Метка: семья

Опубликовано от — Оставить комментарий

Психические расстройства родителей и физическое здоровье детей.

По данным сследования Pierce et al., опубликованного в The British Journal of Psychiatry, психическое заболевание родителей может негативно сказаться на физическом здоровье детей. Помимо ранее выявленных рисков смертности и рисков расстройств нейроразвития, у них чаще выявляют астму, ожирение и детский травматизм.

Интерес для обзора представляли следующие расстройства родителей: расстройства, связанные с употреблением психоактивных веществ (F10-19); шизофрения, шизотипические и бредовые расстройства (F20-29); расстройства настроения (F30-39); тревожные расстройства (F40-41); обсессивно-компульсивные расстройства (F42); посттравматическое стрессовое расстройство (F43.1); и расстройства питания (F50). Что касается здоровья детей, то в исследование был включен любой клинически диагностированный результат, соответствующий МКБ-10. Были исключены психические и поведенческие расстройства (глава V МКБ-10) и любые расстройства, классифицированные в главе XVIII МКБ-10 «Симптомы, признаки и отклонения от нормы, выявленные при клинических и лабораторных исследованиях, не классифицированные в других рубриках».

 

Поиск проводился по когортным исследованиям и исследованиям случай-контроль. В выборку не вошли исследования, в которых сообщалось о перинатальных результатах (возраст < 28 дней) или результатах у лиц старше 18 лет, либо измерялись результаты до воздействия или в выборку вошли больные дети.

 

Качество исследования оценивалось с помощью инструментов оценки качества Национальных институтов здравоохранения (NIH). Это позволило собрать данные, сосредоточив внимание на исследованиях более высокого качества и с четко определенными показателями.

 

Поиск выявил 15 945 не дублированных исследований. Критериям включения соответствовало 41 исследование. Половина из них рассматривала перинатальное психическое здоровье матери, в 87% — материнскую депрессию. Лишь в 17% исследований учитывались психические расстройства отца, и лишь одно оценивало влияние шизофрении или биполярного расстройства родителей на физическое здоровье ребенка.

 

В итоге 63% исследования сообщили о влиянии психических расстройств родителей на показатели физического здоровья потомства. Еще в 17% оценивалась положительная связь, хотя 95% доверительные интервалы включали нулевой эффект. Мета-анализ выявил значительно более высокие показатели травматизма (ОШ = 1,15, 95% ДИ 1,04-1,26), астмы (ОШ = 1,26, 95% ДИ 1,12-1,41) и исходов, зарегистрированных в странах с низким уровнем дохода (недоедание: ОШ = 2,55, 95% ДИ 1,74-3,73; диарея: ОШ = 2,16, 95% ДИ 1,65-2,84). Данные по ожирению и другим атопическим расстройствам оказались неубедительными.

 

Ученые пришли к выводу, что психические заболевания родителей могут неблагоприятно сказываться на физическом здоровье детей, однако это изучено больше в отношении матерей с диагнозом депрессии. Отцам в литературе уделено крайне мало внимания. Необходимы дальнейшие исследования в этой области, которые бы обнаружили механизмы влияния и учитывали весь спектр психических заболеваний как у матерей, так и у отцов.

 

Важно учесть и возможные ошибки в исследовании. Несмотря на поправку на независимые переменные, следует быть осторожными, прежде чем приписывать причины плохого физического здоровья ребенка родительским психическим расстройствам. Например, многие данные могли скорректировать в ходе исследования, а некоторые положительные результаты — следствие предвзятости публикаций. Нельзя также исключить, что в части результатов физическое здоровье детей влияет на психическое состояние родителей, а не наоборот. Будущие исследования должны изучить все выделенные проблемы, почему показатели физического здоровье детей родителей с психическими заболеваниями хуже, чем у здоровых.

 

Автор перевода: Васильева Э.Н.

 

Источник: Pierce M, Hope HF, Kolade A, Gellatly J, Osam CS, Perchard R, Kosidou K, Dalman C, Morgan V, Di Prinzio P, Abel KM. Effects of parental mental illness on children’s physical health: systematic review and meta-analysis. Br J Psychiatry. 2020 Jul;217(1):354-363. doi: 10.1192/bjp.2019.216. PMID: 31610824.

psyandneuro.ru
Опубликовано от — Оставить комментарий

Joka neljännen alaikäisen perheessä mielenterveysongelmia.

Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu. Siksi mielenterveyspalveluissa pitäisi huomioida koko perhe, toteaa mielenterveysomaisten järjestö.

Koronapandemia ja Ukrainan sodan luoma epävarmuus on lisännyt pahoinvointia ja kurjistanut tilannetta monissa sellaisissa lapsiperheissä, joissa on ollut vakavia, hoitamattomia ongelmia.

Lähes 20 prosentilla suomalaisista on jokin mielenterveyden häiriö. Joka neljäs alaikäinen elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia.

Vaikka ei itse sairastaisi, mielenterveysongelmaisen läheisenä oleminen ei ole kevyttä. Ei etenkään perheen lapsille.

Lapsella on suuri riski sairastua itsekin psyykkisesti: yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu, useimmiten alle 25-vuotiaana.

Mielenterveysomaisilla on myös kohonnut riski sairastua somaattisiin sairauksiin.

– Melkein jokaisen lähipiirissä on henkilö, jolla on psyykkisiä oireita. Kerrannaisvaikutusten kautta mielenterveysongelmat koskettavat taustasta riippumatta jossain vaiheessa meistä jokaista, sanoo mielenterveysomaisjärjestö FinFamin toiminnanjohtaja Minna Vuorio tiedotteessa.

Mielenterveyspalveluissa pitäisi tukea koko perhettä. Kuvituskuva.

Mielenterveysongelmien kanssa painivan perhe ja läheiset kaipaavat tukea

Moni läheinen joutuu kannattelemaan sairastunutta. Hoitovaje ja pula terveydenhuollon- ja sosiaalipuolen ammattilaisista näkyy myös omaisten taakkana.

Osa joutuu ehkä huolehtimaan asioista, jotka kuuluisivat ammattilaisten tehtäviin.

FinFamin omaiskyselyn (2021) mukaan 71 prosenttia vastaajista koki, että heidän vastuunsa läheisen hoidosta on lisääntynyt.

– Meillä on huoli mielenterveysomaisten jaksamisesta. Kun sairastunut ei saa apua, läheiset ovat pakotettuja toimimaan läkähdyttävän monissa rooleissa. Omaiset joutuvat kantamaan vastuuta sairastuneen hoidosta ja huolenpidosta sekä pohtimaan, miten voisivat parhaiten olla sairastuneen tukena, kertoo Vuorio.

Tällöin läheisillä ei ole voimia ja aikaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Arjen ennakoimattomuus ja jatkuva valppaana olo kuormittavat.

Vuorion mukaan omaiset tulee huomioida jatkossa paremmin mielenterveyspalveluissa. Koko perheen on saatava tukea, ja heidän tarpeensa pitää huomioida yksilöllisesti.

– Omaiset on huomioitava nyt, sillä muuten edessä on vielä suurempi mielenterveyskriisi.

https://kaksplus.fi/

Опубликовано от — Оставить комментарий

Helena menetti kaksi tytärtään ja maailmasta hävisivät värit.

Kahden lapsen menetys vei Helena Heiskasen elämästä vuodenajat ja voimat. Sitten hän löysi lapsuutensa hevoset ja uuden työn. Elämä jatkuu, vaikka suru säilyy.

Tirri miettii hetken. Ottaa sitten pari tunnusteluaskelta kohti jättimäistä noppaa ja tönäisee sitä turvallaan. Noppa kiepsahtaa.

On varhainen ilta, niin valoisa, ettei kellon kulkua meinaa muistaa. Kevät tuoksuu ilmassa ja hevosten harjoissa, se pilkottaa aavistuksena oksistossa. Helena Heiskanen rapsuttaa Tirriä korvan takaa ja siirtää nopan vähän kauemmaksi.

– Minulla hujahti vuosien ajan keväät ja orastava vihreys ihan ohi, kunnes taas yhtenä vuonna huomasin, että kas, nythän on hiirenkorvat, Helena toteaa.

Ne keväät, joita Helena ei huomannut, eivät hujahtaneet ohi kiireessä. Helenan elämässä keväät olivat vain yhtä surullisia vuodenaikoja kuin muutkin ja samantekeviä. Eikä niissä ollut värejä.

Helena Heiskasen surun tarinassa on palattava vuosikymmeniä taaksepäin, vuoteen 1993 ja suureen ilonhetkeen.

Silloin Heiskasen perheeseen syntyi esikoinen, terve tyttö, onnen täyttymys.

Ensimmäiset kuukaudet kuluivat vauvahuurussa. Niiden mentyä Helena alkoi hiljalleen huolestua. Kaikki ei tuntunut olevan niin kuin ehkä olisi pitänyt.

– Ensin neuvolalääkäri totesi minun olevan hysteerinen, kun epäilin, ettei tytöllä ole kaikki kohdallaan, sillä hän oli niin itkuinen, oksensi rajusti eikä motoriikkakaan tuntunut kehittyvän.

Pian kuitenkin huomattiin, että äiti oli ollut oikeassa, lapsella ei ollut kaikki niin kuin piti. Lasta alettiin tutkia enemmän.

– Elämä silti jatkui. Emilia oli kehityksen viivästymistä huolimatta iloinen lapsi.

«Se tuntui järjenvastaiselta: eihän näin voinut tapahtua»

Kuuden vuoden päästä Emilialle syntyi veli Arsi ja muutaman vuoden jälkeen vielä sisko, Tuulia.

Helena alkoi taas epäillä ongelmia: Tuulia ei liikkunut normaalisti, eikä hän tuntunut näkevän. Se tuntui järjenvastaiselta: eihän näin voinut tapahtua. Mutta niin tapahtui ja siihen oli sopeuduttava.

– Tuulia oli lopulta vielä vaikeammin vammainen kuin Emilia. Hänellä oli kaihikin jo lähestulkoon syntyessään. Olin siitä lähtien aika lailla siitä lähtien kiinni tyttöjen hoidossa.

Tytöt tarvitsivat apua kaikessa: kommunikoinnissa, syömisessä, liikkumisessa. Heillä oli lisähappi- sekä imulaitteet ja arkeen alkoi ilmestyä äkkilähtöjä sairaalaan.

Hyviä hetkiäkin oli. Kun Helena pääsi Emilian kanssa ratsastamaan, tyttö kihersi ilosta. Tai kun vain oltiin yhdessä perheen kesken, eikä hetkeen kenelläkään ollut hätää, elämästä iloittiin yhdessä.

– Koska tyttöjen sairauteen ei löytynyt diagnoosia, emme tienneet, miten ja kuinka kauan elämä oikein jatkuisi sellaisena. Oli elettävä hetkessä.

Tyttöjen tila kuitenkin huononi vuosi vuodelta. Kun tyttöjen saturaatiomittareiden öiset hälytykset herättelivät yhä useammin, Helena huomasi tekevänsä katkonaisissa unissaan jo luopumistyötä.

– Yhdessä unessani pyörittelin häämekkoani, josta olin myöhemmin tehnyt lapsille kastemekot. Mietin siinä unessa, että miten tästä saisin arkkuun mekon.

Pian unen jälkeen Emilia kuoli.

Tuulian kuoltua elämästä tuli hiljaista ja tyhjää

Suru oli repivää, henkeäsalpaavaa, mutta arkea oli jatkettava. Tuulia tarvitsi yhä apua ympäri vuorokauden ja Arsi-poika äitiään.

Saman vuoden syyskuussa, vuonna 2007, kun Arsi oli aloittanut ensimmäisen luokan, Tuulian tila huononi nopeasti.

– Tuulia kuoli perjantaipäivänä meillä kotona. Se oli meidän toiveemme, että tytöt saivat olla kotona loppuun saakka, meidän sylissämme ja se onnistui.

Tuulian kuoltua elämästä tuli hiljaista ja tyhjää. Jokainen suri tavallaan. Helena olisi halunnut lähinnä nukkua. Mies palaili sairausloman jälkeen töihinsä.

»Marraskuussa Kelasta tuli kirje, että mieheni parin viikon pituinen sairausloma oli hylätty – lapsen kuolemaa ei katsottu sairauden syyksi. Silloin suutuin niin, että menin paikalliseen konttoriin, istuuduin tuoliin ja kysyin virkailijalta, että olisiko hän työkykyinen, jos olisi menettänyt kaksi lasta vuoden sisällä.»

Virkailija vastasi Helenalle, ettei olisi ja hälytti paikalle vartijan. Keskustelu oli päättynyt. Helena tunsi vihaa ja epäuskoa yhteiskuntaa kohtaan. Miksi se kohteli heitä niin kaltoin? Vuosien valvominen alkoi tuntua fyysisenä painona ruumiissa.

– En tiedä, miten olisin ylipäätänsä enää noussut sängystä, jos meillä ei olisi ollut Arsia – ja ellei mieheni olisi puskenut minua lempeästi sängystä ylös.

«Kaikenlaiset surukliseet tuntuivat loukkaavilta»

Mitä elämällä on enää tarjottavaa, kun ihminen kohtaa musertavan surun? Viisitoista vuotta sitten Helenalla ei ollut siihen vastausta. Eikä voimia suunnitella tulevaa.

Vajaan neljän kuukauden kuluttua Tuulian kuolemasta hänen oma sairauslomansa kuitenkin päättyi.

– Menin kuntoutuskurssille, mutta se oli niin mitäänsanomatonta, että suorastaan ärsytti nousta sinne aamuisin.

Helena on rakastanut lapsesta lähtien hevosia, mutta tyttöjen synnyttyä hevosharrastus jäi ajanpuutteen takia tauolle. – Vaikka yrittäjän työ on raskasta, hevosista saan voimaa. Rauhaa rakastavina laumaeläiminä ne levittävät rauhan ja lempeyden olotilaa myös ihmisiin.
Helena on rakastanut lapsesta lähtien hevosia, mutta tyttöjen synnyttyä hevosharrastus jäi ajanpuutteen takia tauolle. – Vaikka yrittäjän työ on raskasta, hevosista saan voimaa. Rauhaa rakastavina laumaeläiminä ne levittävät rauhan ja lempeyden olotilaa myös ihmisiin.

Helena palasi vanhaan ammattiinsa kuntohoitajaksi kuntoutuslaitokseen.

– Tein täyttä työpäivää, jotta olisin ollut valmis yöpuulle, kun tulin kotiin.

Viha maailmaan laimeni, mutta niin laimeni elämässä kaikki muukin.

– Maailmastani hävisi värit, kodin verhoiksikin valikoitui vain pliisun värisiä.

Myös ihmisiä hävisi ympäriltä. Helena tunsi olevansa kuin lyttyyn painunut, mutta silti hänestä alkoi tuntua, että ihmiset odottivat surun jo hälventyvän. Monissa hyvääkin tarkoittavissa lausahduksissa Helena kuuli julman kaiun.

– Kaikenlaiset surukliseet tuntuivat loukkaavilta. Kun joku totesi, että jokaiselle annetaan sen verran kuin hän kestää, olisi tehnyt nyökyttelyn sijaan lähinnä mieli vetää sanojaa lättyyn.

Helena huomasi etsivänsä lohtua yhä enemmän sanoista – ja myös uskonnosta.

– Vaikka kuulun luterilaiseen kirkkoon, ortodoksisuudesta tuli tyttöjen myötä minulle yhä tärkeämpää. Olimme tyttöjen kanssa käyneet useaan otteeseen Lintulan luostarissa, ja siellä heille pidettiin aina oma messu. Kirjoittelin tyttöjen kuoltua vuosia sähköpostiviestejä äiti Kristodulin kanssa maailmasta ja elämästä. Sain siitä valtavasti lohtua.

Helena luki paljon aforismeja ja runoja, ja antoi ajatustensa liikuskella.

– Paljon puhutaan surutyöstä, mutta ei sellaista tapahdu. Kuluu vain aikaa ja sen kanssa pitää elellä ja olla.

Joitain pilkahduksia suruverhon läpi kuulsi. Yksi niistä olivat hevoset. Kun tyttöjen kuolemasta oli kulunut muutamia kuukausia, Helena kapusi hevosen selkään.

Ja niin hän, entinen hevostyttö, tuli palanneeksi rakkaan harrastuksen pariin.

– Hevosen selässä koin oivalluksen, että nythän minun ei tarvitsekaan jaksaa itse, hevonen kantaa minua.

Aidosti läsnä oleva eläin ei vaatinut mitään, ei odottanut huomista, ei kaivannut eilistä, vain oli. Hevosen lähellä Helena tunsi, kuinka henki rupesi taas kulkemaan, surun möykky sisällä sulaa.

– Se oli valtavan lohduttavaa ja niin hiljalleen ymmärsin, että näiden kanssa minä haluan elää.

Helena halusi, että muutkin voisivat kokea saman tunteen. Hän päätyi opiskelemaan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi. Talliyrittäjyys ja ratsastusterapeutin ammatti olivat olleet jo hänen lapsuudenhaaveensa.

Hän päätti hankkia ensin yhden hevosen, sitten toisen ja vielä kolmannen. Syntyi yritys – Hyvinvointia Heiskalan Hoppalasta – joka alkoi tarjota ohjattua terapiaa ja elämyksiä. Työtä oli valtavasti, mutta se ei enää väsyttänyt, ei ainakaan entisellä tavalla.

Pihamaan tarhoissa heiniään hampsii nykyään noin 15 hevosta. Yritystä Helena on pyörittänyt yli kymmenen vuotta.

– Vasta nyt voin sanoa, että ihan parin vuoden aikana voimani ovat palautumassa entisilleen. Kun aamulla menen tarkistamaan laumaa, kantautuu korviin tyytyväistä pärinää ja heinänrousketta. Se on ihana äänimaisema. Hevonen rauhaa rakastavana laumaeläimenä levittää rauhan ja levollisuuden tuntua myös meihin.

Diagnoosi paljasti erittäin harvinaisen syndrooman

Viime syksynä perheessä koettiin vielä yksi suurten surujen vuosien jälkinäytös, kun kuolleiden tyttöjen sairaus sai vihdoin diagnoosin. Tauti oli MED 27 -syndrooma, kertoi helsinkiläinen dosentti puhelimessa. Kyseessä on todella harvinainen, vain noin kuudella-seitsemällä ihmisellä maailmassa diagnosoitu sairaus. Puhelussa selvisi myös, että tauti on peittyvästi periytyvä, eli periytyäkseen molempien vanhempien pitää olla niin sanotun vioittuneen geeniosan kantajia.

Tieto on tärkeä myös Arsin tulevaisuutta ja mahdollisia perhehaaveita ajatellen.

– Itkin puhelun aikana ihan hirveästi. Yllätyin, miten voimakas se reaktioni oli, en ollut tyttöjen jälkeen itkenyt kertaakaan niin vuolaasti. Ehkä tieto laittoi paloja oikeisiin mittasuhteisiin. Kaikki suru ja tuska on minussa edelleen, mutta silti voi näiden tunteiden kanssa elää ihan hyvää ja täyttä elämää, nauraa ja iloita asioista.

Islanninhevonen Tirri on yksi Helenan yrityksen luottoratsuista, jonka korvaan niin pienemmät kuin isommat asiakkaat voivat kuiskia surunsa ja ilonsa.
Islanninhevonen Tirri on yksi Helenan yrityksen luottoratsuista, jonka korvaan niin pienemmät kuin isommat asiakkaat voivat kuiskia surunsa ja ilonsa.

Ja nähdä taas hiirenkorvat ja uuden kevään ihmeen. Niitä hän ei enää unohda.

Tirri työntää vierellä turvallaan Helenan kyynärpäätä. Elämä on tässä.

Helena Heiskanen

  • Syntynyt: 1970 Kontiolahdella.

  • Ura: Valmistunut muun muassa kuntohoitajaksi ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi, ikuinen opiskelija. Pyörittää Liperissä yritystään Hyvinvointia Heiskalan Hoppalasta. Helena Heiskanen valittiin Pohjois- Karjalan vuoden 2021 yksinyrittäjäksi.

  • Perhe: Aviomies Jari, poika Arsi on muuttanut pois kotoa. Tyttäret Emilia ja Tuulia menehtyivät vuonna 2007.

  • Harrastukset: hevosten kanssa puuhailu, ratsastus, lukeminen, villiyrtit, luonnossa samoilu.

    https://www.apu.fi/

    https://www.apu.fi/