Olipa kerran reipas tyttö, joka oli niin reipas, ettei hänestä tarvinnut lainkaan huolta kantaa. Hän piti puolensa, ilmaisi asiansa, lunasti lupauksensa ja hoiti omiensa lisäksi muidenkin vastuut. Tyttö oli pienestä pitäen topakka pakkaus, joka hoiti koulut, välipalat ja tunteet itseksensä, eikä turhaan vaivannut aikuisia.
Aikuiseksi kasvaessaan tomerasta tytöstä tuli reipas nainen, joka ei esteistä kaatunut. Hän vaihtoi sujuvasti sulakkeet, sulatti pakastimen mennessään ja pinosi lelut tullessaan. Valittamatta hän siivosi oksennukset, takosi työt tunnollisesti ja hoiti marisematta mukulat. Hän muisti paketit opettajille, huolehti surevat sukulaiset ja pärjäsi urheasti vailla tukiverkostojen turvaa.
Reipas nainen ei motkottanut eikä märissyt, sillä reipas ei valita. Hän tarttui kaksin käsin asenteeseensa ja pakotti itsensä eteenpäin silloinkin, kun kyyneleet kirvelivät silmissä.
Reipas nainen ei jäänyt miesten jalkoihin, eikä sen koommin naistenkaan. Omiin jalkoihinsa hän sen sijaan usein jäi.
Kiltin tytön syndrooma on monelle tuttu, mutta reippaan tytön tarina tuntemattomampi. Tuntemattomampi siksi, koska reippaiden tiedetään pärjäävän ihan itsekseenkin. Ehkä pärjäävätkin, mutta jäävät samalla suuresti näkymättömiksi. Reippauden kerrosten alla sykkii usein myös kovasti yksinäinen sydän.
«Reippaita tyttöjä pitää rakastaa tuplasti enemmän sen takia, että he saattavat unohtua, koska pärjäävät niin hyvin», kiteytti näyttelijä Eija Ahvo Voi hyvin -lehdessä. Reippaita lapsia eivät usein ammattilaisetkaan tunnista, sillä he päästävät aikuisen helpolla olemalla oma-aloitteisia ja aktiivisia. Hinta vain on kova: vain itsenäinen ja pärjäävä puoli heistä tulee muiden silmissä tunnistetuksi. He eivät saa riittävästi hyvää ja hellää, apua ja turvaa, koska toimivat hyvin omillaankin.
Mutta reipaskin kaipaa olla jonkun kainaloinen. Vaikka vastuunkantajan ja jaksajan rooli on usein tarjottu ja ominkin teoin vastaanotettu, on tärkeää saada tulla kohdatuksi myös heikkona, tarvitsevana ja jaksamattomana.
Läheisten olisi ymmärrettävä pintaa syvemmälle: kukaan ei ole niin reipas, ettei kaipaisi myötätuntoa, myönteistä palautetta ja rajallisuuden mahdollisuuksia. Vaikka reippaalla olisi kuinka vahva itsensä tukenaan, hänelläkin on ainainen kaipuu toisten ihmisten inhimilliseen lämpöön.
Joskus kaikkein reippainta on tunnistaa oma jaksamattomuutensa. Ja joskus suurinta sydäntä osoittaa avun tarjoaminen juuri sille, joka sitä vähiten tuntuu kaipaavan.
hs.fi
Метка: suomi
Tutkimus: Anteeksianto torjuu masennusta
Kyky antaa anteeksi saa erityisesti naiset voimaan paremmin. Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin, miten anteeksiannon eri ulottuvuudet vaikuttavat aikuisten masennustuntemuksiin.
Missourin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että iäkkäät naiset, jotka kykenivät antamaan anteeksi heitä väärin kohdelleille, saivat muita vähemmän masennusoireita. Hyötyä oli myös siitä, mikäli oli kyennyt antamaan anteeksi itselleen.
Sen sijaan vaikutusta ei ollut sillä, tunsivatko naiset itse saaneensa anteeksi toiselta. Miehillä tulos oli toisenlainen: he kertoivat masentuneisuudesta silloinkin, kun olivat antaneet toiselle anteeksi tai tunsivat jääneensä ilman anteeksiantoa.
Tutkimuksessa analysoitiin noin tuhannen yli 67-vuotiaan yhdysvaltalaisen vastauksia kyselyyn, joka koski muun muassa psyykkistä hyvinvointia. Tutkimus keskittyi ikäihmisiin, sillä heillä on erityistä taipumusta pohtia elämäänsä, ihmissuhteitaan ja moraalisia rikkomuksiaan, sanoi tutkimuksentekoon osallistunut professori Christine Prolux.
hs.fi
Näin autat itsetuhoista läheistä.
Oletko joutunut joskus miettimään, miten voisit auttaa läheistäsi, jolla on itsetuhoisia ajatuksia? Nämä neuvot voivat auttaa.
Keskustele
Epäiletkö, että läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia? Kysy asiasta suoraan häneltä, SOS-kriisikeskuksen johtaja Outi Ruishalme neuvooTerve.fi:n artikkelissa.
Mielenterveyden asiantuntijat ovat asiasta yhtä mieltä. Masentuneen ja itsetuhoisen läheisen kanssa kannattaa yrittää keskustella, jotta hän tietää, että tukea löytyy läheltä.
Vaikka läheisesi ei jaksaisikaan kertoa vaivoistaan kovin pitkästi, keskustelusta on aina apua. Hänen kanssaan voi keskustella myös muistakin asioista, kuten vaikkapa omista kuulumisista.
Ota yhteyttä terveydenhuoltoon
Masentunut ihminen ei usein osaa tunnistaa, milloin olisi syytä hakeutua hoitoon. Jos huomaat, että läheiselläsi on selvästi todella huono tilanne, älä epäröi ottaa hänen puolestaan yhteyttä terveydenhuoltoon.
Vaikka läheisesi ei olisikaan itse pyytänyt päästä hoitoon, ottaa hän varmasti ammattilaisen avun mielellään vastaan.
Itsetuhoiselle henkilölle voidaan antaa esimerkiksi lyhytinterventiohoitoa, jonka teho on todistettu tutkimuksissa. Tässä hoidossa mielenterveyden ammattilaiset keskustelevat henkilön kanssa hänen tilanteestaan välittömästi hoitoon saavuttaessa.
Älä jätä yksin
Kun yrität auttaa masentunutta läheistäsi, hän saattaa torjua apusi ja varsinkin yrityksesi lohduttaa häntä. Tämä johtuu siitä, että vaikeasti masentuneella ihmisellä voi usein olla hyvin vaikea nähdä toivoa tulevaisuudessaan.
Outi Ruishalme muistuttaa, että kaikesta huolimatta läheistä ei pidä jättää yksin. Hän arvostaa tukeasi, vaikka hän ei sitä sairaudestaan huolimatta osaakaan näyttää.
Lähteet:
Terve.fi — Mitä tehdä, jos läheinen miettii itsemurhaa?
Mielenterveysseura — Keskustelutuki vähentää tehokkaasti itsemurhia
KIRJOITTAJA
