Pasi Ojalan, 34, ensimmäisiä lapsuusmuistoja on, kun hän istuu lattialla huoneensa ovea vasten ja kuuntelee sen takaa kantautuvia ääniä. Vanhemmat huutavat ja riitelevät. Isä on humalassa niin kuin hän liian usein oli.
Ojalan lapsuus oli turvaton. Se johtui pitkälti isän alkoholismista, mutta myös koulukiusaamisesta. Välillä myös omat ystävät kiusasivat.
Yhden sellaisen kerran hän muistaa hyvin.
Eräänä talvisena päivänä, kun Ojala oli 8-vuotias ja lunta tuprutti valtoimenaan, hän teki lumitöitä saadakseen viikkorahaa.
Hän rakensi lumitöiden päätteeksi lumilinnan, josta oli erityisen ylpeä. Ojalan ystävät olivat tulossa kylään samana päivänä, ja hän odotti innoissaan saavansa esitellä rakennelmansa heille.
Kun kaverit saapuivat, he romahduttivat linnan niin, että Ojala jäi lumikasan sisään. Kaverit poistuivat nauraen ja Ojala jäi lumen sisään makaamaan.
– Se oli ensimmäinen hetki, kun minusta tuntui, että haluan kuolla.
Tuo tunne tuli ikävän tutuksi seuraavien vuosikymmenien aikana.
Nuorten elämässä kolmoiskriisi
Suomalaisten, erityisesti nuorten pahoinvointi on lisääntynyt vuosi vuodelta.
Mieli ry:n tuoreen kyselytutkimuksen mukaan lähes joka toinen suomalaisista kokee hyvinvointia ja jaksamista vähentävää kuormitusta. 18–24-vuotiaista vastaajista jopa 77 prosenttia kertoi kokevansa kuormitusta ja peräti 68 prosenttia masennusta tai ahdistusoireita.
Viime vuonna kuormitusta koki kaikista vastaajista reilu kolmannes ja nuorista aikuisista 44 prosenttia.
Tutkimuksen perusteella suomalaisia kuormittavat tulevaisuuden epävarmuus sekä työhön ja opiskeluun liittyvät asiat.
Koronapandemian merkitys kuormittavana tekijänä oli vähentynyt vuoden takaisesta, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan näyttää lisänneen suomalaisten kuormitusta jonkin verran lisää.
Mieli ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi mukaan tulokset ovat erittäin huolestuttavia.
– Yhteiskunnassa täytyy ottaa vakavasti koko väestötasolla tapahtuva kuormittuminen, mutta erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset.
Erityisesti nuorten kokema kuormitus ja pahoinvointi on lisääntynyt Aalto-Matturin mukaan jo ennen koronaa. Hän sanoo, että nuorten elämässä on tällä hetkellä kolmoiskriisi: koronapandemia, ympäristökriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat nuorissa turvattomuutta.
– Ja kun näihin yhdistetään nuorten omissa elämissä oleva kuormitus, näkyy kokonaisvaikutus tässä meidän tutkimuksen tuloksissa.
Toisessa kädessä kuolema, toisessa mielisairaala
Masennus, ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset kulkivat Pasi Ojalan mukana varhaislapsuudesta aikuisuuteen.
Kotona isän alkoholin juonti kiihtyi vuosien saatossa, mutta perheen ulkopuolella alkoholismista ei tiedetty mitään. Kotiolojen salailu tuntui raskaalta.
Ei kavereille tai sukulaisille voinut kertoa jouluaatosta, jolloin isä juotti joulupukille raakaa viinaa. Tai raivokohtauksista, jonka aikana isä tyhjensi äidin vaatekaapin sisällön ulos vesisateeseen.
– Vierailut mummolaan aiheuttivat todella ristiriitaisia tunteita, kun isä joutui feikkaamaan siellä niin hirveästi.
Kun Ojala oli 10-vuotias vanhemmat erosivat. Sen jälkeen hän vietti paljon aikaansa isänsä luona. Siellä hän kuunteli isänsä surut ja murheet. Itsetuhoiset ajatukset ja solvaukset äidistä.
Ojala ei vaikeista tunteistaan puhunut. Ei liiemmin hyvistäkään. Hän oli sulkeutunut ja ujo poika, joka punnitsi tarkkaan kaikki sanansa etukäteen.
Kukaan perheenjäsenistä tai ystävistä ei tiennyt mitään hänen itsetuhoisista ajatuksistaan tai pahasta olostaan. Ei edes myöhemmin avovaimo, jonka kanssa Ojala oli yhdessä parisen vuotta.
– Kasasin ympärilleni suojamuurin, jonka takana olin ikään kuin turvassa kaikelta pahalta.
Vuosia Ojalasta tuntui, että toisessa kädessä on kuolema ja toisessa mielisairaala. Useimmiten kuolema tuntui houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Mielenterveysongelmien odotetaan häviävän itsestään
Vaikka Ojala kärsi mielenterveysongelmista vuosia, hän kävi koulut ja pääsi valmistumisen jälkeen heti töihin. Työ tuntui aina merkitykselliseltä, eikä hän ollut sieltä koskaan pois.
Vuonna 2020 Ojalan vointi kuitenkin huononi nopeasti. Ensimmäisen kerran hän jäi sairauslomalle mielenterveysongelmien vuoksi kuitenkin vasta marraskuussa 2021.
Mielenterveysongelmat ovat Mieli ry:n Aalto-Matturin mukaan merkittävin työelämästä syrjäyttäjä. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveystaustaisia kuin myös iso osa kelakorvattavista sairauspäivärahoista.
– Nyt pitäisi vain saada palvelujärjestelmät ymmärtämään, että on sekä taloudellisesti että inhimillisesti järkevää hoitaa mielenterveyden ongelmia silloin, kun ne ilmaantuvat. Ei vasta sitten, kun ne ovat pahentuneet ja kroonistuneet.
Ajattelin äitiäni. Sitä, että vanhemman ei pitäisi haudata omaa lastaan.
Pasi Ojala
Palvelujärjestelmä on Aalto-Matturin mukaan tällä hetkellä viallinen – siinä missä fyysisen terveyden vaivoja pyritään hoitamaan oikea-aikaisesti, mielenterveysongelmien suhteen on tapana odottaa, josko vaiva menisi itsestään ohi.
– Se on vaikea ja epäinhimillinen tie. Ja se on myös erittäin kallis tie.
Maailman talousjärjestö OECD laski jo ennen koronpandemiaa, että mielenterveyden häiriöiden hintalappu Suomelle on 11 miljardia joka vuosi. Sitä, miten koronapandemia on kustannuksiin vaikuttanut, ei vielä tiedetä. Mutta ei ainakaan laskevasti.
– Meillä oli mielenterveydessä iso hoitovelka jo enne pandemiaa, nyt se on kahden pandemia vuoden jälkeen täysin kestämättömällä tasolla. Hoitojonoja olisi nyt erittäin tärkeä purkaa.
Lääkäri kehotti liikkumaan ja tarjosi lääkitystä
Lokakuussa 2020 Pasi Ojala haki ensimmäistä kertaa apua mielenterveysongelmiinsa. Päätökseen avun hakemisesta oli edeltänyt romahdus.
Jo olemassaolevaa pahaa oloa vaikeutti koronarajoitukset, jotka supistivat elinpiirin oman kodin seinien sisälle. Pikkuhiljaa kaikki ilo elämästä hävisi ja Ojala halusi vain maata sängyssä tekemättä mitään.
Siihen aikaan hän seurusteli naisen kanssa, joka halusi auttaa ja ymmärtää, mistä Ojalan paha olo johtuu. Hänelle Ojala pystyi ensimmäisen kerran sanomaan ääneen, että haluan kuolla.
Tyttöystävän kannustamana hän hakeutui avun piiriin. Tapaaminen työterveyslääkärin kanssa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä. Ojala ei kokenut tulleensa laisinkaan kohdatuksi.
– Tunnin kestävän vastaanoton aikana lääkäri tarjosi minulle neljä kertaa masennuslääkitystä ja kehotti liikkumaan, jotta saisin sitä kautta iloa elämään.
Muutama päivä lääkärikäynnin jälkeen Ojala yritti itsemurhaa.
Viimeistään nyt pitäisi toimia
Mielenterveysongelmia hoidetaan monilla eri keinoilla. Yksi on psykoterapia, johon voi saada tukea Kelalta.
Tuore tutkimus osoittaa, että psykoterapia vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä, parantaa työllisyyttä ja tuloja.
Sen lisäksi psykoterapia on käypä hoito -suosituksen mukainen hoito masennukseen, mutta sitä on Aalto-Matturin mukaan harvoin tarjolla terveyskeskusten palveluvalikoimassa.
– Meillä on ollut eduskunnassa kaksi vuotta Terapiatakuu-kansalaisaloite, jonka ajatuksena on, että ei odoteta että vaivat poistuvat, vaan annetaan oikea-aikaista hoitoa mielenterveysongelmiin.
Aalto-Matturi ajattelee, että viimeistään nyt olisi aika toimia – niin ihmisten, yhteiskunnan työllisyystavoitteiden kuin talouden kestävyyden vuoksi.
– On ihan välttämätöntä että pystytään pysäyttämään tämä huono kehitys ja pystytään vahvistamaan suomalaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Terapia pelasti
Eräällä tavalla psykoterapia pelasti Ojalan hengen, ennen kuin hän oli edes ehtinyt aloittaa sen.
Ajatus terapiasta pulpahti Ojalan mieleen juuri ennen, kun hän oli riistämässä itseltään henkeä. Hän ajatteli, että se kortti on vielä kääntämättä – oljenkorsi, joka voisi viedä pahan olon pois. Myös toinen ajatus piti hänet vielä kiinni elämässä.
– Ajattelin äitiäni. Sitä, että vanhemman ei pitäisi haudata omaa lastaan.
Siitä alkoi Ojalan matka takaisin elämään. Muutamien kuukausien päästä hän pääsi monien vaiheiden jälkeen aloittamaan psykoterapian. Aluksi omakustanteisesti ja myöhemmin Kela-korvauksen tuella.
Nyt hän on käynyt terapiassa vuoden ja elämä on muuttunut radikaalisti.
Hän on oppinut puhumaan tunteistaan ja sen seurauksena saanut uudelleen yhteyden äitiin, siskoon ja ystäviin. Lääkkeitä hän ei syö vieläkään.
– Terapia on muuttanut minun maailmaani hyvin laajasti. Kun pystyin vihdoin puhumaan kipukohdista, joita olen elämässäni yksin joutunut kahlaamaan, hyvin laajat pelkotilat ja sulkeutuneisuus alkoivat hävitä.
Ojala haki apua myös Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksesta, jonka toimipisteet sijaitsevat Helsingissä ja Kuopiossa. Siellä hän on päässyt puhumaan syistä, jotka ovat vaikuttaneet itsetuhoisten ajatusten syntyyn sekä keinoja niiden käsittelyyn.
– Terapiassa on ollut aina läsnä sellainen turvallisuudentunne. Sellainen, joka pitäisi varmaan olla lapsena omassa kodissa. Minulla sellaista ei valitettavasti ollut.
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, hae apua täältä:
Mieli ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111
Psykiatrinen päivystys 116 117.
Valtakunnallinen hätänumero 112.
Если бы восемнадцать лет назад, когда со мной случилась первая паническая атака, я прочитала статью о том, как реальный человек справляется с этой проблемой, это вселило бы в меня надежду, придало сил. Но мне пришлось проходить часть этой бездны на ощупь.
«Болезнь воли», «болезнь настроения» и даже «поцелуй дементора» – как только не называют депрессию. Но, несмотря на популярность темы, полной информацией об этом заболевании человек владеет далеко не всегда. Мы продолжаем путать депрессию с плохим настроением, унынием и добрым десятком других состояний. И что делать с этим малопонятным недугом, тоже зачастую не знаем.