvioineet kävelemisen yhdeksi parhaista liikuntamuodoista. Yliopiston kevään 2020 julkaisussa hehkutettiin, että käveleminen toimii kuin ”henkivakuutus”. Julkaisu tehtiin korona-aikana, jolloin eristäytymisen aiheuttama liikkumattomuus uhkasi monien terveyttä.

https://www.is.fi/

https://www.is.fi/

Опубликовано Оставить комментарий

Yksinäinen kaipaa toista ihmistä.

Yksinäisyys on teema, jota nyt tekee vähän mieli pyöritellä. Se on teema, joka koskettaa hyvin montaa suomalaista. Yksinäisyyden vuoksi moni kärsii hiljaa itsekseen ja hakee esimerkiksi auttavista puhelimista helpotusta oloonsa.

Puhutaan vapaaehtoisesta ja sellaisesta yksinäisyydestä, joka ei ole ihmisen oma valinta. Puhutaan myös pitkään jatkuneesta ja väliaikaisesta yksinäisyydestä. Yksinäisyys voi liittyä myös erilaisiin elämäntilanteisiin, ikään, terveyteen ja niin edelleen. Yksinäisyys voi olla ihan konkreettista, ei ihan oikeasti ole ketään toista tai se voi olla mielentila.

Vapaaehtoisesti yksinäinen hakeutuu yksinäisyyteen, ehkä hetkeksi lepäämään ja keräämään voimia. Yksinäisyys voi olla hyvä keino purkaa henkisesti täysinäistä oloa. On tärkeää tiedostaa sosiaalinen tai muu ähky, jotta ei tule liian täyteen erilaisia asioita. Ihmiset tarvitsevat yksinäisyyttä eri määriä; esimerkiksi erityisherkälle tai sosiaalista työtä tekevälle yksinäisyyteen vetäytyminen voi olla henkisen hyvinvoinnin kannalta lähes elinehto – lepopaikka. Lepopaikkana yksinäisyys on hiljaisuuden ja rauhan olotila, jossa voi olla itselleen läsnä.

Kaikki eivät osaa olla yksin edes pieniä hetkiä – yksinäisyydessä on ehkä jotain sellaista, joka muistuttaa jostain vanhasta ja kipeästä. Toisen lepopaikka on toiselle ahdistava, tuskainen ja pelottava paikka.

Viime aikoina olen kuitenkin puhunut ihmisten kanssa yksinäisyydestä, jota nyt haluan pohtia vähän enemmänkin. Siitä yksinäisyydestä jota tuntee ihmisten keskellä; parisuhteessa, ystävien keskellä, työporukassa… Mistä syntyy tunne siitä, että on yksin ja olo on autio ja tyhjä? Se ettei oikein mistään saa kiinni eikä millään ole merkitystä, jos ei saa yhteyttä toisiin ihmisiin.

Paljon puhutaan siitä, miten ihminen on lopulta aina yksin ja toisaalta taas siitä, että olemme kaikki yhtä, yhteydessä toisiimme. Niinpä niin ja mitä jos silti tuntuu, että on ihan liian yksin? Noissakin ajatuksissa on minun mielestäni sisälle rakennettuna ajatus siitä, ettei ole lupa tuntea yksinäisyyttä. Että siinäkin tunteessa on jotain sellaista, josta pitää syyllistyä.

Jokin tässä ihmisten elämässä minua koskettaa. Miten meistä on tullut niin irrallisia, ettemme tunne kuuluvamme kenellekään tai mihinkään yhteisöön? Moni itkee sukua ja perhettä, joka on, mutta ei ole kuitenkaan. Mistä eväistä syntyy sellainen olo, ettei ole tyhjä eikä yksinäinen? Ehkä siitä että on olemassa ihmisiä, jotka ottavat kopin silloin, kun itse ei jaksa ja kun uhkaa pudota pohjalle. Siitä että on ihmisiä, jotka kaksinkertaistavat ilon ja puolittavat surun. Että saan olla sellaisena kuin olen, vailla pelkoja tietäen, että tässä olen ja tällaisena minut hyväksytään. Että olisi se toinen tai ne toiset, joiden oma olen ja joiden keskellä tunnen saavani rakkautta.

Oletko tyhjä vai täysi? Ehkä kumpaakin?

Kenen oma sinä olet?


Kurkkaa kirjat: