Опубликовано Оставить комментарий

Yhä useampi jää sairauslomalle ahdistuneisuuden vuoksi.

Nuori nainen istuu sohvalla ja tuijottaa ikkunasta ulos huolestuneen oloisena.Viime vuosina ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauslomat ovat lisääntyneet. Nuorille naisille ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä on vuodesta 2005 jopa lähes viisinkertaistunut. Kysyimme tutkijoilta, miksi juuri nuoret naiset korostuvat tilastossa.

Epämääräistä huolta tulevasta, keskittymishäiriöitä, sykkeen nousua, lihasjännitystä ja univaikeuksia – esimerkiksi näin voi oireilla ahdistus, josta kaikki kärsivät jossain määrin joskus.

Jos ahdistuneisuus on jatkuvaa tai pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista, voi olla kyse yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Tämä on diagnoosi, jonka osuus sairauspäivärahan myöntämisperusteissa kasvaa juuri nyt merkittävästi.

Sairauspäivärahaan johtaneista mielenterveyden häiriöistä masennus on yleisin, mutta vuodesta 2017 lähtien ahdistuneisuushäiriöt ovat nousseet entistä selkeämmäksi kakkoseksi.

”Ahdistusperäiset sairauspoissaolot ovat nousussa kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä. Naisilla nousu on miehiä suurempaa, ja dramaattisinta ja johdonmukaisinta se on nuorilla naisilla”, sanoo Kelan tutkija Riku Perhoniemi.

16–34-vuotiailla naisilla ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2005.

Mielenterveyshäiriöt lisääntyvät maailmanlaajuisesti

Ahdistuneisuushäiriön tarkkaa syytä ei tunneta. Siksi sen yleistymiseen johtavia syitäkin voi vain spekuloida, sanovat tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren ja tutkija Riku Perhoniemi Kelan tutkimusyksiköstä.

Blomgren ja Perhoniemi ovat tarkastelleet ahdistuneisuushäiriöperäisten sairauspäivärahapäivien lisääntymistä Kelan tutkimusblogissa.

Yksilötasolla ahdistuneisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi temperamentti, varhaisten vuosien rasitustekijät, stressi ja traumaattiset kokemukset vaikuttavat siihen, miten herkästi keho kuormittuu ja mieli ahdistuu.

”Lisäksi on liuta yhteiskunnallisia tekijöitä. Mielenterveyden haasteet ovat kasvussa maailmanlaajuisesti. Etenkin sairauspäivärahatilastoon vaikuttaa se, että mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen ja diagnosointi on kehittynyt samalla, kun niihin liittyvä stigma on hellittänyt”, sanoo Blomgren.

Tilastossa siis näkyy se, että entistä useampi hakeutuu hoitoon ja saa mielenterveysdiagnoosin.

”Ennen sairauslomatodistukseen saatettiin kirjoittaa selkäongelma, kun ihminen ei kehdannut sanoa oikeaa syytä”, sanoo Perhoniemi.

Mielenterveyshäiriöiden kasvu sairauspäivärahojen myöntöperusteissa ei kuitenkaan samassa määrin ole laskenut esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuutta tilastossa. Tämä kertoo siitä, että taustalla on muutakin.

Epävarmuustekijät ahdistavat etenkin nuoria

Mitä epävarmemmalta tulevaisuus näyttää, sitä enemmän huolta ja ahdistusta siihen liittyy. Tässä ajassa epävarmuustekijöitä riittää, ja ne voivat kohdistua nuoriin eri tavoin kuin iäkkäämpiin ihmisiin.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat rajussa kasvussa, ja THL:n mukaan ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Muun muassa Kelan johtava ylilääkäri Janne Leinonen on esittänyt huolensa siitä, että nuorten tyttöjen masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti.

Koronapandemian vaikutuksesta nuoriin on puhuttu paljon. Tutkimusten mukaan nuorten uupumus on korona-aikana noussut huomattavasti. Uupumus enteilee myöhäisempää ahdistuneisuutta.

”Koronapandemian aikana etenkin nuoret ovat kärsineet esimerkiksi eristäytymisestä sekä myös työttömyydestä ja taloudellisesta epävarmuudesta, koska nuorilla palvelualan työ on yleistä”, Blomgren sanoo.

Ylipäätään työn aiheuttama kuormitus on yhdistetty kaiken ikäisten ihmisten ahdistuneisuuteen. Tietointensiivinen ja itseohjautuva työ kuormittaa mieltä, ja moni myös kokee työn ja yksityiselämän yhdistämisen vaikeaksi.

Sairauspäivärahatilastoa tulkitessa on hyvä huomata, että yleistyvälle työuupumukselle ei ole virallista sairausdiagnoosia. Uupumuksen vuoksi sairauslomalle jäävälle voidaan kirjata diagnoosiksi masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Siitä ei ole tietoa, missä määrin ahdistuneisuushäiriön taustalla on itse asiassa koulu- tai työuupumusta, joka on jossain määrin yleisempää naisilla kuin miehillä.

”Työelämän paineetkin kohdistuvat nuoriin muita vahvemmin”, Perhoniemi sanoo.

Opiskelu on entistä tavoitteellisempaa ja työelämän näkymät ovat monelle epävarmoja. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus näyttää, miten nuorten työuupumus on lisääntynyt etenkin korona-aikana.

”Voiko olla niin, että työt, joissa nuori voi oppia ja löytää paikkansa, ovat vähentyneet? Jo nuoren ensimmäinen työ voi olla hyvin kuormittava. Työssä jäädään yksin ja opastusta voi olla vaikea saada”, Perhoniemi sanoo.

”Myös esimerkiksi ilmastokriisi voi ahdistaa nuoria enemmän kuin aikuisia”, sanoo Blomgren.

”Nuorilla on koko elämänkaari vielä edessään. Se, miten ilmastokriisi tulee heidän elämässään vaikuttamaan, on suuri kysymys.”

Naisten ahdistus voi selittyä hoitoon hakeutumisella

Miksi ahdistuneisuushäiriöstä johtuvat sairauslomat yleistyvät juuri nuorilla naisilla jyrkemmin?

Blomgren kertoo, että naisilla on ylipäätään enemmän Kelan korvaamia sairauspoissaoloja kuin miehillä.

Syy tähän voi ainakin osittain olla siinä, että naiset onnistuvat hakeutumaan sairauslomalle miehiä helpommin, sanoo sosiologi Sanna Rikala Tampereen yliopistosta.

Rikala on tutkinut sellaisten nuorten elämänkulkua, jotka ovat jääneet opintojen tai työelämän ulkopuolelle mielenterveyssyistä. Tässä tutkimuksessa nousi esiin sukupuolittunut ero: työkyvyn heikentyessä nuoret naiset päätyivät Kelan maksamalle sairauspäivärahalle useammin kuin nuoret miehet, jotka vastaavissa tilanteissa päätyivät työttömyys- tai toimeentulotuen piiriin.

Rikalan tutkimuksessa osa nuorista miehistä kertoi, etteivät alun alkaenkaan halunneet hakeutua mielenterveysongelmiensa kanssa lääkäriin, vaan pyrkivät aktiivisesti välttämään diagnoosin ja sairausloman saamista.

”Mieluummin he valitsivat työttömyyden”, Rikala sanoo.

Ensisijaisesti tämä johtui siitä, että he saivat suurempaa työttömyyskorvausta kuin sairauspäivärahaa.

Toiseksi Rikala kertoo, että usein nuoret naiset osaavat sanoittaa pahoinvointiaan lääkäreille miehiä paremmin. Rikalan tutkimuksessa useat nuoret miehet kuvasivat kokemustaan siitä, että eivät tulleet lääkärin vastaanotolla ymmärretyksi ja lähtivät sieltä kotiin entistä ahdistuneempina – ilman sairausloman hakemiseen tarvittavia lähetteitä tai lausuntoja.

”Nuorten miesten ahdistus voi näkyä enemmän syrjäytymistilastoissa ja päihteiden käytössä. Nuorilla naisilla diagnosoidaan helpommin mielenterveysongelmia”, Rikala sanoo.

Kouluterveyskyselyn mukaan erityisen paljon ahdistus- ja masennusoireilua on nuorilla, joiden koettu sukupuoli ei vastaa virallista sukupuolta. Kelan tilastoissa ei päästä käsiksi sukupuolivähemmistöjen tilanteeseen, koska tilastot perustuvat rekisteriaineistoihin.

Ongelma ei ratkea hoitokäytäntöä kehittämällä

Jenni Blomgren huomauttaa, että hoitoon hakeutuminen ja pääsy ovat mielenterveyshäiriöiden tilastollisen tarkastelun näkökulmasta kaksipiippuinen juttu. Hoitoon pääsyn helpottuminen ei välttämättä laskisi vaan voisi päinvastoin kasvattaa mielenterveyssyistä sairauslomalle jääneiden määrää.

Mielenterveysongelmaa tulisikin ratkoa sen juurilta käsin, mikä on suuri haaste.

”Jos oireilu johtuu esimerkiksi suorituspaineista, kuka siihen puuttuu ja miten? Tehokasta hyvän mielenterveyden tukemista olisi se, että yhteiskunta ja kulttuuri tukisivat ei-suorittavaa elämäntapaa”, Blomgren sanoo.

Myös esimerkiksi lasten ja nuorten varhainen tukeminen ja mielenterveystaitojen opettaminen voivat ennaltaehkäistä myöhempiä mielenterveyshäiriöitä, Blomgren lisää.

Mielenterveyshäiriöt lisääntyvät

Vuodesta 2016 mielenterveysperusteisen päivärahan saajien määrä on kasvanut jopa yli 60 prosenttia. Jos trendi jatkuu, voi saajia olla vuonna 2022 jopa yli 100 000. Kaikkiaan sairauspäivärahaa sai vuonna 2021 noin 305 000 henkilöä.

Vuonna 2020 Kelan korvaamat sairauspäivärahakaudet lähtivät hetkellisesti laskuun ja mielenterveysperusteisten päivärahojen kasvu pysähtyi. Ahdistuneisuushäiriöihin perustuvien sairauspäivärahapäivien kasvu kuitenkin jatkui tasaisesti koko korona-ajan.

Tutkimusten perusteella mielenterveysperusteinen sairauspäiväraha ennustaa työkyvyttömyyseläkettä vahvemmin kuin useat muut sairausryhmät.

Mielenterveyden sairaudet ovat myös yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy.

Etusivu

 

Опубликовано Оставить комментарий

Ruokavalio vaikuttaa mielen­terveyteen monella tavalla.

Suolisto ja sen hyödylliset mikrobit kiinnostavat tällä hetkellä kovasti myös mielenterveyden tutkijoita.Mielikin hyötyy kuitupitoisesta ravinnosta, sillä ruokatottumusten vaikutus mielenterveyteen välittyy pitkälti suolistomikrobiston toiminnan kautta.

RUOKATOTTUMUSTEN muokkaaminen saattaa tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia mielenterveyden häiriöiden hoitoon. Yksi tutkijoiden kiinnostuksenkohteista on ketogeeninen ruokavalio, jonka mahdollisia hyötyjä psykoosioireiden lievittämisessä on pian tarkoitus selvittää Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmän hankkeessa.

Ketogeenisen ruokavalion ideana on syödä hyvin rajoitetusti hiilihydraatteja ja runsaasti rasvaa, jolloin elimistö siirtyy paastoa muistuttavaan tilaan, ketoosiin. Ketoosissa aivot käyttävät pääasiallisena energianlähteenään maksan muodostamia ketoaineita.

Ketogeeninen ruokavalio on jo nykyäänkin yksi vaikeahoitoisen epilepsian hyväksytyistä hoitomuodoista, ja sitä käytetään terapeuttisena ruokavaliona myös joissakin harvinaisissa aineenvaihduntasairauksissa.

Psykiatrisiin sairauksiin erikoistunut ravitsemustieteen dosentti ja laillistettu ravitsemusterapeutti Anu Ruusunen Itä-Suomen yliopistosta ja Kuopion yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että tutkimusnäyttöä ketogeenisen ruokavalion tehosta psykoosisairauksien hoidossa on toistaiseksi vasta hyvin vähän. Tutkimusnäyttö painottuu eläinkokeisiin ja muutamiin tapaustutkimuksiin.

”Yhtään kontrolloitua, satunnaistettua tutkimusta ei ole toistaiseksi tehty, eikä voida missään tapauksessa sanoa, että ketogeenistä ruokavaliota suositeltaisiin psykoosisairauksien hoitoon”, Ruusunen painottaa.

KUOPIOSSA suunnitelmat kontrolloidun, satunnaistetun pilottitutkimuksen aloittamisesta ovat jo pitkällä. Tutkimukseen on tarkoitus saada yhteensä 40 osastohoidossa olevaa potilasta, joilla on psykoosioireilua. Heistä puolet satunnaistetaan ketogeenisen ruokavalion ryhmään.

Ruususen mukaan tutkimuksessa on ennen kaikkea tarkoitus selvittää, miten ketogeeninen ruokavalio on ylipäätään yhdistettävissä psykoosioireiden hoitoon. Haastavaksi asian tekee se, että ketogeeninen ruokavalio on yksi rajoittuneimmista ruokavalioista ja psykoosioireet yksi haastavimmista psykiatrisista oireista.

Tutkimuksessa hyödynnettävä ketogeeninen ruokavalio on pyritty suunnittelemaan ravitsemukselliselta laadultaan mahdollisimman hyväksi. Ketogeenisen ruokavalion yksi tyypillinen ongelma on vähäkuituisuus, sillä useimmat kuitua sisältävät ruoka-aineet sisältävät myös hiilihydraatteja.

”Ketogeenisen ruokavalion vaikutukset suolistomikrobistoon ovat vielä aika vähän tunnettuja”, Ruusunen toteaa.

”Ketogeeninen ruokavalio on jo nykyäänkin yksi vaikeahoitoisen epilepsian hyväksytyistä hoitomuodoista.”

SUOLISTO ja siellä majailevat hyödylliset mikrobit kiinnostavat tällä hetkellä kovasti myös mielenterveyden tutkijoita. Suolistomikrobisto näyttää nimittäin olevan keskeisessä roolissa siinä, miten syömämme ruoka linkittyy mielen hyvinvointiin.

”Syöty ruoka vaikuttaa siihen, millaiset mikrobit suolistossa viihtyvät ja millaisia yhdisteitä ne tuottavat. Psykiatrian tutkijat ovat kiinnostuneita esimerkiksi suolistomikrobien tuottamista lyhytketjuisista rasvahapoista. Lisäksi suolistomikrobit valmistavat muun muassa hermovälittäjäaineita, ja ne ovat yhteydessä aivoihin myös hermostollisin viestein.”

”Ruokavalio täydentää, mutta ei korvaa muita hoitoja.”

Ruususen mukaan suolistoa hellivä ruokavalio edistää myös mielen hyvinvointia. Ruokavalio sisältää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia kuidun lähteitä, kuten vihanneksia, juureksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa. Lisäksi mieli hyötyy pehmeästä, tyydyttymättömästä rasvasta, jota saa etenkin kalasta, kasviöljyistä ja pähkinöistä.

Tällaisen ruokavalion hyödyistä on saatu tutkimusnäyttöä etenkin masennuksen ehkäisyssä. Lisäksi ruokavalion laadun parantamisesta on saatu lupaavia alustavia tuloksia myös masennuksen hoidossa.

Kansainvälinen asiantuntijaryhmä arvioi vastikään elintapojen merkitystä masennusoireyhtymässä. Asiantuntijat totesivat, että ravitsemussuositusten mukaisista ruokatottumuksista saattaa olla etua masennusoireiden vähentämisessä osana masennuksen hoitoa muun hoidon, kuten lääkityksen ja psykoterapian, tukena.

”Ruokavalio täydentää, mutta ei korvaa muita hoitoja”, Ruusunen täsmentää.

RAVINNON vaikutukset mielen hyvinvointiin välittyvät useilla mekanismeilla, joista monet linkittyvät jollain tapaa mikrobisto-suoli-aivo-akselin toimintaan. Yksi esimerkki on elimistön matala-asteinen tulehdus, jota ruokatottumukset voivat hillitä tai aktivoida. Matala-asteinen tulehdus on yhdistetty moniin eri sairauksiin, ja sen arvellaan liittyvän myös masennukseen.

”Monesti matala-asteinen tulehdustila on olemassa jo ennen masennukseen sairastumista. Toki masennukseen liittyvät elintavat voivat myös ruokkia matala-asteista tulehdusta”, Ruusunen sanoo.

Serotoniini on hermovälittäjäaine, joka osallistuu muun muassa mielialan ja ruokahalun säätelyyn. Sitä tuotetaan aivoissa, mutta myös suolen seinämän soluissa. Jotta serotoniinin tuotanto onnistuu, ravinnosta pitää saada riittävästi aminohappo tryptofaania sekä B12-vitamiinia ja folaattia.

”Jos näitä ei ole systeemissä, välittäjäaineiden tuotanto voi häiriintyä. Hyvin vakavaan folaatin tai B12-vitamiinin puutostilaan voi liittyä masennusoireita. Kun puutostila saadaan korjattua, se mahdollistaa voinnin paranemisen.”

Myös D-vitamiinin ja raudan puutokseen voi Ruususen mukaan liittyä mielialan laskua. Kansainvälisen tutkijaryhmän äskettäin raportoima laaja, useiden eri tutkimusten tietoja yhdistävä meta-analyysi osoitti D-vitamiinilisän lievittävän masennuksesta kärsivien aikuisten masennusoireita. Meta-analyysi on osa tutkija Tuomas Mikolan Itä-Suomen yliopistossa toteutettavaa väitöskirjatutkimusta.

”D-vitamiinilisästä kannattaa huolehtia etenkin talviaikaan. Muuten ei ole näyttöä siitä, että ravintolisistä olisi hyötyä terveelle ihmiselle mielenterveyden vaalimisessa. Tavallinen ruoka riittää”, Ruusunen toteaa.

”Ei pidä unohtaa psykologisia ja mielihyvää lisääviä vaikutuksia, joita värikäs ruoka ja yhdessä syöminen tuovat.”

ENTÄ kannattaisiko kokeilla psykobiootteja?

Ruusunen kertoo, että psykobiooteilla tarkoitetaan probiootteja ja prebiootteja, joilla voi mahdollisesti olla mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Probiootit ovat hyödyllisiä mikrobeja ja prebiootit ravintoa, joilla niitä ruokitaan.

”Viime vuosina on julkaistu useita psykobioottitutkimuksia. Alustavasti löytyy ihan lupaavaa näyttöä, että probiootit voisivat vaikuttaa masennusoireisiin. Hyötyjä on havaittu varsinkin masennuslääkityksen lisänä, mutta pelkästään probiooteilla masennusta ei voi hoitaa.”

Ruususen mukaan yleisimmät tutkimuksissa käytetyt probioottivalmisteet ovat sisältäneet Lactobacillus- ja bifidobakteereja. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan ole vielä sillä tasolla, että masennukseen sairastuneille voitaisiin suositella probioottivalmistetta.

Ruusunen neuvoo hellimään suolistoa ja sen hyödyllisiä mikrobeja ennen kaikkea monipuolisen, kasvisvoittoisen ja kuitupitoisen ruokavalion avulla. Sillä on samat hyödylliset vaikutukset kuin psykobiooteilla ja mahdollisesti myös muita etuja.

”Ruokavalion etuna on, että se ei tähtää vain yhteen vaikutusmekanismiin, vaan siinä on paljon muutakin hyvää. Ei pidä unohtaa psykologisia ja mielihyvää lisääviä vaikutuksia, joita värikäs ruoka ja yhdessä syöminen tuovat. Syödyn ruoan hyödyt ovat ihan eri tasoa kuin millään ravintolisällä.”

https://www.hs.fi/

 

Опубликовано Оставить комментарий

Keski-ikäinen, näetkö usein painajaisia?

Henkilö nukkuu sängyssä.Viikoittain painajaisia näkevien dementiariski saattaa olla jopa nelinkertainen rauhallisesti nukkuviin verrattuna. Kognitiivisten kykyjen rapistuminen vaikuttaa uhkaavan etenkin miehiä.

Keski-ikäisinä usein painajaisia näkevät ovat muita suuremmassa vaarassa kärsiä vanhetessaan erilaisista dementian oireista. Tämä ilmenee Birminghamin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

Dementia ei ole erillinen sairaus. Kyse on oireyhtymästä, johon kuuluu muistin ja muiden kognitiivisten eli tiedonkäsittelyyn liittyvien toimintojen heikkenemistä.

Uusien havaintojen mukaan dementiaa mahdollisesti ennakoivat painajaiset voivat yleistyä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen varsinaisia oireita.

Tutkimuksen tehnyt tohtori Abidemi Otaiku pitää löydöksiä tärkeinä, koska dementiaan liittyviä varhaisia riskitekijöitä on toistaiseksi tunnistettu hyvin vähän.

– Uskomme, että pahat unet voivat auttaa tunnistamaan yksilöitä, joilla on korkea dementiariski, hän sanoo tiedotteessa(siirryt toiseen palveluun).

Kaikki painajaiset eivät tietenkään ole merkki orastavasta dementiasta. Aihe vaatii lisää tutkimusta, Otaiku korostaa.

Painajaisten ja dementian kytkös oli erityisen vahva miehillä

Jo painajaisen määritelmä on sikäli ongelmallinen, että kyse on lähtökohtaisesti henkilökohtaisesta tulkinnasta: kokemus unen ahdistavuudesta on yksilöllistä.

Arviolta viisi prosenttia aikuisista ilmoittaa kokevansa painajaisia viikoittain. Kuukausittain niitä näkee moninkertainen määrä.

Otaiku tarkasteli kolmea yhdysvaltalaista väestöjoukkoa koskevaa tutkimusaineistoa. Yhteensä mukana oli yli 600 iältään 35–64-vuotiasta (keski-ikäistä) ja 2 600 vähintään 79-vuotiasta (vanhusta).

Tuloksista käy ilmi, että kognitiivisten kykyjen rapistuminen uhkasi etenkin niitä keski-ikäisiä, jotka näkivät painajaisia viikoittain. Heidän dementiariskinsä oli nelinkertainen verrattuna niihin, jotka eivät raportoineet painajaisista lainkaan.

Painajaisten ja dementian kytkös oli huomattavasti vahvempi miehillä kuin naisilla. Esimerkiksi miespuolisilla vanhuksilla viikoittain painajaisia näkevien dementiariski oli viisinkertainen rauhallisesti nukkuviin verrattuna, kun naisilla vastaava riskin kasvu oli vain 41 prosenttia.

Tutkimus löytyy eClinicalMedicine-erikoislehdestä(siirryt toiseen palveluun), joka on osa lääketieteen The Lancet -julkaisua.