Чувство усталости и сонливость, которые не покидают человека даже после того, как он вроде бы выздоровел (во всяком случае, получил отрицательные результаты мазка на коронавирус), – жалобы, с которыми оказываются на приеме у врача до 55 % переболевших.
Впрочем, поствирусная астения – явление не новое. Она может возникать после любой перенесенной вирусной инфекции, даже если это был трехдневный насморк без температуры. Выраженность астении нельзя предугадать по тяжести болезни. Один заболел тяжело, перенес двустороннюю пневмонию, лежал в стационаре и наконец выздоровел. И довольно быстро вернулся к привычному уровню активности. Другой перенес коронавирусную инфекцию в легкой форме, а в итоге – сильная слабость, низкий уровень энергии, ощущение мутной головы и невозможность сосредоточиться на чем-либо, и все это длится месяцами.
Почему возникает поствирусная усталость?
Однозначного ответа пока нет. Есть несколько теорий. Предполагается, что слишком сильный иммунный ответ истощает организм и нарушает защитные свойства естественного барьера, который оберегает головной мозг от атак собственного иммунитета и разных чужаков-микроорганизмов. Возможно, последствием вирусной инфекции является системное воспаление. Есть теория, что нарушается работа гипоталамуса в мозге – он регулирует жизненно важные опции вроде температуры тела, чувства голода и жажды. Так или иначе, мы пока не знаем точно, откуда именно берется поствирусная усталость. И универсальной таблетки от этой напасти медицина предложить не может. Но все-таки способы справиться с поствирусной усталостью или хотя бы облегчить ее проявления есть.
Уменьшите ожидания от себя
Ничего не получится, если вы упорно будете пытаться жить в том ритме, в котором жили до болезни. Итогом станут разочарование, ухудшение состояния, да еще и тревожное или депрессивное расстройство «в подарок». Перенесенная вирусная болезнь – это повод решительно выйти из вечной «достигаторской» гонки. И настроиться на постепенное восстановление. Для этого придется расставить приоритеты в пользу собственного комфорта, как бы возмутительно эгоистично это ни звучало.
Снизьте сенсорные и когнитивные нагрузки
Мы испытываем колоссальные сенсорные нагрузки и порой даже не осознаем этого. Уличный шум, болтовня коллег над ухом, музыка в рекламе, которая неожиданно выскакивает на вас во время просмотра видеоролика, ленты соцсетей и многое другое – все это может выдержать только очень устойчивая психика. Сознательно снижайте уровень нагрузки: читайте книги, но избегайте бессмысленного интернет-серфинга. Выключайте телевизор, который работает в качестве фона, и просто посидите в тишине. Тщательно планируйте свой день и избегайте чрезмерных интеллектуальных нагрузок, ставьте адекватное количество задач в единицу времени.
Поддерживайте бережную двигательную активность
Двигаться нужно ровно столько, сколько вам комфортно. Даже если это пятнадцать минут неторопливой ходьбы вокруг дома. Если вы ЗОЖ-адепт, временно забудьте про прогресс в любимом виде спорта и не пытайтесь вообразить, будто нужно просто поднажать и волшебный портал к прошлому уровню энергии сам собой как-то откроется. Потому что он не откроется. Его нужно будет осознанно открывать: бережно, постепенно и без какого-либо насилия над собой. Кстати, самое время заняться йогой, растяжкой и ежедневными медитациями.
Перейдите на сбалансированное питание
Дефицит белка, витаминов, микроэлементов и клетчатки может ухудшать ваше и без того плохое самочувствие. При поствирусной астении часто снижен аппетит. Да еще и сил на готовку не остается. В результате рука сама тянется к заказу фастфуда, потому что это быстро, не требует усилий, а сочетание транс-жиров с сахаром и глутаматом натрия стимулирует аппетит. Дефицит витаминов С, D, группы В, а также железа и йода очень частая история даже среди условно здоровых людей. А у людей с поствирусной астенией он будет в разы усиливать все симптомы. Это не значит, что нужно обложиться баночками с биодобавками и последовать очередному безумному «протоколу» от какого-нибудь сомнительного интернет-гуру. Однако нужно продумать свое меню. Пусть это будет простая и любимая вами еда: гречка, отварное мясо, запеченная рыба, овощи и фрукты, сыр, кефир, оливковое масло. Найти компромисс между вкусным и полезным зачастую не так уж и сложно.
Позаботьтесь об удовольствиях
Вероятно, нейромедиаторные процессы при участии дофамина, серотонина, норадреналина и ацетилхолина в нашем мозге не остаются при поствирусном синдроме в стороне. А значит, им тоже нужно помочь. Для этого необходимо создавать себе обогащенную среду: ежедневно решать посильные интеллектуальные задачи, двигаться, заниматься хобби, узнавать новое и тем самым обзаводиться мотивацией и повышать уровень собственной энергии. Попробуйте найти время на то, чтобы каждый день заниматься чем-то приятным. Это может быть рисование или вышивание, чтение художественной литературы или что-то еще, что вам по душе.
Помните, отдых – важная часть каждого дня (и ночи)
Отдых должен стать приоритетом. Это не только полноценный восьмичасовой сон каждую ночь, но и короткие дневные перерывы. При поствирусной астении полезным может оказаться тихий час. Или полчаса отдыха от работы и от светящихся экранов, когда вы просто выходите посидеть на скамейке в парке, послушать пение птиц или лежите в шавасане на йоговском коврике, концентрируясь на дыхании. Все рекомендации по преодолению поствирусной усталости после перенесенного COVID-19, равно как и других ОРВИ, сводятся к тому, что нужно учиться бережнее обращаться с собой, вовремя слышать собственные потребности и удовлетворять их. Кто знает, может, именно благодаря пандемии в современном обществе повысится уровень осознанности?
Мария Панова, врач-невролог, топ-блогер ЖЖ
https://sunmag.me/
«Оно случилось. Твой дом разрушен, земля сожжена, оружие унесла река, скот погиб. Всё, что ты строил и растил много лет, больше не существует.
Подойди сюда. Здесь горит мой костёр и здесь ждёт тебя моя песня. Всё, что когда-то родилось на этой земле и в этом небе, обязательно умрёт, чтобы дать жизнь тому, что родится потом.
Таков закон. День сменяет ночь; семя, упавшее в землю, умирает, давая рождение новому урожаю — так было всегда, так будет вечно.
Ты застываешь в ужасе, когда видишь свои потери, ты не хочешь в них верить. Открой глаза и смотри. Твоя жизнь изменилась. Изменилась мгновенно. Твоего прошлого больше нет.
Плачь! То, что разрушено или умерло, должно быть оплакано.
Плачь! Твои слёзы, словно дождь, смоют пепел, щепки и камни, они омоют твои раны, они унесут прочь то, за что ты ещё пытаешься держаться.
Плачь! И пусть дождь будет сильным! Ты можешь сотрясать небо своим воем и грозить ему кулаками, топтать ногами землю и падать на нее в отчаянии!
Плачь! А я буду петь свою песню. Рано или поздно дождь прекратится!
Ты встанешь с земли и увидишь на небе радугу! Зазеленеет трава и первый цветок расцветёт на пепелище.
Ты увидишь, как жизнь возвращается к тебе!
Ты засучишь рукава и построишь новый дом, выкуешь себе оружие и разведешь скот.
Ты почувствуешь радость в своем сердце и поймешь, что все было так, как и должно было быть.
Ты поднимешь руки к Небу и поблагодаришь его за посланные тебе испытания!
Ты выжил, ты стал мудрее, ты живёшь дальше!
Запомни три важных урока.
1. Уходит только то, в чем заканчивается жизнь. Оно становится жёстким, неповоротливым и, в конце концов, умирает.
2. То, что ты создаёшь, содержит частицу тебя, но не является тобой. Твоя мудрость и твоя страсть всегда с тобой. Ничего не потеряно, когда ты не теряешь себя.
3. Ты — часть жизни. Позволь себе меняться и течь вместе с ней. Возьми жизнь в союзники»
(с) Записано Еленой Марчевской во время посещения племени лакандонов, потомков майя, в штате Чапас, Мексика.
Opettaja, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu sinnittelivät romahdukseen asti, sitten iski syyllisyys: «Ei kai näin nuorena saisi uupua»
Riittämättömyys ja hallitsemattomat muutokset uuvuttavat jo alle kolmekymppisiä. Miksi niin moni nuori nainen palaa loppuun?
Liikunnanopettaja Ulla Järv, 35, paineli keväällä 2017 hurjilla kierroksilla ja koetti hoitaa koululla sataa asiaa yhtä aikaa. Opettajanhuoneessa häntä verrattiin Duracell-pupuun.
Järvin ensimmäinen oma luokka oli päättämässä peruskoulun. Järv halusi, että kevät olisi oppilaille aivan erityinen. Varsinaisen opetuksen lisäksi hän järjesti liikuntaleiriä ja kevätjuhlaa, veti koululla kerhoja ja halusi auttaa oppilaita heidän ongelmissaan. Myös työpari vaihtui samana vuonna kahteen otteeseen.
– Tiedostin silloin vain, että kävin jäätävillä kierroksilla. En tajunnut, ettei näin pitäisi olla.
Kun kesäloma alkoi, Järv oli aivan lopussa. Tyhjä.
Miten nuorina uupuneet jaksavat töissä vielä kymmeniä vuosia?
Lukuisat nuoret aikuiset ovat Ulla Järvin kanssa samankaltaisessa tilanteessa. Pari-kolmekymppisten burnoutit ovat valtava ilmiö eri puolilla maailmaa.
Suomessa noin 70 prosenttia nuorista aikuisista ajattelee, että työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet palavat ennenaikaisesti loppuun. Vajaat 40 prosenttia on huolissaan omasta jaksamisestaan (Nuorisobarometri (siirryt toiseen palveluun)).
Nuorten aikuisten jaksamisongelmien kasvun syihin koetetaan nyt Suomessa ja muualla maailmalla kuumeisesti porautua. Jonkin on muututtava, kun burnout iskee jo työuran alkumetreillä.
Selkeää juurisyytä jaksamisongelmien kasvulle ei ole löytynyt. Se kuitenkin tiedetään, että nuorten naisten jaksamista nakertavat monen elämänalueen samanaikaiset paineet: heitä ei uuvuta yksinomaan työ, mutta työ on heille yhä tärkeämpää. Monissa töissä myös kuormitus on pitkällä aikavälillä kasvanut.
Nuoret myös uskaltavat aiempaa rohkeammin puhua burnoutista ja mielenterveyden ongelmista.
Tässä jutussa kolmekymppiset liikunnanopettaja, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu kertovat, miten he paloivat loppuun ja milloin he tajusivat tarvitsevansa apua. Heidät uuvutti ennen kaikkea työ. He pohtivat myös sitä, kuinka he jaksavat työelämässä tulevaisuudessa, vielä useita kymmeniä vuosia.
Opettaja Ulla Järv, 35: työ täytti koko elämän
Ulla Järv opettaa helsinkiläiskoulussa liikuntaa ja terveystietoa. Hän koettaa opetella sitä, ettei työssä tarvitse itse ehtiä ja pystyä ihan kaikkeen.Markku Pitkänen / Yle
Kesälomalla, uuvuttavan kevään jälkeen, liikunnanopettaja Ulla Järvia vaivasivat erittäin pahat uniongelmat. Hän alkoi juoda iltaisin viiniä nukahtaakseen. Jälkikäteen ratkaisu tuntuu hänestä typerältä.
Tilannetta pahensi se, että urheilua aina harrastanut Järv oli mennyt ylikuntoon ja kärsi loukkaantumisista. Hän ei siksi pystynyt purkamaan stressiään liikunnalla. Ahdistus kasvoi.
Ulla Järviltä kului pitkään ennen kuin hän itse ymmärsi kärsivänsä työuupumuksesta. Hirveä väsymys, itkuisuus, ahdistus, muistin pätkiminen, päänsärky – oireet olivat epämääräisiä.
Järv arvelee, että uupumus alkoi kertyä hänen tavastaan tehdä työtä täysillä, tunnollisesti ja rajaa vetämättä. Parin vuoden ajan hänen koko elämänsä oli työtä.
Hän haluaa myös olla tukena teini-ikäisille oppilailleen. Huoli oppilaista on välillä raskasta.
– Voit olla nuorelle se yksi tosi merkityksellinen aikuinen. Siinä on ihan hirveä vastuu.
«Lisää työpari- ja tiimityöskentelyä. Kaikkea vastuuta ei tarvitse kantaa yksin.»
Ullan muutos työpaikoille
Työn merkitys on Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan noussut kymmenessä vuodessa erityisesti nuorilla naisilla. Painetta tuo se, että samaan aikaan he haluavat muillakin elämänalueilla elää täysillä. Monesta suunnasta puskee valtavasti odotuksia.
Työ, ja nimenomaan opettajan työ, on erittäin tärkeää myös Ulla Järville.
– Opettajana tunnen, että työlläni on merkitystä ja minulla on merkitystä. Minun pitää vain etsiä ne rajat, etten kuormittuisi, hän sanoo.
«Kannustetaan siihen, että apua saa pyytää. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta.»
Ullan muutos työpaikoille
Järv havahtui lopulta uupumukseensa syksyllä 2017, kun hän työpäiviensä jälkeen vain itki ja nukkui.
Tilannetta läheltä seurannut opettajaystävä sai hänet soittamaan työterveyshuoltoon ja hakemaan apua. Sairausloma olisi siinä vaiheessa todennäköisesti nopeuttanut toipumista, mutta Järvin pysäytti lopulta kunnolla vasta polven eturistisiteen repeämä. Vamma vaati kaksi leikkausta ja pakotti pitkille sairauslomille.
Liikunnanopettaja Ulla Järv havahtui uupumukseensa vasta siinä vaiheessa, kun hän kotona vain itki ja nukkui. Videon kesto: 42 sek.
Koronakeväänä «en pysty, en kerkeä» -ajatukset alkoivat jälleen vyöryä päälle. Työ muuttui rytinällä etäopetukseksi, ja oppilaiden pärjääminen huoletti. Ulla Järv osasi kuitenkin ajoissa pitää kiinni rajoistaan.
Ratkaisevinta apua uupumuksensa käsittelyyn hän kokee saaneensa psykoterapiasta, jonka hän pääsi aloittamaan vuosi sitten. Myös työkavereilta on tullut paljon tukea, ja yhteisopettajuus poikien liikunnanopettajan kanssa helpottaa jaksamista.
Ulla Järv koettaa opetella olemaan itselleen armollisempi.
– Kaikkeen ei tarvitse pystyä. Opettelen sitä edelleen.
Lähihoitaja Johanna Järvinen, 29: riittämättömyys vei voimat
Lähihoitaja Johanna Järvinen on kerännyt voimiaan yli vuoden jatkuneella sairauslomalla. Kotona tulee mietittyä, mitä muut hänen uupumisestaan ajattelevat.Markku Pitkänen / Yle
Lähihoitaja Johanna Järvinen näkee usein unia töistä. Unissa vanhukset ja tilanteet vaihtelevat, mutta kaava on aina sama: hänellä on tuttu työstressi päällä, töitä on loputtomasti, kaikkea ei pysty tekemään.
Stressi tunkeutuu uniin, vaikka 29-vuotias Järvinen on tällä hetkellä ollut yli vuoden sairauslomalla. Hänellä on työpaikka kunnallisessa palvelutalossa, muistisairaiden vanhusten hoitajana.
Hän pitää uupumisensa syynä ennen kaikkea riittämättömyyden tunnetta.
– Tykkäisin antaa vanhuksille enemmän aikaa kuin mihin on mahdollisuus, seurustella ja jutella. Heille sellaiset lyhyetkin hetket ovat tärkeitä, hän sanoo.
«Useammin kiitosta hyvin tehdystä työstä, arvostusta hoitotyölle.»
Johannan muutos työpaikoille
Varsinkin naiset kokevat, että haittaavaa rasitusta aiheuttava kiire on lisääntynyt työssä hurjasti. Kiire on lisääntynyt kaikkein eniten kuntasektorilla töitä tekevillä naisilla (Työolotutkimus (siirryt toiseen palveluun)).
Johanna Järvisen työssä kovaa kiirettä oli varsinkin hänen ensimmäisessä työpaikassaan, kunnallisessa vanhusten palvelutalossa, jossa hän aloitti jo opiskeluaikanaan. Useina työpäivinä tauot jäivät kokonaan pitämättä.
Stressiä lisäsivät myös työn jatkuvat keskeytykset. Tilat sijaitsivat useammassa kerroksessa. Siksi pientenkin tehtävien hoitamiseen saattoi kulua paljon aikaa.
– Jokaisella työntekijällä oli esimerkiksi matkassaan puhelin, johon asukkaiden hälytysrannekkeista tulleet hälytykset tulivat. Tuntui, että välillä tämä puhelin soi koko ajan ja oli lähdettävä katsomaan, onko jokin hätänä.
Voimien hiipuminen antoi merkkejään jo kauan ennen täydellistä uupumista.
Opiskeluaikana ja ensimmäisinä työvuosinaan Johanna Järvinen painoi töitä täyttä höyryä. Hän tarjoutui töihin niin jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena kuin muinakin pyhinä. Alkuun kaikki sujuikin hyvin. Hän tietää tuolloin paikanneessa työnteolla henkilökohtaisten murheidensa tuottamaa pahaa oloa.
«Enemmän apua jaksamiseen, matalalla kynnyksellä»
Johannan muutos työpaikoille
Vähitellen jaksaminen alkoi heikentyä. Yhden päivän vapailla hän ei enää kokenut palautuvansa, varsinkin jos vapaapäivää edelsi iltavuoro ja työt jatkuivat vapaan jälkeen aamuvuorolla. Työnteko alkoi tuntua suorittamiselta.
Lopulta Järvistä vaivasivat paha unettomuus, väsymys sekä voimattomuus. Hän oli usein ärtynyt ilman erityistä syytä. Työ vei kaikki voimat.
– Kun tulin töistä kotiin, mietin aina että apua, muistinko tehdä kaiken mitä piti.
Työssä väsyminen myös hävetti – ei kai näin nuorena saisi uupua, hän ajatteli. Ennen nykyistä sairauslomaansa Johanna Järvinen oli jo lyhyempiä pätkiä sairauslomalla.
Mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat viime vuosina yleistyneet (siirryt toiseen palveluun) nopeasti juuri nuorten aikuisten ja naisten kohdalla. Työstä johtuvaa uupumusta ei luokitella sairaudeksi, mutta siihen yhdistyy riski sairastua esimerkiksi masennukseen, unihäiriöihin ja stressiperäisiin sairauksiin.
Nyt Johanna Järvinen on saanut mielenterveyspalveluista apua vaikea-asteiseen masennukseen. Myös mielialalääkitys on tuonut apua. Hän arvioi masennuksensa olevan monen tekijän summa, mutta työuupumuksella on siinä suuri osansa.
Vanhustenhoitaja Johanna Järvinen kertoo, millaista arki oli ennen kuin hän päätti hakea uupumukseensa apua. Videon kesto: 32 sek.
Sairauslomalla Johanna Järvinen on usein eksynyt miettimään, mitä muut hänen uupumisestaan ajattelevat. Hänen on tarkoitus palata töihin helmikuussa. Oma jaksaminen pelottaa.
Työ vanhusten parissa tuntuu hänestä kaikkein mieluisimmalta työltä, omalta jutulta. Mutta kun on alle 30-vuotiaana palanut loppuun, hän miettii, pystyykö jatkamaan vanhustenhoitajana. Hän on nyt ensimmäistä kertaa alkanut pohtia, olisiko muitakin vaihtoehtoja.
Vanhusten kanssa hän kuitenkin viihtyy.
– Parasta työssä on se, kun näen, että asukas jota olen hoitanut, on tyytyväinen, Johanna Järvinen sanoo.
Työsuojeluvaltuutettu Taija Nyholm tutkailee omaa jaksamistaan enemmän kuin aiemmin. Taija Nyholm keskustelemassa Kouvolan Prisman työntekijöiden kanssa.Markku Pitkänen / Yle
Voiko työsuojeluvaltuutettu tunnustaa, että on itse uupunut? Tätä Taija Nyholm, 29, pohti vuosi sitten. Nyholm työskentelee kaupan alan työsuojeluvaltuutettuna Kymen Seudun Osuuskaupassa. Hänen tehtävänään on edistää muiden työntekijöiden hyvinvointia ja turvallisuutta.
Työterveyshuolto oli juuri vaihtunut, ja Nyholmin oli työsuojeluvaltuutettuna tarkoitus olla yhteydessä työterveyden uusiin työntekijöihin puhuakseen yhteistyöstä. Tilanne kääntyi kuitenkin toisenlaiseen asetelmaan.
– Oli tosi iso kynnys ottaa yhteyttä ja aloittaa, että moikka, olen työsuojeluvaltuutettu. Olen aivan romuna ja tulisinkin nyt omien asioitteni vuoksi.
Taija Nyholmin uupumukseen johtivat viime syksynä useat nopeassa tahdissa tapahtuneet muutokset, joita hän ei ehtinyt käsitellä mielessään.
Useampi ihminen, jonka kanssa hän oli tehnyt tiiviisti yhteistyötä, siirtyi toisiin tehtäviin. Tilalle tuli uusia ihmisiä. Hänet myös siirrettiin uuteen työtiimiin ja esimies vaihtui. Jaksaminen katkesi lopulta muutoksista vähäpätöisimpään, työtilojen remonttiin ja sen tuomiin muutoksiin.
– Se katkaisi kamelin selän. Se vain oli liikaa. Olin tykännyt heittää läppää huonekavereitteni kanssa työpäivän aikana. Kun sain tietää, että he muuttavat toiseen huoneeseen, asia tuntui yhtäkkiä ylitsepääsemättömältä.
Kaikki paha olo ryöpsähti ulos eikä itkukohtauksista työpaikan vessassa meinannut tulla loppua.
«Enemmän aikaa muutosten sulatteluun. Työntekijät mukaan muutosten suunnitteluun.»
Taijan muutos työpaikoille
Jo muutamaa vuotta aiemmin, työskennellessään ruokakaupan asiakaspalvelutyössä, Taija Nyholm oli ensimmäisen kerran kokenut uupumuksen oireita. Silloin väsymiseen johti kiireinen työjakso. Hän oli itse pyytänyt lisää tunteja. Samaan aikaan kaupan asiakasmäärä lisääntyi alueen muiden kauppojen remonttien seurauksena.
– Olen aina kokenut olevani hyvä asiakaspalvelija, mutta huomasin, että oli tosi vaikeaa enää loihtia hymyä kasvoille.
Esimies oli uusi eikä Taija Nyholm rohjennut kertoa väsymisestään. Olotila helpottui työtuntitilanteen helpottuessa ja kesäloman myötä, mutta nyt Nyholm ajattelee, ettei tuolloin palautunut väsymyksestään kunnolla.
Hän ei tuolloin myöskään puhunut uupumusoireistaan kenellekään.
«Arvostusta ihmisten erilaisille vahvuuksille.»
Taijan muutos työpaikoille
Viime syksyn romahduksen jälkeen hän on saanut keskusteluapua ja koettanut vapaa-ajalla kerätä voimiaan. Hänelle hyvää oloa tuottavat erityisesti metsäkävelyt ja kavereiden tapaaminen. Voimien palautuminen on vienyt aikaa. Nyt hän kuitenkin tunnistaa oman jaksamisensa vaaranpaikat paremmin kuin aiemmin.
– Ne ovat päiviä, joina itselläni ei ole hallintaa siihen, miten asiat menevät. Kun pitäisi tehdä jotain raporttia tai materiaalia koulutukseen, puhelin soikin koko ajan tai tuleekin äkillinen tilanne jossakin yksikössä ja pitäisi lähteä siellä käymään, Nyholm kuvailee.
Yksittäiset härdellipäivät eivät vielä suista raiteilta. Taija Nyholm huomaa kuormittuvansa silloin, kun hallinnan puute jatkuu pidempään.
Taija Nyholm alkoi uupumuksensa vuoksi ärsyyntyä asiakkaistakin. Tuolloin hän työskenteli ruokakaupassa. Videon kesto: 27 sek.
Taija Nyholm oli aluksi huolissaan siitä, onko hän ihminen, joka uupuu uudestaan ja uudestaan. Tällä hetkellä hän kuitenkin luottaa siihen, että osaa jo reagoida ajoissa eikä uupumus pääse niskan päälle.
Hän on myös ymmärtänyt, että huomaamattaan hän on usein vertaillut omaa suoriutumistaan ihannepiirteisiin, joita työelämässä arvostetaan. Pitäisi olla aina iloinen, hymyileväinen, tehokas, joustava ja monilahjakas. Samanlaiset somesta tulvivat huipputyypin mielikuvat kuormittavat muitakin nuoria aikuisia.
Hän toivoo, että ihmisten erilaisia vahvuuksia arvostettaisiin työelämässä monipuolisemmin.
Juttua varten on keskusteltu taustaksi Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgrenin, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen ja Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutelan kanssa.
Jutussa on käytetty tietoja muun muassa seuraavista lähteistä: Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019 (Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusverkosto, 2020) ja Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977-2018 (Tilastokeskus, 2019).
Oletko uupunut tai sinnitteletkö voimavarojesi äärirajoilla? Miten töissä jaksamista voidaan mielestäsi parantaa? Keskustele tämän jutun kommenttiboksissa maanantaihin 9.11. kello 23 asti tai somessa #tilipäivä.
Чувство усталости и сонливость, которые не покидают человека даже после того, как он вроде бы выздоровел (во всяком случае, получил отрицательные результаты мазка на коронавирус), – жалобы, с которыми оказываются на приеме у врача до 55 % переболевших.
ШАМАН ПЛЕМЕНИ МАЙЯ О ТОМ, КАК ПРОЖИВАТЬ ПОТЕРИ
Opettaja, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu sinnittelivät romahdukseen asti, sitten iski syyllisyys: «Ei kai näin nuorena saisi uupua»
