Рубрика: Из личного опыта

Опубликовано от — Оставить комментарий

У меня депрессия и почти нет друзей.

ᐉ Что делать, если у тебя нет друзей? ‖ У меня нет друзей: ➀ Методы ➁ Советы ➂ Инструкции от AkloniУ меня депрессия и почти нет друзей. Я целыми днями сижу около компьютера и делаю уроки. Иногда играю со старыми школьными друзьями в компьютерные игры. Мне хочется умереть, потому что я очень слабый и дебил. А еще я все время вспоминаю о том, как надо мной издевались в школе. Дело в том, что все девять лет меня обзывали двое одноклассников. Постепенно этого становилось все меньше, а в 9-м классе ничего почти не было. Но отпечаток остался сильный: я стал себя не любить, много боялся. 

Вот бы быть сильнее всех и отомстить людям, которые сделали мне так много дурного. Издеваться над ними, убивать их семьи, сжечь их тела. Чтоб они горели в аду, чтобы их родители умерли раком. Но это жизнь, и получается так, что у них есть все. Было бы круто переродиться и вообще не жить этой жизнью, которая есть у меня. Быть во всем сильнее. Быть самым-самым. Быть самым сильным, накачанным — чтобы все боялись. 

Жаль, что у меня такая неудачная жизнь. Сколько я ни пытался, ничего не помогло. Я стою на одном и том же месте. К тому же у меня зависимость от мастурбации — ничего с этим поделать не могу. 

Саша, 17 лет

Саша, разве может слабый человек открыто написать о своих сложностях и признать, что ему нужна помощь? Нет, для этого нужна сила духа, решимость что-то изменить в своей жизни. Как минимум, вы уже приложили реальное усилие, пусть и небольшое — открыли сайт, написали письмо. Безвольный человек даже этого бы не сделал. «Слабый и дебил» — это не то, что вы думаете о себе на самом деле. Это то, что говорят вам одноклассники. Но за девять лет издевательств вы им поверили.

Мне хочется узнать, в курсе ли происходящего ваши близкие, учителя, директор школы? Говорили ли вы им о травле со стороны одноклассников? Очень важно в таких ситуациях не молчать, а озвучивать факт жестокого обращения с вами. Нельзя, чтобы те, кто так поступают с другими, оставались безнаказанными. И, даже если одноклассники обзывают вас за это стукачом, трусом, вы не обязаны принимать их «правила игры» и бояться предпринимать меры самозащиты.

Почитайте Конституцию РФ, и вы узнаете, что, согласно основному закону страны, каждый человек от рождения имеет право на жизнь, а достоинство личности охраняется государством

Вы имеете право даже подать заявление в полицию и требовать защиты своих прав. В то же время по этому закону право на жизнь имеют и ваши одноклассники. Поэтому лучше отказаться от мыслей об убийстве тех, кто причинил вам боль. Месть не сделает вас счастливее.

Лучше подумать, как помочь самому себе. Такие проявления, как зависимость от мастурбации и желание умереть, нужно обсуждать с клиническим психологом. Возможно, здесь понадобится медикаментозная поддержка организма. Вы очень длительное время находитесь в напряжении, в угнетенном состоянии. Ваша психика пытается избавиться от той части личности, которую не принимают в школе, чтобы больше вы не испытывали таких мучительных переживаний.

У человека гораздо больше ролей в жизни, чем школьник, ученик, одноклассник

Вы можете быть любимым сыном, надежным другом, сильным спортсменом, талантливым изобретателем, смелым космонавтом, успешным бизнесменом, любящим мужем, заботливым отцом — кем угодно. И только вы решаете, кем именно и каким вы будете. Не одноклассники. Вы с ними больше не увидитесь после окончания школы.

Искренне желаю вам реализовать все ваши планы, мечты, достичь того, что вы хотите. И, чтобы справиться с вашим непростым состоянием, я рекомендую вам обратиться к специалистам в вашем городе. Попросите у родителей поддержки в этом. И еще, возможно, посмотреть на себя иначе вам поможет книга Кейт Коллинз-Доннелли «Тебе не нужны фильтры!».

ТРИ КНИГИ ПО ТЕМЕ:

  1. Елена Серая, Анастасия Никитина-Фисун «Травить нельзя остановить. 25 школьных историй о том, как защитить себя и друзей»
  2. Бессел ван дер Колк «Тело помнит все. Какую роль психологическая травма играет в жизни человека и какие техники помогают ее преодолеть»
  3. Наталья Цымбаленко «Буллинг. Как остановить травлю ребенка»
МАТЕРИАЛЫ ПО ТЕМЕ

https://www.psychologies.ru/

 

Опубликовано от — Оставить комментарий

«Ei se sitä kuitenkaan tee» – itsemurhaan liittyy vaarallisia vääriä käsityksiä.

Mies istuu ikkunalaudalla ja katsoo kauas synkkänäItsemurhat koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia, mutta silti aihe on yhä tabu. Itsemurhiin liittyy paljon vääriä käsityksiä, jotka voivat olla kohtalokkaita.

Vuosittain Suomessa lähes 800 ihmistä tekee itsemurhan ja arvioidaan, että itsemurhaa yrittäviä on vuodessa 10 000 — 30 000. Itsemurha tai sen yritys traumatisoi noin kuudesta kymmeneen henkeä itsetuhoisen lähipiiristä. Korkeimpien arvioiden mukaan itsemurha voi siis koskettaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista.

Vaikka itsemurhat koskettavat näin suurta osaa suomalaisista, niihin liittyy silti paljon vääriä käsityksiä. Yleisin on se, miksi ihminen ajautuu itsemurhaan. Taustalla ei ole tahto kuolla vaan aivojen hälytystila.

– Harvoin kyse on yhdestä yksittäisestä asiasta. Ongelmat kasaantuvat vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana ja lopulta ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan, kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Itsetuhoinen tila syntyy aivoissa — sietämätön henkinen kipu aktivoi aivojen hälytysjärjestelmän

Itsemurhan ja sen yrittämisen aiheuttaa neurobiologinen poikkeustila, joka on todennettavissa MRI-kuvauksessa.

Kun ihminen kokee sietämätöntä henkistä kipua, kehossa laukeaa akuutti stressitila. Aivojen “hätäkeskus” eli mantelitumake hälyttää muut aivojen osat ja koko kehon taistele-tai-pakene -tilaan.

Akuutissa stressitilassa keho oireilee: sydän tykyttää, huimaa, henkeä ahdistaa. Tällöin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja pitkäaikaiset elämänsuunnitelmat ja vaihtoehtoiset ratkaisut unohtuvat. Ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan.
Itsetuhoisen ihmisen ajatukset keskittyvät siihen, miten tuskan saa loppumaan. Itsemurha ei ole järkiperäinen valinta vaan tilanne, jossa henkisen kivun takia ei nähdä enää muita vaihtoehtoja.

– Itsetuhoiselle itsemurha ei välttämättä tarkoita kuolemaa. Hänelle kaikki on mustaa eikä hän vain enää jaksa elää, Kukkonen sanoo.

Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.

Kukkonen on työryhmänsä kanssa kohdannut lähes 1 000 itsemurhaa yrittänyttä. He kuvailevat tunnetilaansa ennen yritystä samalla tavalla.

– He ovat olleet kuin sumussa. Ajatus ei toimi, on katsonut itseään ikään kuin ulkopuolelta. Historia ja tulevaisuus pyyhkiytyvät pois ja läheiset katoavat mielestä. Kipu ja tuska tuntuvat sietämättömältä, Kukkonen kuvailee.

Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.

– Ne ovat vaarallisia hetkiä. Ulkopuolinen voi onnistua keskeyttämään tilan vaikka vain koskettamalla olkapäätä tai juttelemalla puhelimessa itsetuhoisen kanssa, Kukkonen sanoo.

– Tällöin itsetuhoiselle palautuu mieleen läheiset ja ymmärrys siitä, ettei halua kuolla, Kukkonen sanoo.

Kaksi naista suree vierekkäin.
Kuva: Unsplash

Yksi kysymys voi pelastaa hengen – näin autat itsetuhoista

Aivojen taistele- tai pakene -reaktiosta vastaa mantelitumake. Mantelitumake myös analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne tallentuvat varhaiset traumaattiset kokemukset, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, hylkäämisen tai menetyksen kokemukset.

Kokemukset tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaan. Tällaiset ihmiset reagoivat aikuisina helpommin ja nopeammin henkiseen kipuun ja tuskaan.

7 muuta vaarallista harhaluuloa itsemurhista

1. Itsemurhalla uhkaileva ei tapa itseään

Tämä on Kukkosen mukaan vaarallinen ja vanha uskomus. Monet itsemurhaa harkitsevat kärsivät ahdistuksesta, masennuksesta tai toivottomuudesta ja kokevat itsensä arvottomaksi taakaksi. He eivät näe muita vaihtoehtoja.

– Uhkailu ei ole huomionhakua, kuten usein kuvitellaan. Itsemurhalla uhkaileva pyytää oikeasti apua tai tukea. Viimeistään tässä vaiheessa hänen kipunsa pitää tulla huomatuksi ja ohjata apuun, Kukkonen sanoo.

2. Useimmat itsemurhat tapahtuvat ilman ennakkovaroitusta

Nuorten kohdalla itsemurha voi tapahtua hyvinkin impulsiivisesti, jolloin lähipiiri ei ole ehtinyt reagoida. Mutta yleensä joko puheessa tai käytöksessä ilmeneviä varoitusmerkkejä on havaittavissa.

– Itsetuhoisesta tulee ärtyisä, kiihtynyt, levoton, raivokas. Hän nukkuu liian paljon tai vähän, lisää päihteiden käyttöä tai vetäytyy omiin oloihinsa. Tunnetilat voivat vaihdella paljonkin, Kukkonen luettelee.

Kukkonen suosittelee kiinnittämään huomiota erityisesti silloin, jos läheinen alkaa puhua halustaan kuolla ja ajautuu tahallisesti vaaratilanteisiin.

Muutokset on tärkeää nostaa esille.

– Tällöin voi kysyä, että onko sinulla kaikki hyvin, onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia ja voinko jotenkin auttaa, Kukkonen neuvoo.

3. Itsetuhoisesti käyttäytyvä henkilö on päättänyt kuolla

Itsetuhoinen henkilö on kaksijakoisessa tilassa eli hän kamppailee ajatustensa kanssa ja muuttaa jatkuvasti mieltään siitä, elääkö tai kuolla.

– Yhtenä hetkenä ihminen ei tunne itsetuhoisuutta, mutta sitten käykin jotain yllättävää, joka laukaisee ajatukset uudelleen. Tällöin oikealla hetkellä tarjottu apua voi estää itsemurhan, Kukkonen sanoo.

4. Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen

Suurimmassa itsemurhavaarassa ovat sitä aiemmin yrittäneet. Yrityksen uusiutumisriski on 60-100 kertainen. Mutta itsemurhariski on kohonnut vain tilapäisesti.

– Itsetuhoinen käytös on opittua toimintaa, kuten autolla ajaminen. Aivoihin jää muistijälki, joka aktivoituu nopeammin itsetuhoisten ajatusten uusiutuessa. Tällöin matka ajatuksista tekoihin on lyhyempi, Kukkonen selventää.

– Itsetuhoisiin ajatuksiin pitää saada apua, jolloin pattitilanne voi laueta. Itsetuhoisista ajatuksista kärsineet ja itsemurhaa yrittäneet voivat elää pitkän elämän, Kukkonen jatkaa.

Lähikuva itkevista kasvoista.
Kuva: Unsplash

Jos haluamme vähentää Suomessa tehtäviä itsemurhia, täytyy Kukkosen mukaan keskittyä heihin, jotka ovat aiemmin yrittäneet sitä. Itsemurhaa yrittäneiden tulisi oppia tunnistamaan varoitusmerkit omassa käytöksessään ja toimimaan suojellakseen itseään.

5. Vain mielenterveyshäiriöistä kärsivät tekevät itsemurhia

– Kaikki itsemurhaa yrittäneet eivät ole mielenterveysongelmaisia ja kaikki mielenterveysongelmista kärsivät eivät yritä itsemurhaa, Kukkonen sanoo painokkaasti.

– Pelkästään masennusta lääkitsemällä ei hoideta itsemurhavaaraa. Masennuksen ajaneet ongelmat säilyvät, vaikka söisi lääkkeitä. Niitä täytyy ratkoa ammattiauttajan kanssa, Kukkonen muistuttaa.

6. Itsemurhasta puhuminen voidaan tulkita itsemurhaan kannustamiseksi

Tämän harhaluulon Kukkonen toivoisi eniten muuttuvan. Itsemurha-ajatukset voivat aiheuttaa häpeää. Kokija saattaa pelätä ihmisten reaktiota tai ei toisaalta tiedä, kenen puoleen kääntyä.

Itsemurhasta pitää puhua avoimesti.

– Itsemurha on itsemurha. Sitä ei pidä romantisoida ja puhua siitä esimerkiksi poisnukkumisena tai luovuttamisena. Sitä ei saa romantisoida.

– Avoin, toiveikas ja ratkaisukeskeinen puhe ei kannusta itsetuhoiseen käytökseen, vaan voi auttaa ihmistä käsittelemään ja realisoimaan tilannetta ja näkemään muitakin vaihtoehtoja.

7. Lapsi ei tee itsemurhaa

Tyypillisin itsemurhan tekevä on keski-ikäinen mies. Miehillä itsemurhan tekotavat ovat väkivaltaisempia kuin naisilla. Naisilla on puolestaan enemmän itsemurhayrityksiä kuin miehillä.

Ei ole kuitenkaan tavatonta, että itsemurhan tekee lapsi tai nuori.

– Lapsillakin on itsetuhoisia ajatuksia ja lapset ovat teoissaan impulsiivisempia kuin aikuiset, Kukkonen sanoo.

Kun poikien itsemurhat ovat vähentyneet, tyttöjen ovat kasvaneet. Kukkonen arvelee nykyajan paineiden vaikuttavan tilastoihin.

Poika niityllä.
Kuva: Unsplash

– Lapset ja nuoret elävät pärjäämisen kulttuurissa. Kaikessa pitää olla hyvä ja tietää jo varhain, mitä haluaa elämältään ja itsenäistyä. Some luo omat paineensa.

Jos lapsi puhuu itsetuhoisista ajatuksistaan, vanhemman ei pidä säikähtää vaan yrittää selvittää, mitä ajatusten takana on.

– Aikuinen voi antaa nuorelle perspektiiviä omalla elämänkokemuksellaan. Voi lohduttaa, että pettymyksiä ja sydänsuruja tulee, mutta niistä selviää.

Suomalaisten perheiden virheenä on pitää ongelmat visusti itsellään. Vanhemman ei pidä jäädä asian kanssa yksin, vaan pyytää apua vaikka lastensuojelulta.

– Oman lapsen menettäminen on pelottavinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Siksi kannattaakin ottaa jo hyvissä ajoin apua vastaan, Kukkonen sanoo.

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä..

Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.

https://yle.fi/

 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Mieheni uhkaili itsemurhalla ja lopulta toteutti sen.

Ihminen laiturilla katsomassa horisonttiin.Mitä tehdä, jos läheinen uhkaa itsemurhalla? Entä jos hän ei suostu ottamaan apua vastaan? Kamppailin parisuhteessani näiden kysymysten kanssa ja pohdin vuosia mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Lysähdän hädissäni avopuolisoni kassin päälle ja anelen, ettei hän lähtisi. Roikun vielä kiinni kassissa, kun hän lähtee vetämään sitä ovelle.

– Mä lähden nyt ja tapan itseni, hän sanoo ja riuhtaisee kassin irti käsistäni.

Hänen leimuava katseensa on muuttanut hänet vieraaksi. Tuo ei ole minun mieheni, ajattelen. Jään lattialle itkemään. Oloni on avuton ja epätoivoinen.

Mitä voin tehdä? Keneltä saan apua? Tekeekö hän sen oikeasti? Mielessäni risteilee kysymyksiä, mutten saa niistä kunnolla otetta. Tunnen lamautuvani.

Tämä sama kohtaus toistui lukuisia kertoja reilun vuoden kestäneen suhteemme aikana. Joka kerta avomieheni tuli kotiin viimeistään seuraavana aamuna. Mutta lopulta tuli se viimeinen kerta, jolloin hän oikeasti toteutti uhkauksensa. Pohdin vuosia miten minun olisi pitänyt toimia.

Lintu taivaalla
Kuva: Unsplash

Itsemurhalla uhkailu on aito avunpyyntö

Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkosen mukaan on yleisesti väärä käsitys, että itsemurhalla uhkailu olisi vain huomionhakua.

Uhkailu voi kertoa siitä, ettei ihminen kykene muuten ilmaisemaan omia tunteitaan ja tarpeitaan. Ihminen pyytää aidosti apua ja tukea sekä yrittää etsiä ulospääsyä.

– Viimeistään tässä vaiheessa hänen kipunsa pitää tulla huomatuksi ja ohjata hänet hakemaan apua, Kukkonen sanoo.

Puolisoni uhkailujen jälkeen purimme aina tilannetta. Hiljalleen hänen muurinsa alkoivat sortua ja pinnan alta paljastui, mitä hänen menneisyydessään oli tapahtunut.

Mies istuu rannalla selkä kameraan
Kuva: Unsplash

Tiedetään, että varhaiset traumaattiset kokemukset tallentuvat aivojen hälytyskeskukseen eli mantelitumakkeeseen. Kokemukset tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaan. Jos ihminen on traumatisoitunut, saattaa hän reagoida aikuisena helpommin ja nopeammin henkiseen kipuun sekä tuskaan.

– Itsetuhoisen käytöksen taustalla on usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä kasaantuneita ongelmia. Tällöin ulkopuolisesta pieneltä vaikuttava asia voi tuntua itsetuhoisen elämäntilanteessa isolta, kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Avomieheni koki suurta henkistä tuskaa, jota hän yritti loiventaa päihteillä. Tuolloin hänestä kuoriutui aivan toinen ihminen. Pelkäsin häntä. Kerran hän juoksi parvekkeelle ja huusi hyppäävänsä alas. Riuhdoin hänet vyöstä parvekkeen kaiteelta alas.

– Jos ihmisellä on mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta, päihteiden käyttöä tulisi välttää. Päihteiden vaikutuksen alla itsetuhoisesta tulee impulsiivisempi, Kukkonen sanoo.

Siirrä vastuu tilanteesta viranomaiselle

Asuimme avopuolisoni kanssa ulkomailla ja koin olevani täysin avuton. Pyysin, että hän hakisi apua. Haetaan sitä vaikka yhdessä, ehdotin. Hän kuitenkin uskoi pääsevänsä omin avuin irti vuosia riivanneista demoneistaan ja kieltäytyi ulkopuolisesta avusta.

Asiantuntijan mukaan itsetuhoista voi auttaa hakemaan apua esimerkiksi terveyskeskuksesta tai hakeutumaan terapiaan.

– Jos läheinen kieltäytyy hakemasta apua, ketään ei voi siihen pakottaa. Tällöin omaisella ei ole juuri muuta tehtävissä kuin huolehtia omasta jaksamisestaan ja turvallisuudestaan, Kukkonen sanoo.

mies istuu penkillä
Kuva: Unsplash

Jos tilanne on akuutisti hengenvaarallinen, ensimmäisenä täytyy soittaa hätäkeskukseen ja siirtää vastuu tilanteesta viranomaiselle. Se on myös viesti itsetuhoiselle, että tähän uhkailuun reagoidaan nyt vakavasti.

Kukkonen vertaa tilannetta humalaiseen, joka haluaa hypätä rattiin.

– Emmehän me silloinkaan päästä ihmistä vahingoittamaan itseään tai muita. Tämä on sama asia.

“Vastuu elämästä ihmisellä itsellään”

Uhkailujen jälkeen olin jatkuvasti varpaillani. Pelko korvensi sisuskalujani. Miten kestää sitä jatkuvaa pelkoa, että toinen tekee itselleen jotain?

– Tällainen tilanne aiheuttaa paljon tunteita, kuten syyllisyyttä ja epätoivoa. Lopputulos useimmiten kuitenkin on, ettei omainen olisi voinut tehdä yhtään mitään. Itsemurhaan päätynyt tekee ratkaisunsa itse, Kukkonen sanoo.

Kukkoselle ovat tuttuja tilanteet, joissa parisuhteen toinen osapuoli uhkailee toistuvasti itsemurhalla.

– Suhde on vaikea molemmille eikä kummallakaan ole voimia tai rohkeutta päättää sitä.

– Parisuhde ei kuitenkaan ole hoitosuhde. Tuemme läheisiä, kun heillä on hankalaa. Mutta toistuva itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa. Se ei ole peruste olla suhteessa. Tällöin rakkaus ja läheisyys ovat muuttanut muotoaan peloksi, vihaksi ja syyllisyydeksi, Kukkonen sanoo.

Kukkonen painottaa, että lopullinen vastuu elämästään on ihmisellä itsellään. Silloin omaisen täytyy suojella itseään ja omaa jaksamistaan: hakea apua, puhua läheisille ja mennä mahdollisesti terapiaan ja siellä purkaa ja käsitellä omia tunteitaan. Muuten sairastuu itsekin eikä siitä ole mitään hyötyä omaiselle itselleen tai itsetuhoiselle.

Mitä jos uhkailija onkin oma lapsi?

Jollain tapaa on ehkä helpompi ymmärtää, että jokainen aikuinen on vastuussa omasta elämästään. Mutta entä jos uhkailija onkin oma lapsi? Eihän silloin voi vain seisoa avuttomana vieressä.

Kukkosen mukaan on totta, että lapsillakin on itsetuhoisia ajatuksia ja he ovat teoissaan impulsiivisempia kuin aikuiset. Varsinkin teini-ikään kuuluu alakuloa ja irtautumista, jolloin voi olla vaikeaa erottaa todellista uhkailua.

– Jos nuori alkaa puhua siitä, miten hän ei enää jaksa elää, on se otettava aina vakavasti. Vaikka tuntuisi pahalta, vanhemman ei pidä kuitenkaan säikähtää tai suuttua vaan selvittää, mitä ajatusten takana on, Kukkonen sanoo.

mies synkkänä
Kuva: Unsplash

Kukkosen mukaan aikuinen voi antaa nuorelle perspektiiviä omalla elämänkokemuksellaan. Voi lohduttaa, että pettymyksiä ja sydänsuruja tulee, mutta niistä selviää. On tärkeä kertoa lapselleen, ettei hän ole yksin ja vanhempi on aina tukena.

Vanhemman ei pidä jäädä huolen kanssa yksin, vaan kannattaisi pyytää apua esimerkiksi kriisipuhelimesta, terveyskeskuksesta, verkkokriisikeskus Tukinetistä, Itsemurhien ehkäisykeskuksesta tai lastensuojelulta.

– Oman lapsen menettäminen ja jo huoli siitä on pelottavinta, mitä voi tapahtua. Siksi kannattaakin hakea apua hyvissä ajoin, Kukkonen sanoo.

“Itsetuhoinen ei voi odottaa apua viittä viikkoa”

Yritin saada asuinmaamme suomalaiselta seurakunnalta apua avopuolisolleni, mutta siellä ei otettu hätääni vakavissaan. Seurakunnasta suositeltiin sen sijaan olemaan yhteydessä terveyskeskukseen Suomessa. Koin jääväni yksin.

– On surullista, jos ihmisen hätää ei oteta vakavasti. Minulla on paljon asiakkaita, jotka ovat hakeneet apua eivätkä ole saaneet riittävän ajoissa ja ovat päätyneet yrittämään itsemurhaa, Kukkonen sanoo.

Avopuolisoni ei ehtinyt saada apua. Hänen kuolemansa jälkeen elämäni romahti. Taistelin pari vuotta masennusta vastaan, kunnes lopulta annoin periksi ja päätin hakea apua.

käsi ikkunaa vasten
Kuva: Unsplash

Terveyskeskuslääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen ja lykkäsi käteeni reseptin mielialalääkkeisiin. Aloin itse aktiivisesti etsiä terapeuttia. Jos olisin ollut huonommassa kunnossa, en olisi jaksanut pitkää ja työlästä prosessia.

– On epäinhimillistä ja yhteiskunnalle järjettömän kallista, että apua saa vasta, kun tilanne on jo todella paha. Hoitoon pääsyn kynnys nousee koko ajan, kun määrärahoja leikataan. Toisaalta myös psykoterapeuteista on pulaa, Kukkonen sanoo.

Hänen mukaansa lievästi masentuneen mutta ulkoisesti siistin ja toimintakykyisen on vaikea saada apua. Avun tarvetta joutuu perustelemaan ja selittelemään.

Silloin kun on hätä, apua täytyy saada ripeästi

Jos taas on liian masentunut, lamaantuu täysin ja suihkuun menokin voi olla liian vaikeaa. Silloin ei edes kykene hakemaan apua. Ainakin apua hakevan täytyy olla valmis odottamaan. Hoitojonot voivat olla nimittäin pääkaupunkiseudulla jopa viisi viikkoa.

– Ei itsetuhoinen ihminen voi odottaa viittä viikkoa. Silloin kun on hätä, apua täytyy saada ripeästi.

Kursivoidut osat juttua ovat kirjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Aiheen merkittävyyden takia Yle julkaisee jutun. Jutun tekeminen on käyty läpi itsemurhaan päätyneen lähiomaisen kanssa.

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä.

Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.

https://yle.fi/