Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi kahtena vuonna peräkkäin valittu Anne Brunila (s. 1957) on tehnyt upean uran Suomen talouselämän huipulla asiantuntija- ja johtotehtävissä Suomen Pankissa ja Euroopan komissiossa, Valtiovarainministeriössä, Metsäteollisuudessa ja Fortumissa. Viime vuodet hän on toiminut suurten suomalaisten pörssiyritysten hallituksissa ja muissa luottamustehtävissä. Kuka olisi uskonut – Muistikuvia (Tammi, 2020) on hänen tarinansa.
Mikä tekee ihmisestä selviytyjän – silloinkin, kun koko elämä tuntuu romahtavan ja olo on yksinäinen ja masentunut?
Anne Brunilan ja Johanna Venhon Kuka olisi uskonut – Muistikuvia (Tammi, 2020) kertoo Anne Brunilan tarinan ujosta introvertistä jännittäjätytöstä ja huijarisyndroomasta kärsivästä nuoresta naisesta Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Se kertoo myös traagisen vuosisadan rakkaustarinan, jossa Brunila joutui mielenterveysongelmista kärsivän puolisonsa raa’an parisuhdeväkivallan uhriksi, ja hänestä tuli vauvana vammautuneen lapsen yksinhuoltaja.
Nämä 10 asiaa ovat auttaneet häntä selviytymään elämässään. Lainaukset on poimittu kirjasta Kuka olisi uskonut – Muistikuvia (Tammi, 2020)
1. Lapsuuden vahva esikuva
”Ihailin Tyyne-tätiä. Hän oli minulle esikuva: rohkea oman tiensä kulkija, ennakkoluuloton, positiivinen ihminen, joka ei vaikeuksiaan juuri valittanut. Hän lupasi aina auttaa kaikkia – paitsi ei ”komunisteja”, niitä hän ei auttaisi. Satavuotispäivillään Tyyne-täti sanoi minulle: ”Muista, Anne, että en ole koskaan ollut sairas, olen vain mennyt rikki.” Hänellä oli viimeisinä vuosinaan pahoja selkävaivoja, koska hänen selkärankansa oli painunut kasaan. Hän leipoi ja teki pikkuleipiä vielä 95-vuotiaana juhliin, koska ”muuten sormet eivät heilu”. Hänellä oli asennetta!”
2. Usko siihen, että kaikella on jokin tarkoitus
”Buddhalaisen elämänfilosofiani ansiosta minulla oli ja on edelleen syvä luottamus siihen, että tapahtumilla on aina jokin tarkoitus, vaikka en sitä sillä hetkellä ymmärtäisikään.” — ”Jos minulla ei olisi ollut niin vahvaa buddhalaista käsitystä karman laista ja sen oikeudenmukaisuudesta ja väistämättömyydestä, en olisi varmasti pystynyt lopulta hyväksymään ja kestämään kaikkea tapahtunutta.”
3. Rakkaus omaan lapseen
”Oskari on elämäni rakkain ihminen, hän on minulle suuri lahja. Hän on ollut ja on edelleen paras opettajani elämässä. Hänen kauttaan olen aidosti ja syvällisesti kyennyt oivaltamaan, ettei onnellisuus riipu ulkoisista olosuhteista, hyvästä koulutuksesta, ammatista, perheestä, asemasta tai varakkuudesta. Onnellisuus on sisäistä iloa.”
4. Kokemus siitä, että omiin kykyihin uskotaan
”Eräänä päivänä työhuoneeni oveen koputettiin. Sisään astui Bengt Holmström, Suomen kansainvälisesti arvostetuin taloustieteen professori, joka oli luonut uraa Amerikassa MIT:n professorina ja joka muutama vuosi sitten sai taloustieteen Nobel-palkinnon. Hän esiintyi vaatimattomasti ja kysyi varovasti, saisiko hetken häiritä minua. Hän oli lukenut erään tutkimuspaperini ja halusi tulla keskustelemaan siitä kanssani.
– – – Toivuttuani alkujärkytyksestä meillä oli erittäin antoisa keskustelu. Bengtin käynti rohkaisi minua todella paljon, ja sen muisteleminen auttoi minut jatkossa monesta vaikeasta paikasta eteenpäin. Hän oli uskonut kykyihini! Tällä kohtaamisella oli minulle valtava merkitys.”
5. Sen hyväksyminen, että aina ei voi onnistua
”Sain kutsun Italian keskuspankin järjestämään kansainvälisen seminaariin Perugiaan ja tarkoitukseni oli esitellä siellä vastavalmistuneen tutkimuksen tuloksia. Paineet olivat kovat ja halusin suoriutua esityksestäni erinomaisesti, jotta läheiset työtoverini komissiossa voisivat olla tyytyväisiä.
Mutta kun yrittää liikaa, niin huonostihan siinä käy. Sekosin täydellisesti kesken esitykseni, sopertelin jotain käsittämätöntä enkä saanut itseäni kasattua. Päässä sumeni, eikä mieleen tullut ainuttakaan järkevää ajatusta. Tunsin romahtavani. Lopulta en voinut muuta kuin tunnustaa, etten pysty jatkamaan, ja lopetin esitykseni siihen. Häpesin silmät päästäni ja toivoin maan nielaisevan minut, jotta katoaisin lopullisesti. Sellaisen fiaskon jälkeen tuntui mahdottomalta enää jatkaa seminaarissa.
Merkillistä kyllä, tämän epäonnistumisen jälkeen minua kouluajoista asti vaivannut esiintymispelko katosi. Olin selvinnyt tästäkin tilanteesta hengissä, eikä kamalampaa enää voinut mielestäni tapahtua. Ymmärsin ja hyväksyin sen, että aina ei voi onnistua eikä epäonnistumisesta aiheutuvaan häpeään kuole.”
6. Meditaatioharjoitukset
”Poikani lisäksi tärkein perusta jaksamiselleni on tullut buddhalaisesta elämänfilosofiasta ja meditaatioharjoituksista. Ne ovat kantaneet, vaikka kiivaimpina työvuosina en pystynytkään meditoimaan säännöllisesti enkä käymään henkisissä opetuksissa. Näin jälkikäteen näen selvästi, miten olisin ollut paljon parempi johtaja ja ihminen, jos olisin kyennyt pitämään meditaation jatkuvasti osana jokapäiväistä elämääni, niin kuin se on nyt.”
7. Muutoksen hyväksyminen
”Niin kauan kuin muistan, olen kokenut maailman alati muuttuvana paikkana, jossa ei ole mitään pysyvää. Elämäni on ollut täynnä muuttoja asuinpaikasta ja työtehtävästä toiseen, eikä yksityiselämänikään ole ollut kovin stabiilia. Muutokset on ollut helppo hyväksyä, koska olen jo varhain ymmärtänyt, ettei onnellisuus synny ulkoisista seikoista. Tietyt asuinpaikat, merkittävät asemat tai roolit yhteiskunnassa eivät tuo ihmiselle turvaa, koska ne voi menettää milloin tahansa.”
8. Lapsuuden kannustava kasvuympäristö
”En ole jäänyt miettimään, selviänkö tai pystynkö. Jälkikäteen olen tosin voinut tukka pystyssä kauhistella, miten uskalsinkin! Mistä tämä kummallinen rohkeuteni on peräisin? Olenhan toisaalta ollut luonteeltani arka ja ujo. En ole myöskään erityisen ulospäinsuuntautunut vaan pikemminkin introvertti. Yksi mahdollinen selitys saattaa piillä lapsuuden kasvuympäristössä. Meillä ei helposti annettu periksi vaikeuksien edessä ja luotettiin omiin kykyihin, toisinaan vähän liikaakin.”
– – – ”Minäkin olen epävarmuudestani huolimatta pohjimmiltani luottanut aina siihen, että pärjään. Olen ollut valmis ponnistelemaan ja opettelemaan uusia taitoja, kun niitä on tarvittu. En luovuta helposti, vaan olen sinnikäs”
9. Luottamus elämään
”Olen myös aina luottanut siihen, että elämä kantaa: mitä tahansa tapahtuukin, se menee juuri niin hyvin kuin voi mennä, ja kaikesta selviää jotenkin.”
10. Armollisuus itseä kohtaan
”Koen, että on tärkeää olla armollinen itselleen ja hyväksyä, ettei aina voi onnistua ja että on huonoja päiviä. Tätä olen elämäni varrella joutunut opettelemaan: jos epäonnistuu tai asiat eivät suju hyvin, ei pidä jäädä liikoja harmittelemaan, vaan on päästettävä irti menneestä ja mentävä eteenpäin elämässä. Virheissä rypeminen ei paranna tilannetta, erehdyksistä voi vain parhaassa tapauksessa yrittää ottaa opikseen.”
Anne Brunilan tarina kankaanpääläisen työläisperheen tytöstä Suomen talouselämän vaikuttavimmaksi naiseksi on kuunneltavissa Storytelissä. Tämän linkin kautta pääset hyödyntämään uusien Hidasta elämää -kuulijoiden tarjouksen.
«Как помочь себе самостоятельно, если техники медитации непонятны, а к специалистам нет доступа?
![Пентаграмма Гингера. Гештальт: искусство контакта [Новый оптимистический подход к человеческим отношениям]](https://storage.yandexcloud.net/wr4img/425545_12_i_001.png)
В любых критических ситуациях с запредельным уровне стресса перезагружается картина мира. Неопределённость будущего подшатывает нас. Нас могут захлестнуть аффекты и сильные эмоции, которые мы не успеваем переваривать и ищем кого-то, чтобы разрядиться.