Сегодня:
«Истинное мужество состоит в том, чтобы любить жизнь, зная о ней всю правду». Понимание причин поведения родителей приводит к прощению и любви.
Сегодня была последняя встреча сезона, а теперь летние каникулы. Следующий сезон открываем в первый вторник сентября. Остаемся на связи через сайт, группу в Фейсбуке и телефон.
Наша жизнь не состоит только из белых полос и радостных событий. Не всегда мы в состоянии удержать и сохранить то, что нам дорого, – потери и неизбежные тяжелые эмоции составляют часть нашей жизни. Она циклична, что-то приходит в нашу жизнь, что-то отмирает, уходит за ненадобностью, по нелепой случайности, по природе вещей. Адаптироваться в ситуации утраты нам помогает такой процесс, как горевание.
Энни Диллард
На первый взгляд от термина «горевание» веет безысходностью. На самом деле горевание – это естественный процесс, сопровождающий любую утрату, потерю, расставание, смерть близкого человека. Это закономерная реакция на утрату важного объекта, части своей идентичности или ожидаемого будущего. И реакция горя – нормальный ответ нашей психики на любую значимую потерю.
При утрате уходят три вещи:
Существует такое понятие, как работа горя.
Это адаптивный природный процесс нашей психики, реакция на травмирующее событие. Как у любого процесса, обеспечивающего нашу психическую активность, у горевания также есть свои задачи по сохранению нашего психического здоровья.
Очень важно, чтобы эти задачи были решены, тогда мы можем говорить о «нормальном горевании», если же происходит сбой и естественная печаль переходит в депрессию – можно говорить о «патологическом горевании», которое только усугубляет травмирующую ситуацию.
Работа горя – это душевный труд по переработке травмирующих событий. Задача этой работы – убрать эмоциональную энергию связи с потерянным объектом, перевести ее в настоящее время. Эмоционально оторваться от ушедшего объекта и вернуться в настоящее, позволить себе жить. Это значит не забыть человека, а сохранить светлые воспоминания и при этом возможность выстроить новые отношения с миром без объекта потери.
Очень часто сложности возникают при реализации второй задачи – отреагирования. Человек бывает занят работой с последствиями произошедшего, и ему не до эмоций. Часто эмоции сдерживаются, мы слышим «соберись, держи себя в руках» и т. п.
Зачастую нам самим тяжело смотреть на слезы близкого человека, но это важный этап проработки потери. Непрожитая боль и невыраженные эмоции никуда не уходят – они контейнируются внутри нас, приводя к психосоматическим заболеваниям, неврозам и прочим проблемным местам.
Основное препятствие в нормальном течении работы горя – неосознанное стремление избежать сильного страдания и запрет себе на сильные эмоции. Душевная боль дает нам ресурс, энергию на запуск работы горя.
Грамотно завершенная работа горя не только помогает поддержать сохранность психики после травмирующих событий, но и стать отправной точной самосознания и роста.
https://www.psyh.ru
Väliaikaista yksinäisyyttä kokee jopa joka viides suomalainen. Sosiaalipsykologian ammattilaiset kehittävät parhaillaan työkirjaa, jonka ohjeiden avulla yksinäiset ihmiset voisivat päästä irti yksinäisyydestä.
– Ylitä itsesi, rohkaistu. Uskalla jutella vieraalle ihmiselle bussipysäkillä tai naapurille rappukäytävässä.
Tämä on sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Rakkolaisen ensimmäinen neuvo, miten voi itse lievittää omaa yksinäisyyttään. Rakkolainen toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa, joka kehittää oma-apuohjelmaa yksinäisyydestä irtautumiseen.
Maksuttomaan ohjelmaan voi hakea mukaan kuka tahansa pääkaupunkiseudulla asuva täysi-ikäinen, joka kärsii yksinäisyydestä. Kaksi kuukautta kestävän ohjelman aikana tavataan ammattilaisia ja tehdään itsenäisesti erilaisia tehtäviä.
– Tavoitellaan sitä, että ihminen saa sellaisen oivalluksen, että hän voi itse vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyys ei varmaan ohjelman aikana poistu, mutta se voi lieventyä. Samalla asiakas saa työkaluja ja keinoja yksinäisyyden hallitsemiseen.
Tarkoitus on pureutua erityisesti ajatusvääristymiin, ihmisten kielteisiin käsityksiin itsestään ja toisista. Tutkimusten mukaan yksinäinen ihminen saattaa usein ajatella olevansa huono tai kyvytön luomaan sosiaalisia suhteita ja uskoo, ettei kukaan voi olla hänestä kiinnostunut. Toisaalta jotkut yksinäiset kokevat olevansa itse hyviä tyyppejä, mutta pitävät muita pinnallisina tai epäluotettavina.
Ohjelman tarjoama apu on erityisen tehokasta, jos yksinäinen on itse motivoitunut muutokseen, Rakkolainen kertoo.
– Jos yksinäisyys on syvää ja sosiaaliset suhteet ovat puutteellisia, se on hyvin vaikea tilanne. Tällaisista itseään koskevista vääristä uskomuksista tulee totta ja niitä on vaikea muuttaa näin lyhyillä tapaamisilla, Rakkolainen sanoo.
Syvästä yksinäisyydestä kärsii kroonisesti joka kymmenes suomalainen. Väliaikaista yksinäisyyttä, esimerkiksi eri elämäntilanteisiin liittyen, kokee jopa joka viides. Yksinäisyydestä eroon pääseminen ei ole helppoa, mutta sitä voi yrittää lievittää myös omin päin.
Naapurille tervehtiminen tai tutulle soittaminen voi olla ensimmäinen askel ulos yksinäisyydestä. Rakkolainen kehottaa hakeutumaan rohkeasti sosiaalisiin kontakteihin, jotka eivät vaadi liikaa. Ihmisille hymyileminen ja muiden positiivinen huomioiminen tuottaa mielihyvää itselleenkin.
Toisille ihmisille on hyvä myös antaa signaali, että haluaa olla kontaktissa. Rakkolainen neuvoo katsomaan ihmisiä silmiin.
– Jos toinen väistää katsetta ja painaa katsetta maahan, me helposti tulkitsemme niin, että hän haluaa olla omissa oloissaan.
Rakkolaisen mukaan sosiaalisissa tilanteissa on hyvä myös yrittää pysyä rauhallisena. Yksinäinen ihminen helposti ylitulkitsee pieniäkin tilanteita ja pettyy.
– Toinen vilkaisee kännykkäänsä, mikä voidaan ottaa henkilökohtaisesti ja kokea, että hän ei ole kiinnostunut minun asioistani. Jos on rentoutunut, pystyy ajattelemaan neutraalisti: Aha, hänellä on varmaan lapsi sairaana kotona tai joku muu tilanne menossa, Rakkolainen antaa esimerkin.
Rauhallisuus on toisaalta hyvä myös muistaa silloin, kun löytää uuden tuttavan. Moni yksinäinen kaipaa sydänystävää, mutta sellaista ystävyyttä ei voi kiirehtiä tai yrittää väkisin.
– Se ikävä kyllä aiheuttaa helposti sellaisen vastareaktion. Jos toinen on liian tarvitseva, voi tulla sellainen tunne, että ei pysty vastaamaan toisen ihmisen tarpeisiin, Rakkolainen selventää.
Omaa sosiaalista verkostoa on hyvä kartoittaa ja pohtia millainen haluaisi sen olevan. Yksinäisen ympärillä saattaa olla ihmissuhteita, jotka vain odottavat aktivoimista, kuten sukulaisia tai vanhoja tuttuja.
Kontakteja voi löytyä myös uusista harrastuksista tai vaikkapa vapaaehtoistyöstä.
Yhtenä tehtävänä HelsinkiMission ohjelmassakin on laatia toimintasuunnitelma. Pohditaan, mistä voisi löytyä kontakteja viikoittain tai kuukausittain. Näin saadaan Rakkolaisen mukaan suunnitelmallisuutta ja itsesäätelyä siihen, koska tapaa ihmisiä.
– Monesti viikonloput ovat kaikkein vaikeimpia. Perheelliset tekevät jotain muuta ja itsellä ei ole mitään. Asiakkaat ovat hyötyneet siitä, että ovat pitkällä aikavälillä alkaneet suunnittelemaan, miten se viikonlopun yksinäisyys voisi lieventyä. Ovat sopineet tapaamisia, käyneet kuntosalilla tai jotain muuta konkreettista.
Aikaansa ei kannata tuhlata epätyydyttäviin tai negatiivisiin ihmissuhteisiin. Ympärille on hyvä yrittää löytää ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja joihin voi luottaa. Esimerkiksi seurustelukumppanin ulkonäköä ja statusta tärkeämpää ovat yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, Rakkolainen muistuttaa.
Yksinäisyyttä voi yrittää lieventää aluksi hyvin pieninkin askelin.
Rakkolainen kertoo esimerkin asiakkaasta, joka päätti tekstiviestien sijaan alkaa soittaa tuttavilleen. Se oli asiakkaalle iso kynnys, mutta se paransi heti hänen ihmissuhteidensa laatua. Pelkissä viesteissä tunnesävy tai tarkoitus ei aina tullut selkeästi esille, mikä johti usein väärinymmärryksiin ja riitoihin.
Yksinäisyydestä huolimatta olisi hyvä muistaa ylläpitää positiivista asennetta ja odottaa hyvää. Positiivinen suhtautuminen muihin auttaa kiinnittämään huomiota ihmissuhteiden hyviin puoliin ja panostamaan niihin, mikä saa aikaa myönteisen vastareaktion muissa ihmisissä.
Sama toimii valitettavasti myös toisin päin, Rakkolainen painottaa. Jos pelkää tulevansa torjutuksi, saattaa vahingossa torjua itse.
– Jos odottaa, että tulee torjutuksi ja on sen vuoksi varautunut, niin ikävä kyllä monesti niin käy. Saattaa olla niin jännittynyt, että ei esimerkiksi hymyile, jolloin vastapuoli saattaa tulkita sen niin, että tuo ei pidä minusta tai hän haluaa olla itsekseen.
HelsinkiMission palvelua toteutetaan ensi vuoden loppuun asti. Osallistujien yksinäisyyttä seurataan myös kahden kuukauden jakson jälkeen ja tarkoitus on tuottaa tietoa siitä, miten moni ohjelmasta hyötyy ja kuinka monella yksinäisyys vähenee.
Tämän pohjalta laaditaan työkirja, jota jokainen yksinäinen pystyisi jatkossa hyödyntämään.
Kiinnostaako aihe lisää? Kuuntele Havaintoja ihmisestä -ohjelma, jossa käsitellään yksinäisyyttä.
