Miten löytää hyvä terapeutti?

”Lopulta terapeutti kaivoi kännykkänsä ja alkoi lukea minulle netistä aikakauslehden parisuhdevinkkejä. Jossain vaiheessa hän huomautti, että minulla on sentään mies ja voisin olla siitä kiitollinen. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.”

Terapiaan – etenkään yhteiskunnan tukemaan – ei ole helppo päästä. Terapiassa käyminen on myös kallista. Yhä useampi on kuitenkin valmis panostamaan omaan henkiseen hyvinvointiin ja maksamaan terapiakäynnit vaikka kokonaan omasta pussistaan.
Jos terapiasta pulittaa vaikka 80 euroa tunnilta, silloin myös odottaa rahoilleen vastinetta.

JUURI OIKEANLAISTA KEMIAA

Mistä siis tietää, että käy juuri oikean tyypin luona? Mistä tunnistaa hyvän terapeutin? Ja mitä tehdä, jos käykin niin, että terapeutti vain ärsyttää?
– Psykoterapian onnistumiseen vaikuttaa olennaisesti se, että asiakkaan ja terapeutin välinen vuorovaikutus toimii eli heillä on hyvä kemia. Jos vuorovaikutus ei toimi, terapia on turhaa, sanoo psykologi Teemu OllikainenPsykologiliitosta.
– Terapiassa kuuluu välillä ärsyttää. Se toimii silloin, kun ollaan epämukavuusalueella eikä ole liian kivaa.
Mistä sitten oikean kemian tunnistaa? Ensitapaaminen kun usein jännittää, ehkä vähän ahdistaakin. Sitten pitäisi vielä jutella omista asioistaan tuntemattomalle!
– Kyllä hyvän yhteyden tunnistaa jo ensimmäisellä kerralla. Luotatko terapeuttiin? Pidätkö häntä miellyttävänä? Tunnetko, että terapeutti yrittää aidosti ymmärtää sinua? Pääsettekö yhteisymmärrykseen terapian tavoitteista? Jos vastaat kyllä, virityt tilanteeseen positiivisesti. Jos taas kyseenalaistat terapeutin heti, kyseenalaistat todennäköisesti kaiken, mitä hän sanoo, Ollikainen ohjeistaa.

KAIKKI EIVÄT VAIN SOVI YHTEEN

”Jo toisella tapaamiskerralla huomasin, että monet seikat terapeutissani alkoivat ärsyttää. Ensinnäkin hän vaikutti hajamieliseltä – sekoili vastaanottoajoissa, buukkasi asiakkaitaan päällekkäin eikä muistanut, mitä edelliskerralla olimme puhuneet.”
Vaikka kyse on ammatillisesta palvelusta, kaikki parit eivät yksinkertaisesti sovi yhteen. Eiväthän kaikki ole tyytyväisiä samaan kampaajaankaan.
– Niin monella asialla on merkitystä, tilalla, pukeutumisella, jopa nimellä, Ollikainen kertoo.
Vaikka monet asiat voivat tuntua pieniltä, ne eivät ole mitättömiä. Ne voivat kertoa asiakkaan taustoista ja olla kimmokkeita niin kitkaan kuin kipinään. Jos terapeutin nariseva lautalattia tuo mieleen lapsuuden mummolan, tilanne voi tuntua lempeältä ja lohdulliselta. Silloin terapeuttikin voi vaikuttaa symppikseltä.
– Asiakkaan koko henkilöhistoria vaikuttaa yhteyden syntymiseen. Kerran minulle tuli asiakas, joka kertoi, että oli valinnut minut, koska toisen terapeutin sähköpostiosoite kuulosti naurettavalta. Ärsyyntyminen vinosta taulusta taas voi kertoa täydellisyyden tavoittelusta, jopa pakko-oireisuudesta.

”Parhaat läpimurrot ja oivallukset syntyvät aina siellä epämukavuuden rajalla.”

Joskus terapeutti voi alkaa ärsyttää vasta viiveellä; terapia on voinut tuntua aluksi hyvältä, ja terapeutista on saattanut tulla turvasatama. Sitten kuherruskuukausi päättyy: ennen niin empaattinen terapeutti saattaakin tuntua haastavalta, eikä häntä enää huvittaisi tavata.
– Tulee tekosyitä, että tänään sataa, kurkku on kipeä ja se maksaakin niin paljon… Suhteeseen alkaa tulla säröjä. Se johtuu siitä, että terapiasuhteesta alkaa tulla todellinen ihmissuhde. Siinä alkaa näkyä ihmisen tapa olla suhteissaan. Olennaista on huomata, kuinka saa suhteen ongelmat ratkaistua, Teemu Ollikainen sanoo.
Tämä on juuri tavoiteltu tila: kun asiakas uskaltaa olla aidoimmillaan, terapeuttikin näkee ihmisen todellisen sisimmän ja toimintamallit. Terapeutin tarkoitushan on oikeasti auttaa.
– Tämä on sitä epämukavuusalueelle siirtymistä. Silloin voi tuntua, että terapeutti on kuin oma äiti tai isä. Kuitenkin sellaiset suhteet, joissa on ollut säröjä, mutta joissa ongelmat on ratkaistu onnistuneesti, ovat tehokkaimpia. Terapian on tarkoituskin olla haastavaa, sillä parhaat läpimurrot ja oivallukset syntyvät aina siellä epämukavuuden rajalla. Jos aina on vain mukavaa, ei synny uusia ajattelutapoja.

JOSKUS ODOTTAA VAIN LIIKOJA

”En pystynyt ajattelemaan juuri muuta, kuin että tämä ei toimi. Olin kuitenkin kohteliaasti hiljaa, sillä en halunnut pahoittaa hänen – sinänsä oikein herttaisen ihmisen – mieltä. Lopulta peruin tapaamiset tekstiviestillä, kun en pystynyt puhumaan asiasta suoraan.”
Joskus pettymys terapiaan voi johtua siitä, että odotukset ovat olleet liian suuret. Kun paha olo ei katoakaan hetkessä tai mieli saattaa jopa käydä syvemmillä vesillä, tulee mieleen, onko tästä mitään hyötyä.
– Terapeuteille ladataan ihan valtavat odotukset. Tämä johtuu nykyään esimerkiksi netistä: jos ennen terapeutit tiesivät asiakkaistaan kaiken, nyt asiakas on googlannut jo ennen ensikäyntiä terapeutin, lukenut tämän haastattelut ja tutkinut Facebookin ja muut sometilit. Asiakas on valinnut juuri sen tietyn terapeutin, mutta terapeutti ei tiedä asiakkaasta kuin nimen.

Jos on tyytymätön terapiaan, valituspaikkaa ei oikein ole.

Toinen pettymyksen syy voi olla se, että joillekin psykoterapia ei sovi yhtä hyvin kuin toisille. Vaikka asiakkaalla olisikin paha olo, hän ei silti halua muuttaa mitään vaan kuvittelee, että terapeutti vie pahan olon pois. Ei vie.
– Pitää olla motivaatiota. Mieti, oletko valmis tutkimaan mieltäsi ja tunteitasi vai oletko jäänyt teinimoodiin?
Jos on tyytymätön terapiaan, valituspaikkaa ei oikein ole. Selkeät väärinkäytökset – kuten vaikka se, että terapeutti ottaa vastaan päihtyneenä tai toimii muuten epäammattimaisesti – kuuluvat Valviralle. Jos pettymyksen syynä on kuitenkin vain terapeutin passiivisuus, kun itse haluaisi enemmän keskustelua, paras tapa on äänestää jaloillaan. Asian voi toki ottaa puheeksi myös terapeutin kanssa; ammattilainen osaa peilata omaa käytöstään ja muuttaa toimintaansa tarvittaessa. Mikäli on onnistunut pääsemään Kela-korvattavalle terapeutille, voi ottaa yhteyttä lähetteen antajaan.
– Suomalaiset ovat kuitenkin kovin kilttejä. Aika harva uskaltaa sanoa mitään vaan käy samassa paikassa kiltisti, vaikka ärsyttäisi – ja manaa sitä sitten ystävilleen, Ollikainen sanoo.
Joskus huonostakin terapeutista voi olla yllättävää hyötyä: pariterapiaa harkinnut tuttava kertoi myöhemmin, että vaikka he eivät päätyneet koskaan yhdessä miehen kanssa terapeutille asti, kokemus yhdisti. He saivat yhteisen vihollisen, tyypin, jonka luokse he eivät ainakaan mene.
”Mutta se 75 euroa, jonka jo yhdestä kerrasta maksoin, olisi kyllä kannattanut käyttää mieluummin vaikka illalliseen puolison kanssa.”