Опубликовано Оставить комментарий

Masennuslääkkeiden haitat yllättivät pahasti – kolme karua tarinaa.

Millaisia haittoja masennuslääkkeet voivat aiheuttaa? Potilaat ja  professori kertovat - MTVuutiset.fiMasennuslääkkeisiin liittämiään merkittäviä haittoja kokeneet suomalaiset pitävät ongelmana, etteivät lääkärit kerro lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista. Psykiatrian professori Erkki Isometsä korostaa potilaan ja hoitavan tahon vuoropuhelua.

Hätiköityjä diagnooseja ja lääkkeiden haittavaikutuksista vaikenemista. Tällaisista ongelmista kertovat MTV Uutisten haastattelemat kolme masennusdiagnoosin saanutta suomalaista.

Asian arkaluontoisuuden henkilöt eivät esiinny tässä jutussa koko nimillään. MTV Uutiset on nähnyt tiedot potilaiden diagnooseista sekä lääkityksistä.

Arviolta joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana, ja yli 400 000 henkilöä käyttää masennuslääkkeitä. Yleisimpiä masennuslääkkeitä ovat serotoniinin takaisinottoon vaikuttavat SSRI-lääkkeet, joita käytetään myös muiden mielenterveyden häiriöiden sekä tiettyjen kroonisten kipujen hoitoon.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsä ei näe ongelmana, että lääkärit antaisivat perusteettomia diagnooseja vaan pätevän diagnostisen arvion puuttumista. Hän korostaa, että potilaiden on tärkeää keskustella kokemistaan lääkehaitoista yhdessä hoitavan tahon kanssa.

«Se vie osan ihmisyyttä»

Virheellisesti masennukseksi tulkittuun uniapneaan sairastunut Juhana, 30, ei ehtinyt syödä SSRI-masennuslääkkeitä kuin kuusi viikkoa viime syksyllä. Juhana kertoo saaneensa lihasnykinöitä jo ensimmäisestä tabletista. Haitat eivät jääneet tähän vaan oireita alkoi ilmetä lisää: apatiaa, seksuaalista haluttomuutta, näkö- ja tasapainohäiriöitä, kognitiivisten taitojen heikentymistä.

Ongelmat eivät hävinneet, vaikka lääkitys loppui. Itse asiassa ne ovat jopa pahenneet, Juhana kertoo. Edelleenkin pelkkä kaupassa käynti tuo haasteita.

– Olen ollut työkyvytön niistä päivistä asti, mies sanoo.

 

masennus ahdistus

Haastateltavat näkevät, että lääkkeille on paikkansa akuuttien ongelmien hoidossa, mutta niitä ei pitäisi rohkaista käyttämään liian pitkään. COPYRIGHT (C) 2019 THEBIGLAND/SHUTTERSTOCK. NO USE WITHOUT PERMISSION.

 

41-vuotiaalle Sannalle määrättiin teini-ikäisenä masennuslääkkeitä matalan mielialan vuoksi. Hän oli saapunut vastaanotolle vaikeiden suolisto-oireiden vuoksi, mutta ne kuitattiin psykosomaattisina, kun muutakaan selitystä ei tutkimuksissa löytynyt. Tänä vuonna Sanna sai tietää sairastavansa endometrioosia, joka voi oireilla vatsavaivoina.

Sanna on kokenut lääkityksen aloittamisen jälkeen voimakasta väsymystä. Hän on syönyt lääkkeitä 24 vuotta, vaikka on yrittänyt pyristellä niistä monesti eroon. Lopettamisen yhteydessä iskevät ahdistus- ja paniikkioireet ja epämiellyttävät kiihottumistuntemukset genitaalialueilla ovat ajaneet hänet niin epätoivoisiksi, että ne pakottavat lopulta aloittamaan lääkkeen käytön uudestaan.

– Voi kun meille olisi samanlainen katkaisuhoito kuin huumevieroittautujille, Sanna toivoo.

Toistuvasta keskivaikeasta masennuksesta kärsivä Mira, 45, käytti masennuslääkkeitä 15 vuotta. Lääkkeet ovat ylläpitäneet toimintakykyä ja vaimentaneet vaikeimpina aikoina itsetuhoisia ajatuksia, mutta sillä on ollut hintansa. Mira koki tunteidensa ja seksihalujensa latistuneen. Hän eli elämäänsä robottimaisesti kuin sumussa.

– Suoriudun tosi hyvin kaikesta, mutta mikään ei kosketa, Mira kuvailee oloaan lääkityksen aikana.

– Se vie osan ihmisyyttä.

Kun Mira yritti lopettaa nopealla tahdilla masennuslääkkeiden käytön, iskivät säryt, huimaus sekä epätoivoiset raivo- ja itkukohtaukset hänet maahan. Lopulta vieroittautumiseen meni kaksi vuotta. Nyt Mira on elänyt 9 kuukautta ilman lääkkeitä. Hänen olonsa on toiveikas: ehkä elämä vielä voittaa.

Epämääräiset oireet muuttivat Sojan, 33, kuin toiseksi ihmiseksi – lopulta yksi oire johti oikeaan diagnoosiin. Juttu jatkuu videon alla.

 

 2:49

KATSO VIDEO: Kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastunut Soja Sammalkorpi kertoi Uutisaamussa, millaisista oireista hän ehti kärsiä kolme vuotta oireista ennen oikeaa diagnoosia.

 

Eri potilaat voivat reagoida SSRI-lääkkeisiin eri tavoin

SSRI-lääkkeet ovat tavallisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä, jotka vaikuttavat serotoniini-välittäjäaineen takaisinottoon. Arvellaan, että vaikutus perustuu SSRI-lääkkeiden kykyyn vahvistaa mielialaan vaikuttavan serotoniinin toimintaa keskushermostossa.

Eri potilaat saattavat reagoida SSRI-lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Yleisesti ottaen niitä siedetään hyvin, mutta pahoinvoinnin kaltaiset lievät sivuvaikutukset ovat melko yleisiä lääkehoidon alkuvaiheessa. Potilas saattaa myös kärsiä esimerkiksi vatsavaivoista, seksuaalitoimintojen häiriöistä, levottomuudesta, ahdistuneisuudesta, unettomuudesta, väsymistä, vapinasta tai voimakkaasta hikoilusta.

Kaikki haastatellut sanovat lääkäreiden vaienneen masennuslääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista tai vähätelleen niitä. Lääkkeille on paikkansa akuuttien ongelmien hoidossa, mutta niitä ei pitäisi rohkaista käyttämään liian pitkään – varsinkaan, jos potilas on elämässä kiinni esimerkiksi työn, opiskelun tai perheen kautta.

Sadat tuhannet suomalaiset käyttävät masennuslääkkeitä. Psykiatrian professori Erkki Isometsä kertoo, että useimmin reseptin kirjoittaa yleislääkäri. Heitä on koulutettu lääkehaitoista, mutta pitäisi olla kärpäsenä katossa, jotta tietäisi, miten asiasta potilaita informoidaan.

Usein lääkehaitat ilmenevät Isometsän mukaan hoidon alkuvaiheessa ja tavallisesti lievittyvät ensimmäisten viikkojen aikana. On hyvin epätodennäköistä, joskaan ei täysin mahdotonta, että masennuslääkkeistä seuraa myös pitkäaikaisia haittoja.

– On tapausselostuksia, joissa on kuvattu esimerkiksi seksuaalihaittoja, jotka näyttävät jatkuvan lääkkeiden lopettamisesta huolimatta, Isometsä sanoo.

Muutamat tapaukset on suhteuttava kokonaiskuvaan: vuosikymmenten mittaan masennuslääkkeitä käyttäneiden ihmisten lukumäärä lasketaan sadoissa miljoonissa.

Potilaan ja hoitajan vuorovaikutus ensisijaista

 

shutterstock_526087603

Masennuksen käypään hoitoon kuuluu lääkkeiden lisäksi psykoterapia, joka usein myös parantaa lääkevastetta. SHUTTERSTOCK

 

Masennusdiagnoosista voi tulla myös riippakivi, jolla selitetään potilaiden kokemusten mukaan uusiakin oireita. Siksi leiman lyömistä pitäisi harkita tarkoin.

Isometsä pitää tärkeänä, että lääkäri erottelee selkeästi, kärsiikö potilas depressiosta vai lievemmästä masentuneisuudesta. Käsitys oireilun laadusta ja vaikeusasteesta auttaa välttämään turhat reseptit.

Isometsä korostaa potilaan ja hoitavan tahon vuorovaikutuksen merkitystä.

Jos potilas kokee saaneensa masennuslääkkeistä haittoja, tulisi asiasta kertoa hoitavalle taholle. Näin voidaan selvittää oireiden syitä ja hoitoa. Esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus voi liittyä myös lääkehoidon kohteena olevaan masennukseen itsessään. Mikäli oireiden uskotaan liittyvän vahvasti lääkkeisiin, voidaan annosta tiputtaa tai valmistetta vaihtaa.

– Suomessa on saatavilla 22 erilaista masennuslääkettä, näistä kuusi kuuluu SSRI-ryhmään, Isomäki sanoo.

Masennuksen käypään hoitoon kuuluu lääkkeiden lisäksi psykoterapia, joka usein myös parantaa lääkevastetta. Psykoterapian osalta Suomessa on kuitenkin suuri saatavuusongelma eikä kaikille terapiaa ole tarjolla kaikille sitä tarvitseville.

Saatavuusmielessä lääkkeitä on helpompi määrätä kuin terapiaa.

Yleensä masennuslääkkeitä suositellaan käytettäväksi ainakin puoli vuotta sen jälkeen, kun masennuksen oireet ovat helpottuneet, jottei masennus uusiudu. Pitkäaikainen masennuslääkkeiden käyttö masennuksen ylläpitohoitona tulee kyseeseen, jos potilaalla on jo aiemmin ollut jatkuvia depressiojaksoja, joihin lääkkeet ovat tepsineet.

SSRI-lääkkeiden lopettaminen vaatii aivoilta sopeutumista

SSRI-lääkkeet vahvistavat serotoniinin hermovälitystä ja johtavat adaptiivisiin muutoksiin erilaisissa reseptoreissa. Aivoissa vallitsee ikään kuin uusi toiminnallinen tasapaino. Kun lääkkeet lopetetaan, alkavat aivot sopeutua toiseen suuntaan.

Jos masennuslääkitys päätetään keskeyttää, tulisi se tehdä asteittain lopettamisoireiden hillitsemiseksi. Elimistön äkillinen sopeutuminen lääkkeettömään tilaan voi aiheuttaa pahoinvointia, vatsavaivoja, unihäiriöitä, hikoilua, päänsärkyä, väsymystä, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, pistelyä ja puutumista. Oireet vaihtelevat suuresti yksilökohtaisesti.

Koukkuun masennuslääkkeisiin ei voi jäädä samalla tavalla kuin esimerkiksi päihteisiin, sillä lääkkeet eivät ole samalla tavalla palkitsevia.

Toki satojen tuhansien masennuksesta kärsivien suomalaispotilaiden joukkoon mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kokemuksia.

– Sen takia on mahdotonta väittää, että joku ikävä tapahtumakulku ei olisi mahdollinen. Puhun siitä, mikä on yleistä ja mitä tiedetään tieteestä ja kliinisestä kokemuksesta, Isometsä sanoo.

Yksittäisistä epätavallisista koetuista haitoista on usein hyvin vaikea arvioida, mikä on lääkehoidon ja mikä muiden tekijöiden rooli. Myös hyötyjen ja haittojen suhde on punnittava tarkkaan. Masennuslääkkeet voivat auttaa ihmistä esimerkiksi itsetuhoisten ajatusten sävyttämien vaikeiden jaksojen yli.

https://www.mtvuutiset.fi/

https://www.mtvuutiset.fi/

Опубликовано Оставить комментарий

Tutkimus: D-vitamiinilisä näyttää lievittävän aikuisten masennusoireita.

D-vitamiinipillereitä pöydällä.Kansainvälisen tutkijaryhmän tekemä laaja meta-analyysi sisältää tuloksia 41 eri tutkimuksesta ympäri maailmaa. Suomalaistutkijan mukaan tulokset kannustavat tutkimaan aihetta lisää.

D-vitamiinilisä saattaa lievittää masennuksesta kärsivien aikuisten masennusoireita. Asia käy ilmi kansainvälisen tutkijaryhmän tekemästä laajasta meta-analyysista(siirryt toiseen palveluun), joka piti sisällään kymmeniä tutkimuksia eri puolilta maailmaa.

Nyt julkaistu tutkimus on tähän mennessä laajin D-vitamiinin yhteyttä masennukseen selvittänyt meta-analyysi. Se sisältää tuloksia 41 eri tutkimuksesta eri ympäri maailmaa.

Niissä tutkittiin D-vitamiinin tehokkuutta aikuisten masennusoireiden lievittämisessä satunnaistetulla lumekontrolloidulla koeasetelmalla erilaisissa väestöissä. Tutkimuksia on tehty masennuspotilailla, yleisväestöllä sekä eri tavoin ruumiillisesti sairailla.

Meta-analyysin tulosten mukaan D-vitamiinilisä on lumelääkettä tehokkaampi masennusoireiden lievittämisessä oireita kärsivillä. Annoksissa oli isoja eroja. Tyypillisesti D-vitamiinilisä oli 50–100 mikrogrammaa päivää kohden.

Väitöskirjatutkija Tuomas Mikola Itä-Suomen yliopiston kliinisen lääketieteen yksiköstä muistuttaa kuitenkin yliopiston tiedotteessa, että laajasta tutkimuksesta huolimatta tutkimusnäyttö on vielä epävarmaa.

– Tutkittujen väestöotosten monimuotoisuuteen ja usean tutkimuksen tulokseen liittyy harhan riski, Mikola toteaa.

Mikolan mukaan tulokset kannustavat tutkimaan aihetta lisää.

– Näin käsitys D-vitamiinilisän mahdollisesta hyödystä masennuksen hoidossa tarkentuisi.

D-vitamiinilla uskotaan olevan säätelytehtäviä keskushermoston toiminnoissa, joiden häiriöitä on yhdistetty masennukseen.

Meta-analyysi on osa Mikolan Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkimusta. Meta-analyyseissä yhdistetään matemaattisesti useiden eri tutkimusten tuloksia.

Meta-analyysi toteutettiin kansainvälisessä yhteistyössä ja siinä oli mukana tutkijoita Suomesta, Australiasta ja Yhdysvalloista.

https://yle.fi/

 

Опубликовано Оставить комментарий

Поддержание vs прекращение приема антидепрессантов в первичной медико-санитарной помощи.

В работе, опубликованной G.Lewis, представлено рандомизированное исследование антидепрессантов с целью выбора наилучшей тактики для предотвращения рецидивов при депрессии. В данном исследовании эффект от поддерживающей терапии антидепрессантами сравнивался с эффектом от ее прекращения у пациентов, принимавших данную группу препаратов более 9 месяцев и чувствовавших себя достаточно хорошо, чтобы прервать дальнейший прием лекарств. Результаты исследования продемонстрировали, что у пациентов, прекративших прием антидепрессантов, частота рецидивов депрессии была выше, чем у продолживших их прием.

Часто антидепрессанты являются первой линией лечения депрессии в первичной медико-санитарной помощи. Согласно нескольким систематическим обзорам, у пациентов, прекративших прием антидепрессантов, частота рецидивов выше, чем у продолжавших терапию. Вместе с тем эти исследования имели ряд ограничений: большинство набирали пациентов с депрессией из специализированных служб психического здоровья, проводили их лечение антидепрессантами 3–8 месяцев и случайным образом распределяли пациентов, ответивших на терапию, для ее продолжения или перехода на плацебо. В нескольких исследованиях участвовали пациенты, получавшие поддерживающие антидепрессанты (в основном трициклические антидепрессанты) дольше 8 месяцев. Однако возможность сделать достоверные выводы ограничена малыми размерами выборки.

 

Из пациентов, соответствовавших требованиям, 478 были включены и прошли рандомизацию (238 – в группу поддержания приема антидепрессантов и 240 – в группу прекращения). Примерно три четверти пациентов составляли женщины (средний возраст 54±13 лет); около 95% были белыми. Участвовали пациенты, получающие обычные дозы трех наиболее часто назначаемых антидепрессантов в Великобритании (циталопрам, сертралин и флуоксетин), также был включен миртазапин. Все пациенты более двух лет соблюдали ежедневный режим приема антидепрессантов, сообщили как минимум о двух предшествующих эпизодах депрессии, восстановились после последнего депрессивного эпизода и чувствовали себя достаточно хорошо, чтобы рассмотреть возможность прекращения приема антидепрессантов. Исследование длилось 52 недели, последующее наблюдение осуществлялось через 6, 12, 26, 39 и 52 недели; лекарственные средства содержали антидепрессанты в полной или половинной дозе или лактозу (плацебо).

 

В течение первого месяца в группе прекращения пациенты, принимавшие на исходном уровне циталопрам, сертралин или миртазапин, получали эти препараты в половинной дозе; в течение второго месяца они получали эти препараты в половинной дозе и плацебо в разные дни; с третьего месяца – только плацебо. Пациенты, принимавшие флуоксетин в исходном состоянии, в течение первого месяца получали 20 мг флуоксетина и плацебо в разные дни; со второго месяца – только плацебо, поскольку флуоксетин имеет длительный период полураспада. Поддерживающая группа принимала свои обычные антидепрессанты в обычных дозах.

 

Первичным результатом стал первый за 52 недели наблюдения рецидив депрессии (верифицирован по модифицированному ретроспективному опроснику CIS-R [rCIS-R], адаптированному для данного исследования). Рецидив депрессии наблюдался у 92 из 238 пациентов (39%) в группе поддержания и у 135 из 240 пациентов (56%) в группе прекращения в течение 52 недель исследования. Через 12 недель после основного исследования ухудшение самочувствия наблюдалось у 48 из 228 пациентов (21%) в группе поддержания и у 94 из 216 пациентов (44%) в группе прекращения.

 

Средний балл депрессивных симптомов, оцененных по опроснику PHQ-9, через 12 недель после основного исследования составил 4,1±3,8 в группе поддержания и 6,3±5,1 в группе прекращения, что соответствует разнице в 2,2 балла. Средний балл симптомов тревоги, оцененных по опроснику GAD-7, через 12 недель составил 3,1±3,3 в группе поддержания и 5,3±4,6 в группе прекращения, что соответствует разнице в 2,4 балла. Средний балл побочных эффектов, оцененных по Торонтской шкале, составил 4,2±2,9 в группе поддержания и 4,6±3,0 в группе прекращения, что соответствует разнице в 0,7 балла. Средний балл симптомов отмены по модифицированному DESS составил 1,3±2,4 в группе поддержания и 3,1±3,5 в группе прекращения, что соответствует разнице в 1,9 балла. Средний балл качества жизни, связанного с психическим здоровьем, по опроснику SF-12 составил 46±10 в группе поддержания и 41±11 в группе прекращения, что соответствует разнице в 4,9 балла.

 

Результаты исследования продемонстрировали, что у пациентов, прекративших прием антидепрессантов, частота рецидивов депрессии была выше, чем у продолживших прием в течение 52 недель наблюдения, и в целом были хуже показатели качества жизни и симптомы депрессии, тревоги и отмены. Вторичные результаты обнаружили схожую тенденцию развития, за исключением оценок по компоненту физического здоровья SF-12 и Торонтской шкале побочных эффектов. К концу исследования 39% пациентов группы прекращения вернулись к приему антидепрессанта, назначенного их лечащим врачом, что, возможно, объясняет отсутствие доказательств межгрупповых различий по вторичным результатам при последнем наблюдении через 52 недели.

 

Автор перевода: Туровская Т. М.

 

Редактура: Явлюхина Н. Н., Касьянов Е. Д.

 

Источник: Gemma Lewis, Ph.D., Louise Marston, Ph.D., Larisa Duffy, B.Sc., Nick Freemantle, Ph.D., Simon Gilbody, Ph.D., Rachael Hunter, M.Sc., Tony Kendrick, M.D., David Kessler, M.D., Dee Mangin, F.R.N.Z.C.G.P., Michael King, Ph.D., Paul Lanham, B.A., Michael Moore, F.R.C.G.P., et al. Maintenance or Discontinuation of Antidepressants in Primary Care. N Engl J Med 2021; 385:1257-1267.

https://psyandneuro.ru/

https://psyandneuro.ru/