Метка: suomi

Опубликовано от — Оставить комментарий

Stressi kuuluu elämään.

Stressi kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään. Sitä tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen, mutta liiallisena se on haitallista. Stressinhallintaa opettelemalla stressi pysyy tasolla, jossa sen haittavaikutukset eivät häiritse. Stressioireiden tunnistaminen riittävän ajoissa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin paine kasvaa liian suureksi.

Mi­tä on stres­si?

Stressi on parhaimmillaan myönteistä, koska se valmistaa huippusuoritukseen. Kohtuullinen väliaikainen stressi voi jopa lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Stressi voi siis olla myös positiivinen voimavara. Liiallinen paine sotkee elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä jokaisen olisi hyvä tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi.

Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä ihmisen omia kokemuksia kuormittavassa tilanteessa. Stressiprosessi on vuorovaikutusta ympäristön ja yksilön välillä. Siihen kuuluvat stressitekijät, stressireaktiot ja niihin liittyvät kokemukset.

Mi­ten stres­si il­me­nee?

Stressin tehtävänä on ottaa ja saada voimavarat kokonaisvaltaisesti käyttöön. Alkuvaiheessa se myös saa havahtumaan siihen, että ollaan tilanteessa, josta ei selvitä tavanomaisilla keinoilla. Silloin vireystila kohoaa, sydämen lyöntitiheys nousee, verenpaine kohoaa, hengitys kiihtyy ja lihasjännitys lisääntyy. Kun stressi jatkuu, ihminen on usein touhukas, keskittynyt haasteesta selviytymiseen eikä havaitse tai muista muita asioita.
Työn alla oleva tehtävä sekä rutiinit sujuvat hyvin, mutta erityistä panostusta vaativat toiminnot jäävät sivuun tai eivät onnistu. Myös tunteiden hallinta voi lopulta pettää, ihminen voi purskahtaa itkuun tai saada raivokohtauksen. Pitkään jatkuva stressi kuluttaa voimavaroja. Koko elimistö on aktivoitunut ja moni kokee oireita kehossaan. Rinnassa on painon tunnetta, henkeä ahdistaa, on vaikea rentoutua ja vatsa on sekaisin.
Stressi vaikeuttaa unta. On nukahtamisvaikeuksia ja uni on katkonaista tai lyhyttä. Kaikki voimavarat suuntautuvat selviytymiseen ja muu toiminta jää taka-alalle eikä siihen jää energiaa. Usein oireitaan ei itse havaitse, koska on niin keskittynyt selviämiseen.
Samoin kuin tunteet ja asenteet siirtyvät ihmiseltä toiselle myös stressi on sosiaalinen ilmiö. Se voi siirtyä ja tarttua ihmisten välillä sekä työpaikoilla että kotona. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista ja tavoitteista riippuen. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta innostavaa. Eroa on myös siinä, minkälaisia reaktioita yleisesti stressaavina pidetyt tehtävät tai tapahtumat ihmisissä aiheuttavat. Mielekkäin stressitason mittari on oma kokemus.

Kei­no­ja stres­sin­hal­lin­taan

• Syö säännöllisesti.
• Nuku ja lepää riittävästi.
• Liiku säännöllisesti.
• Rentoudu.
• Ole jouten välillä.
• Pidä pieniä taukoja päivän mittaan, vaihda asentoa ja liiku.
• Käytä nautintoaineita vain kohtuullisesti.
• Hae tukea ystäviltä, tuttavilta, työtovereilta tai harrastuskavereilta.
• Hemmottele itseäsi.
• Pidä huoli rajoistasi, ole jämäkkä.
• Virkistäydy, hulluttele, käytä luovuuttasi.
• Puhu tunteistasi.
• Pidä yllä rakentavaa ajattelua, vastusta kielteistä ajattelua.
• Näe vastaiskut oppimiskokemuksina.
• Vältä mustavalkoista ajattelua.
• Huolehdi, että tavoitteet ovat realistisia ja johdonmukaisia.
• Luo aikataulu ja työjärjestys.
• Vaali itsellesi merkityksellisiä asioita.
www.mielenterveysseura.fi

Опубликовано от — Оставить комментарий

Vuorovaikutustaitoja voi oppia.

Vuorovaikutustaidot tarkoittavat kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä tai tekoja toisten kanssa ja toimia yhdessä. Keskeistä on vastavuoroisuus, se että molemmat tai kaikki osapuolet antavat panoksensa yhteiseen keskusteluun tai tapahtumaan.
Myönteistä ja rakentavaa vuorovaikutusta on esimerkiksi:

  • rohkaisu ja kannustaminen
  • tarkkaavainen läsnäolo
  • myönteinen, mutta realistinen palaute
  • tuki ja kuunteleminen
  • myötätunto ja huomioiminen
  • ilahduttaminen

Aina ei tarvita suuria tekoja. Usein pienetkin eleet ja toista tukeva ilmaisu riittää. Kannustavat ja rakentavat tunteet ovat yhtä tärkeitä oman itsen kuin toisten kanssa. Jos on kovin itsekriittinen tai kielteinen itseään kohtaan, negatiivisia tunteita ja ajatuksia tulee helposti kohdistaneeksi myös toisiin. Kielteisiä malleja ja tunteita on mahdollista oppia huomaamaan ja korvaamaan niitä rakentavammilla ja myönteisemmillä vaihtoehdoilla.

Em­pa­ti­aa opi­taan ko­ke­muk­sen kaut­ta

Empatia on sosiaalisten taitojen kulmakivi. Sitä tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Empatia tarkoittaa toisten ihmisten tunteiden, tarpeiden, viestien ja tavoitteiden tunnistamista ja huomioimista sekä niihin vastaamista.  Se antaa valmiuksia lukea viestejä myös rivien välistä, eli ymmärtää tarvittaessa myös sanojen kanssa ristiriidassa olevia, sanattomia ja kehollisia eleiden ja ilmeiden viestejä. Empatiaa opitaan saamalla itse osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä varhaisesta vuorovaikutuksesta lähtien. Myöhemmin sitä voi harjoitella kaikissa ihmissuhteissa, koko elämän ajan.

Yh­des­sä olem­me enem­män

Yhdessä toimimiseen tarvitaan sekä osallistumista että yhteistyökykyä. Joukkoon osallistuminen perustuu toisten paikan ja roolin ymmärtämiseen ja luottamukseen, että tulee itse ymmärretyksi. Osallisuus liittyy tunteeseen siitä, että itsellä on oma paikka yhteisössä. Yhteenkuulumisen kyky edellyttää yhteisöltä ja toisilta ihmisiltä hyväksyvää ja mukaan ottavaa asennetta. Luottamuksen ohella tarvitaan myös kykyä sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä.
Vuorovaikutus ei tapahdu aina sanojen välityksellä. On lukuisia muitakin tapoja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kaikki toisten kanssa tapahtuva toiminta on vuorovaikutusta, esimerkiksi ryhmässä musisoiminen, lasten leikit, tai kaupassa, virastossa ja lääkärissä asioiminen.

Jä­mäk­kä osaa aset­taa ra­jo­ja

Jämäkän vuorovaikutuksen lähtökohtia on omien tarpeiden ja tavoitteiden tunteminen. Lisäksi tarvitaan kykyä tunnistaa omaa hyvinvointia lisäävät ja heikentävät asiat. Jämäkkyyden, rohkeuden ja sitkeyden yhdistelmää kutsutaan myös assertiivisuudeksi. Jämäkkyys on  yhteydessä myönteiseen minäkuvaan, itseluottamukseen ja hyvään itsetuntoon. Jämäkkyys on kykyä tunnistaa, määritellä ja ilmaista omat rajat hyvinvointia lisäävällä tavalla. Rajat ovat tarpeen niin oman itsensä kohtelussa kuin siinä, miten antaa toisten kohdella itseään.
Jämäkkyys tarkoittaa myös kykyä

  • arvostaa omia näkemyksiä
  • tuoda esiin mielipiteitä ja ajatuksia
  • puolustaa rohkeasti omaa näkökulmaa
  • viedä sitkeästi aloitteita eteenpäin
  • yrittää toistuvasti
  • jättää takaiskut taakse niiden käsittelyn jälkeen.

Koh­taa­mi­nen on mah­dol­li­suus

Läsnäolo on arvokkain lahja, jonka ihminen voi antaa itselleen tai toiselle. Läsnäoloa on toisen kohtaaminen aidosti, arvokkaana ihmisenä. Syvällisen yhteyden toiseen voi saavuttaa, kun uskaltautuu paljastamaan haavoittuvuutensa, pelkonsa ja huolensa, toiveet ja unelmat. Kiitollinen ihminen arvostaa hyvää itsessä ja muissa.
Kaikilla lienee kokemuksia siitä, miten aito kohtaaminen ja lämmin arvostava vuorovaikutus toisten kanssa kohottaa mielialaa ja lisää toiveikkuutta. Samoin tiedetään miltä tuntuu, kun tyly, torjuva tai tuomitseva vastapuoli ei jaksa käyttää aikaa toisen ajatusten tutkimiseen. Tämä lienee inhimillistä, mutta sen seurauksena voi olla ikäviä ristiriitoja. Vaietut asiat muuttuvat helposti katkeruudeksi. Siksi ne yleensä kannattaa selvittää puhumalla. Toisaalta ihmissuhteisiin kuuluu myös epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden hyväksyminen. Täydellisiä ihmissuhteita ei ole olemassa, vaan ne jäävät usein keskeneräisiksi ja ovat joka tapauksessa rajallisia. Armollisuus ja myötätunto itseä sekä toisia kohtaan auttavat ymmärtämään ihmissuhteita.

Kuul­luk­si tu­le­mi­nen ja toi­sen kuun­te­le­mi­nen

Yksi kohtaamisen tarjoamia mahdollisuuksia on tulla kuulluksi. Kuuntelun arvokas taito on ehkä yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen arjen kiireissä ei aina tule luonnostaan.  Kokeile seuraavia vinkkejä vaikka ystävän tai perheenjäsenen kanssa tänään, ja ole aidosti läsnä tilanteessa. Huomaatko eroa rutiininomaiseen kuunteluun?

  • Katso henkilöä, joka puhuu.
  • Ole kasvotusten, ja katso puhujaa silmiin.
  • Keskity kuuntelemaan, mitä hän sanoo.
  • Ilmaise eleillä, ilmeillä ja lyhyillä ilmaisuilla, että kuuntelet toista.
  • Odota vuoroasi, älä keskeytä.
  • Malta olla kertomatta heti omia kokemuksiasi.
  • Sano, mitä haluat sanoa.
  • Kysy toiselta täydentäviä kysymyksiä.
  • Kerro ajatuksistasi tai tunteistasi.
  • Rohkaise ja kannusta toista tarvittaessa.
  • Voit myös toistaa lyhyesti kuulemasi ja näin varmistaa, että olet ymmärtänyt oikein.

Lisää aiheesta
Kehitä ystävyystaitoja
Huomaavaisuus hoitaa ihmissuhteita
www.mielenterveysseura.fi

Опубликовано от — Оставить комментарий

Uskallatko kohdata surevan?

Kun läheistä on kohdannut suru, pelkäämme häiritsevämme tai ettemme osaa lähestyä oikein ja löytää oikeita sanoja.Näin voit tukea surevaa tai vaikeassa elämäntilanteessa olevaa.
Kun läheiselle tai tuttavalle on sattunut jotain järkyttävää, pelkäämme lähestyä häntä ja mietimme, mitä osaisimme sanoa. Toisen lohduttaminen voi tuntua niin vaikealta, että mieluummin välttelemme surevan tai vaikeassa elämäntilanteessa olevan kohtaamista.
Suomen Mielenterveysseura muistuttaa, että toisen tuki on korvaamattoman tärkeää elämän vaikeimpina aikoina, ja antaa neuvoja, miten kohdata sureva:
1. Kuunteleminen on tärkeintä.
Kriisejä ja suruja kokenut voi muistella itsekseen, mikä lievitti omaa tuskaa. Kerro, että haluat kuunnella ja kestät voimakkaatkin tunneilmaisut.
2. Hyväksy erilaiset tavat surra.
Muista, että jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Osoita, että surusta ja menetyksestä saa puhua ja että tunteet ovat ok. Hyväksy, ettei voi peruuttaa tapahtunutta tai selittää menetystä pois. Älä vertaa erilaisia menetyksiä. Anne surevalle mahdollisuus tehdä tavallisia ja mukavia asioita silloin, kun hän jaksaa. Myös surevalla on oikeus elämän jatkamiseen ja iloon.
3. Ole aito oma itsesi.
Ole läsnä omana itsenäsi. Ole aloitteellinen: tee ehdotuksia ja kysy. Ilmaise myötätuntoa sinulle luonteenomaisella tavalla. Sureva ei halua päivittelyä eikä sääliä. Neuvo vain, jos sureva sitä pyytää. Vältä puhumasta itsestäsi ja omista kokemuksistasi, jotta surevan kokemus saa tilaa.
4. Ole luotettava.
Pidä sinulle kerrotut asiat luottamuksellisina. Lupaa vain sen verran kuin pystyt ja jaksat. Tarjoa tukea myös pidemmän ajan kuluttua. Sureminen on pitkä prosessi.
5. Anna aikaasi ja apuasi.
Anna surevan puhua siitä, mistä hän haluaa puhua. Anna surevalle aikaa muistella. Anna konkreettista apua arjen asioissa, jos voit, keitä kahvia, käy kaupassa ja laita ruokaa. Auta hakemaan apua ja tukea.
Lähde: Suomen Mielenterveysseura

HILKKA TIENHAARA
hilkka.tienhaara@ilmedia.fi