Tanja Styf, 46, oli huonossa kunnossa, kun äiti sai patistettua hänet kuntosalille. Liikunnan aloittaminen kohotti kuntoa niin, että lopulta Tanja saattoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa nelijalkaisesta lenkkikaverista.
”Vuosi 2002 oli muutosten vuosi. Olin mennyt naimisiin Mikan kanssa ja päässyt sairaanhoitajana unelmieni työpaikkaan. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, kunnes vuosien varrella käsittelemättä jääneet asiat alkoivat vaivata ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
En jaksanut pitää itsestäni huolta. Makasin joko sohvalla tai sängyssä ja liikuin vain vessaan ja jääkaapille. Paino nousi, ja minulla puhkesi kakkostyypin diabetes, mutta en välittänyt.
Tutut käskivät minua ottamaan itseäni niskasta kiinni ja lähtemään lenkille. Arvatkaa vain, lähdinkö. Hyvä, jos jaksoin käydä töissä, enkä lopulta jaksanut sitäkään. Neljä vuotta sitten jäin pitkälle sairauslomalle ja lopulta vuonna 2021 työkyvyttömyyseläkkeelle.”
Liikunnan aloittaminen onnistui – ”Ymmärsin, että äiti oli oikeassa”
”Ilman perhettäni makaisin vieläkin sohvalla – tai huomattavasti syvemmällä. Kolme vuotta sitten äitini totesi, että jos jatkan nykyisiä elintapojani, en elä vanhaksi. Eikä äidin huoli jäänyt vain sanoihin. Hän oli ilmoittanut minut kuntosalille ja maksanut osallistumismaksun. Olin hirvittävän huonossa kunnossa, mutta ymmärryksessäni ei ollut mitään vikaa. Ymmärsin, että äiti oli oikeassa.
Lähdin liikkeelle pienestä. Lupasin äidille, että käyn kerran viikossa kuntosalilla. Jonkin ajan kuluttua kysyin äidiltä, voisimmeko alkaa tsempata toisiamme ja käydä yhdessä treenaamassa. Äiti kävi salilla senioriryhmässä, mutta minulle laiteharjoittelu oli vielä uutta ja kaipasin kaveria. En kauheasti tykännyt salitreenistä, mutta siitä tuleva hyvä olo palkitsi. Pian jaksoin innostua muustakin liikkumisesta: aloitin äidin kanssa vesijumpan ja anopin kanssa joogan.
Kun koronapandemia sulki liikuntapaikat, liikkumiseni uhkasi jäädä. Mika vaihtoi yötyöstä päivätyöhön ja alkoi viedä minua lenkeille lähimetsään. Jonkin ajan kuluttua hän kysyi, huomasinko saman kuin hän: en enää pysähtynyt mäkeen puuskuttamaan kuten ennen.
Kun kuntoni parani, olin valmis toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani, ja hankin meille perhoskoiran. Nyt Eetu ulkoiluttaa minua kolme kertaa päivässä. Eetu on pieni, mutta se jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä. En välttämättä lenkkeilisi lainkaan, ellei minulla olisi kaveria.”
”Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini”
”Kaksi vuotta sitten lääkäri ehdotti minulle semaglutidilääkitystä, sillä verensokerini alkoi olla huomattavan korkea. Lääke lisää insuliinin eritystä haimasta, mikä laskee glukoosipitoisuutta mutta myös vähentää ruokahalua. Söin aiemmin yhtä suuria annoksia kuin mieheni ja heti aterian jälkeen kaivoin kaapista jälkiruokaa. Minulla oli tuolloin jatkuva nälkä ja olin 20 kiloa painavampi kuin nyt.
Minulla on tavoite. Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini. Olen edelleen ylipainoinen mutta silti tyytyväinen itseeni. Punnitsen itseni joka viikko. Päiväni ei ole pilalla, vaikka lukema olisi sama kuin edellisellä viikolla tai vähän korkeampikin. Minulla on hyvä olla, ja jaksan tehdä asioita ihan eri lailla, ja se riittää.”
Tammikuussa Meilahden sairaala-alueelle avattava Traumapsykiatrian poliklinikka tarjoaa konsultaatioita ja hoitoa traumaperäiseen stressihäiriöön. Psyykkinen traumatisoituminen on etenkin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa tavallista.
Toiminnan ensisijainen tehtävä on kehittää vaikean traumaperäisen stressihäiriön hoitoa. Etenkin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa on paljon poikkeuksellisen traumatisoivia tapahtumia kokeneita henkilöitä. Psyykkinen traumatisoituminen on monen psykiatrisen oireen riskitekijä ja se on traumaperäisen stressihäiriön diagnoosin edellytys.
“Traumapsykiatrian poliklinikka tarjoaa konsultaatiopalveluita sekä kiireettömiä tutkimus- ja hoitojaksoja ensisijaisesti psykiatrian yksiköiden traumaperäistä stressihäiriötä sairastaville potilaille”, kertoo ylilääkäri Tanja Laukkala HUSin Psykiatriasta.
Alkuvuodesta käynnistyvät myös traumapsykiatrian eKonsultaatiot, jotka palvelevat aluksi Uuttamaata. Toiminnan vakiinnuttua eKonsultaatiot voidaan laajentaa kansalliseksi toiminnaksi muualle maahan. Puolustusvoimien psykiatrian poliklinikka valtakunnallisine erityistehtävineen toimii myös osana Traumapsykiatrian poliklinikkaa.
HUSin Traumapsykiatrian poliklinikka on osaamiskeskus, jonka toiminta keskittyy potilaiden traumaperäisen stressihäiriön diagnostiikkaan ja hoitoon. Sen henkilökunta on mukana esimerkiksi kansallisten hoitosuositusten laatimisessa, asiantuntijoina monenlaisissa verkostoissa, kuten valmiusasioissa sekä perustasoon ulottuvien hoitopolkujen kuvauksessa. He toimivat myös kouluttajina ja ovat mukana kehittämistyössä, kun psyykkisen traumaan liittyviä asioita huomioidaan hoitojärjestelmässä ja kehitetään järjestelmän ulkopuolella yhteiskunnassa.
Uuden neljän päivän altistushoidon uskotaan vakiintuvan pian Suomeen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) testaama hoito on tehonnut myös hyvin vaikeisiin pakko-oireisiin.
HUSissa on vakiintumassa käyttöön uusi hoito vaikeiden pakko-oireisten häiriöiden eli OCD:n (obsessive-compulsive dissorder) hoitoon. Tulokset keväällä 2022 alkaneesta ensimmäisestä käyttötutkimuksesta ovat hyviä. Niin sanottu Bergenin mallin mukainen neljän päivän altistushoito on osoittautunut toimivaksi myös Suomessa.
Suomalaiseen käytettävyystutkimukseen osallistuneilla kaikilla 20 koehenkilöllä oireiden vaikeusastetta kuvaavat pistemäärät vähenivät.
– Kolmasosa koehenkilöistä oli remissiossa eli oireettomia tai lähes oireettomia ja yhteensä lähes 60 prosenttia oli saanut merkittävän vasteen eli oireet olivat vähentyneet huomattavasti, kertoo HUS psykiatrian ylilääkäri Suoma Saarni.
Aiemmin alihoidettu potilasryhmä
Suomessa OCD on Saarnin mukaan tähän saakka ollut alihoidettu. Tilannetta kuvaa se, että ensimmäiseen potilastutkimukseen valikoituneet potilaat olivat sairastaneet oireita 7–17 vuotta, saamatta aiemmista terapioista tai lääkityksestä riittävää hyötyä.
– Meillä on hoitamattomia ihmisiä, jotka ovat tosi pitkään kärsineet pakko-oireisesta häiriöstä eivätkä ole päässeet asianmukaiseen hoitoon. Painetta tämän tyyppiselle hoitomuodolle on, kuvailee Saarni.
Norjassa menetelmä on ollut käytössä yli kymmenen vuotta ja sen käyttö on muuttanut sairauden luonnetta koko väestössä.
Toistaiseksi vain HUS-alueella
Tähän mennessä HUSissa on hoidettu neljän päivän hoidolla 55 potilasta. Hoidon käyttöönotto laajemmin Suomessa on työn alla. Kuinka nopeasti hoitoa saa HUS-alueen ulkopuolella sairastavat, riippuu resursseista.
– Teemme yhteistyötä kaikkien yliopistosairaaloiden kanssa, että saisimme laajennettua hoidon myös muualle maahan. Se on tietysti resurssi- ja koulutuskysymys, muistuttaa Saarni.
Tähän mennessä hoidetut potilaat ovat antaneet poikkeuksellisen hyvää palautetta hoidosta.
– Tosi hyvää palautetta. Tämä on hyvin intensiivinen nimensäkin mukaan, niin siinä muodostuu hyvin tiivis toisiaan tukeva ryhmä.
Neljän päivän hoito, joka on kognitiivisbehavioraalisen terapian yksi sovellus, on mainittu yhtenä hoitomallina myös nykyisessä OCD:n Käypä hoito -suosituksessa. Tosin toistaiseksi sen käyttöä rajoittaa koulutettujen terapeuttien vähyys.
Potilaaksi pääsee vaikeista pakko-oireista kärsivä henkilö, joka on motivoitunut altistushoitoon.
Kolme tärkeää elementtiä
Pakko-oireita on tähänkin asti hoidettu kognitiivisen terapian menetelmillä ja altistusterapian menetelmiä, mutta neljän päivän hoito eroaa niistä kolmella oleellisella tavalla.
– Yksi on se intensiivisyys, toinen on ryhmä ja kolmas on taitava menetelmä, millä altistusta käytetään hoidossa, Saarni kuvailee.
Tämä on Saarnin mukaan syy siihen, miksi tulokset ovat olleet parempia kuin muissa hoitomuodoissa.
Intensiivinen hoitojakso kestää sen neljä päivää, mutta sitä edeltää muutaman valmennuskäynti ja haastattelu.
Intensiivijakson jälkeen potilas jatkaa hoitoa itsenäisesti ja käy muutamalla tukikäynnillä ja kolmen kuukauden seurantakäynnillä.
Hoidossa käytetään niin sanottua kohti ahdistusta nojautuvaa menetelmää, Lean into the Anxiety, joka on erilainen kuin kuin aiemmissa altistusterapioissa käytetty menetelmä.
Saarnin mukaan tarkoitus ei ole tehdä mahdollisimman rajuja altistuksia, vaan Idea on oppia kohtaamaan se ahdistus ilman, että jarruttaa vakuuttelee tai välttää sitä.
Monelle potilaalle menetelmä on tarjonnut käänteentekeviä oivalluksia.
– Jos ei itse kärsi pakko-oireisesta häiriöstä tai ahdistuneisuushäiriöstä, on vaikeaa nähdä, kuinka suuren kynnyksen takana on kohdata ahdistus.
Kohtaaminen on Saarnin mukaan vaikeaa varsinkin, jos se oireisto on kestänyt vuosikausia ja se on automatisoitunut tapa välttää ahdistusta.
– Uuden tavan vieminen käytäntöön, mitä teen ja kuinka reagoin tilanteissa ja minkälaisia tunteita herää, on todella käänteentekevä ja mullistava näiden ihmisten elämässä, kertoo Saarni.
Pysyviä tuloksia
Hoitotulokset ovat seurannassa pysyneet hyvinä ja jopa parantuneet ajan kuluessa. Tämä johtuu Saarnin mukaan siitä, että potilaat oppivat hoidon aikana toimimaan omina terapeutteinaan, ja tietävät miten tulee toimia, että oireet vähenevät.
– Jos tuntuu, että oire nostaa päätään uudelleen, ihminen tietää mitä pitää tehdä, että hän saa oireen taas kuriin, kertoo Saarni.
Uusi hoito antaa toivoa potilaille sairaudessa, jota ennen on pidetty pitkäaikaisena ja jopa parantumattomana.
– Aikaisemmin on ajateltu, että se on sairaus, joka on hyvin pitkäaikainen ja josta ei ehkä voi parantua. Nyt me nähdään, että se on sairaus, josta voi parantua ja jonka voi jättää taakseen. Tämä ei toki koske ihan kaikkia potilaita, mutta monelle on mahdollista parantua siitä, sanoo ylilääkäri.
Norjassa sairauden luonne muuttunut
Norjassa, jossa OCD-oireita on hoidettu jo pitkään 4-päiväisellä menetelmällä, on vaikeaoireisten potilaiden määrä vähentynyt merkittävästi maanlaajuisesti.
– Hoitoon tulee Norjassa nykyään enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat sairastaneet hiljattain ja joiden oirekuva ei ole ehtinyt muodostua niin vaikeaksi tai monihäiriöiseksi.
Nuorille omaa hoitoa lähivuosina
Pakko-oireinen häiriö alkaa usein nuoruusiässä. Tähän saakka uutta menetelmää on tarjolla vain täysi-ikäisille. Norjassa neljän päivän hoidosta on kehitetty lapsille ja nuorille oma versionsa. Saarnin mukaan Suomessakin nuorten hoito olisi tärkeää.
– Ehdottomasti sitä kannattaisi kehittää. Olemme HUSin nuorisopsykiatrian kanssa jo pohtineet, miten pystyttäisiin kouluttamaan sinne tiimiä.
Hoitojärjestelmän rakentamiseen menee kuitenkin aikaa.
– Muutaman vuoden viiveellä on varovainen arvio, koska tiimin kouluttamiseen menee oma aikansa. Järjestelmän rakentamiseen, että saadaan ne ryhmät pyörimään. Sanotaan, että lähivuosina, arvioi Saarni.
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii noin 2–3 henkilöä sadasta, lievemmistä pakko-oireista vielä useammat. Lievemmätkin häiriöt voivat heikentää elämänlaatua. Niihin voi saada kuitenkin apua esimerkiksiMielenterveystalo.fi:n omahoito-ohjelmastatai lääkärin lähetteelläHUSin nettiterapiasta.
Katso Yle Areenasta Akuutti: Apu ahdistaviin pakko-oireisiin
Медитация дня
Среди влияний, укорачивающих жизнь, преимущественное место занимают страх, печаль, уныние, тоска, малодушие, зависть, ненависть.