Метка: депрессия

Emma Seppälä työskentelee tutkimusjohtajana amerikkalaisessa Stanfordin yliopistossa ja opettaa onnellisuutta. Se on hänen mukaansa nopein reitti menestykseen.
EMMA SEPPÄLÄLLÄ on vaikuttava CV: tutkinnot maailmankuuluista amerikkalaisyliopistoista Yalesta, Columbiasta ja Stanfordista. Väitöskirja psykologiasta ja työ tutkimusjohtajana Stanfordin yliopiston neurokirurgian laitoksen CCARE-keskuksessa. Tuore menestyskirja, joka on noteerattu laajalti amerikkalaisessa laatumediassa. Haluttu puhuja Applen, Facebookin ja Googlen kaltaisissa jättiyrityksissä.
Seppälä elää Kalifornian Piilaaksossa menestyjien, mahdollisuuksien ja keksintöjen maailmassa, jossa kilpailu on kovaa. Siellä menestystä tavoitellaan yleensä tällaisilla periaatteilla:
Stressi kuuluu menestykseen. Ylikierroksilla eläminen on nopeatempoisen elämän väistämätön sivutuote, eikä kärsimystä voi estää. Koskaan ei saa lakata suorittamasta. Sinniteltävä on hinnalla millä hyvänsä. Pitää keskittyä omaan erikoisalaan ja olla itsekriittinen. Kannattaa keskittyä ennen kaikkea itseensä, jotta selviytyy kilpailusta voittajana.
Kaikkia vääriä teorioita, sanoo Seppälä, joka on isoisänsä puolelta suomalaista syntyperää.
Jo nuorena tohtoriopiskelijana, Stanfordin kauniin kampuksen ja nobelistiluennoitsijoiden ympäristössä, Seppälä järkyttyi huippuyliopistolla tapahtuneista monista itsemurhista. Piilaakson mahdollisuudet ja menestys eivät tuoneet kaikille onnea, päinvastoin.
Onnellisuuden psykologiasta tuli Seppälän erikoisala.
STANFORD JA PIILAAKSO ovat toki suorittamiskulttuurin ääriesimerkkejä. Oravanpyörässä ollaan Seppälän mukaan silti kaikkialla, myös Suomessa.
”Täällä on enemmän rakenteesta tulevaa tasapainoa. Mutta stressiä ja loppuun palamista on silti, se on ongelma”, Seppälä vertaa Suomea Yhdysvaltoihin haastattelussa helsinkiläisessä loistohotelli Kämpissä.
Suomalaisen järjestelmän parempi tasapaino syntyy esimerkiksi lomista.
”Yhdysvalloissa lomaa on vain kymmenen päivää, useimmat ihmiset eivät käytä niitä ja niistäkin jotka käyttävät, 91 prosenttia tarkistaa silloin sähköpostinsa”, Seppälä sanoo.
Joka tapauksessa Seppälä laskee Suomen ja Yhdysvaltain kuuluvan yhdessä muiden Pohjoismaiden, Saksan ja Britannian kanssa samaan protestanttisen työetiikan vaikutuspiiriin. Ihmisen arvo määräytyy työn kautta.
”Siinä ei ole mitään väärää. Se tekee näistä maista paljon teollisempia, luovempia ja innovatiivisempia. Mutta hinta on ongelma.”
TÄMÄN ONGELMAN takia Seppälä istuu nyt hotelli Kämpissä. Hän tarjoaa ongelmaan ratkaisuja maanantaina suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Elä onnellisemmin. Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen ja hyvinvointiin(Harper Collins Nordic). Sitä hän markkinoi tällä viikolla Suomessa.
Kirjan mukaan menestys ei välttämättä johda onneen. Sen sijaan onnellisuus on nopein reitti menestykseen.
Seppälän teesit onnen ja menestyksen saavuttamiseksi poikkeavat Piilaakson vallitsevista menestyskäsityksistä.
Pääviesti on nopeatahtisen elämän hidastaminen edes hetkittäin.
”Saa enemmän aikaan tekemättä mitään”, psykologi neuvoo.
JOUTILAISUUTTA ja toimettomuutta pidetään usein aikaansaamattomuutena ja pahana asiana. Tutkimukset osoittavat Seppälän mukaan kuitenkin selvästi, että ne edistävät luovuutta ja haastavista tehtävistä suoriutumista.
Ihanteellinen lopputulos syntyy, kun ihminen irrottautuu keskittymistä vaativasta tehtävästä eikä tee mitään – tai pistäytyy suihkussa tai kävelylenkillä, jotka edellyttävät vain vähän keskittymistä. Huippusuoritukset vaativat vastapainokseen lepoa.
Monen asian samanaikainen suorittaminen eli multitaskaus on Seppälän mielestä joskus väistämätöntä, mutta useimmiten haitat peittoavat hyödyt.
”Multitaskaus itse asiassa usein estää meitä tekemästä asioita nopeammin ja paremmin.”
Seppälä kehottaa keskittymään nykyhetkeen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaa. Tuloksena on tuotteliaampi ja onnellisempi ihminen.
Hän suosittaa myös puolen päivän tai päivän teknologiapaastoja – eikä arkipäivän lyhyempiä joutilaisuuden hetkiä kannata missään nimessä käyttää Facebookissa tai muualla sosiaalisessa mediassa. Somen selailu ei ole aivolepoa.
”Vuonna 2009 tehty tutkimus osoittaa, että keskivertoamerikkalainen kuluttaa 34 gigabittiä sisältöä ja 100 000 sanaa tietoa päivittäin. Se on tarpeeksi kaatamaan viikossa tietokoneen, paljon enemmän kuin mihin aivomme on tarkoitettu ”, Seppälä sanoo.
”Minusta tämä on niin äärimmäistä, että tarvitsemme jotain yhtä äärimmäistä sen tasapainottamiseen. Siksi niin monet ihmiset turvautuvat meditaatioon.”
Hengitys ja meditaatio kuuluvat olennaisina osina myös Seppälän työkalupakkiin. Seppälä itse meditoi aamuin ja illoin 20 minuutin ajan ja käyttää ”itsensä lataamiseen” päivittäin vähintään tunnin.
”Saan sen tunnin takaisin, sillä olen tuotteliaampi.”
Seppälän mukaan meditaatiota on monenlaista. Sitä voi olla myös kävely luonnossa, jossa ajatukset asettuvat paikoilleen.
ONNELLISUUSOPPAITA ilmestyy nyt tiuhaan tahtiin. Mikä erottaa Seppälän kirjan muista? Kirjailijan mukaan se, että kaikki hänen neuvonsa perustuvat tieteelliseen tutkimukseen.
Seppälä vyöryttääkin kirjassaan lukijalle suuren määrän tutkimuksia ja numerotietoa. 73 prosenttia amerikkalaisista kokee säännöllisesti psykologisia oireita stressin takia. Puolet amerikkalaisista työntekijöistä käy töissä ilman inspiraatiota, olematta todella läsnä. Masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut 400 prosenttia viime vuosikymmenen aikana.
Suomea Seppälä ei kovin hyvin tunne. Edellisen kerran hän kävi Suomessa parikymppisenä. Juuristaan hän on silti erittäin kiinnostunut ja arvelee rehellisyyden, vilpittömyyden sekä luonnon ja tilan tarpeen juontuvan suomalaistaustastaan.
Suomalaisia Seppälä ei pidä lainkaan niin totisina kuin mitä kansakunnan maine taitaa olla. Mutta liiallisesta itsekritiikistä suomalaiset voisivat luopua. Se tsemppaa harvoin parempiin suorituksiin.
SEPPÄLÄ SANOO olevansa nyt onnellisimmillaan. Se ei ole ihme. Hän on pian kaksivuotiaan pojan äiti ja ilmeisen onnellisesti naimisissa. Aiemmin tänä vuonna Yhdysvalloissa julkaistu kirja on saanut kunnioitettavan vastaanoton, ja Seppälä kirjoittaa säännöllisesti arvostettuihin amerikkalaisiin julkaisuihin kuten Harvard Business Review’hun ja Huffington Postiin.
Onko menestys tehnyt psykologin itsensä onnellisemmaksi?
”Rehellisesti sanoen en halua ajatella sitä liikaa. En halua sen menevän päähän. Olen onnellinen julkisuudesta, koska olen onnellinen, että viesti tulee julki.”