Luonto rauhoittaa ja hellii aisteja, linnut ja puut tekevät ihmismielen onnelliseksi. Suomalaiset hoitavat psyykkistä hyvinvointiaan entistä useammin ulkoilemalla. Luonnossa liikkuminen elvyttää ja siirtää ajatukset muualle esimerkiksi kriisitilanteissa.Luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu paljon, ja yksi tuoreimmista on Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen tutkimus luonnossa liikkumisesta koronavuonna 2020.
– 74% vastaajista oli lisännyt luontoliikuntaa ja ilmoitti, että ahdistus ja huoli koronasta oli vähentynyt luonnon vaikutuksesta, kertoo Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela.
Koronan aikana on myös lähdetty tutustumaan uusiin alueisiin ja erilaisiin liikuntamuotoihin.
Luonto-Suomen Luonto ja mieli -illassa kuultiin sekä asiantuntijoiden pohdintoja että kuuntelijoiden havaintoja luonnon vaikutuksista mielenterveyteemme.
Yhteys luontoon pitää rakentaa
Radiolähetykseen saatiin paljon yleisön viestejä ja havaintoja luonnon voimaannuttavasta merkityksestä. Luontoon pitää kuitenkin osata lähteä.
Tämä riippuu puolestaan siitä, kuinka tietoinen ihminen on omasta luontosuhteestaan.
– Ihminen ei välttämättä tule edes ajatelleeksi luonnon vaikutuksia työkykyyn ja jaksamiseen, selvittää psykologian tohtori Kirsi Salonen.
Esimerkiksi nuoren aikuisen elämä saattaa olla hyvinkin hektistä ja suorituspaineista.
Luonto on armollinen paikka, mihin jokainen voi mennä omana itsenään, valita oman polkunsa.
Meillä on myös taipumus määritellä itsemme luontoihmiseksi, kaupunki-ihmiseksi tai meri-ihmiseksi – joskus nämä häiritsevät. Ihminen saattaa pohtia, että voinko minä hakeutua luontoon esimerkiksi tietämättä lajeja.
Luontokokemus on moniaistinen
Vaikka tutkimuksissa visuaalinen näköhavainto vallitsee, niin luonnosta nautitaan myös kuuntelemalla sen ääniä: lehtien kahina, lumen hiljaisuus, meren laineet. Myös tuoksut ovat tärkeitä.
Näin luontokokemuksiaan kuvailee näkövammainen Tarja:
Miten köyhää elämä on, jos vaan katselee eikä kuuntele. Linnunlaulua odotan – kun varis aloittaa, kun puihin tulee lehdet… Lehtien kahina puissa on ihaninta.
Viher- ja vesiympäristöt asuinalueiden läheisyydessä tarjoavat ihmisille hengähdyspaikan myös elämän poikkeustilanteissa.
Mielipaikkojen ja tuttujen maisemien katoaminen ahdistaa
Kuuntelijoita puhutti myös luonnon tuhoaminen. Talous ja tehokkuus ovat läsnä kaikessa meidän yhteiskunnassamme, ja ne näyttävät edelleen vievän voiton.
Miten ihanalla tavalla vanha metsä voitelee sielua… Tuore hakkuualue aiheuttaa ihan fyysistä pahaa oloa.
Monen mielipaikat löytyvät luonnosta, ja ne ovat yllättävänkin tärkeitä. Rakkaan luontopaikan menettäminen voi olla vastaava kuin ihmissuhteen menettäminen, Salonen painottaa.
– Lähiluonnon terveysvaikutukset tulisi ottaa entistä paremmin huomioon. Taloustieteessä on onneksi etenemässä se, että hyvinvointivaikutuksille asetetaan rahallinen arvo, kertoo Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela Kalevi Korpela.
Luonto antaa lohtua ja tukea
Luonnossa ihminen ei ole yksin, vaan esimerkiksi puut tukevat mielenterveyttä ihan suoraan. Murehtiminen ja asioiden vatvominen vähentyy, ja ajatukset kääntyvät muualle.
– Mielenterveyden häiriöistä masennus ja ahdistus on eniten tutkittu. Yleinen tulos on, että mitä enemmän on viheralueita, niin sitä vähemmän väestötasolla esiintyy mielen häiriöitä.
Tämä on todettu Korpelan mukaan esimerkiksi Tampereella, missä viheralueita on kokeiltu myös kuntoutuksessa.
Viherympäristöjen lisäksi myös metsällä ja lumisilla maisemilla on elvyttävä vaikutus.
– Lumisilla ja syksyisillä metsämaisemilla on tutkimusten mukaan vastaavia vaikutuksia elpymiseen ja hyvinvointiin kuin viherympäristöillä.
Me ollaan metsästä ja ollaan aina oltu metsästä. Metsästä huokuu syvyys ja ankkuroituminen. Vahvat rungot, jotka seisovat sun vieressä ovat ystäviä.
– Kuntoutus, vanhusten ja vammaisten ulkoiluttaminen – voisimme tarjota enemmän kanssakulkijuutta, Salonen pohtii.
Esimerkiksi kipu- tai syöpäpotilaille luonnon tarjoama armollisuus voi olla hyvinkin merkityksellistä. Muistisairaalle tunnoilla ja tuoksuilla on tärkeä merkitys.
– Me voimme olla haavoittuvia ja tarvitsevia, mutta luonto jaksaa kantaa myös minun kuormani ja hyväksyy sen.
Metsän suoja kuin äidin kohtu, jossa olen ollut turvassa
Joen virtaava vesi on auttanut päästämään irti,
antaen elämän.«
— kuuntelijan viesti läheykseen
yle.fi
Знаете, есть мультфильм про бюро находок с песней про то, что не стоит терять чувство юмора. В точку! Я бы еще хотела добавить: пожалуйста, не надо терять самоподдержку.
Сомнения и разочарования порой одолевают всех. И если поддаться разрушительным мыслям, можно поверить, что все безнадежно, и скатиться в состояние вечного неудачника. Но когда мы осознаем, куда ведут раздумья, можно все исправить.
