Masennustaipumus periytyy, mutta vastoinkäymisiin voi myös opetella suhtautumaan toisin. Omia luonteenpiirteitään voi myös oppia käyttämään voimavarana.
Masennus on yleistä. Suomessa se on yleisin mielenterveyden häiriö, johon sairastuu noin joka viides jossain elämänsä vaiheessa.
Miksi joku toinen sairastuu, ja toinen vaan porskuttaa, vaikka elämässä tulee eteen useitakin vastoinkäymisiä?
Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma kertoo, että masennusalttiuteen voi vaikuttaa suurelta osin geneettinen alttius.
Holma on lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri, joka työskentelee Helsingin yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikalla ja lääkärikeskus Aavassa.
Holma on kirjoittanut masennuksesta ja sen hoidosta myös kirjan Takaisin elämään (Minerva Kustannus Oy 2019)
Tutkimusten mukaan masennus periytyy vahvasti.
Depression GWAS-geenitutkimuksessa naisilla perimän vaikutus oli 49 prosenttia ja miehillä 42.
Yksittäistä masennusta aiheuttavaa geeniä ei kuitenkaan ole löydetty, vaan vaikutus on monen geenin summa.
Masennuksen syntyyn vaikuttaa silti geenien lisäksi moni muukin asia: stressi, vastoinkäymiset, ympäristötekijät, ihmissuhteet ja lapsuudessa muodostettu kiintymissuhdemalli.
Kielteiset ajatukset nostavat riskiä
Myös temperamenttipiirteet vaikuttavat.
Holman mukaan temperamentiltaan erilaiset ihmiset masentuvat eri tavalla.
– Yksittäinen temperamenttipiirre ei ole kuitenkaan riittävän kattava selitys masennukselle.
Piirteet kuitenkin vaikuttavat depressioriskiin, Holma kertoo.
– Kielteinen tunnemaailma ja negatiiviset muutokset elämässä nostavat huomattavasti riskiä sairastua.
Omien ominaisuuksien lisäksi tarvitaan myös ulkoisia suojaavia tekijöitä. Niitä voivat olla sosiaalinen tuki, koulutusmahdollisuudet, työ sekä työyhteisön ja esimiehen tuki.
Myös kuulluksi tuleminen ja vaikuttamisen mahdollisuudet suojaavat.
Yksilöllisistä ominaisuuksistamme karkeasti arvioiden puolet on synnynnäisiä ja puolet muokkautuvat ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Ympäristön reaktiot muokkaavat temperamentin persoonallisuudeksi.
Geeniperimä vaikuttaa persoonallisuuden muodostumiseenkin, mutta omia ominaisuuksiaan voi oppia käsittelemään.
Holman mukaan omia piirteitä voi oppia käyttämään voimavarana. Ihminen voi myös tietoisesti muuttaa käytöstään ja perimässä saatuja ominaisuuksiaan.
– Kykyä tasapainottaa omia mielentiloja edistää se, jos tunnistaa ja ottaa haltuun omia tunteita ja reagointitapoja.
Haitallisia ajattelumalleja ja temperamenttipiirteitä voidaan työstää esimerkiksi kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa.
Masennus on monen tekijän summa, mutta on olemassa piirteitä, jotka suojaavat. Adobe stock/AOP
Onko sinulla nämä masennukselta suojaavat piirteet?
Ihmisellä on olemassa suojaavia tekijöitä, jotka auttavat häntä välttämään masennusta.
Sisäiset suojaavat tekijät ovat hyvä fyysinen terveys ja perimä, myönteiset varhaiset ihmissuhteet ja riittävän hyvä itsetunto. On muitakin piirteitä, jotka voivat auttaa.
1. Tunnollisuus. Piirre voi suojata masennukselta, mutta ylikorostuneena se sen sijaan voi johtaa uupumukseen.
– Omassa tutkimuksessamme tunnolliset pysyivät paremmin hoidossa ja sitä kautta hyötyivät siitä. Estyneisyys ja tunnollisuus kuitenkin myös pitkitti toipumista.
Siksi olisi löydettävä tasapaino. Tarkkojen ja tunnollisten tulee Holman mukaan varata arjessa kunnolla aikaa levolle.
2. Kyky ilmaista tunteita: vastakohtana on estynyt luonne, joka ei pysty ilmaisemaan tunteitaan, vaan kärsii hiljaa. Masennukselle altistava piirre on erityisesti passiivis-aggressiivisuus, jossa ihminen ei ilmaise tahtoaan suoraan vaan vetäytyy. Hän voi mököttää, pitää mykkäkoulua tai syyllistää muita.
3. Riittävän hyvä itsetunto, tunne pärjäämisestä: Ihminen, joka tuntee määräävänsä omasta elämästä, altistuu harvemmin masennukselle.
– Itsemääräämisteorian mukaan, kun perustarpeet, tunne omasta pätevyydestä, yhteen kuuluvuudesta, autonomiasta ja merkityksellisyydestä tyydyttyvät, ihminen on ehjä. Hän pystyy suhtautumaan ulkoisiin vastoinkäymisiin harkitsevasti ja rakentavasti. Tunteet eivät häntä heittele.
4. Armollisuus itseä kohtaan. On tärkeää puhua itselleen kannustavasti ja ymmärtäen. Vastakohtana on vaativa ihminen, joka ei pysty sovittelemaan vaan pitää itsepäisesti kiinni omasta kannastaan ja edellyttää täydellisyyttä sekä itseltään että muilta. Itsekriittisyys ja perfektionismi ovat yhteydessä neuroottisuuteen, joka altistaa masennus- ja ahdistusoireille.
Liiallinen itsekriittisyys ei ole hyväksi kenellekään. Adobe stock/AOP
5. Riittävä itsenäisyys. Vastakohtana on riippuvainen ihminen, joka kuvittelee tarvitsevansa muiden ihmisten hyväksyntää ja tukea selviytyäkseen pienistäkin arjen asioista.
6. Kypsä suhtautuminen asioihin. Kypsästi suhtautuva ihminen haluaa kohdata vaikeudet. tietoisesti. Hän pyrkii ratkaisemaan ongelman tai parantamaan olosuhteita. Hänellä on ongelmaratkaisu- ja vuorovaikutustaidot.
Epäkypsästi käyttäytyvä ihminen ei suostu kohtamaan ongelmaa vaan pyrkii kieltämään, tai kätkemään sen. Hän voi myös syyttää muita ongelmista.
Tällaiset puolustusmekanismit ovat yhteydessä mielen tasapainoon. Epäkypsiä torjuntakeinoja käyttämällä ihminen voi joutua niin syviin ristiriitoihin, että masentuu.
7. Kyky solmia sosiaalisia suhteita. Hyväksytyksi tulemisen tunne, kyky luoda ja ylläpitää tyydyttäviä ihmissuhteita ja mahdollisuus toteuttaa itseään ovat tärkeitä.
Tutkimuksen mukaan myös ne masennukseen sairastuneet, joilla oli läheisiä tukemassa tai ymmärtävä työpaikka ja ystäviä, toipuivat ratkaisevasti paremmin. Turvattomaksi itsensä tunteneet kokivat enemmän vastoinkäymisiä, jotka söivät toipumiseen tarvittavia voimia.
Myös sisäänpäinkääntyneiden ja neuroottisten oli vaikeampi hankkia tukea läheisistä ja työympäristöstä.
FAKTAT
Iloinenkin elämänmuutos voi masentaa
Muutos synnyttää aina tunteita. Siksi riski masennuksen puhkeamiselle moninkertaistuu muutoksen jälkeisinä kuukausina.
Suurin osa masennusjaksoista alkaa jostakin elämäntapahtumasta: Tyypillisiä ovat ihmissuhteen menetys, vakavat ristiriidat ihmissuhteissa, työelämän vaikeudet ja työttömäksi jääminen. Vakavia elämänmuutoksia kokeneista 10–15 prosenttia masentuu.
Elämänmuutoksen ei kuitenkaan tarvitse aina olla negatiivinen.
– Masennuksen voi laukaista sekin, jos elämänmuutos on positiivinen ja etenkin jos niitä on tiheästi. Ne voivat horjuttaa mielen tasapainoa ja laukaista esimerkiksi unettomuutta. Silloin ihminen ei malta nukkua, ja se voi lopulta uuvuttaa.
Masennus ilmenee hyvin erilaisin tavoin. Masentunut voi olla hyvinkin työkykyinen. Moni masentunut yrittää Holman mukaan pysyä viimeiseen asti töissä.
– Potilastyössä näkee usein ihmisiä, joiden olisi pitänyt jo aikaa sitten pysähtyä ja hakeutua hoitoon. Usein näin tapahtuu vasta sitten, kun keskittymiskykyä ei enää ole ja työmuisti alkaa mennä. Silloin uupuminen on jatkunut jo todella kauan.
”Ei minua mikään vaivaa”
Lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa hoitohakuisuus on usein hyvä, mutta ei kuitenkaan aina.
– Sairaudentunnottomuus on yllättävän yleistä. Ensimmäistä kertaa sairastavat eivät välttämättä heti ymmärrä, mikä heitä vaivaa.
Masennus näyttäytyy ihmisestä riippuen niin eri tavalla, että Holman mukaan myös hoidon on oltava yksilöllistä.
Tutkimustulosten perusteella masennus voi ilmetä eri aivojen alueilla ja ilmetä erilaisina oireina eri ihmisillä.
– Tietyt aivoalueiden yhteydet toimivat eri tavalla esimerkiksi, jos ihminen on ahdistunut tai vaikka märehtii asioita. Oireet näkyvät myös aivojen toiminnallisessa kuvantamisessa. Hoidossa ei kuitenkaan hoideta aivojen kohtia, vaan henkilöä, jolla on oireita.
Masennuksen hoidossa käytetään yleensä masennuslääkkeitä ja/tai terapiaa.
Oma halu parantua
Tehokkain biologinen hoito on edelleen aivojen sähköhoito (ECT). Myös muita biologisia hoitoja kehitetään. Kirkasvalohoito on tehokas kaamosmasennukseen.
Holma sanoo, että suurin osa masennuspotilaista saa apua lääkkeistä, ja jokaiselle löytyy yleensä sopiva lääkitys. Erityisen vaikeasti masentunut voi hyötyä esimerkiksi ketamiini-lääkehoidosta.
– Toipumiseen tarvitaan silti muutakin kuin masennuslääkkeiden käyttöä. Tarvitaan hoitosuhdetta, sosiaalisen ympäristön tukea ja usein myös olosuhteiden kartoitusta ja parannusta.
Hoito ei yksin riitä, masennuksesta toipumiseen tarvitaan Holman mukaan myös potilaan omaa halua ja työtä.
Holma uskoo, että tulevaisuudessa hoito tulee olemaan yhä enemmän yksilöllistä.
– Toimintakykyinen, työnsä hyvin hoitava, mutta iloton masentunut eroaa vuoteeseensa eristäytyneestä erakosta. Tämä kuvastaa sitä, ettei oikean hoitomuodon löytäminen ole aina helppoa.
www.iltalehti.fi
Научившись замечать хорошее в своей жизни, мы делаем ее гораздо более приятной и, как утверждают ученые, долгой. Многочисленные исследования показывают, что у оптимистов снижен риск сердечно-сосудистых заболеваний, инсульта и легочной дисфункции. Оптимизм также соотносится с более низким риском ранней смерти от рака и инфекций и в целом с долголетием. Клинический психолог Дэвид Топор предлагает внимательнее изучить эту взаимосвязь.
В мире 