Опущенные плечи, преобладающие чувства униженности, отчужденности, ощущение вины за все, что происходит не совсем так, как ожидают окружающие, подавленное настроение и устойчивое ощущение полной ничтожности и безысходности…
Дракон самоуничижения, который присосался к вам – ликует!
Откуда он взялся?
Зародился он в твоем детстве, когда родители-идеалисты, желающие, чтобы ты исправил их ошибки или соответствовал их достижениям, слишком завысили планку. Ждали от тебя того, что ни один ребенок твоего возраста не мог бы сделать . Например, бессмысленно заставлять трехлетнего ребенка сидеть на месте, приносить только оценки «отлично», всегда застилать за собой постель и убирать на место игрушки и т.д. :). Ты несешь свой рисунок показать маме, а слышишь: «Что ты тут накалякал!?», в лучшем случае: «Давай вот тут чуть-чуть- поправим, и здесь сделаем поярче!» Знакомо?
Упреки, замечания, условная любовь («Я буду любить тебя, если ты будешь хорошо учиться, хорошо вести себя…) – все это убедило тебя, что лучше быть незаметным, лучше даже не пытаться что-то сделать, потому что все равно не получится идеально, а слушать поправки, замечания, нравоучения – уже просто невыносимо.
Страх провала влечет постоянное чувство вины и необходимость просить прощение за то, что ты не такой, каким тебя хотят видеть родители. Все время не такой. Ну что за наказание, а не ребенок! Поскольку ты веришь в неизбежность провала, ты раз за разом терпишь неудачи и в твоей детской душе прочно пускает корни дракон самоуничижения. Когда ты стал ста
Когда ты стал старше, ты приобрел привычку уже заранее извиняться за свою, так называемую, некомпетентность: «Ой, я никогда не умел рисовать, так что не знаю, что получится», «Давайте лучше вы, я плохо готовлю», «Это я виноват, я всегда что-то свалю, я такой неуклюжий». От постоянных извинений тебе становится тошно даже смотреть на себя в зеркало.
«Избегай боли и разочарования, будь скромным и незаметным, ищи комфорт в бездействии и неприметности» — нашептывает тебе дракон. Так как предыдущий твой опыт состоял из сплошных потерь и разочарований и поражений – ты будешь снова разочаровывать окружающих своей неспособностью оправдать их ожидания, пока не достигнешь логического завершения – состояния глубокой депрессии.
Но твой дракон самоунижения не так прост – он умеет менять обличье на противоположное, как может показаться сначала. Высокомерие, наполняющее тебя правом критиковать и осуждать каждый поступок любого человека. Берет начало в том же детстве, когда под неусыпным критическим внимание родителей к твоей персоне, у тебя родилось неадекватное чувство своей значимости, приводящее к ощущению, что окружающие люди неусыпно следят за каждым твоим поступком, движением . Это делает тебя скованным, напряженным и приводит к мысли быть серым мышонком и тихо сидеть в углу.
Как одолеть это чудовище?
1.Осознайте, что дракон самоуничижения и Вы – это не одно и тоже. Дракон – это поразит, который питается Вашей жизненной энергией. Вы можете прожить без него успешную и радостную жизнь. А он без Вас умрет. Так кто здесь главный?
2. Осознайте собственную веру в свою неполноценность. Поймите, что именно Ваш страх перед своей несостоятельностью приводит к неудачам. Это страх ребенка, который живет в глубине Вашей души и горько плачет о том, что его не любят родители. Но Ваша сила, энергия именно в этом маленьком ребенке, и именно он может победить дракона. Договоритесь с ним, объясните, пожалейте, поверьте в него.
3. Пересильте себя и добейтесь успеха в том , что раньше никогда не пробовали. Это могут быть любые виды творчества, экстремальные виды спорта, даже просто парковые аттракционы, на которых Вы раньше боялись прокатиться.
4. Уберите из Вашего лексикона словосочетания, выражающие извинения. Следите за своей речью, отмечайте сначала такие моменты, и со временем, Вы избавитесь от унизительной привычки постоянно извиняться, прогибаться и винить себя (для начала вербально).
5. Используйте дыхательные упражнения для «расправления крыльев души». Упражнения, направленные на глубокое, полное дыхание снимут тревогу, напряжение, чувство зажатости.
6. Научитесь правильно реагировать на критику внутреннего голоса, который говорит: «Вот опять опоздал!», «Какой же ты неуклюжий и глупый!» и т.д. Ваш правильный ответ – «И что?» или «Да, и что?» 🙂 Основное, что следует запомнить – обращайтесь с собой не хуже, чем с со своей собакой.
7. Записывайте в еженедельнике каждый день свои успехи. Приходите вечером домой, сядьте поудобнее, сосредоточьтесь и вспомните свой день, отметьте успехи, что удалось сделать, какие были приятные мысли, любую мелочь, все-все.
8. Полюбите свое отражение в зеркале. Каждый день, начиная с сегодняшнего, делайте следующее упражнение. Разденьтесь и станьте перед зеркалом. Заставьте себя смотреть на свое отражение для начала пару минут. Рассмотрите каждый участок своего тела. У вас появится много эмоций (ненависть, стыд, унижение, затем жалость и грусть), возможно эмоции выльются слезами, может не в первый день, это очень хорошо.
9. Разделите для себя понятия – самоуничижения и скромности. Истинная скромность возвышает человека, а не уничтожает. Скромный человек не испытывает сомнения в собственных силах.
Методы кататимного переживания образа, гипноз, поведенческая психотерапия, дыхательные практики успешно помогут вам справится с драконом самоуничижения.
Источник: https://psy-practice.com/publications/travmy/ubey_svoego_drakona_drakon_samounichizheniya/ При копировании материалов, ссылка на источник обязательна © psy-practice.com
Рубрика: Симптомы депрессии
Yksi itsemurha jättää suuren taakan saamelaisyhteisölle
Saamenmaalla poistetaan itsetuhoisia ajatuksia koulutuksen avulla
Ensimmäinen itsemurhien ehkäisykurssi järjestetään maaliskuussa Utsjoella.
Tilastot ja tutkimukset sen kertovat: Joka vuosi sadat ihmiset riistävät itseltään hengen. Suomessa itsemurhia tapahtuu verrattaen enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Suomessa itsemurhien ehkäisyyn ei ole koskaan aiemmin ollut virallista ehkäisysuunnitelmaa.
Viime vuonna julkaistiin saamelaisten itsemurhien ehkäisysuunnitelma(siirryt toiseen palveluun). Yhtenä tavoitteena on saada koko saamelaisyhteisö mukaan itsemurhien ehkäisyyn. Suomen ensimmäinen itsemurhien ehkäisyyn pyrkivä koulutus järjestetään Utsjoella 21. — 22.3.2018.
Pohjoisten alueiden itsemurhista ei ole virallisia tilastoja, mutta asiantuntijoiden arvio on, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän tapahtuu itsemurhia.
Yhtenä syynä voi olla se ettei apua ole helposti saatavilla, varsinkaan saamenkielistä tai saamelaiskulttuuriin pohjautuvaa, arvioi Utsjoen kunnan vastaava lääkäri ja Eallin-Elämä(siirryt toiseen palveluun) -hankkeen projektijohtaja Heidi Eriksen.
– Tämän koulutuksen avulla saamme auttajia saamelaisyhteisöön, sinne missä saamelaiset ovat.
Itsemurha traumatisoi koko pienyhteisön
Maaliskuussa avattiin Helsinkiin itsemurhien ehkäisykeskus, jonka tavoitteena on tarjota tukea ja apua itsetuhoisuudesta kärsiville, itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen sekä itsemurhan tehneiden omaisille.
Tutkimusten mukaan itsemurha traumatisoi länsimaisessa kulttuurissa keskimäärin 6–10 henkilöä. Saamelaisyhteisössä luku on monikymmenkertainen, Eriksen toteaa.
– Saamelaisessa yhteisössä on suuret perheet, pieni yhteisö. Se on monikymmenkertainen luku, joita yksi itsemurha koskettaa. Yksi itsemurha jättää suuren taakan saamelaisyhteisölle.
– Itsemurhiin liittyy vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, joita koko yhteisö voi kantaa mukanaan.
Itsemurhat ovat olleet saamelaisyhteisölle pitkään myös tabu. Eriksen toivoo, että yhteisö olisi tulevaisuudessa valmis käsittelemään asiaa.
– Jos me avoimesti voisimme jakaa näitä tunteita, se voisi auttaa eteenpäin.
Koulutus opettaa tunnistamaan itsetuhoisuuden merkit – «Täytyy uskaltaa kysyä suoraan, eikä kierrellä»
Itsemurhien estämiseen keskittyvässä koulutuksessa opitaan erilaisia keinoja, joilla voi antaa apua itsetuhoisista ajatuksista kärsiville.
Heidi Eriksenin mukaan kevään koulutusten jälkeen saamelaisyhteisössä on pari sataa koulutettua henkilöä, joilla on osaamista auttaa.
Utsjoella itsemurhien ehkäisyssä hyödynnetään ASIST-koulutusta(siirryt toiseen palveluun), jossa osallistuja oppivat tunnistamaan itsemurhavaarassa olevat henkilöt, sekä ottamaan asia heidän kanssaan turvallisesti puheeksi.
– Kaikille avoimessa koulutuksessa emme kouluta terapeuttisia taitoja vaan tarkoitus on kouluttaa ihmisiä antamaan ensiapua heille, jotka hautovat itsemurhaa, Eriksen tiivistää koulutuksen sisältöä.
Jos me pelastamme yhdenkin, niin se on paljon. Emme me onnistu silloinkaan kaikkia pelastamaan jos joku saa sydänkohtauksen, emme vaikka kuinka elvyttäisimme.
HEIDI ERIKSEN
Itsemurhien ehkäisyyn opitaan tietynlainen lähestymistapa. Koulutuksessa osallistujalle opetetaan, miten kysyä suoraan itsetuhoisuudesta.
– Sellainen henkilöllä, joka hautoo itsemurhaa, ajatukset voivat olla niin pelottavia, että jos joku uskaltaa kysyä asiasta suoraan, niin se voi jo hieman helpottaa kun voi jollekin puhua.
Tällä kurssilla opetetaan muun muassa yksi toimintamalli: Miten toimia auttajina, millaisia merkkejä pitää havaita ja miten tunnustella asiaa.
– Jos ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin ihmiselle voi tulla sellainen tunne ettei näekään minkäänlaista ulospääsyä ajatuksistaan. Me saamelaiset olemme hyviä kiertelemään asioita, mutta nyt meidän täytyisi oppia kysymään niin suoraan kuin mahdollista, sanoo Eriksen.
Kaksipäiväinen kurssi kouluttaa havaitsemaan merkkejä, jotka voivat kertoa henkilön ongelmista tai itsemurha-ajatuksista.
– Kurssilla opitaan kysymään suoraan asiasta, kuuntelemaan ja pohtimaan kuinka toimia tässä ja nyt. Joskus pienikin apu kantaa kauas, jos ihminen valitsee elämän polun, sanoo Eriksen.
Koulutus sopii poromiehistä poliiseihin
ASIST-koulutus kestää kaksi päivää ja soveltuu kaikille yli 18-vuotiaille. Koulutus sopii ihan yhtä lailla poromiehille, poliiseille, opettajille eli kaikille, jotka voivat työssään kohdata henkilöitä, joilla on itsetuhoisia ajatuksia.
– Sellaisen ihmisen voi tavata ammattinsa kautta. Henkilö voi olla potilas, oppilas, työkaveri, perheenjäsen tai joku, jota ei edes tunne, sanoo Eriksen.
Koulutuskaan ei pelasta kaikkia
Utsjoen kunnan vastaavalääkäri Heidi Eriksen pitää maaliskuussa ärjestettävää koulutusta tärkeänä, vaikka kaikkia ei pystyttäisikään pelastamaan.
– Jos me pelastamme yhdenkin, niin se on paljon. Emme me onnistu silloinkaan kaikkia pelastamaan jos joku saa sydänkohtauksen, emme vaikka kuinka elvyttäisimme.
– Minä toivon, että näiden koulutusten jälkeen parilla sadalla ihmisellä on valmiuksia, taitoja ja itseluottamusta auttaa heitä, joilla on itsemurha-ajatuksia, Eriksen sanoo.
Koulutuksia järjestetään seuraavasti:
Utsjoella 21-22.3.2018
Inarissa 10-11.4.2018
Enontekiöllä 24-25.4.2018
Ivalossa 22-23.5.2018
Sodankylässä 29-30.5.2018
Elämä-hankkeen yhteystiedot löytyvät täältä.(siirryt toiseen palveluun)
Suomalainen itsemurha
- Itsemurhien määrä on laskenut 1990-luvun alusta saakka. Syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta asiaa voivat selittää parantunut masennuksen hoito ja tunnistaminen sekä itsemurhien ehkäisyohjelmat.
- Suomi on eurooppalaisittain korkeahkon itsemurhamäärän maa. Viime vuonna tehtiin 731 itsemurhaa.
- Kansainvälinen vertailu on kuitenkin vaikeaa. Itsemurhien tilastointi vaihtelee suuresti. Suomen tilastointi on maailman huippuluokkaa ja maailman vanhin: se alkaa vuodesta 1751.
- Neljästä itsemurhasta kolme on miehen tekemiä.
- Itsetuhoisten ajatusten kanssa saa apua muun muassa Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimesta 010 195 202 tai verkkokriisikeskus Tukinetistä(siirryt toiseen palveluun).
Milloin itsemurhasta tulee uutinen?
ÄKILLISEN sairauskohtauksen seurauksena. Näin teknologiajätiksi pyrkinyt Nokia kertoi pääjohtajansa kuolinsyystä joulukuussa 1988. Vuorineuvos Kari Kairamo oli kuollut viikonloppuna kotonaan Espoossa.
Kairamon yllättävä kuolema lähes 30 vuotta sitten jäi aikakirjoihin yhtenä Suomen taloushistorian traagisimmista tapahtumista. Journalismissa tapaus muistetaan merkkipaaluna, joka muutti suhtautumista itsemurhaan uutisena.
Kairamon kuolinsyy oli itsemurha. Helsingin Sanomat kertoi tämän uutisessaan tiistaina 13. joulukuuta 1988 saatuaan vahvistuksen tiedolle useista lähteistä.
Kuolema oman käden kautta on tavattu uutisissa verhoilla ”äkillisen” tai ”yllättävän” menehtymisen kaapuun.
ITSEMURHA ON yhä kinkkinen uutisoitava. Kuolleen läheisille ja työnantajille tekoon voi liittyä kosolti häpeää, myös siksi, että taustalla olevia syitä ryhdytään helposti arvuuttelemaan.
Helsingin Sanomat noudattaa kaikessa toiminnassaan Journalistin ohjeita, joissa määritellään hyvä journalistinen tapa. Näitä hyviä käytäntöjä vaalii alan yhteinen itsesäätelyelin, Julkisen sanan neuvosto.
Journalistin ohjeiden mukaan yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianosaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on noudatettava hienotunteisuutta.
Tiedolla Kairamon itsemurhasta oli painavaa yhteiskunnallista merkitystä. Nokia oli jo tuolloin Suomen oloissa poikkeuksellinen yhtiö, ja pääjohtajan henkilökohtainen ratkaisu paljasti jotain vaikeita vuosiaan eläneen yhtiön tilasta ja tulevaisuuden näkymistä.
NYKYISIN julkisuuden henkilöiden itsemurhista kerrotaan jonkin verran useammin kuin aiemmin. Silti Helsingin Sanomissa itsemurhasta uutisoiminen on edelleen poikkeustapaus, johon liittyy perusteellinen harkinta. Vaikka kuolinsyy olisi enemmän tai vähemmän julkinen salaisuus, syytä ei välttämättä kerrota uutisessa.
Useimpien itsemurhien käsittelylle ei ole ylipäänsä yhteiskunnallisia perusteita. Ne ovat yksityisiä ihmiskohtaloita.
Kun pohditaan sitä, onko tunnetun henkilön itsemurha julkisesti kerrottava tieto, on mietittävä kahta asiaa. Toimitustyötä ohjaava tärkeä periaate on se, että kansalaisilla on oikeus tietää. Toisaalta perheenjäseniä ja muita asianosaisia on suojeltava enemmältä kärsimykseltä.
Vuonna 2010 Julkisen sanan neuvosto totesi yksittäistapauksesta tekemässään ratkaisussa, että ”sairaan henkilön itsemurhatavan mainitseminen ja spekulointi teon syillä vaaransivat uhrin hienovaraisen kohtelun ja olivat omiaan aiheuttamaan kärsimystä omaisille”.
HELSINGIN SANOMISSA itsemurhan uutisointiin suhtaudutaan hyvin pidättyvästi, vaikka olisi kyse julkisella paikalla tapahtuvasta tavallisen kansalaisen teosta. Esimerkiksi junan alle jäänti jätetään uutisoimatta, jos tiedossa on, että ihminen on hypännyt raiteille omasta tahdostaan.
Näissäkin tapauksissa kyse on viestinten vastuullisuudesta. Taustalla on näkemys siitä, että itsemurhien ja tekotapojen liian yksityiskohtainen uutisointi voi kannustaa muitakin hankalassa elämäntilanteessa olevia samanlaisiin tekoihin.
Sama pätee mitä suurimmassa määrin itsemurhayrityksiin ja esimerkiksi pommiuhkauksiin. Uutinen toki tehdään, jos tapaus on muutenkin laajojen ihmisjoukkojen tiedossa. Näin on vaikkapa silloin, kun junaliikenne on tapauksen vuoksi poikki tai kauppakeskus joudutaan tyhjentämään uhkaavan tilanteen takia.
Joissakin tilanteissa itsemurhan toteaminen on tarpeen, jotta mahdolliset spekulaatiot esimerkiksi liikenneonnettomuuden syistä tai syyllisistä saadaan estettyä. Kun poliisi vahvistaa jonkun ajaneen tieten rekan eteen, se hälventää epäilykset, jotka voisivat kohdistua rekkakuskin toimintaan.
ITSEMURHA on siis vaikea, journalismin kantavia periaatteita koetteleva uutisaihe. Tämä ei tee itsemurhista asiaa, josta pitäisi kokonaan vaieta. Itsemurha-ajatusten käsittelyyn ei myöskään saisi liittyä sellaista häpeää, joka tarpeettomasti nostaa epätoivon partaalle joutuneen kynnystä turvautua läheistensä ja ammattiauttajien tukeen.
Kari Kairamon ajoista yhteiskunta on tässäkin mielessä muuttunut avoimempaan suuntaan. Toivottavasti myös yhä useampi henkilökohtainen umpisolmu aukeaa ja elämä voittaa.
